Etninen nepotismi ja etniset konfliktit

”Etnisiä konflikteja ja väkivaltaisuuksia esiintyy jatkuvasti ympäri maailmaa. Miksi? Onko jokaisella konfliktilla jokin paikallisiin olosuhteisiin tai kulttuuritekijöihin liittyvä selitys vai olisiko kaikilla konflikteilla jokin yhteinen selitys?” Näin kysyi emeritus professori Tatu Vanhanen Pohjois- Suomen skeptikoiden tilaisuudessa Oulun pääkirjastossa helmikuussa.

Useimmat tutkijat ovat Vanhasen mukaan etsineet selitystä etnisille konflikteille erilaisista kulttuuritekijöistä kuten diskriminaatiosta, uskonnollisista ja kielellisistä eroista, taloudellisesta tai poliittisesta eriarvoisuudesta, maantieteellisistä tekijöistä tai historiallisista perinteistä.

Pierre L. van den Berghe (1981) viittasi ensimmäisenä sosiaalibiologiseen nepotismin selitykseen ja argumentoi, että etniset tunteet ovat kehittyneet nepotismista, mikä tarkoittaa taipumusta sukulaisten suosimiseen.

Vanhasen tutkimuksessa hänen keskeinen tarkoituksensa oli testata empiirisellä aineistolla etnisen nepotismin selitysvoimaa. Tutkimuksessa etnisellä nepotismilla tarkoitetaan, että kaikki etniset ryhmät ovat laajentuneita sukulaisryhmiä, joiden jäsenillä on ihmisluontoon perustuva taipumus suosia sukulaisiaan ja liittoutua konfliktitilanteissa heidän kanssaan joitakin toisia etnisiä ryhmiä vastaan.

Tutkimuksen hypoteesi on, että väestön etnisen heterogeenisuuden ja etnisten konfliktien laajuuden ja vakavuuden välillä täytyy olla positiivinen korrelaatio. Keskeinen hypoteesi on: Mitä syvemmin jonkin maan väestö on etnisesti jakautunutta sitä enemmän etukonfliktit kanavoituvat etnisten jakautumien mukaan.

Mahdotonta Mitata Täsmällisesti

Etnistä nepotismia on Vanhasen mukaan mahdotonta mitata täsmällisesti. Hänen käyttämänsä mittarit ovat vain likimääräisia vastineita teoreettiselle käsitteelle.

Keskeisenä etnisen nepotismin mittarina Vanhanen käyttää väestön etnisen heterogeenisuuden indeksiä. Se perustuu tilastollisiin tietoihin suurimman ja merkittävimmän etnisen ryhmän prosenttiosuudesta maan koko väestöstä. Tuon prosenttiosuuden käänteisluku osoittaa väestön etnisen heterogeenisuuden asteen. Suurin etninen ryhmä voi olla rotuun, kansallisuuteen, kieleen, heimoon tai uskontoon perustuva ryhmä.

Toisena etnisen nepotismin mittarina Vanhanen käyttää etnisten vähemmistöryhmien alueellisen keskittymisen astetta. Se perustuu Monica Duffy Toftin (2003) olettamukseen, että etnisten väkivaltaisuuksien puhkeaminen on sitä todennäköisempää mitä enemmän etniset vähemmistöryhmät ovat alueellisesti keskittyneitä.

Tatu Vanhasen mukaan etniset jakautumat yhteiskuntien sisällä ovat maailmanlaajuisen

muuttoliikkeen vaikutuksesta pikemminkin kasvaneet kuin vähentyneet, mikä on lisännyt

etnisten konfliktien laajuutta ja merkitystä.

Evoluution tuottama käyttäytymistaipumus Vanhasen tutkimustulokset osoittavat, että etnisen nepotismin mittarit selittävät valtaosan etnisen väkivallan maailmanlaajuisesta vaihtelusta. Etnisen heterogeenisuuden astetta voi pitää kausaalisena tekijänä tässä riippuvuussuhteessa, koska etniset jakautumat ovat syntyneet kauan ennen nykyisiä etnisiä väkivaltaisuuksia ja taipumuksemme etniseen nepotismiin vielä aikaisemmin.

Etninen nepotismi on evoluution tuottama käyttäytymistaipumus, mikä on yhteinen kaikille ihmispopulaatioille rodusta, kulttuurista ja maantieteellisestä sijainnista riippumatta. Sen häviäminen tai merkittävä heikentyminen ei ole luultavaa, koska se on ankkuroitunut geneettiseen ihmisluontoon.

Etnisen nepotismin mittareiden ja etnisten konfliktien välinen riippuvuus on niin vahva, että on perusteltua otaksua etnisten konfliktien jatkuvan kaikissa etnisesti jakautuneissa yhteiskunnissa, mutta niiden ei aina tarvitse johtaa väkivaltaisiin yhteenottoihin.

Ainoa tehokas keino etnisten konfliktien poistamiseen olisi etnisten ryhmien biologinen yhteensulautuminen, jolloin etniset jakautumat häviäisivät, mutta tämä on äärimmäisen hidas prosessi.

Vanhasen mukaan on vaikea löytää yhtään etnisesti jakautunutta monikulttuurista yhteiskuntaa, jossa ei olisi syntynyt etnisiä konflikteja. Meidän olisi hyvä ymmärtää, että ihmiskunnan etninen diversiteetti johtaa sekä kansainvälisiin että yhteiskuntien sisäisiin etnisiin konflikteihin. Meidän on vain opittava elämään niiden kanssa kuvittelematta että ne ovat tilapäisiä, kulttuurista johtuvia ja helposti hyvällä tahdolla poistettavissa olevia ilmiöitä.

Tatu Vanhasen Luento Kokonaisuudessaan: Www.skepsisoulu.com/kuvat/ Etninen_nepotismi_2010_02_25.pdf