(engl. theosophy). Teosofia on uskonnollis-mystinen maailmankatsomus tai ”salaoppi”, jonka kannattajat pyrkivät selvittämään jumaluuden ja maailmankaikkeuden syvintä olemusta. Siinä yhdistyy toisiinsa buddhalaisuutta, hindulaisuutta ja länsimaista mystiikkaa. Suomeksi teosofia tarkoittaa jumalallista viisautta.
Teosofisen liikkeen keskeisin hahmo on venäläissyntyinen maailmanmatkaaja Helena Petrovna Blavatsky (1831–1891). Blavatsky oli jo lapsuudestaan saakka taipuvainen kokemaan erilaisia outoja ilmiöitä, eikä hän muuttanut tyyliään myöhemminkään. Blavatsky koki kehostapoistumiskokemuksia (astraaliprojektioita), ja väitti kykenevänsä muun muassa levitoimaan, telepatiaan ja selvänäkemiseen. Hän oli myös yhteydessä aikansa spiritualisteihin, ja toimi meediona. Lisäksi hän kirjoitti kirjoja, joissa hän muun muassa kehitteli omia ”evoluutionäkemyksiään”. Itämaisuus näkyy voimakkaasti teosofiassa juuri Blavatskyn vaikutuksen seurauksena. Hän uskoi vahvasti karman lakiin ja jälleensyntymiseen.
Vuonna 1875 Blavatsky oli mukana perustamassa Teosofista yhdistystä (engl. Theosophical Society). Suomen Teosofinen Seura näki päivänvalon vuonna 1907.
Katso: Antroposofia; Atlantis; Ruusuristiläisyys; Vapaamuurarius.