(engl. New Age). New Age on maailmankatsomuksellis-uskonnollinen liike, joka henkisyyttä korostamalla asettautuu ristiriitaan materialistis-tieteellis-teknologisen maailmankatsomuksen kanssa. Joskus New Agesta käytetään nimitystä uushenkisyys. Mitään kovin uutta New Ageen ei kuitenkaan sisälly. Sen historiallisiksi edeltäjiksi tai siihen vaikuttaneiksi liikkeiksi voidaan katsoa romantiikka, spiritualismi, teosofia sekä 1960-luvun hippiliike itämaisine vaikutteineen. Läpimurtonsa New Age teki 1980- ja 1990 -lukujen vaihteessa samaan aikaan, kun ”materialistinen juppikulttuuri” eli huippu- ja romahduskauttaan. Nykyisin se ei ole enää niin suurta muotia kuin tuolloin.
Varsinaista johtajaa, organisaatiota tai tiukkaa oppia New Agella ei ole. Hajanaisuudesta huolimatta New Age -liikkeen sisällä voidaan havaita sen jäseniä yhdistäviä maailmankatsomuksellisia perusperiaatteita tai -oppeja. New Agea määrittää erityisesti yksilöllisyyden korostaminen, individualismi. Se ilmenee muun muassa oman totuuden etsimisenä, oman todellisuuden luomisena sekä painottamalla omien valintojen ja tekojen vaikutusta koko maailmaan. Ulkoapäin sanellut määräykset tai tiukat opinkappaleet — mitä New Agen kannattajat katsovat esimerkiksi tieteen edustavan — korvataan avarakatseisella henkilökohtaisella kokemuksellisuudella ja intuitiolla.
Toinen New Agea määrittävä piirre, holismi, tulee esille opissa, jonka mukaan ihminen on osa suurempaa kokonaisuutta, ihmiskuntaa, luontoa ja maailmankaikkeutta. Kolmas New Agen piirre on yksilöllisyyteen liittyvä relativistisuus: jokaisella on oma totuutensa, tai jokainen voi luoda jopa oman todellisuutensa. Esimerkiksi henkiolento nimeltä Seth on valistanut esineiden olevan vain pelkkiä materialisoituneita ajatuksia. Tällainen intuitiivinen subjektivismi on suoraan ristiriidassa niiden käsitysten kanssa, joiden mukaan on olemassa objektiivinen todellisuus, ja että todellisuudesta voidaan saada perusteltua, objektiivista — vaikkakin aina puutteellista — tietoa. Lisäksi se on ristiriidassa sen kanssa, etteivät kaikki lottoajat voita joka viikko miljoonia.
Relativistisuuteen liittyy puolestaan suvaitsevaisuus, näkemys siitä, että jokaisella on oikeus uskoa mitä haluaa. Uskomusten sisällöllähän ei ole merkitystä, sillä relativismin mukaisesti kaikki ovat yhtä oikeassa. Tästä huolimatta New Age -ajattelussa korostuu ”itämainen” henkisyys, vastapuolenaan ”länsimainen” materialismi. Henkisen ulottuvuuden kautta New Ageen liittyy hyvin läheisesti usko kanavointiin, parapsykologisiin ilmiöihin, uskomuslääkintään sekä jälleensyntymiseen.
New Ageen sisältyy myös eettisiä periaatteita. Maailmankatsomuksellisina arvoina siinä korostuvat toisten huomioonottaminen, tasa-arvoisuus, suvaitsevaisuus, pasifismi sekä luonnonmukaisuus (esim. luonnonsuojelu, kasvissyönti). Toisaalta esimerkiksi J. Z. Knightin kanavoima New Age -henki Ramtha on opettanut, ettei mikään ole oikein tai väärin, ei edes murha, ja että homoista tulisi ”päästä eroon”.
Ei vaadi kovinkaan syvällistä maailman uskontojen tuntemusta, jotta näkee hindulaisuuden suuren vaikutuksen New Ageen. New Agen tapaan hindulaisuus on sekalainen kokonaisuus uskomuksia ja toimintatapoja. Suvaitsevaisen hindulaisuuden mukaan jokaisella on oma keinonsa ymmärtää kaiken olevan yhtä: kaikki uskomusjärjestelmät ovat samanarvoisia valaistumisen tavoittelussa. Ymmärtäessään maailman holistisuuden hindu saavuttaa ”täydellisen tietoisuuden”, mikä vapauttaa hänet jälleensyntymien kärsimyksestä. Hindulaisuutta ja New Agea yhdistävät siis individualismi, relativismi, holismi, henkisyyttä korostava dualismi sekä jotkut eettiset periaatteet. Luonnollisesti New Age on vaikuttunut myös muista uskonnoista (esim. buddhalaisuudesta) ja oppijärjestelmistä.
Kriittisesti arvioituna New Age kohtaa samat filosofiset ongelmat kuin mikä tahansa tieto- tai totuusrelativistinen kanta. Samoin se kohtaa dualistisen maailmankäsityksen ongelmat (esim. kuinka henkinen ulottuvuus voi vaikuttaa aineeseen?), ja läheisesti siihen kuuluvien oppien (parapsykologian, uskomuslääkinnän) ongelmat.
Katso: Aivopuoliskojen erot; Dualismi; Jooga; Kanavointi; Relativismi.
Kirjallisuutta: Kurtz 1989; Schultz 1989; Mikkonen 1998.