Huijaus-ufojen matkaan lähettäminen dokumentoitiin huolellisesti ja pian myös

tiedotusvälineet innostuivat taivaalla leijuvista heliumpalloista ja soihduista.

Morristownin ufo-huijauksen

Oletko koskaan nähnyt Neitsyt Marian kasvoja paahtoleivässäsi? Entä saatanaa savupilvessä? Tai isojalkaa juoksemassa metsässä? Avaruusolentojen alusta taivaalla? Ei ole vaikeaa löytää ihmisiä, jotka vastaavat ällistyttävästi ”kyllä” johonkin näistä – tai kaikkiin neljään – kysymykseen. Ihmiset ovat luonnostaan asiantuntijoita kuvioiden löytämisessä, olkoon niitä olemassa tai ei. Ufot ovat yleisimpien taivaalta löydettävien kuvioiden joukossa.

Voit luulla, että ufoja näkevät vain takatukkaa kasvattavat, nuuskaa jauhavat tomppelit, joiden suurin toive on päästä Jerry Springer Show’hun, mutta itse asiassa tohtorit, lakimiehet ja jopa lentäjät raportoivat nähneensä lentäviä lautasia, lentäviä kolmioita ja kaikenlaisia tunnistamattomia muotoja. Näin myös jopa väkirikkaan New Jerseyn lähiön taivailla.

Vuonna 2008 marraskuussa löysimme itsemme istumassa iltaa ja keskustelemassa pseudotieteestä ja sen moniin eri muotoihin uskovista ihmismassoista. Meitä on aina kiinnostanut, miksi ihmisiä huijataan niin helposti järjenvastaisella taikauskolla kuten meedioiden kyvyillä, avaruusolentojen kaappauksilla ja muilla asioilla. Olimme ymmällämme. Miten niin moni ihminen voi vielä tämän tieteen aikakauden aikana uskoa dogmaan, joka on yhtä naurettava kuin ajatus vanhasta ylipainoisesta miehestä toimittamassa lahjoja kaikille maapallon lapsille yhden illan aikana?

Kuten melkein kaikki muutkin ihmiset, mekin olimme aina kuulleet kouluja välttäneestä maanviljelijästä, joka havaitsi avaruusaluksen leijailemassa latonsa yllä. Ihmettelimme löytyisikö sama määrä helppouskoisuutta New Jerseyn Hanover-kaupungin paremmin koulutetuista lähiöistä ja niiden ympäristöstä.

Tarkoitus kyseenalaistaa ufoammattilaiset Nykyinen ufoilmiö alkoi 1947, kun lentäjä nimeltään Kenneth Arnold havaitsi ilmassa esineitä, joita hän kuvaili ”puolikuun muotoisiksi,” lisäten niiden ”liikkuneen kuin lautanen, jos se pomppisi veden päällä.” Myöhemmin häntä lainattiin väärin Associated Press -toimittajan toimesta. Kenneth olisikin nähnyt ”lentäviä lautasia”. Myöhemmin tehtiin korjaus: ”He sanoivat minun sanoneen, että ne olivat lautasmaisia. Sanoin niiden lentäneen kuin lautanen.” Korjauksesta huolimatta lentävä lautanen -villitys sai alkunsa.

Nyt, yli 60 vuotta myöhemmin, huolimatta olemattomista todisteista, ufo-myytti elää edelleen vahvana. Sitä pitävät yllä kaapelikanavien ohjelmissa esiintyvät ufo-ekspertit, jotka väittävät olevansa aiheen auktoriteetteja; aiheen, joka on samalla tasolla astrologian ja kämmenten lukemisen kanssa. Nämä puoskarit tekevät uraa ylläpitämällä satuja avaruusolennoista ja hyväksikäyttämällä herkkäuskoisia ihmisiä, jotka haluavat hyvän salaliittoteorian, johon uskoa.

Tämä mielessämme lähdimme suorittamaan tehtävää. Me auttaisimme ihmisiä ajattelemaan rationaalisesti ja kyseenalaistamaan niin sanotut ufoammattilaiset. Aivoriihessä pohdimme, että ihmisten huijaamiseksi pitäisi taivaalle ilmestyä tekaistu avaruusalus, jotta puoskarit saataisiin ryömimään esiin ja väittelemään aiheesta. Sitten paljastaisimme ilmiön vain pilaksi. Kaikki ymmärtäisivät, ufotutkijoiden ohella, kuinka epäluotettavia silminnäkijähavainnot ovat.

Haudoimme ideaa soihtujen sitomisesta heliumpalloihin ja niiden vapauttamisesta läheisellä niityllä – avoimella ja eristäytyneellä metsien ympäröimällä alueella. Siellä meillä olisi rauhaa suorittaa ilmapallojen valmistelut ilman, että juonemme paljastuisi.

Alusta lähtien päätimme dokumentoida kaikki projektin vaiheet, mukaan lukien soihtujen ja pallojen yhdistämisen, laukaisun taivaalle, ja ”ufojen” saaman mediareaktion. Dokumenttien kuvaaminen oli erityisen tärkeää, jotta salaliittoteoreetikot eivät voisi väittää meidän olevan osa salailuyrityksiä, kun paljastaisimme pilanteon.

Maanlaajuinen Mediahuomio

Tammikuun 5. vuonna 2009 lähdimme Morris Plainsin ja Hanoverin rajalla olevaa metsää kohti. Kannoimme mukanamme yhtä heliumsäiliötä, viittä ilmapalloa, viittä soihtua, onkisiimaa, eristysteippiä ja videokameraa. Täytettyämme yhden ilmapallon heliumilla sidoimme siihen 1,5 metrin pituisella siimalla yhden soihdun. Kiinnitykset teimme teipillä. Kun kaikki viisi ilmapalloa olivat valmiina lähtöön (ja sormet paleltumisen partaalla), iskimme viisitoista minuuttia kestävät soihdut palamaan ja vapautimme ne taivaalle viidentoista sekunnin välein toisistaan. Kuvasimme ”ufojen” nousun, sitten kävelimme metsän läpi autollemme. Pila oli käynnissä.

Seuraavien päivien aikana tiedotusvälineet käsittelivät tapausta laajasti. Niin paikalliset kuin maanlaajuiset uutiskanavat näyttivät New Jerseyn yläpuolella olevaa ufoa. Paikallinen sanomalehti otti kaiken irti tapahtumasta. He haastattelivat lääkäriä, joka sanoi salaperäisten valojen liikkuneen vastatuuleen, ja lainasivat toista miestä, jonka mielestä esine ei näyttänyt ihmisen tekemältä.

Eniten toimittajat vierailivat Hurleyn perheen luona. Paul Hurley, lentäjä, ja hänen perheensä esiintyivät melkein kaikilla merkittävillä uutiskanavilla, joissa he kuvailivat taivaalla näkemiään outoja valoja. ”Morristownin ufosta” tuli kaupungin puheenaihe.

Teimme vielä neljä muuta valoperformanssia, kaikilla saimme median huomion. Jokainen salaliittosivusto ja radio-ohjelma mainitsivat ne. Lisäsimme pökköä pesään vierailemalla News 12 New Jersey-kanavalla Jeff Rense Programin salaliittoihin uskovassa radio-ohjelmassa, ja Mufonin juontamassa ufo-kokouksessa Illinoisissa. Me jopa annoimme heille omia videokuviamme valoista.

Tärkeitä Kysymyksiä

Pisteenä iin päälle suosittu History Channelin ohjelma UFO Hunters esitteli pääaiheenaan Morristownin ufoja. Bill Birnes, ohjelman johtava tutkija ja UFO Magazinen julkaisija, julisti varmana, ettei Morristownin ufo voinut olla tehty soihduista tai kiinalaisista lyhdyistä. Birnes, joka on kirjoittanut ja toimittanut yli 25 kirjaa ja sanakirjaa ihmisen käyttäytymistieteestä, rikollisuudesta, ajankohtaisista asioista, historiasta, psykologiasta, taloudesta, tietojen käsittelystä ja paranormaaleista ilmiöistä, ja joka on The Day After Roswell -kirjan (josta tehtiin dokumenttielokuva History Channelille) kanssakirjoittaja, ei varmasti voisi antaa itsensä mennä parikymppisten valmistamaan ansaan. Kyllä antoi. Tapahtuneen takia täytyy esittää tärkeä kysymys: ovatko ufo-tutkijat vain puoskareita, jotka haluavat tienata helpot rahat ihmisten herkkäuskoisuudella vai ovatko he pelottelijoita, jotka käyttävät huonoa tiedettä tukeakseen mielipiteitään avaruusolentojen vakituisista vierailuista planeetallamme? Ovatko nämä ihmiset omien, suurilla kaapelikanavilla esitettyjen ohjelmiensa arvoisia?

Jos arvostettua ufo-tutkijaa voi näin helposti manipuloida ja hän voi olla täysin väärässä yhdessä ufo-tapauksessa, niin onko mahdollista, että hän on väärässä useimmissa (tai kaikissa) tapauksissa? Uskovatko televisiokanavat tätä hölynpölyä, vai kalastavatko ne niiden avulla katsojalukuja? Miten voimme suhtautua vakavasti kanavaan, joka esittäytyy rehellisenä ja asiallisena, kun eräs heidän suosituimmasta ohjelmastaan keskittyy soihtujen ja onkisiimojen takaa-ajoon?

Me saimme aikaan ainekset, jotka jokaisella täydellisellä ufo-tapauksella on: mahtavaa videota ja kuvia, ”luotettavia” silminnäkijöitä (lääkäreitä ja lentäjiä); ammattimaiset tutkijat vakuuttuivat siitä, että he olivat todistaneet jotain hämmästyttävää.

Kyseenalaistaako tämä muiden ufo-tapausten pätevyyden? Meidän mielestämme vastaus on kyllä.

Chris Russon Ja Joe Rudy Lähde: Www.skeptic.com/eskeptic/09-04-01 Käännös: Juha Leinivaara

SKEPSIKSEN OLUTILTA, SUURI OSA

II

Joensuun Alueen Skeptikoiden Tapaamiset Jatkuvat. Seuraavan Kerran Kokoonnutaan Ravintola Palaveriin Torstaina 29.4.2010 Klo 18.

Kommentti edellisestä tapaamisesta: “Oma kokemukseni Skepsiksen olutillasta oli hyvin positiivinen. Tulin itse tunnin myöhässä ja odotin paikalle ehkä neljää henkilöä maksimissaan. Kun lopulta paikalle saapuikin yksitoista henkilöä ja saatiin pitkä pöytä täyteen, tuntui hienolta, että Joensuustakin löytyy niinkin paljon aktiivisia skeptikoita.

Ikävä kyllä ehdotukseni suorasta toiminnasta kuten iskuista homeopaattisten aineiden myyjiä ja muita vastaavia tahoja kohtaan hylättiin. Sehän nyt oli vain ihmisten huumorintajun koettelua. Oli hauska nähdä, että skeptikot karsastavat suoraa anarkista toimintaa, mutta omaavat silti huumorintajun.”

Tomppa

Pub & Restaurant Palaveri Siltakatu 4, 80100 Joensuu

Lisätietoja:

Denis Galkin: denis.galkin@skepsis.fi 040 – 7697 403

Vesa Tenhunen vesa.tenhunen@skepsis.fi 013 – 123 254