(engl. color healing). Väriterapialla tarkoitetaan ihmisen ruumiin, mielen ja sosiaalisen elämän hoitamista värien avulla. Se ei kuitenkaan typisty joihinkin parannusmenetelmiin, vaan ollessaan hyvin läheisessä yhteydessä New Age -ajatuksiin chakroista siihen liittyy kokonainen maailmankatsomus persoonallisuusteorioineen, diagnostisine järjestelmineen ja parannusmenetelmineen. Vaikka se luo kokonaisvaltaisen ja — ainakin jossain määrin — loogisen jäsennyksen ihmisestä, väriterapian taustateoria ja erityiset väittämät ovat perusteettomia; tämä siitäkin huolimatta, että väriterapian perustavin idea — värien vaikutus ihmiseen — on jossain määrin tutkimuksellisesti perusteltavissa (esim. värien vaikutus tunnetiloihin).
Chakraopin mukaisesti ihmisellä on seitsemän pääenergiakeskusta. Näistä jokaisen väitetään säteilevän eri väreissä: alin punaista, toinen oranssia, kolmas keltaista, neljäs vihreää, viides sinistä, kuudes indigoa ja seitsemäs violettia. Jokaisella värillä on omia merkityksiä. Esimerkiksi punainen viittaa fyysisyyteen, elinvoimaan, aktiivisuuteen ja virkeyteen, sininen kylmään älyllisyyteen ja harkitsevuuteen, ja violetti taiteellisuuteen sekä henkisyyteen. Myös ruskealla, vaaleanpunaisella ja kullalla on oma merkityksensä. Merkitykset kuten chakrojen väritkin voivat hieman vaihdella kirjoittajasta toiseen.
Jokaisella ihmisellä energia on painottunut johonkin chakraan. Väriterapiassa puhutaankin ”punaisista”, ”vihreistä” jne. ihmisistä. Punaiset ihmiset ovat energisiä, urheilullisia ja seksuaalisesti aktiivisia. Siniset ihmiset ovat puolestaan konservatiivisia, korkean moraalin omaavia ajattelijoita, parantajia ja pasifisteja. Chakraenergian painotus ja siten myös ihmisen persoonallisuus voidaan havaita esimerkiksi hänen aurastaan.
Joskus ihmisen chakraenergiatalous menee epätasapainoon; ”väriä” on liikaa tai liian vähän. Tämän seurauksena on sairauksia ja onnettomuutta. Väriterapeutin tarkoituksena on saattaa ihminen tasapainoon vaikuttamalla chakroihin värien avulla.
Väriterapeuttisia menetelmiä on useita kuten värien visualisointi mielessä, kuviteltujen värien hengittäminen, pukeutuminen tietyn värisiin vaatteisiin sekä värikylvyt värikkäiden lamppujen avulla. Eräs menetelmä on väriveden nauttiminen. Värivesi ei ole värjättyä, vaan vettä, joka on asetettu värillisessä lasiastiassa auringonvaloon. Menetelmän uskotaan muuttavan veden laatua.
Nämä näkemykset eivät perustu empiiriseen näyttöön. Psykologian parissa on tehty jonkin verran tutkimuksia värien vaikutuksesta fysiologisiin reaktioihin, mielialaan, tunteisiin ja käyttäytymiseen. Vaikkei niitä olekaan tehty väriterapian pätevyyden arvioimiseksi, ovat ne kuitenkin mielenkiintoisia tässä suhteessa.
Empiiriset tutkimukset osoittavat ensinnäkin, että värien vaikutukset ovat lyhytaikaisia. Esimerkiksi aggressiivisesti käyttäytyvien pidätettyjen siirtäminen vaaleanpunaiseen selliin rauhoittaa heitä, mutta vain vähän aikaa. He eivät siis rauhoitu niin paljon ja pysyvästi, että esimerkiksi nukahtaisivat.
Toiseksi olemassa olevat tutkimustulokset ovat ainakin osittain ristiriidassa väriterapian väitteiden — ja arkikäsitysten — kanssa. Psykologi Patricia Valdez on esimerkiksi osoittanut, että kun värin kirkkaus ja kylläisyys pidetään vakiona ihmisten mielestä vihreä-keltainen, sinivihreä ja vihreä ovat keltaista, punaista ja oranssia kiihdyttävämpiä. Sininen koetaan yhtä kiihdyttäväksi kuin punainen väri. Näyttäisi siis olevan perusteetonta yhdistää punaiseen energisyys ja aktiivisuus, ja toisaalta siniseen rauhallisuus ja ”mielen hiljentyminen”.
Merkittävintä Valdezin tutkimuksissa on sen osoittaminen, että itse värisävyllä on vain heikko vaikutus tunnetiloihin. Paljon tärkeämpää on kuinka tumma ja kylläinen väri on. Tutkimuksissa, joissa on osoitettu esimerkiksi punaisen olevan fysiologisesti kiihdyttävämpi kuin sininen tai vihreä, ero ei ole johtunut värisävystä, vaan siitä, että käytetty punainen on ollut värikylläisempi ja/tai tummempi kuin muut värit. ”Tyypillinen punainen” on kylläisempi kuin muiden värien tyypilliset edustajat, ja tästä johtuu sen maine kiihdyttävänä värinä.
Tummat ja kylläiset värit siis kiihdyttävät, ja kirkkaat ja haaleat värit rauhoittavat. Tästä johtunee se, että aggressiiviset pidätetyt rauhoittuvat hetkellisesti vaaleanpunaisessa sellissä, ja että käden puristusvoima on suurempi sinistä kuin vaaleanpunaista väriä katsottaessa: tyypillinen vaaleanpunainen on kirkkaampi ja haaleampi kuin tyypillinen sininen. Kirkasta ja haaleaa punaista katsoessa voi siis rauhoittua ja kylläistä tummansinistä katsoessa kiihtyä.
Useimmissa psykologisissa tutkimuksissa kylläisyyttä ja kirkkautta ei ole otettu huomioon. Tämä selittää miksi tutkimustulokset värien vaikutuksesta tunnetiloihin, tyytyväisyyteen ja suoritustasoon ovat olleet erittäin ristiriitaisia.
Väriterapeuttisia väitteitä ei ole ilmeisesti tutkittu kattavasti lääketieteellisin tutkimuksin. Kun ottaa huomioon suorien tutkimusten puutteen, psykologiset tutkimustulokset, sekä chakra-teorian perusteettomuuden, väriterapiaa voi syystä pitää uskomuslääkintänä.
Kirjallisuutta: Stone 2001; Valdez 1993; Valdez ja Mehrabian 1994; Weller ja Livingston 1988.