(engl. lucid dream). Selväunella tai selkounella tarkoitetaan unta, jossa yksilö on tietoinen omasta unitilastaan ja voi jopa vaikuttaa unen kulkuun. Tavallisessa REM-unessa tällaista ei esiinny. Esi-selväuniksi kutsutaan unia, joissa nukkujalle herää kysymys ”onko tämä unta”, mutta jossa vastausta ei anneta tai se on ”ei”. Selväuni-käsitteen keksi alankomaalainen psykiatri Frederick van Eeden vuonna 1913.
Selväunia on raportoitu jo vuosituhansien ajan, mutta niiden kokeellinen tutkiminen on melko uutta. Tutkimuksen mahdollistaa silmänliikkeiden avulla suoritettu viestintä. Nukkuja voi esimerkiksi kertoa näkevänsä selväunta liikuttamalla silmiään useita kertoja peräkkäin vasemmalle tai oikealle. Tutkimuksissa on saatu selville, että selväunet esiintyvät aktiivisen REM-unen aikana yleensä aamuyöstä, jolloin myös REM-unen suhteellinen osuus on suurinta. Stressi ja tunteellinen kuormitus lisäävät selväunen näkemisen todennäköisyyttä. Muita selviä ilmentymiä selväunille ei olla aivoista löydetty kuin aivokuoren toiminnan aktivoituminen.
Selväunia on hyödynnetty yleisemminkin unitutkimuksessa. Silmäsignaalien avulla on todennettu, että unennäkö tapahtuu reaaliajassa eikä lyhyessä pyrähdyksessä heräämishetkellä kuten joskus on ajateltu. Samoin on saatu selville, että silmäliikkeet ja lihasten ”passiivinen aktivoituminen” ovat unessa samankaltaisia kuin valvetilassa.
Susan Blackmore kertoo tapauksesta, jossa nainen pystyi synnyttämään selväunia omasta tahdostaan ja tuottamaan niiden aikana minkälaisia seksuaalisia kokemuksia hän halusi. Tutkimuksessa selvisi, että uniorgasmi vastaa fysiologisesti valvetilassa koettua.
Joskus uni ja valve sekoittuvat toisiinsa. Esimerkiksi ympäristön äänet voivat tunkeutua uneen. Tätä tapahtuu myös selväunissa. Erään selväunen aikana nukkuja oli laboratoriossa huolissaan siitä, että hänen ollessa ulkona sateessa myös unen fysiologisia vasteita mittaava laitteisto oli vaarassa kastua. Joskus yksilö voi myös kokea heränneensä unesta, vaikka vielä nukkuukin. Tätä ilmiötä kutsutaan valeheräämiseksi. Eräs opiskelija on kertonut toistuvasta unesta, jossa hän joutuu heräämään, pesemään hampaansa, pukeutumaan ja polkemaan pitkän mäen ylös yliopistolle ennenkuin hän huomaa yhä nukkuvansa.
Katso: Muuntuneet tajunnantilat.
Kirjallisuutta: Blackmore 1991a; Kojo 1998.