(engl. ideomotoric effect). Ideomotoriset liikkeet ovat pieniä, piilotajuisesti tuotettuja lihasliikkeitä. Liikkeiden tuottaja kuitenkin kokee, että hän ei itse tuota liikkeitä, vaan ne ovat esimerkiksi henkiolennon tai kaukaisen avaruusolennon aikaansaamia. Ideomotoriset liikkeet ovat motoristen automatismien (esim. automaattikirjoitus Ouija-laudalla) ja taikavarvun käytön takana. Niitä on tutkittu muun muassa ns. Chevreulin heilurin ja autetun kommunikonnin (engl. facilitated communication) avulla.
Chevreulin heiluri koostuu 30 cm narusta, jonka päähän on sidottu paino. Koehenkilö pitää heiluria paikallaan paperille piirretyn viivan yläpuolella. Sitten häntä pyydetään mielessään kuvittelemaan mielessään a) heilurin liikkuvan viivan suuntaisesti tai b) sen pysyvän täysin paikallaan, liikkumatta viivan suuntaisesti. Tutkimukset ovat osoittaneet heilurin lähtevän ”tahattomasti” liikkumaan viivan suuntaisesti pienten, piilotajuisten lihasliikkeiden avulla.
Autetussa kommunikoinnissa autistia tai muuta kehityksellistä häiriötä potevaa autetaan kirjoittamaan, koska hänen uskotaan pystyvän kommunikoimaan yllättävän taitavasti, jos hänen kättään, rannettaan tai käsivarttaan tuetaan tietokoneen näppäimistön päällä. Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että avustaja tuottaa kirjoitetut viestit, ei autettava. Esimerkiksi kun avustajalla ja autettavalla on kysytystä asiasta eri tietoa, vastaukset perustuvat avustajan tietoihin.
Erikoista tässä on se, että avustaja voi kokea täysin aidosti ja vahvasti, että hän ei tuota kirjoitettua viestiä, vaan hän vain tukee autettavaa. Yhtä vahvasti automaattikirjoittaja, -säveltäjä, -maalari tai taikavarvun käyttäjä voi kokea, että hän itse ei tuota tekstiä, taidetta tai varvun liikkeitä. Kyse on kuitenkin ideomotorisista lihasliikkeistä, jotka aktivoituvat piilotajuisesti.
Katso: Automaattikirjoitus; Automatismit; Ouija-lauta; Taikavarpu.
Kirjallisuutta: Burgess Kirsch Shane Niederauer Graham ja Bacon 1998.