(engl. mind myth, neuro-nonsense). Mielimyyteillä tarkoitetaan perusteettomia käsityksiä mielestä ja aivoista, jotka ovat levinneet laajalle jonkin ”viehättävän” ominaisuuden vuoksi. Mielimyytin viehättävyyteen vaikuttavat sen ymmärrettävyys ja merkityksellisyys. Erityisen merkitykselliseksi myytin tekee sen optimistisuus: ”Ihmiset käyttävät vain kymmentä prosenttia aivopotentiaaleistaan!” ”Ihmiskunta ei ole hyödyntänyt tarpeeksi oikean aivopuoliskon voimavaroja!”
Mielimyyttien lähteenä toimivat erilaiset psykologiset, psykiatriset ja neurologiset teoriat ja käsitteet, jotka ovat levinneet suuren yleisön tietoisuuteen. Sosiologi Janne Kivivuori käyttää tästä ilmiöstä nimitystä psykokulttuuri, joskin hän itse rajaa sitä lähinnä psykoanalyyttisesta perinteestä nouseviin käsityksiin. Muun kulttuurisen tiedon tapaan mielimyytitkin saavat erilaisia muotoja: ihmiset uusintavat, tulkitsevat niitä aktiivisesti uudelleen.
Myyteiksi teoriat tai ajatukset tulevat, kun ne esimerkiksi vanhenevat, tai niitä tulkitaan tai esitetään virheellisesti. Toisin sanoen mielimyytit johtuvat tieteen nopeasta etenemisestä, jota ammattilaistenkin on vaikea seurata. Joskus selkeän vanhentuneet teoriat elävät yhä edelleen, koska niitä ei olla arvioitu kriittisesti julkisuudessa, ei ainakaan tarpeeksi. Tällöin virheelliset käsitykset saavat rauhassa elää omaa elämäänsä. Kuten uskomuslääkinnässä, myös mielimyyttien parissa aikaisemmin hylätty teoria tai käsitys voi palata takaisin parin sukupolven päästä.
Joskus asiantuntijoiden lausuntoja myös tulkitaan virheellisesti tai asiantuntija joutuu yksinkertaistamaan ajatuksiaan mediassa. Joissain tapauksissa ”asiantuntija” voi puhua täysin perättömiäkin.
Katso: Alastoman apinan myytti; Dualismi; Hypnoosi; Kymmenen prosentin myytti; Monismi; Psykokulttuuri.
Kirjallisuutta: Della Sala 1999; Kivivuori 1996, 1999a, 1999b.