(engl. Lemuria). Taru Lemuriasta sai alkunsa 1800-luvulla eläintieteilijä Philip Sclaterin yrittäessä selittää puoliapinoiden (engl. lemur) leviämistä Afrikan ja Intian välisellä maasillalla. Teosofian perustaja Helene P. Blavatsky otti nimen käyttöönsä, ja kehitti Lemuriasta kotiseudun ihmiskunnan kolmannelle ”alkurodulle”. Blavatskyn mukaan tämä Intian valtameressä sijainneen mantereen asukkaat olivat neljä ja puoli metriä pitkiä, nelikätisiä, telepaattisia ja joillakin heistä oli kolmas silmä niskassa. Lopulta Lemuria tuhoutui vajottuaan valtameren syvyyksiin. Tätä ennen lemurialaisia muutti Atlantikseen, jossa he laittoivat neljännen alkurodun alulle ennen tämänkin mantereen tuhoutumista.
Blavatsky väitti saaneensa kaiken tietonsa Lemuriasta ja Atlantiksesta teoksesta, joka oli peräisin Atlantikselta. Kirja oli siis mitä ilmeisimmin säilynyt kuivana vesimassojenkin puristuksessa. Sittemmin se oli päätynyt kaukaiseen maahan nimeltä Tiibet. Teosofi W. Scott-Elliot puolestaan tutki Lemuriaa ”astraalisen selvänäön” keinoin.
Antroposofi Rudolf Steiner yhtyi teosofien näkemyksiin, mutta hän myös lisäsi tietämystä lemurialaisista. Lemurialaiset olivat Steinerin mukaan huonoja loogisessa päättelyssä ja laskemisessa, eikä heillä ollut puhekieltä, mutta toisaalta he kykenivät telepatiseen viestintään. Lisäksi lemurialaiset pystyivät vaikuttamaan luonnonvoimiin pelkästään tahdonvoimallaan.
Intiassa palvellut brittiläinen eversti James Churchward (1850–1936?) käytti Lemuriasta nimeä Mu. Hän kertoi tutustuneensa palveluspaikassaan hindutemppelin ylipappiin, Rishiin. Churchward väitti Rishin näyttäneen hänelle kirjoitustauluja, jotka sisälsivät muinaista Mun kieltä. Taulujen mukaan Mu oli Eden, jossa ihminen luotiin. Mulaiset kehittivät mantereellaan edistyneen kulttuurin. He olivat muun muassa kesyttäneen painovoiman. Tätä taitoa Jeesus käytti hyväkseen kävellessään vetten päällä. Jeesushan oli opiskellut Mun salaista uskontoa intialaisten ja tiibettiläisten oppineiden johdolla. Tästä huolimatta Mun asukkaat eivät kyenneet pitämään kotejaan kuivina, kun Mu vajosi mereen. Churchwardin lisäksi kukaan muu ei tiedettävästi ole nähnyt tauluja, eikä eversti koskaan kertonut, missä temppelissä hän ne kohtasi.
Katso: Atlantis.
Kirjallisuutta: Gardner 1957.