Oopiumia kansalle ja mystikoille hasista

Professori Jaakko Hämeen-Anttila luennoi Skepsikselle maaliskuussa huumeiden kulttuurihistoriasta. Aluksi hän pyysi anteeksi, jos näyttää nuutuneelta. ”Se johtuu siitä, että eilen meni poikain kanssa Kannabis-illassa pitkään”, hän viittasi Ylen Ajankohtaisen kakkosen teemailtaan, johon oli osallistunut asiantuntijana.

JAAKKO HÄMEEN-ANTTILA kertoi, että huumeet ovat aina olleet vahvasti ihmiskunnan historiassa läsnä. Mielikuva siitä, että huumeet ovat ilmestyneet kuvioihin vasta joskus 1960-luvulla, on väärä.

• Emme tunne ainuttakaan ihmisyhteisöä, joka olisi elänyt ilman kemiallisia päänsekoitusaineita.

Kaikki yksilöt eivät tietenkään käytä huumeita, mutta suurin osa käyttää – kyse ei ole mistään marginaalisista piireistä.

Oopiumi on aina ollut ihmiskunnan merkittävin kipulääke, ylivoimaisesti tehokkain sellainen. Hampusta ja oopiumista on löydetty jäänteitä jo esihistorialliselta ajalta, esimerkiksi muumioutuneiden vainajien vatsalaukuista Egyptistä. Jo antiikin ajalta löytyy varhaisia kuvauksia huumeiden käytöstä, mutta ne ovat satunnnaisia eivätkä kovin informatiivisia. Vanhat tekstuaaliset lähteet antavat ymmärtää, että huumaavia aineita on käytetty paitsi lääkinnässä myös erityyppisissä uskonnollisissa rituaaleissa.

Kulttuurihistoriassa kiinnostavin alue on Hämeen- Anttilan mielestä huumeiden viihdekäyttö – eli käyttö, joka ei ole lääkinnällistä ja jolla ei ole traditionaalista tai pyhää selitystä. Viihdekäytön historiaan on vaikea paneutua, koska siitä löytyy vähiten varhaisia kirjallisia lähteitä.

Huumeiden viihdekäyttöä voidaan seurata Välimeren alueella vasta noin vuoden 1000 tietämissä, jonka jälkeen on olemassa asiasta kertovia arabialaisia tekstejä. Viihdekäyttöä kuvaavia länsimaisia, eurooppalaisia tekstejä alkaa tulla mukaan kunnolla vasta 1700-luvun lopulla.

HALPOJA LUONNONTUOTTEITA

Arabialais-islamilaisessa kulttuurista oopiumi löytyy noin vuonna 1000, hasis tulee kirjallisuuteen pari sataa vuotta myöhemmin. Oopiumia käytettiin kipulääkkeenä, ruoansulatusvaivoihin ja ruokahalun vähentäjänä. Hasista käytettiin myös ruokahalun vähentäjänä ja vireystilan nostajana.

Islamilaiset mystikot, suufit, käyttivät hasista, mutta eivät osana pyhää rituaalia vaan selvitäkseen työn vaatimasta paastosta ja valvomisesta.

Huumeisiin ei tuolloin liittynyt vahvaa yhteiskunnallista torjuntaa. Hasista ei käytetty pelkästään huumaustarkoituksessa vaan sitä käytettiin myös nautintoaineena, esimerkiksi hasismakeiset olivat Egyptissä 1400-luvulla erittäin suosittuja niin lasten kuin aikuisten keskuudessa.

Oopiumi ja hasis olivat joka miehen ulottuvilla olevia halpoja luonnontuotteita, kun viini oli yläluokaan rajoittunut kallis vaihtoehto.

Huumeiden korkea hinta nykyään johtuu luonnollisesti siitä, että niiden jakelua ja markkinointia pyritään estämään. 1800-luvulla huumekauppa oli normaalia, avointa ja täysin säätelemätöntä.

Muslimien pyhä kirja Koraani kieltää alkoholin, tarkkaan luettuna viinin juomisen. Keskiajan yhteiskunnassa tästä kiellosta ei piitattu, mutta alkoholin nauttiminen miellettiin syntiseksi puuhaksi. Huumeista Koraani ei mainitse mitään, koska niitä ei Arabian niemimaalla kirjan kirjoitushetkellä tunnettu – niinpä huumeiden käyttö on ollut vähemmän paheksuttua arabialais-islamilaisessa kulttuurissa kuin alkoholin juominen.

• Länsimaissa tilanne on aina ollut päinvastainen.

OOPIUMISTA TULI MUOTI-ILMIÖ

Viinin valmistus keksittiin Iranin ja Kaukasuksen seuduilla noin 7000 vuotta sitten. Eurooppaan viinin viljely levisi noin 2500 vuotta sitten. Alkoholi on ollut pitkään vahvasti mukana kulttuurissamme. Sen juominen on itsestään selvä, hyväksyttävä asia, jota vain harva kyseenalaistaa.

Historiallisesta näkökulmasta huumeet ovat Länsimaille uusi ilmiö, eivätkä ne ole osa yhteiskunnallisia rakenteitamme. Tästä syystä olemme suhtautuneet huumeisiin hieman vierastaen ja torjuvasti.

Huumeiden aika alkoi Euroopassa noin vuonna 1800. 1700-luvun lopulla maatalousseurat järjestivät kilpailuja kotimaisen oopiumin kasvattamiseksi esimerkiksi Britanniassa, eli oopiumiin suhtauduttiin samalla tavalla kuin vaikkapa turnipseihin. Mitään myyntirajoitteita ei sen kohdalla ollut.

Oopiumia ja 1800-luvun puolivälin jälkeen yleistynyttä hasista käytettiin yhteiskunnassa laajalti. Oopiumia oli vapaasti saatavilla kaikkialla ja sitä nautittiin vauvasta vaariin. Vauvoille oli olemassa omia oopiumivalmisteita, mm. rauhoittamiseen tarkoitettuja lääkkeitä. Oopiumi oli tehokkain lääke vaivoihin, mikä senaikaisella yhteiskunnalla oli tarjota.

Paitsi lääkinnällisesti oopiumia käytettiin myös hyvin paljon nautintoaineena. 1820-luvun alussa oopiumin viihdekäyttö tuli muotiin. Villitys sai alkunsa englantilaisen Thomas de Quinceyn julkaisemasta kirjasta ”Confession of an English Opium-Eater”, joka kertoi hänen omista huumekokemuksistaan.

Huumeita käytettiin vuosikymmeniä avoimesti, mm. Englannin kuningashuoneessa ja parlamentissa. Esimerkiksi nykyaikaisen sairaanhoitajan esikuva Florence Nightingale käytti ooppiumia täysin peittelemättä.

skepsiksen Puheenjohtaja Otto J. Mäkelä Ja Halli-*** tuksen Jäsen Ville Aarnikko Seurustelevat Jaakko ***hämeen-anttilan Kanssa Luennon Jälkeen.

KOHTI VALVOTTUA YHTEISKUNTARAKENNETTA

Huumeiden vapaa jakelu ei lisännyt oopiumin tai hasiksen käytön määrää. Toki huumeiden väärinkäyttöä esiintyi, mutta kyseessä ei ollut mikään tauti, joka lisääntyy yhteiskunnassa.

Moraalinen ilmapiiri kuitenkin muuttui. Kaikenlaisista nautinnoista alettiin ajatella uudenlaisella tavalla. Sukupuolimoraali tiukentui, samoin suhtautuminen alkoholiin, kahviin ja tupakkaan. Syntyi mm. raittiusliike. Toinen suuri muutos 1880-luvun lopussa oli medikalisaatio. Lääketiede siirtyi kansanlääkinnästä ammattimiesten hoidettavaksi – syntyi lääkärien ja farmaseuttien ammattikunta.

Siihen asti ihmiset olivat lääkineet itseään perinteisten reseptien mukaan. Kyseessä eivät välttämättä olleet mitkään huuhaa-reseptit, vaan vuosisatojen aikana opitut toimivat aineet. Monet aineosat kerättiin luonnosta, toiset ostettiin kaupasta.

Kun ihmisten oikeus lääkitä itse itseään väheni, jäivät huumeet samalla ammattilaisten myöntämän luvan varaisiksi. Kaikessa siirrytiin kohti valvottua yhteiskuntarakennetta.

Lisäksi myös huumeet alkoivat muuttua. Niitä kehiteltiin lääkinnälliseen käyttöön, ei viihdekäyttöä ajatellen. Oopiumista esimerkiksi puhdistettiin morfiinia, ja laboratorioissa syntyi uusia lääkeaineita, joilla oli huumaavia vaikutuksia. Pian ne alkoivat yleistyä myös viihdekäytössä.

Huumeet alkoivat olla yhä vahvempia, joka lisäsi valvonnan tarvetta. 1800-luvun loppupuolella tuli esimerkiksi rajoitus, jonka mukaan oopiumia saa myydä sekatavarakaupasta vain, mikäli myyjä tuntee ostajan. Tästä edettiin asteittain siihen, että vain apteekit saivat myydä oopimia ja vain lääkärin reseptillä. 1900-luvun puolivälissä päädyttiin huumeiden täyskieltoon, huumeet muuttuivat rikoslain alaisiksi tuotteiksi.

Nyt huumeiden väärinkäyttö on yleisempää kuin koskaan suhteessa huumeiden kokonaiskäyttöön.

• Huumepolitiikalla on saatu kohtuukäyttö vähenemään ja väärinkäytön osuus selvästi kasvamaan, Hämeen-Anttila sanoi.

luettavaa: jaakko Hämeen-anttila: Trippi Ihmemaahan – Huumeiden Kulttuurihistoria (otava 2013)