(engl. ancient astronauts). Miten muinaiset korkeakultuurit syntyivät? Erään näkemyksen mukaan ne eivät kehittyneet inhimillisen älykkyden ja luovuuden pohjalta, vaan ulkoavaruuden vieraat opettivat ihmisille teknologisia ja kulttuurisia edistysaskeleita. Näistä vieraista käytetään nimitystä muinaiset astronautit.
Vaikka Erich von Däniken ei suinkaan ole ainoa, joka on käsitellyt muinaisia astronautteja, hän on heistä ehdottomasti kuuluisin. Von Dänikenin kirjoja on myyty miljoonia, ja niitä on käännetty useille kielille, myös suomeksi. Tämän entisen hotellinjohtajan ensimmäinen kirja aiheesta oli Chariots of gods (1968).
Von Dänikenin mielestä muinaiset sivilisaatiot muun muassa Egyptissa sekä Väli- ja Etelä-Amerikassa ovat avaruusolentojen synnyttämiä. Hän väittää, että ilman avaruusolentoja ihmiset eivät olisi kyenneet rakentamaan jättimäisiä pyramideja ja muita monumentteja, tai kehittämään osoittamaansa tietotaitoa. Tutkimus on kuitenkin osoittanut, että von Dänikenin etnosentriset käsitykset vähä-älyisistä ja primitiivisistä villi-ihmisistä eivät pidä paikkaansa: rakennustaito, maanviljelys, kalenteritieto ja kallokirurgia ovat osoituksia inhimillisestä kekseliäisyydestä.
Von Dänikenin mukaan myös ikivanhat myytit, tarinat ja kertomukset sekä muinaisten sivilisaatioiden taide kertovat avaruusolentojen vierailuista. Hän on esimerkiksi nähnyt astronautin ja lentolaitteen kivisessä haudan kannessa, joka löydettiin Meksikossa sijaitsevasta kivipyramidista. Mutta niin sanotulla astronautilla ei kuitenkaan ole päällään muuta kuin lannevaate ja koruja, ei siis minkäänlaista suojavarustusta. Rakettikaan ei näytä oikein raketilta, ellei sitten ole valmis luopumaan todennäköisemmästä tulkinnasta: kyseessä on uskonnollinen, elämään ja kuolemaan liittyvä taideteos. Myös muiden esineiden ”avaruusolentotulkinnat” on hylätty, sillä taideteokset voidaan paremmin ymmärtää paikallisen kulttuurin tuotteiksi.
Lisäksi von Däniken on esittänyt, että muinaisilla astronauteilla oli suuri vaikutus ihmisen biologiseen evoluutioon. Hänen mielestään Maahan tulleet astronautit (ilmeisesti koiraita) hedelmöittivät primitiivisen, pieniaivoisen apinankaltaisen lajin naaraita. Tästä kosmisesta sekoituksesta syntyi ihmislaji.
Tähtitieteilijä Carl Sagan kyseenalaisti von Dänikenin väitteen ihmisten synnystä: jopa kahden maanpäällisen lajin kyky paritella ja tuottaa jälkeläisiä on äärimmäisen rajattu; entä kun kyseessä on kaksi lajia eri puolilta maailmankaikkeutta? Sagan totesi, että ihmisen esiäidit olisivatkin todennäköisemmin kyenneet lisääntymään petunian kuin avaruusolion kanssa.
Kirjailija Ronald D. Story tiivistää tylyn näkemyksensä von Dänikenin kirjoista seuraavasti: ”Niissä on pula väitteitä tukevasta todistusaineistosta, loputon virta virheellistä ja harhauttavaa informaatiota, ripaus totuutta, ja jonkin verran kaikkein epäloogisinta päättelyä, mitä on koskaan julkaistu.”
Teoriat muinaisista astronauteista ovat levittäneet pääasiassa perusteettomia, pseudotieteellisiä ajatuksia. Etelä-Amerikkaan ja kriittisesti ”paleokontaktitutkimukseen” perehtynyt historioitsija Juha Hiltunen on kuitenkin todennut, että näillä teorioilla on ollut positiivisia vaikutuksia tieteeseen. Ne ovat esimerkiksi edesauttaneet arkeoastronomian kehittymistä todelliseksi tieteeksi, ja auttaneet huomaamaan kuinka edistyneitä muinaiset sivilisaatiot todellakin olivat — ilman ekstraterrestiaalisia vaikutuksia.
Katso: Nazcan linjat; Ufo.
Kirjallisuutta: Feder 1996; Krupp 1983; Mäntylä 1996; Omohundro 1976; Story 1977; Wojciehowski 1997.