Mitä kielimalli tekee
Nykyinen tekoäly, kuten ChatGPT ja sen kaltaiset kielimallit, on tilastollinen malli, joka on oppinut valtavasta tekstimäärästä, mikä sana todennäköisesti seuraa edellisiä. Se tuottaa sujuvaa, varmalta kuulostavaa tekstiä riippumatta siitä, onko sisältö totta, ja keksii tarvittaessa lähteitä, lainauksia ja tutkimuksia, joita ei ole. Tätä kutsutaan hallusinoinniksi, ja se ei ole vika, joka korjataan, vaan menetelmän ominaisuus: malli ei tiedä mitään, se ennustaa tekstiä. Skeptikon kannalta kielimalli on siis sujuvapuheinen lähde, jonka jokainen tosiasiaväite on tarkistettava, kuten kenen tahansa.
Samasta syystä kielimalli on taipuvainen myötäilemään: se vastaa siihen suuntaan, johon kysymys ohjaa, ja vahvistaa kysyjän oletuksia. Astrologiaa koskevaan kysymykseen se tuottaa astrologian kielellä kirjoitetun vastauksen, ellei sitä pyydetä arvioimaan väitettä.
Syväväärennökset
Tekoälyllä tuotetut kuvat, äänet ja videot ovat jo erottamattomia aidoista tavalliselle katsojalle. Paavi toppatakissa, poliitikon puhe, jota ei pidetty, ja läheisen ääni puhelimessa pyytämässä rahaa ovat kaikki tapahtuneet. Vanha ohje "näin sen videolta" on menettänyt arvonsa, ja todistusarvo siirtyy alkuperään: kuka julkaisi, missä ja onko tiedostolla todennettavissa oleva historia. Samalla syntyy "valehtelijan osinko": aidon videon voi kiistää väittämällä sitä väärennökseksi.
Tekoälyhuuhaa
Tekoäly on myös uusi tieteen sana, jolla myydään vanhaa tavaraa. "Tekoälypohjainen" ravintolisä, horoskooppi tai kryptosijoitus on sama tuote kuin ennen, ja chatbot-meedio kanavoi vainajia samalla varmuudella kuin ihmismeedio. Toisessa päässä ovat liioitellut lupaukset ja pelot: sekä "tekoäly ratkaisee syövän kahdessa vuodessa" että "tekoäly tuhoaa ihmiskunnan" ovat väitteitä, joiden esittäjillä on usein taloudellinen tai poliittinen syy esittää ne.
Tekoäly on työkalu, joka tekee joistakin asioista aidosti paremmin kuin ihminen, kuten kuvien luokittelusta ja proteiinien rakenteen ennustamisesta, ja joistakin huonommin, kuten totuuden kertomisesta. Skeptikon vanhat kysymykset toimivat yhä: mistä tämä tieto tulee, miten se on tarkistettu, ja kuka hyötyy, jos uskon sen?