Skepsis ry · Suomalaisten skeptikkojen yhdistys keskiviikko 4.11.2026
Skepsis ry

Kohta 40 vuotta kysymyksiä

Skeptikon opas · Ajattelun työkalut

Pareidolia

Kasvoja pilvissä, Maria paahtoleivässä ja viestejä kohinassa: aivot näkevät hahmoja sielläkin, missä niitä ei ole.

Kasvoja pilvissä

Pareidolia on taipumus nähdä merkityksellisiä hahmoja, useimmiten kasvoja, satunnaisissa muodoissa: pilvissä, pistorasiassa, paahtoleivässä, Kuun pinnassa. Aivoissa on kasvojen tunnistamiseen erikoistunut alue, joka reagoi jo kolmeen pisteeseen oikeassa asetelmassa. Herkkyys on evoluution kannalta järkevää: väärä hälytys pensaassa piilevästä kasvosta maksaa vähän, huomaamatta jäänyt paljon. Sama järjestelmä kuulee sanoja kohinassa ja puheessa, joka soitetaan takaperin.

Missä pareidolia esiintyy

Marsin kasvot
Viking 1 kuvasi 1976 Cydonian alueella vuoren, joka näytti kasvoilta. Tarkemmat kuvat 1998 ja 2001 näyttivät tavallisen kukkulan. Hahmo oli valaistuksessa ja kuvan karkeudessa, ei Marsissa.
Uskonnolliset näyt
Neitsyt Maria on nähty juustoleivässä, moottoritien alikulussa ja puunrungossa; Jeesus pannukakussa. Hahmo on aina sen kulttuurin, jossa se nähdään.
Kummituskuvat ja ufokuvat
Epätarkka valokuva pakottaa aivot täydentämään. Oksien lomassa näkyy hahmo, pölyhiukkasessa olento.
Sähköiset ääni-ilmiöt (EVP)
Haamunmetsästäjät nauhoittavat kohinaa ja kuulevat siitä vainajien lauseita. Kun kuulijalle kerrotaan etukäteen, mitä äänessä sanotaan, hän kuulee sen; ilman vihjettä ei kukaan.
Takaperin soitettu musiikki
1980-luvun "saatanalliset piiloviestit" rock-levyillä syntyivät samalla tavalla: viesti löytyi vasta, kun joku kertoi, mitä etsiä.

Apofenia

Pareidolian yleisempi muoto on apofenia: merkityksellisten yhteyksien näkeminen toisiinsa liittymättömissä asioissa. Salaliittoteoriat, numerologia, "synkronisiteetti" ja uhkapelurin usko kuumaan käteen ovat apofeniaa, samoin tutkijan houkutus löytää aineistosta kuvio, jota siinä ei ole. Ihminen on hahmontunnistuskone, joka ei osaa olla tunnistamatta, ja juuri siksi tiede tarvitsee tilastollisia menetelmiä erottamaan todellisen kuvion kohinasta.

Pareidoliassa ei ole mitään vikaa; se on normaalin havaitsemisen piirre, ja taiteilijat ovat käyttäneet sitä Leonardosta lähtien. Virhe syntyy vasta, kun nähty hahmo tulkitaan todisteeksi siitä, että joku on sen tarkoittanut.

Skeptikko-lehden artikkelit

Muita juttuja lehdissä

Ihmeellinen maailma

Huuhaa- ja Sokrates-palkinnot