Darwin spiritistisessä istunnossa

MITÄ TAPAHTUU, kun evoluutioteorian isä päätyy spiritistiseen istuntoon? Charles Darwin pääsi itse todistamaan, kuinka meedioiden ihmeet syntyvät ja kuinka helposti yliluonnollinen paljastuu tavalliseksi huijaukseksi.

ENSIMMÄISET MEEDIOT: FOXIN SISARUKSET

YHDYSVALTALAISET SISARUKSET Margaret ja Kate Fox olivat 12- ja 15-vuotiaina lapsina vuonna 1848 onnistuneet huijaamaan vanhempiaan luulemaan, että murhatuksi väitetyn kulkukauppiaan ”henki” vainosi heidän taloaan koputuksilla ja muilla äänillä. Todellisuudessa sisarukset olivat opetelleet naksauttelemaan käsiensä ja jalkojensa nikamia. Heidän vanhempi sisarensa Leah, joka tiesi miten siskokset saivat aikaan koputukset, alkoi järjestellä Margaretan ja Katen kanssa näytöksiä, joissa ”hengille” esitettiin kysymyksiä ja ne vastasivat koputuksin. Yksi koputus merkitsi ei, kaksi kyllä.

Modernin spiritualismin synty ajoitetaan näihin tapauksiin. Nopeasti kehittyi laajempi uskonnollis-filosofinen spiritualistinen liike, joka on järjestäytynyt kirkkokunniksi useissa maissa (USA, Britannia, Kanada, Australia, Uusi Seelanti, Norja). Käsitteellä spiritismi ei ole yhtä vahvaa uskonnollista merkitystä. Nykyään sanoja spiritismi ja spiritualismi käytetään usein samaa tarkoittavina tekemättä eroa niiden välillä.

Margaret oli kääntynyt katoliseksi ja tunnusti 1888 sisarusten huijanneen. Hän järjesti useita näytöksiä, joissa hän esitteli miten naksautukset ja muut äänet syntyivät varpailla ja jaloilla. Kate tuki tunnusta ja antoi lehtihaastatteluja. Sanomalehti The Evening Post kirjoitti, että Margaret paikantaa spiritualismin synnyn isovarpaaseensa. Vuoden kuluttua alkoholisoitunut ja köyhtynyt Margaret perui tunnustuksensa ja yritti hankkia tuloja uudella spiritualistisella kiertueella. Liikkeellä oli silloin pelkästään Yhdysvalloissa kahdeksan miljoonaa kannattajaa.

Murhatuksi väitetyn kulkukauppiaan arvoitus ratkesi vasta vuosikymmeniä myöhemmin. Vuonna 1904 löydettiin Foxin sisarusten kotitalon alta luita. Spiritualistit katsoivat tämä todistavan, että Foxin sisarukset eivät olleet huijanneet. Vuonna 1909 kuitenkin selvisi, että mitään luurankoa ei ollut, vaan vain kananluita ja kylkiluiden osia, jotka eräs henkilö tunnusti sijoittaneensa sinne pilailutarkoituksissa.

1800-luvulla tiede meni nopeasti eteenpäin. Kehitettiin valokuvaus, opittiin käyttämään sähköä, keksittiin sähkömagneettiset aallot ja uusia viestintävälineitä kuten telegraafi. Ehkä kuolleiden hengetkin saattoivat välittäjän, meedion, kautta ottaa yhteyttä eläviin jollakin vielä tuntemattomalla tavalla. Spiritismin kannattajissa oli myös lukuisia tunnettuja tiedemiehiä kuten luonnonvalinnan teorian toinen keksijä Alfred Russell Wallace, kemisti ja fyysikko William Crookes ja radioaaltojen tutkija Sir Oliver Lodge.

Wallace oli osallistunut ensimmäisen kerran spiritistiseen istuntoon vuonna 1865. Wallacen usko spiritististen ilmiöiden, kuten pöytien liikkeiden ja koputusten aitouteen, vahvistui vähitellen. Vuoteen 1868 mennessä hän oli vakuuttunut, että ilmiöiden aiheuttajia olivat todellisia.

ENSIMMÄINEN SEANSSI: DARWIN POISTUU KESKEN

LONTOOSSA, 16. TAMMIKUUTA 1874 järjestettiin Charles Darwinin vanhemman veljen Erasmus Alvey Darwinin kotona spiritistinen istunto (séance, seanssi). Istunnon järjestivät Charles Darwinin poika George ja tilastotieteen pioneereihin kuulunut Francis Galton. Charles Darwinin vaimon Emman päiväkirjan mukaan paikalla oli kaikkiaan 20 osallistujaa.

Darwinin viime vuosina digitoidun laajan kirjeenvaihdon ja muiden osallistujien muistiinpanojen avulla tapahtumien kulku on varsin hyvin selvitettävissä.

Darwinin serkun ja Emman veljen Hensleigh Wedgwoodin suosituksesta George oli palkannut tilaisuuteen ammattimeedion, Charles E. Williamsin. Hensleigh oli jo mukana spiritistisessä liikkeessä. Hän oli osallistunut aikaisempiin Williamsin seansseihin ja saanut niissä yhteyden ”henkiin”. Williams oli huomannut, että Darwinin ja Wegdwoodin suvun herkkäuskoisin oli Hensleigh, ja painosti tätä järjestämään istunnon, johon Darwinin osallistuisi. Tunnetun tiedemiehen osallistuminen toisi meediolle arvovaltaa.

Seanssin alussa kaikki istuivat ruokapöydän ympärillä. Meedion vaatimuksesta huone pimennettiin täysin. Tilaisuuden oli tarkoitus olla tieteellinen testi. George Darwin ja Hensleigh pitivät varmistuksen vuoksi meediota käsistä kiinni. Mitään ei aluksi tapahtunut. Kirjailija George Eliotin (oikea nimi Mary Ann Evans) kumppani George Lewes alkoi pilailla turhautuneena. Tässä vaiheessa Charles Darwin meni yläkertaan valitettuaan huoneen kuumuutta ja väsymystään. Darwinin kirjoitti ystävälleen Hookerille: ”Poistuttuani kaikki nämä hämmästyttävät ihmeet, tai silmänkääntötemput, tapahtuivat… kaikki tuolit olivat ilmestyneet pöydän päälle jne… Se mitä tapahtui, ylittää ymmärrykseni… Herra armahtakoon meitä kaikkia, jos meidän täytyy uskoa tuollaiseen roskaan.”

Darwinin tytär Henrietta kirjoitti: “Tavanomaisia ilmiöitä esiintyi: kipinöitä, puhaltavaa ilmavirtaa sekä jonkin verran koputuksia ja huonekalujen liikkumista.” Kuolleilta ei tiettävästi kyselty mitään, mutta ”henget” kuitenkin liikuttelivat valopisteitä, ilmaa ja koputtivat pöytää. Galton kuvasi seanssia hyväksi. Spiritismiä jo aiemmin huijauksena pitäneet George Eliot ja Lewes poistuivat tympääntyneinä.

Myöhemmin, toisesta seanssista saatujen tietojen jälkeen, Darwin arvioi ensimmäistä seanssia uudelleen siten, että meedio olisi hämännyt Hensleighiä niin, että tämä ja George pitivät meedion käsien sijasta toistensa käsistä kiinni, jolloin meedion kädet olivat vapaat temppuihin.

TOINEN SEANSSI: HUXLEY PALJASTAA MEEDION

DARWIN pyysi ystäväänsä eläintieteilijä Thomas Henry Huxleytä järjestämään uuden seanssin. Se pidettiin Hensleigh Wedgwoodin kotona meedio Williamsin kanssa. Läsnä olivat myös George Darwin sekä kielten ja psyykkisten ilmiöiden tutkija Frederic William Henry Myers. Huxley lähetti istunnosta monisivuisen raportin 27.1.1874 Darwinille, joka ei ollut paikalla.

Huone oli taas täysin pimennetty, mutta ei aivan onnistuneesti. Huxley huomasi, että ovenraoista tuli kolme heikkoa valonsädettä. Niiden avulla Huxley saattoi seurata meediota, joka pystyi liikkumaan, vaikka he pitivät häntä käsistä kiinni. Meedion ylävartalo kumartui pöydän päälle ja pää liikkui. ”Meedion pää on nyt pitkällä pöydän yllä; kohta saamme nähdä ilmiöitä”, Huxley kirjoitti raportissaan. Meedio sai päällään kitaran liikkumaan ja soimaan sekä harmonikan kaatumaan. Huxley oli myös havainnut, kitaran yhden kielen irrallinen pää oli jätetty niin pitkäksi, että sillä pyyhkäisemällä saattoi saada aikaan samanlaisia säveliä kuin aikaisemmin oli kuultu.

Meedion ehdotuksesta ovi suljettiin niin, ettei valonsäteitä enää tullut. Myers ja Wedgwood valittivat siitä, miksi ei tapahdu suurempia ihmeitä. Meedio vastasi, että istumajärjestys häiritsee häntä ja henkiä. Meedio siirsi helpommin höynäytettävän Wedgwoodin itsensä viereen. Taas alkoi tapahtua. Huxley kertoo raportissaan, miten meedio sai tuolin siirtymään pöydälle.

Huxleyn loppuarvio: ”Päätelmäni on, että herra Williams on huijari ja petkuttaja. Hän sai herra Wedgwoodin istumaan oikealle puolelleen pääteltyään tämän puheista, että hänen huomionsa olisi helppo kääntää muualle; ja että hän sitten liikutteli tuolia jalallaan tätä vasten ja lopulta kylmän rauhallisesti nosti sen pöydälle.”

Charles Darwin kirjoitti raportin jälkeen Huxleylle: ”Nyt tarvittaisiin mielestäni valtavan vahvaa näyttöä, jotta voisin uskoa kyseessä olevan mitään muuta kuin pelkkää silmänkääntöä.”

Meedio Williamsin paljasti huijariksi myöhemmin myös Darwinin hyvä ystävä, anatomi ja biologi George Romanes, joka oli aiemmin uskonut Willamsin temppuihin. Paljastettuaan hänet jo kerran Romanes pyysi vielä varmistuksen vuoksi meediota siirtymään varta vasten rakentamaansa häkkiin. Siinä ollessaan tämä ei saanut mitään aikaiseksi.

Williamsin suurinta huomiota saanut kiinnijäänti tapahtui 1878, kun Light-lehden reportteri laittoi näytöksessä valot päälle: Williamsilla oli musta tekoparta, joka näytöksissä oli ollut muka Williamsin ”henkioppaalla King Jamesilla”. Meediolta löytyi ”haamujen” käyttämiä harsomaisia kankaita (cheesecloth), huiveja ”John Kingin” turbaania varten, fosforiöljyä ja fosforihiukkasia valoilmiöitä varten sekä muita trikkivälineitä. Darwin huokasi: ”Good Heavens what rubbish the whole seems to be.”

Nämäkään paljastukset eivät lopettaneet Williamsin meedion uraa. Paljastuksista huolimatta Wallace ja Hensleigh Wedgwood uskoivat yhä spiritismiin.

MEEDIO SLADEN OIKEUDENKÄYNTI

VUONNA 1876 Huxleyn laboratorioapulainen Edwin Ray Lankester nappasi maksullisessa näytöksessä meedio Henry Sladen kädestä liuskekivitaulut, joihin henkien olisi muka pitänyt kirjoittaa vastauksia. Kävi ilmi, että puhtaiksi väitettyihin tauluihin oli etukäteen kirjoitettu vastaukset. Sladea syytettiin irtolaislain perusteella, jonka oli tarkoitus suojella yleisöä kädestäennustajilta ja silmänkääntäjiltä.

Darwin, jonka rakas Annie-tytär oli kuollut 10-vuotiaana, halveksui henkilöitä, jotka rahastivat surevia omaisia. Hän lahjoitti huomattavan summan rahaa kantajan oikeudenkäyntikuluja varten. Wallace puolestaan asettui oikeudessa puolustamaan Sladea. Hän kuvasi todistuksessaan kokemuksiaan kirjoituksen ilmestymistä taululle tilanteessa, jossa hän itse piti taulua pöydän alla ja samanaikaisesti Sladen molemmat kädet olivat pöydän päällä, jolloin Wallacen arvion mukaan Slade ei mitenkään voinut itse kirjoittaa tauluun hänen huomaamattaan.

Ammattimainen lavataikuri John Nevil Maskelyne taas lupautui toistamaan kaikki trikit, jotka oli nähty Sladen seanseissa. Hänellä oli samanlaisia kivitauluja kuin Sladella. Maskelyne hankasi tyhjää kivitaulua märällä sienellä, kunnes siihen ilmestyi teksti: ”SPIRITS ARE HERE!” Sitten hän pyyhki taulun puhtaaksi ja veti sienen uudelleen sen yli. Viesti ilmestyi jälleen näkyviin.

Syyttäjä kysyi Sladelta, miksei hän saisi kirjoitusta ilmestymään lukittujen taulujen sisäpinnoille ja vakuuttaisi siten koko maailmaa? Slade vastasi, että häntä oli kiusattu tällaisilla kokeilla niin paljon, että Allie, hänen vaimonsa henki, oli vannonut, ettei enää koskaan kirjoittaisi lukitulle taululle. Tämä ei vakuuttanut oikeutta, vaan Slade tuomittiin kolmeksi vuodeksi pakkotyöhön, mutta hän pakeni Englannista Saksaan, jossa jatkoi meedion uraansa onnistuen huijaamaan myös poliisia ja saksalaisia tiedemiehiä.

Wallace muutti spiritististen seanssien vakuuttavuuden vuoksi käsitystään luonnonvalinnasta. Luonnonvalinta selitti hänen mukaansa eläinten ja ihmisten evoluution muilta osin, mutta ei ihmisen korkean älykkyyden ja moraalin kehitystä. Kehityksen aikaansaajaksi tarvittiin jokin ”korkeampi intelligenssi”, jota tiede ei vielä pysty havaitsemaan. Darwin oli täysin eri mieltä, mutta ei hylännyt vanhaa ystäväänsä vaan järjesti tälle valtion eläkkeen.

LOPUN ALKUA

HENSLEIGH WEDGWOOD JA HENRY MYERS olivat perustamassa Englannin Psyykkisen tutkimuksen seuraa (SPR) 1882 ja toimivat sen johtotehtävissä, edellinen varapuheenjohtajana, jälkimmäinen puheenjohtajana. Myersin pysyväksi ansioksi jäi sanan telepatia keksiminen. Wallace toimi seuran tukijana alusta alkaen ja sai heti sen kunniajäsenyyden. Kaikki kolme julkaisivat useita spiritismiä tukevia artikkeleja. Seurassa oli myös tutkijajäseniä, jotka suhtautuivat spiritismiin epäillen. Seuran toiminta hiipui vähitellen ja etenkin tiedemiesjäsenten määrä väheni.

Psyykkisen tutkimuksen historiassaan vuodelta 1939 Harry Price luokittelee Williamsin varmasti paljastettujen huijarimeedioiden joukkoon. Sladesta hän arvionsa on, että tämä oli pelkkä huijari ja silmänkääntäjä. Wallacen ja Myersin Price arvioi rehellisiksi mutta herkkäuskoisiksi tutkijoiksi, jotka eivät kyenneet havaitsemaan meedioiden silmänkääntötemppuja. Pricen yleisarvio on, että ”spiritualismin historia on petoksen historiaa”.

Vuonna 1987 perustetun Skepsiksen ensimmäinen puheenjohtaja Seppo Albert Kivinen oli nuoruudestaan alkaen ollut kiinnostunut parapsykologiasta ja kuului itsekin Suomen parapsykologiseen tutkimusseuraan (SPT). Hän teki SPT:n kokouksessa pidetyssä esitelmässä vuonna 1967 silloiseen uusimpaan tutkimukseen perustuvan arvion spiritismin ja parapsykologian tilasta (lainaus kirjasta Aho (1993, s.171-172):

”Mitä kaikkea tapahtuikaan viime vuosisadalla spiritismin ja empiirisen tieteen lyhyen kuherruskuukauden aikana! Huonekalut liikkuivat, trumpetit soivat, ektoplasmaa roiskui sieltä ja täältä, ruumiillistuneet (valokuvatutkin) henget juttelivat ihmisten kanssa. Kun meedioita alettiin kontrolloida tiukemmin, ilmiöt vähenivät. Kun infrapunavalokuvaus tuli käytäntöön, ne loppuivat kokonaan. ESP-kokeissa on käynyt samoin. Kun koeolosuhteita on tiukennettu, hyvät tulokset ovat äkkiä hävinneet. Parapsykologia on siis samassa tilassa kuin 80 vuotta sitten: yhtään kunnollista ilmiötä ei ole löytynyt. Ovi, joka näytti johtavan tuonpuoleiseen, onkin pelkkä maalattu pahvikulissi.”

Tilanne on yhä sama. Argentiinalainen parapsykologian tutkijan Alejando Borgon mukaan: ”Yli 130 vuotta sitten keksittiin [vuonna 1889] termi parapsykologia eikä vieläkään ole todisteita parapsykologisten ilmiöiden olemassaolosta.”

Lähteet (Huom. Pitkistä linkeistä on tehty pysyvät, lyhyet linkit.) Aho, Jouko: Parapsykologit, Suomen historiallinen seura, 1993.

Borgo, Alejandro: The Rise and Fall of Parapsychology. 2026, March 19. Verkkoversio: https://skepticalinquirer.org/ exclusive/the-rise-and-fall-of-parapsychology/ Brown, Derren: Miten meitä hallitaan. Atena, 2012. Brown, Janet: Charles Darwin. The Power of the Place. Princeton University Press, 2002.

Darwin Correspondence Project: https://www.darwinproject. ac.uk/ Darwin Online: https://darwin-online.org.uk/ (kirjeet löytyvät hakusanalla) Desmon, Adrian & James Moore: Darwin. Michael Joseph LTD, Published by Penguin Group, 1991.

Häyry, Heta; Risto Karttunen; Matti Virtanen (toim.): Paholaisen asianaja. URSA, 1989.

Milner, Richard: Charles Darwin and Associates, Ghostbusters. Scientific American, 2009 February 11. Milner, Richard: Wallace, Darwin, and the Spiritualism Scandal of 1876. Skeptic, 2015 Vol 22:1, s. 27–33. Nickell, Joe: A Skeleton’s Tale: The Origins of Modern Spiritualism. Skeptical Inquirer, 2008 Vol 32:4, s. 17–20. Noakes, Richard: Spiritualism, science, and the supernatural in mid-Victorian Britain, 2004. Verkkoversio: https://sl1nk. com/n9dwyrb Price; Harry: Fifty Years of Psychical Research. Longmans, Green and Co,1939. Verkkoversio: https://l1nq.com/osr3a4k PSI Encyclopedia: Frederic WH Myers. Verkkoversio: https:// sl1nk.com/ljat2ts Selin, Risto: Ihmeellinen maailma. Skeptikon sanakirja. URSA, 2001.

Verkkoversio: https://www.skepsis.fi/ihmeellinen/ Selin, Risto; Marketta Ollikainen; Ilpo V. Salmi (toim.): Paholaisen asianajan paluu. URSA, 1997.

Tompkins, Mat: When Mystics and Mediums Convinced Scientists the Paranormal Was Normal. Verkkoversio: https:// sl1nk.com/gbqppog Wallace Online: A visit to Dr. Alfred Russel Wallace, FR.S.. Bookman 1898,13 (76): 121-124. Verkoversio: https:// sl1nk.com/7c1iznl Wallace Online: Wallace, A. R.: On miracles and modern spiritualism. Three essays. London: James Burns, 1875. Verkkoversio: https://l1nq.com/eatcstk Wiseman, Richard: Yliluonnollinen ilmiö. Totuus on jossain sisällämme. Atena kustannus, 2012.