(engl. beautiful people myth). Ihanien ihmisten myytillä tarkoitetaan uskomusta, jonka mukaan ihminen on aikaisemmin elänyt välittömässä yhteydessä luontoon, mutta myöhemmin menettänyt tämän harmonisen tilan. Myyttiin kuuluu usein myös uskomus mahdollisuudesta palata tähän olotilaan luopumalla nykyisestä elämänmenosta.
Michael Shermer on kuvannut myytin sisältöä seuraavasti: ”Kauan, kauan sitten kaukaisessa paikassa asui ihania ihmisiä tasapainoisessa eko-harmoniassa toistensa ja luonnon kanssa. He ottivat luonnosta ainoastaan tarvitsemansa, ja palauttivat kaiken jäljellejääneen Äiti Maalle. Naiset ja miehet elivät tasa-arvoisina, eikä sotia käyty ja ristiriidatkin olivat harvinaisia… Mutta sitten tuli pahan valtakunta — eurooppalaiset Valkoiset Miehet kantoivat imperialismin, industrialismin, kapitalismin, skientismin ja muiden ”ismien” sairauksia, jotka perustuivat ihmisen ahneuteen, varomattomuuteen ja lyhytnäköiseen ajatteluun. Ympäristöä riistettiin… ja ihanat ihmiset ajettiin mailtaan, pakotettiin orjiksi tai yksinkertaisesti tapettiin. Tämä tragedia voidaan kuitenkin korjata, jos me vain alamme elämään suoraan maasta, kasvattaen ruokaa ainoastaan itsellemme ja käyttäisimme vain sen verran kuin hengissäsäilymiseksi tarvitsemme. Sitten me kaikki rakastaisimme toisiamme ja meistä huolehtivaa Äiti Maata, aivan kuten he tekivät kaukaisessa paikassa kauan, kauan sitten.”
Ihanien ihmisten myytti on osa yleistä kultaisen ajan haikalua, sijaitsipa se sitten menneisyydessä tai tulevaisuudessa. Se ilmenee esimerkiksi joidenkin feministien, ympäristönsuojelijoiden ja luonnonmukaisen elämän kannattajien kirjoituksissa. Myytiksi tämän käsityksen tekee sen perusteeton ja kritiikitön menneisyyden ja luonnonmukaisuuden ihannointi.
Esihistoriallinen väkivalta ei ole ollut nykypäivään verrattuna suhteellisesti yhtään sen harvinaisempaa, vähemmän raakaa tai uhreja vaativaa. Myös nykypäivän keräilijä-metsästäjä -heimot voivat osoittaa suurta väkivaltaisuutta. Esimerkiksi Amazonissa asuvat yanomamöt (suom. hurja kansa) ryöstävät naisia toisista kylistä, arvostavat vihollisia tappaneita miehiä, käyttävät huumaavia aineita, järjestävät suuria rintaanlyömiskilpailuja sekä keppitaisteluja, joista saatuja paksuja arpia he kantavat ylpeinä päässään. Samoin rauhallisina pidetyt Kalaharin !kung san -miehet hakkaavat mustasukkaisina vaimojaan, ja tekevät suhteellisesti yhtä paljon tappoja kuin USA:n suurkaupunkien asukkaat. Amazonissa asuvilla wareilla on puolestaan sana, jolla kuvataan kaikkea syötävää. Tuon käsitteen alle kuuluu kaikki muu paitsi warit.
Metsästäjä-keräilijöiden suhde ympäröivään luontoon ei myöskään ole ollut pelkästään harmonista. Esimerkiksi biologi Edward O. Wilsonin mukaan Tyynenmeren saarialueen asukkaiden esi-isät kirjaimellisesti söivät itsensä Polynesian eläimistön läpi tuhoten lukuisia lajeja sukupuuttoon. Samoin on tapahtunut Australiassa sekä Pohjois- ja Etelä-Amerikassa. Myöhemmin paikalle tulleet tutkijat ovat vain voineet kuvitella miltä nämä ihmeelliset luurangot ovat näyttäneet elävinä.
Kun eurooppalaiset tutkimusmatkalijat ensimmäisen kerran saapuivat Uudessa Meksikossa sijaitsevaan Pueblo Benitoon, he löysivät puuttomassa autiomaassa sijaitsevan hylätyn kylän. Myöhemmin on paljastunut, että kylän asukkaat aiheuttivat autioitumisen tuhoamalla metsät kymmenien kilometrien säteeltä. Pääsiäissaaren alkuperäisasukkaat puolestaan kaatoivat saaren jokaisen puun kalastusveneiden rakentamisen ja jättimäisten kivipatsaiden siirtämisen vuoksi. Puuttomuus johti ruuan vähenemiseen, yhteisölliseen kaaokseen ja väestön määrän täydelliseen romahtamiseen. Erään tutkimuksen mukaan nykyisten metsästäjä-keräilijöiden vähäinen vaikutus ympäristöön ei niinkään johdu luontoon kohdistuneista asenteista, vaan esimerkiksi pienestä väestötiheydestä ja tehottomasta teknologiasta.
Esimerkkien pohjalta voidaan havaita, että esimerkiksi epätasa-arvon, väkivaltaisuuden ja ekologisen välinpitämättömyyden ongelmat eivät koske pelkästään nykyaikaisia länsimaisia yhteiskuntia. Historia ei luonnollisestikaan oikeuta välinpitämättömyyteen näiden kysymysten kohdalla, vaan päinvastoin ne voivat toimia varoittavina esimerkkeinä ihmiskunnan tulevaisuudesta.
Katso: Alastoman apinan myytti; Gaia; Pseudohistoria.
Kirjallisuutta: Abruzzi 1999; Chagnon 1992; Diamond 1993; Pinker 1997; Ridley Matt 1999; Shermer 1997b; Wilson 1992.