(engl. Roswell incident). Roswell on pieni kaupunki Uuden Meksikon osavaltiossa Yhdysvalloissa. Se on antanut nimensä kuuluisalle Roswellin ufo-tapaukselle.
Vuonna 1947, heinäkuun ensimmäisellä viikolla sheriffi George Wilcox sai soiton karjafarmari William Brazelilta. Brazel kertoi, että hän oli mahdollisesti löytänyt ”sellaisen ufon”. Sheriffi Wilcox otti yhteyttä Roswellin lentotukikohtaan, ja majuri Jesse Marcel saapui tutkimaan asiaa. Mukanaan Marcelilla oli kaksi vastavakoilu-agenttia, ilmeisestikin siksi, että yhdysvaltalaiset viranomaiset uskoivat aluksi ufojen olevan mahdollisesti Neuvostoliiton tiedustelulentoja.
Heinäkuun kahdeksantena Roswellin lentotukikohdan tiedotustoimisto kertoi, että heillä oli maahan syöksyneen lentävän lautasen jäännökset. Seuraavana päivänä kenraali Roger Ramey kuitenkin ilmoitti lehdistötilaisuudessa, ettei kyse ollut lentävän lautasen vaan tavallisen sääpallon jäänteistä.
Roswellin tapaus unohtui kolmeksi vuosikymmeneksi, joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Vuonna 1949 tuottaja Mikel Conrad toi julkisuuteen tieteiselokuvan nimeltä The flying saucer (Lentävä lautanen), joka väitetysti sisälsi materiaalia löydetystä avaruusaluksesta. Tarinaa vahvisti näyttelijä, joka esitti FBI-agenttia.
Show-maailmaa esittelevän Variety-lehden kolumnisti Frank Scully puolestaan julkaisi vuonna 1950 teoksen nimeltä Behind the flying saucers. Kirjassa Scully esitti, että Yhdysvaltojen hallituksella oli hallussaan kolme lentävää lautasta ja niitä kuljettaneiden humanoidien ruumiit. Tietolähteenä hän käytti kahta miestä, jotka myöhemmin paljastuivat ammattimaisiksi huijareiksi.
Vuonna 1974 kirjailija Robert Carr sai julkisuutta kerrottuaan, että Roswellin avaruusolentojen kylmäsäilötyt ruumiit löytyvät Wright Pattersonin lentotukikohdasta. Carrin poika Timothy kertoo, että hänen isällään oli yleisemminkin äärimmäisen vilkas mielikuvitus, ja että hän piti kuvitteellisia tarinoitaan täysin tosina.
Suuri käännekohta Roswellin tapauksessa tapahtui vuonna 1978, kun ufotutkija Stanton Friedman tapasi majuri Marcelin. Marcel väitti yhä edelleen, että Brazelin löytämät jäännökset olivat kuin olivatkin peräisin avaruusaluksesta.
Pari vuotta myöhemmin Charles Berlitz ja William L. Moore julkaisivat kirjan The Roswell incident (1980). Berlitz on tullut tunnetuksi Bermudan kolmio -myytin keksijänä ja Moore väittämällä, että toisen maailmansodan aikana Yhdysvalloilla oli tekninen mahdollisuus tehdä laivansa täysin näkymättömiksi. Tätä teknologiaa ei kuitenkaan käytetty, koska se aiheutti merisotilaille päänsärkyä ja sai heidät voimaan pahoin.
Berlitzin ja Mooren kirja toi Roswellin tapauksen ufotietoisuuteen. Vuonna 1987 Moore, Stanton Friedman ja Jaime Shandera julkaisivat ns. MJ-12 -asiakirjat. He olivat saaneet ne postitse tuntemattomalta lähteeltä. Salaisten asiakirjojen mukaan muun muassa Roswellista tosiaan löydettiin avaruusalus sekä neljän avaruusolennon ruumiit.
Lisäksi nämä asiakirjat kertovat, että presidentti Harry S. Truman loi huippusalaisen paneelin, johon kuului kaksitoista tiedemiestä, sotilasta ja tiedusteluviranomaista. Tämän Majestic-12 tai MJ-12 -ryhmän tarkoituksena oli tutkia maahan syöksyneitä avaruusaluksia, ja tehdä suosituksia siitä, kuinka suojautua mahdollisesti vihamielisten avaruusolentojen hyökkäystä vastaan.
Konkreettisin todiste Roswellin tapauksesta nähtiin vuonna 1995. Tuolloin yhdysvaltalainen Fox-televisioyhtiö esitti vuodelta 1947 peräisin olevan filmin, jossa yhdelle ”roswellilaiselle” avaruusoliolle tehtiin ruumiinavaus.
Roswellin tapaus on paisunut mittavaksi: siitä on tehty useita kirjoja, lukemattomia lehtijuttuja, sitä on esitelty televisiossa niin huumorimielessä, asiaohjelmissa kuin TV-elokuvassakin. Ufomatkailusta on tullut tärkeä tulonlähde Roswellin kaupungille, ja se on saanut runsaasti ilmaista mainosta ufo-yhteytensä vuoksi. Vuonna 1997 Roswellin kaupunki ja koko ufokansa juhli tapauksen 50-vuotispäivää.
Mutta onko tämä ufotutkimuksen kuuluisin tapaus todella totta? Lyhyesti sanottuna ei. Avaruusolion ruumiinavausta kuvaava filmi on ilmiselvä väärennös. Elokuviin erikoisefektejä tekevät ammattilaiset niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin ovat sitä mieltä, että filmin avaruusolio on erikoisvalmisteinen nukke, ja että filmissä on muitakin fiktioon viittaavia piirteitä.
Lääkärit ovat puolestaan sitä mieltä, että filmissä ruumiinavausta ei tee asiantuntija, kuten kohteen erikoislaadun huomioonottaen voisi kuvitella, vaan täydellinen tumpelo. Avaruusoliolle ei edes tehtäisi tavanomaista ruumiinavausta, vaan lääkäri- ja biologiryhmän suorittama perusteellinen tutkimus.
Lisäksi filmin ”avaruusolio” ei muistuta sieppauskokemuksien ja muiden kontaktien perusteella saatua kuvausta avaruusolioista. Filmissä avaruusoliolla on esimerkiksi pienet korvat ja silmät, sekä kuusi sormea; se ei ole korvaton, isosilmäinen ja sillä ei ole kolmea sormea. Eli joko filmi tai muut kuvaukset ovat virheellisiä — tai molemmat. Filmin vanhuuttakaan ei ole kyetty vahvistamaan kiistattomasti.
Ruumiinavausfilmin tapaan myös MJ-12 asiakirjat ovat osoittautuneet väärennöksiksi. Filmien ja asiakirjojen aitoutta epäilevät myös monet ufologit.
Lisäksi on todettava, että Berlitz ja Moore väittävät avaruusaluksen törmänneen maahan heinäkuun ensimmäisellä viikolla. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä farmari William Brazel oli löytänyt folion palaset ja puukepit — jotka myöhemmin määriteltiin avaruusalukseksi — jo 14. kesäkuuta. Hän palasi paikalle kerätäkseen romut talteen, mutta vasta heinäkuun ensimmäisellä viikolla, ja Kenneth Arnoldin tunnetun ufohavainnon jälkeen (24.6.1947). Vaikuttiko media Brazelin tulkintaan ja soittoon sheriffille? Ilmeisesti.
Mitä William Brazel sitten löysi, jollei lentavää lautasta? Oliko kyse sittenkin vain tavallisesta sääpallosta? Ei, se todellakin oli salailua. Oikea vastaus saatiin vuonna 1994. Yhdysvaltojen ilmavoimien selvityksen mukaan kyse ei ollut tavallisesta sääpallosta, vaan ilmapallosta, joka lähetettiin salaisen Projekti Mogulin puitteissa. Mogulin oli tarkoitus kehittää tasaisesti lentäviä ilmapalloja, joiden avulla voitaisiin seurata Neuvostoliiton ydinasekehittelyä.
Vuonna 1997 Yhdysvaltojen ilmavoimat julkaisi jatkoselvityksen, jossa perehdyttiin muun muassa kuolleiden avaruusolioiden ruumiisiin. Mielikuva näistä ruumiista syntyi ilmeisesti nukeista, joita alueella pudotettiin ilmasta Projekti High Diven myötä.
Roswellin ufotapauksen piirteet selittyvät siis ilmavoimien todellisten, mutta salaisten projektien pohjalta rakentuneilla valemuistoilla. On muistettava, että avaruusaluksen ja -olioita nähneitä haastateltiin vasta 30–40 vuotta tapahtumien jälkeen. Esimerkiksi majuri Marcel ei haastateltaessa muistanut tapauksen tarkkaa vuotta (vaikka kyse oli vieraan sivilisaation avaruusaluksesta!), vaan että se tapahtui ”40-luvun lopulla”.
Ufotutkija Kal K. Korff on todennut: ”Roswellin ’mysteeri’ on ratkennut, eikä ole olemassa luotettavaa todistusaineistoa siitä, että ekstraterrestiaalisella avaruusaluksella olisi tekemistä asian kanssa.”
Katso: Maahan syöksyneet ufot; Ufo.
Kirjallisuutta: Anon. 1997; Bauer 1996; Blake 1992; Carr 1997; Emery 1995a, 1995b; Gerlich 1997; Gildenberg 1997; Gildenberg ja Thomas 1998; Klass 1986a, 1986b, 1987, 1988, 1989, 1990, 2000; Korff 1997; Nickell 1995a; Stokes 1996; Thomas 1995; Weaver 1995.