(engl. phrenology). Frenologia on oppi, jonka mukaan ihmisen persoonallisuus pystytään näkemään kallon pinnanmuodoista, ”kummuista”. Frenologisen opin mukaan persoonallisuus koostuu useista synnynnäisistä ja erillisistä piirteistä, kuten kunnianhimosta, kilpailullisuudesta, varovaisuudesta, arvokkuudentunnosta, horjumattomuudesta, myötätuntoisuudesta, salamyhkäisyydestä, ihanteellisuudesta ja nokkeluudesta. Gallin mukaan piirteitä on 26, mutta myöhemmin piirteitä on katsottu olevan 35.
Piirteet liitetään frenologiassa tiettyihin aivoalueisiin, ja mitä suurempi aivoalue, sitä merkittävämpi piirre se ihmisen persoonallisuudessa on. Aivoalueen suuruuden väitetään puolestaan heijastuvan kallon pintaan, mikä mahdollistaa persoonallisuuden analysoinnin pinnanmuotojen pohjalta. Esimerkiksi jos henkilöllä on kumpu päälaella, frenologi tulkitsisi hänen olevan ”horjumaton”.
Frenologian kehitti itävaltalainen lääkäri Francis Joseph Gall (1758–1828). Aluksi oppia kutsuttiin kranioskopiaksi ja organologiaksi. Lääkäri T. I. Fosteria pidetään frenologia-nimen keksijänä.
Itävallan hallitus kielsi Gallia luennoimasta frenologiasta, koska aivojen ja persoonallisuuden välisestä suhteesta puhuminen oli ristiriidassa uskonnollisten käsitysten kanssa. Gall kuitenkin jatkoi opin levittämistä Saksassa ja Ranskassa. Sittemmin frenologia levisi Englantiin ja Yhdysvaltoihin, ja monet merkittävät henkilöt kuten kirjailija Arthur Conan Doyle, luonnontieteilijä Alfred Russell Wallace (1823–1913) sekä runoilija Walt Whitman (1819–1892) uskoivat sen pätevyyteen.
Frenologian ongelma on se, ettei aivojen muotoa voi päätellä kallon kumpujen perusteella: aivot eivät vaikuta kallon ulkopinnan muotoon. Toinen ongelma on se, etteivät ihmisen persoonallisuudenpiirteet nykytietämyksen mukaan sijaitse erikoistuneissa aivoalueissa, vaikka eri toiminnoille (esim. muistille ja aloitteellisuudelle) tärkeitä aivoalueita voidaankin paikantaa. Frenologian kolmas ongelma on se, ettei kallon pinnanmuotoja olla tutkimuksellisesti yhdistetty persoonallisuuden piirteisiin. Gallin omat havainnot olivat mitä pinnallisimpia ja oudoimpia. Frenologia on siis niin teoreettisesti kuin empiirisestikin virheellinen oppi.
Kumpujen, ja siten persoonallisuuden arvioimiseksi kehitettiin mekaaninenkin laite, psykografi (engl. psycograph). Psykografi toimii siten, että tutkittavan päähän laitetaan kypärä. Kypärän sisällä on 32 ”anturia”, jotka mittaavat kumpujen suuruuden. Tieto kumpujen koosta siirtyy koneeseen, joka tulostaa kuvauksen henkilön persoonallisuudesta.
Psykografin kehittivät yhdysvaltalaiset Henry C. Lavery ja Frank P. White. Päivänvalon se näki vuonna 1931. Skeptikko Robert W. McCoy ja toisen keksijän poika, John White, kiersivät sittemmin hyväntekeväisyystarkoituksessa esittelemässä psykografia. Heillä oli vaikeuksia kertoa persoonallisuuskuvauksen saaneille, ettei frenologia pidä paikkaansa, sillä niin sopivilta ne tuntuivat. McCoy toteaakin: ”Frenologiaa esimerkkinä käyttävinä skeptikkoina huomasimme, että niin kutsuttu tiede voidaan kehittää, ja se voi saada miljoonien hyväksynnän mitä heikoimmalla todistusaineistolla. Jopa tänään, varustettuna oikeanlaisella hölynpölyllä ja pienellä määrällä vaikuttavaa välineistöä, oletetusti sofistikoituneet ihmiset voidaan johtaa uskomaan päättömiinkin väitteisiin.”
Katso: Forer-efekti; Fysionomia.
Kirjallisuutta: Gardner 1957; McCoy 1985.