(engl. channeling). Kanavoinnilla tarkoitetaan menetelmää, jossa psyykikko eli kanavoija toimii välittäjänä fysikaalisen maailman ja henkimaailman välillä. Kanavoijien kautta on väitetysti saatu viestejä edesmenneiltä henkilöiltä kuten Moosekselta, Jeesukselta, Kungfutselta, Albert Einsteinilta ja John Lennonilta, tai epämääräisiltä ”ihmisten ymmärtämiskyvyn ylittäviltä” energiaolennoilta. Joskus henget ovat aikaisemmin tuntemattomia, eli ainoat yhdyssiteemme heihin (ja todisteemme heistä) ovat kanavoijan väitteet.
Kanavointi voidaan suorittaa valvetilassa tai transsissa. Transsissa kanavoija luovuttaa kehonsa henkiolennon hallintaan, ja viesti välittyy motoristen automatismien avulla (esim. automaattikirjoitus). Myös Ouija-lautaa voidaan hyödyntää kanavoinnissa.
Kanavoinnilla on pitkä historia, vaikka siitä onkin käytetty eri nimeä. Psyykkisen tutkimuksen piiriin kanavointi tuli meedioiden myötä 1800-luvun lopussa. Tuon ajan meediot eroavat kanavoijista oikeastaan vain ektoplasman tuottamisessa; ennen niin suosittu materialisointi on jäänyt suureksi osaksi historiaan. Toinen tekijä, mikä erottaa meediot kanavoijista on palkkioiden ottaminen: meediot eivät useinkaan ottaneet rahallista palkkiota vastaan, vaikka koruja tms. kylläkin. Nykyinen kanavointi on usein ammatillista toimintaa; sillä voi tienata leipänsä tai paljon enemmänkin.
Kanavointi sai alkunsa Yhdysvalloissa vuonna 1972 Jane Robertsin (1929–1984) kirjan Seth speaks myötä. Sen suosiota kiihdyttivät näyttelijä Shirley MacLainen (s. 1934) esiintymiset, tv-ohjelmat sekä erityisesti teos Out on a limb. Pian esiin tuli muitakin ”henkiolentoja”, kuten Jack Purselin Lazaris, joka ei koskaan ole omannut fyysista kehoa. Lazaris elää ”dimensiossa, jossa ei ole aikaa eikä tilakäsitettä”.
Yhdysvaltalainen Judy Zebra Knightin kanavoi puolestaan Ramthaa, maailmanvalloittajaa, joka syntyi 35 000 vuotta sitten Atlantiksen slummeissa. Ramtha muun muassa keksi sotimisen, ja hän on todennut, että homoista pitäisi ”päästä eroon”. Eräs saksalainen nainen yritti myös kanavoida Ramthaa, mutta Knight haastoi hänet oikeuteen, voitti ja sai siten yksinoikeuden Ramthan kanavointiin. Knight saanee Ramtha-istunnoista miljoonia markkoja vuodessa.
Kielitieteilijä Sarah G. Thomasonin mukaan ”henkiolentojen” tuottamat tekstit ovat pohjimmiltaan yksinkertaisia, sanallisesti runsaita, epämääräisiä, toistavia ja tyhjänpäiväisiä, ne on otettava vastaan kuin ilmoitus ja henkiolentojen ”murteet” ovat vähintäänkin kyseenalaisia. Ensinnäkään kanavoijien murteet eivät yleensä ole kattavia; erikoisia puhepiirteitä käytetään vain ilmeisimmissä sanoissa. Lisäksi kanavoija voi innostuessaan unohtaa eksoottisen puhetavan.
Thomason on myös sitä mieltä, että kenen tahansa sivistys riittää tuottamaan kanavoijien tasoista tekstiä. Enemmän kuin ”korkeampaa älykkyyttä” kanavointi vaatii sujuvaa kielellistä ilmaisua. On siis oikeutettua kysyä ketä ”langan toisessa päässä” oikein on.
Taikuri Penn Jilletteä mukaillen kanavointia voisi kutsua huonoksi vatsastapuhumiseksi: suusta kuuluu huvittavaa puhetta erikoisella äänellä höystettyä, mutta esittäjän huulet liikkuvat.
Katso: Automatismit; Meedio; New Age.
Kirjallisuutta: Alcock 1989; Gardner 1991; Gordon 1991; Schick ja Vaughn 1995; Thomason 1989.