Mietteitä rajatiedon äärellä

”kuten Kaikki Tietävät, Avaruusolentoja On Jo Täällä”, Biologi Olli Pajula Esitti.

”Jos ufojen alkuperästä saadaan pitävämpiä todisteita, ketä enää

kiinnostaa jonkun satunnaisen hörhön sepitykset, kun vaihtoehtona on

maailmaa mullistava löytö?”

OULUSSA JÄRJESTETTIIN alkuvuodesta ”Kosmiset Parapäivät”. Lähdin kuuntelemaan löytäisinkö todisteita jostain aiemmin minulle tuntemattomasta. Koetin olla tarttumatta korvaan särähtäviin lausahduksiin, kuten ”mikromillin kokoisiin mikrosiruihin”.

En usko astrologiaan, ufoihin (paitsi tunnistamattomina lentävinä esineinä), aaveisiin tai muihinkaan paranormaaleihin ilmiöihin. Tiedän kuitenkin, että maailmasta löytyy pilvin pimein epätavallisia ilmiöitä. Nykytiede ei missään nimessä selitä niistä kaikkea – joitain asioita emme vielä edes huomaa katsoa tarkemmin. Juuri tämän vuoksi olen itsekin tutkija, planeettageologiaan erikoistunut tähtitieteilijä. Katson maailmaa avoimin mutta kriittisin luonnontieteilijän silmin, ja kuljen sinne minne todisteet vievät. Tai ainakin yritän.

Parapäiville ostettiin vajaat 400 lippua, viidennes vähemmän kuin alustavasti odotettiin. Tapahtumassa kävi kuitenkin sankka ihmisvilinä. Ilman lippuakin pääsi nauttimaan aulan tarjonnasta: esittely- ja myyntipöydät notkuivat kaikenlaista aina onnenkivistä ja kosmisen elämän oppaista vastapuristettuihin hedelmämehuihin ja juomien myrkkyjä hävittäviin muistivedellisiin metallisauvoihin.

Rentouttavalta näyttänyttä ”kehon solumuistia aktivoivaa” raajojenliikutusterapiaa olisin itsekin voinut kokeilla, jos siitä ei olisi peritty erillistä maksua.

Kahvilan puolella istuskelu värikkään ihmisjoukon keskellä oli myös antoisaa. Pöytään kantautui pätkiä mielenkiintoisista keskusteluista, kuten ”kyllä se CIA varmaan tästä tietääkin” ja ”otin yhteyttä ufoihin, etteivät ne pilaisi nurmikkoamme” ja ”se vain tämä vaimo pakotti tulemaan, en minä muuten”.

Liput oikeuttivat kuuntelemaan Parapäivien varsinaista antia: monipuolisia esitelmiä. Niissä oli ufoja, eksopolitiikan suunnittelua, kokemuksia kohtalon varajoukoissa toimimisesta ja ihmiskunnan tarkoitusta. Yksi varoittava puheenvuoro kertoi suurista suunnitelmista, contraileista ja salaliitoista. Suomen valtion astrologinen analyysikin nähtiin; kuuleman mukaan 6.12.2015 tapahtuu jotain jännää, tasan kello 07.14.

Kummankin päivän päätti jakso ohjaaja–tuottaja Juhan af Grannin dokumenteista – tai ”dramatisoiduista tv-elokuvista”, kuten hän itse niitä kutsui. Grann varoitti ottamasta asioita kirjaimellisesti ja painotti vain tulkitsevansa ja dramatisoivansa raportoituja paranormaaleja kokemuksia. Oletan, että sama päti itse asiassa kaikkeen Parapäivillä kokemaani: tulkintaa.

kun ei ole johtajaa, ja urapoliitikkojen tekemisiin ei tuollaisessa uniikkitapauksessa välttämättä ole luottamista.

”Sanoisko nyt suoraan: tämä jenkkien taktiikka, että ensin ammutaan ja sitten kysytään, niin se on tosi huono tapa”, kiteytti Pajula.

Tuon kaiken minäkin voisin allekirjoittaa. On hyvä varautua siihen kuinka alieneihin luodaan ja ylläpidetään hyvät suhteet, vaikka se olisi teoreettistakin. Ehkä se tuo lisäsisältöä maanpäälliseen diplomatiaankin. Wikipediaan, tuohon aina epäiltävän tiedon mekkaan, on kerättynä eksopolitiikan aiheista varsin runsas linkkilista [1]. Joukossa on aikalailla tieteellistäkin aineistoa.

Pajula esitteli asiaa ajavan Exopolitics-verkoston toimintaa [2]. He esittävät, että ufo-ilmiöitä tutkittaisiin tieteellisesti, eikä havaintoja saisi vääristellä tai havaitsijoita mollata tai vaientaa. Pajulan omin sanoin: ”Ufohavaintojen todellista luonnetta ei kannata lyödä lukkoon”. Sinällään hän esitti hyviä ideoita, sanoisin. Mutta. Tieteellinen tutkimus tarkoittaa, että todisteet alistetaan tiedeyhteisön syyniin. Uudesta löydöstä etsitään epäloogisuuksia ja puutteita, jotka paljastuessaan ainakin rampauttavat tulkinnan, jos eivät sitä aivan kokonaan lynkkaa. Jos taas aukkoja ei löydy, tulkinnan asema vahvistuu. Todistustaakka onkin siksi aina uuden asian esittäjällä: hatarat väittämät eivät yksinkertaisesti vain

juhan Af Grann Painotti Vain Tulkitsevansa Ja*** dramatisoivansa Raportoituja Paranormaaleja ***kokemuksia ”dokumenteissaan”.

VIERAILIJAT SIELTÄ KAUKAA

EKSOPOLITIIKKA ON POLITIIKKAA Maan ulkopuolisten olentojen kanssa. Aiheesta luennoinut Olli Pajula on hyvinvointitekniikan ja opetuksen parissa työskennellyt biologi, joka on koko pienen ikänsä ollut kiinnostunut avaruudesta ja ufoista. Pajulan mukaan ei oikeastaan ole tärkeää, onko vierailijoita jo käynyt täällä vai ei. Oleellista on pohtia, kuinka – ja kuka – virallisesti vastaanottaa vieraat, ja sopia menettelytavoista yhteisesti. Maapallolla riitä. Tieteellinen tutkimus tarkoittaa myös tietentahtoista objektiivisuutta.

Exopoliticsin tavoitteissa listataan ”YK:n päätöslauselman 33/426 täytäntöönpano”, johon tukeudutaan usein, kun ufo-tutkimukselle halutaan virallisempi leima. Tarkistin lauselman sisällön; kyse on vain ilmoituksesta. Grenadan edustaja esitti, että ufo-asioita voitaisiin käsitellä YK:n alaisuudessa, mihin yleiskokous totesi, että käsitellään tämä seuraavana vuonna, mikäli maa tuo lisäselvityksiä pöytään. Tätä ei tietääkseni ikinä tapahtunut. Lauselman teksti löytyy kokonaisuudessaan Skeptikosta 4/95 [3].

Exopoliticsin jalompien päämäärien lomasta löytyy myös paljon tarkoitushakuista: Avaruuden olentojen vierailut Maassa tulisi tunnustaa julkisesti, ufo-teknologian tutkimusta täytyisi edistää ja edellisten perusteella löydettyä uudenlaista fysiikkaa ja paradigmanmuutosta tulisi tukea.

”Kuten kaikki vähänkin asiaa seuraavat tietävät, avaruusolentoja on jo täällä”, Pajula tokaisi. Itse asiassa minä en tiedä. Ja luulen seuraavani avaruusasioita aika hyvin.

SUURIA SUUNNITELMIA PIENELLE IHMISELLE

LÄÄKÄRI, UFOLOGI JA KONTAKTIHENKILÖ Rauni-Leena Luukanen-Kilde esitelmöi salaliitoista, varsin antoisasti. Hän aloitti kasvihuoneilmiöstä. Muutaman asteen lämpeneminenhän tulee aiheuttamaan planeetallemme mittavia katastrofeja tai ainakin uusia ongelmia. Viimeaikaiset ilmastokokoukset eivät kuitenkaan ole saaneet aikaan toivottua sopua ja intoa päästöjen rajoittamisesta.

Ymmärrän ja jaan Luukanen-Kilden murheen. Mielestäni kapitalistinen rahanhimo ja lyhytnäköinen voitontavoittelu vievät päättäjiä kuin pässiä narussa. Ja elinolojamme siinä sivussa. Luukanen-Kilden mukaan syy on kuitenkin toisaalla, ja paljon karmeampi.

”Jo Rion konferenssissa 1992 päätettiin, että koska Maapallolla on liikaa ihmisiä, 85% planeetan väestöstä on hävitettävä. Koska me ihmiset olemme niitä saastuttajia.”

Luku vaihteli puheen aikana välillä 66–90 %, mutta trendi tuli selväksi. Väestövähennys saadaan aikaan ilmastonmuutosta kiihdyttämällä ja lisäämällä muutakin saastuttamista. Tämä johtaa mm. tarkoituksellisiin nälänhätiin ja luonnonkatastrofeihin. Pikanttina lisänä ovat tappavat ja steriloivat rokotusohjelmat, sekä mikrosiruilla ja säteilyllä aikaansaatu aivopesu. Populaatio pienenee roimasti jo 50 vuodessa.

Ketkä suunnitelman ovat sitten kyhänneet? Luukanen- Kilden mukaan johtavat poliitikot ja virkamiehet ovat autuaan tietämättömiä asiasta. Demokratian silmälumeeksi järjestettävät äänestykset ovat mani puloituja, jotta niissä saadaan ”valittua” ennalta suunnitellut johtajat, joita on helppo liikutella.

Taustalla, kaiken takana, on toimistopäällikkötaso. ”Koska siellähän ne ekspertit ovat”, selvensi Luukanen- Kilde. ”Kaiken tämän jälkeen tämä eliitti suunnittelee helppoa elämää orjien ja teknikoiden ylläpitämässä maailmassa. Muut raivataan pois tieltä.”

Väitteet olivat Luukanen-Kildellä kovia. Mutta kuulopuheet, väittämät, vihjaukset, tai ”onhan se nyt selvää” -selitykset eivät aivan riitä. ”Bill Gatesin ja Norjan pääministerin tapaaminen” ei vielä kerro salaliitosta, eivätkä lentokoneiden iltaruskossa hohtavat tiivistymisvanat kansan myrkyttämisestä.

Henkisen ja rauhanomaisen elämän puolesta puhuivat elämäntapaopas Kalevi Riikonen ja astrologi Tuija Robbins. He kertoivat paljon ihmisyydestä, kosmisesta tarkoituksesta, sielunvaelluksesta, ynnä muusta korkealentoisesta. Aurinkokunnan tarkoitus on opetella rakkautta, ja jousimiehen aikakausi lähestyy. Suomen tehtävä on johtaa maailmaa näkijänä.

Esityksissä viuhui paljon minulle tuttuja termejä ja ilmiöitä tähtitieteen, fysiikan ja biologian aloilta. Niistä saatu soppa höystettiin kuitenkin astraalimatkailulla ja energiatasoilla, joten kokonaisuus meni enemmän kuin vain hieman yli hilseen.

Robbins kertoi kyllä jännittävän detalin: Merkuriuksen radan sisäpuolella kiertävä Vulcan(us)-planeetta on sittenkin olemassa. Olisi kiva kuulla, mikä sen periodi on, pääsisin löytäjänä historiankirjoihin.

rauni-leena Luukanen-kilde Kertoi, Että Jo Rion*** konferenssissa 1992 Päätettiin, Että 85% ***planeettamme Väestöstä On Hävitettävä.

SALAISUUKSIA KUISSA?

MONISSA PARAPÄIVIEN PUHEISSA nostettiin esiin useita eksoottiselta kuulostavia ilmiöitä. Pääosassa oli kvanttifysiikka, kuten superpositio (vain yksi monista samanaikaisista tiloista voidaan mitata), kvanttiteleportaatio (hiukkasten ominaisuuksia voidaan nykyään kopioida toisiin) sekä lomittuminen (mittaamalla yhtä hiukkasta voi tietää toisestakin). Lisäksi oli puhetta mm. DNA:n itsekorjauksesta.

Ilmiöistä vedettiin saman tien johtopäätöksiä makroskooppiseen reaalimaailmaan. Astraalimatkailu ja teleportaatio todettiin mahdollisiksi, kunhan niitä tarpeeksi mielessään harjoittelee. Veikkaisin, ettei homma kuitenkaan toimi ihan noin helposti, filosofisia aasinsiltoja rakentamalla. Kannattaisi tarkistaa, mitä mainitut löydöt todella merkitsevät. Ei riitä, että niistä poimii omiin ideoihin sopivat palaset ja jättää muut havaitut tosiasit huomiotta.

Luukanen-Kilde kertoi yliopistotieteen olevan 50 vuotta jäljessä USA:n puolustusvoimien todellisesta tietotaidosta, joka on tietysti peräisin tutkituista ufo-aluksista. Ehkä tämä selittää, miksi Parapäivien puheissa usein käsitelty tiede ja tekniikka kuulostivat korviini kovin utopistiselta.

Pyydän, että halukkaille yliopistofyysikoille järjestettäisiin esittely. Eräänlainen ”ufo-tiede ja -tekniikka idiooteille” -kurssi, jossa opastetaan ja todistetaan, vaihe vaiheelta, kuinka ufojen tekniikka ja fysiikka toimii. Samaan tyyliin kuin suhteellisuusteoriaa opetetaan perusmekaniikan pohjalta. Pelkään, että muutoin esitelmissä heiteltyihin asioihin pitää vain uskoa.

Myös astraalimatkailun peruskurssin voisi järjestää, vaikka se mainittiinkin amatööreille vaaralliseksi.

Kalevi Riikonen vilautti esityksessään kalvoksi kopioimaansa kirjan sivua. Siinä oli Apollo 8 -lennolla näpsäisty kuva Kuun pinnasta. Alkuperäisen kuvatekstin mukaan ”varjoissa kasvaa kasvillisuutta aivan kuten Lounais- USA:n aavikoilla”.

Minun silmiini valokuva näytti lähinnä epäselvältä ja suttuiselta tummalta läikältä. Katselen vastaavia kuvia työkseni. Tämä vain oli hieno esimerkki, kuinka kuvasta voi väittää mitä vain, kun se on piloille suurennettu, värimaailma on levitetty tappiin ja mittakaava jätetään pois. Ikävä kyllä Riikonen ei ollut pistänyt kirjan nimeä tai kuvan numeroa ylös, joten juuri tuota paikkaa en voinut tarkistaa. Kuu on kuitenkin jo 70-luvulla kuvattu niin tarkkaan ja useaan kertaan, että kasvillisuus olisi varmasti huomattu.

Netistä vastaavia ”kuva-analyysejä” löytyy vaikka kuinka. Yleensä ne osoittavat, ettei tekijä ole perillä väärävärikuvista, kuvankäsittelystä tai kaukokartoituksen perusteista.

Riikonen mainitsi myös Marsin kuiden olevan outoja: niiden kiertoajat resonoivat ja lisäksi kuut ”sijaitsevat aivan liian lähellä Marsia, ovat onttoja ja kaikki kuista otetut kuvat ovat mystisesti epäonnistuneet”. Epäilyissä on kyllä historiallista perää, mutta ne eivät ole aivan ajan tasalla. Sisemmän Phobos-kuun havaittiin aikoinaan olevan tippumassa nopeassa spiraalikierteessä kohti Marsia. Venäläinen astrofyysikko Josif Shklovsky laski 50-luvun lopulla, että Marsin ylimmän kaasukehän jarrutusvaikutus pystyisi aiheuttamaan ilmiön, mutta vain jos kuu olisi erittäin kevyt. Phobos mallinnettiinkin pian ontoksi, keinotekoiseksi metallisäiliöksi, jonka halkaisija on 16 km ja seinien paksuus alle 6 cm. Jo 60-luvun mittaukset kuitenkin todistivat, että korkeudenmenetys olikin vain 1,8 cm vuodessa ja että spiraalin syynä ovat vuorovesivoimat eikä kaasukehä. Phobos on siltikin harva ja huokoinen. Tutkimukset osoittavat, että se koostunee lähinnä yhteenkasautuneista lohkareista ja kivimurskeesta.

Mitä tulee kuvien epäonnistumiseen, niin se tosiaan piti paikkansa, 60-luvulla. Myöhemmin kuiden potretteja ovat kuitenkin nappailleet monet luotaimet. Netistä löytyy vaikkapa hakusanoilla ”HRSC Phobos” todella yksityiskohtaisia kuvia. Mutta luukkuja niissä ei näy, eikä 1:4:9-monoliitteja.

elämäntapaopas Kalevi Riikonen Puhui Henkisen Ja*** ***rauhanomaisen Elämän Puolesta.

MEDIAPELIÄ!

USEIMMAT PUHUJAT HERISTIVÄT syyttävää sormea median suuntaan. ”Ufo-hörhöt saatetaan tarkoituksella naurunalaisiksi”, Pajula sanoi. Riikosen mukaan tämä on tarkoitushakuista peliä. ”Intressiryhmät eivät halua totuutta julkisuuteen.”

Olen periaatteessa samaa mieltä siitä, että ufojen ja paranormaalien asioiden tutkimus tulisi ottaa vakavasti, niin tieteessä kuin mediassakin. Tosin painotuserolla. Tieteen täytyy olla avointa ja puolueetonta, eikä mediaa voida sensuroida tai ohjailla. Muutoksen, jos sellaista tarvitaan, on tapahduttava läpinäkyvästi.

Ufo-tutkijoiden omissa intresseissä onkin tuoda asiastaan yksinkertaisesti parempia todisteita julkisuuteen. Jos ”pitäviä todisteita” todella on kuten väitetään [4], ne pitää iskeä pöytään. Tällöin mediaongelma häipyy automaattisesti: Jos ufojen eksoottisesta alkuperästä saadaan pitävämpiä todisteita, mediakritiikki kääntyy silmänrä päyksessä sensaatiouutiseksi. Ketä kiinnostavat enää satunnaisen hörhön sepitykset, jos vaihtoehtona on maailmaa mullistava löytö?

Esitelmissä viitattiin usein korkeissa asemissa olleiden eläkeläisten todistuksiin asioista, joita he ovat mm. viranomaistehtävissä nähneet ja kuulleet. Mikä tekee näistä lähteistä luotettavampia kuin ne paljon lukuisammat muut, jotka kiistävät väitteet? Kuinka sattuu, että ensimmäiset moniselitteiset löydöt pääsevät salaliiton seulan läpi ja julkistetaan sellaisenaan – mutta sitten tarkemmat tutkimukset, jotka voisivat paljastaa mullistavan löydön, onkin manipuloitu niin ettei mitään epäilyttävää näy?

Mistä löytyy se punainen pilleri, joka kaikkien pitäisi popsia, jotta näkee ufologian, astraalimatkailun tai muun rajatieteen edustaman ”totuuden”? Mielelläni testaisin, jotta ymmärtäisin ne asiat – olettaen tietysti, että näkisin tosiasioita, enkä muiden mielipiteitä.

”Se joka omistaa median, johtaa maailmaa”, Riikonen koosti. Näinhän se on (paitsi medialukutaidon kasvaessa). Tällä hetkellä paranormaaleista asioista vain ei kirjoiteta vakuuttavasti. Voidaan vain pohtia johtuuko asia salaliitosta, selityksen tasosta, vai aiheen todenperäisyydestä.

KOSMISET HIPIT

KAIKISSA ESITELMISSÄ paistoi selkeästi läpi puhujien perimmäinen sanoma, rehellinen huoli ihmisistä ja elinympäristöstämme. Meidän kaikkien pitäisi välittää ja huolehtia toisistamme paremmin, rakastaa ennemmin kuin kilpailla. Turha henkilökohtaisen mammonan ja vallan haaliminen voitaisiin jättää sikseen ja keskittyä rakentamaan paljon parempaa huomista. Meillä on varaa siihen, ja olemme parempia ihmisiä jos ja kun näin teemme.

Pajula muistutti: ”Semmoinen humanistinen megatrendi on tulossa, ollut tulossa jo jonkin aikaa. Ja me tehdään se. Ei huudella naapuria hätiin, kannattaa toimia itse.”

Mielestäni tämä on erittäin kunnioitettava ja kannatettava tavoite, piste. Vaikka sitä väritettäisiin chakrasäteillä, ufoilla tai astraalimatkoilla. Miksi ei? Yhteiskuntahan hyväksyy nytkin jos jonkinlaista maailmanparannusta, vetten päällä kävelijän, ylösnousemuksen ja enkeleiden voimalla.

Koen, että suurin osa Parapäivillä näkemästäni oli tavalla tai toisella uskoon ja henkilökohtaiseen valaistukseen perustuvaa uskonnollista toimintaa. Ja siinähän ei ole mitään pahaa.

Sain päivillä vihjeen selailla Jaakko Närvän väitöskirjaa [5]. Hän pohtii ufo-ilmiöiden uskonnollisia elementtejä. Närvän mukaan ufologia voidaan jakaa kahteen haaraan. Kriittisellä ufologialla on tavallaan tieteellinen ja tutkiva ydin, mutta se värittyy hyvin uskonnolliseksi, kun aihepiiriin sekoittuvat humanoidit ja ufo-sieppaukset. Esoteerisesta ufologiasta taas löytyy jälleensyntymistä, jumaluuksia ja kosmista ohjaamista. Se on helppo tunnistaa uskonnolliseksi.

Närvän mukaan henkilökohtaiset ufo-kokemukset ovat myös suurimmaksi osaksi uskontoa. Ne eivät siis ole huijausta, psykiatriaa tai tarkoituksellisia tarinoita – mutta ei-

Skepsis Toimii!

PERTTI JARLA JA SALALIITTOTEORIAT

SKEPSIKSEN YLEISÖLUENTOJA SYKSYLLÄ:

4.9.2013: Onko moraalimme häviämässä? Yliopettaja Matti Laine Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksesta puhuu ihmisen moraalin nykytilasta. Tieteiden talo, Kirkkokatu 6, Helsinki, klo 18–20.

2.10.2013: Skeptikko ja sarjakuvapiirtäjä Pertti Jarla kertoo erilaisista salaliittoteorioista ja siitä, mihin niissä tarkalleen ottaen uskotaan. Tieteiden talo, Kirkkokatu 6, Helsinki, klo 18–20.

vät myöskään kuvauksia ufoista. ”Lähes kaikki ufo-havainnot voidaan helposti selittää tavanomaisin ilmiöin”, kertoo Närvä.

Löytyy kuitenkin muutamia, ilmeisen vakuuttaviakin tapauksia, joille ei löydy selkeätä selitystä normaalin ympäristömme puitteissa. Minun mielestäni juuri nämä ufo-tapaukset olisivat mielenkiintoista tutkittavaa.

Parapäivien puhujat olivat erittäin mukaansatempaavia. Vaikka en ymmärtänyt astrologisesta puheesta paljoakaan, sopivaan ”zoneen” ei ollut vaikea tiputtautua. ”Tässähän on järkeä”, ajattelin. Hetken. Rajatiedon kannattajat ovat usein parempia propagandisteja kuin tieteilijät. He osaavat vedota tunteisiin, ja se jos joku on nopea tapa saada ihmisiä puolelleen. Kun tarpeeksi useasta narusta vetää, niin joku aina osuu kohdalleen. Tieteellinen ajattelu taas perustuu riittävään taustatietoon, asioiden tietoiseen punnitsemiseen ja hitaaseen, tylsään tiedon sulattamiseen.

Valehtelisin, jos väittäisin, että olisin vakuuttunut mistään Parapäivillä puhutusta. Salaisuudet eivät todellakaan avautuneet. Mutta kokemus herätti ajatuksia, erittäin tärkeitäkin. Siitä olen erittäin kiitollinen.

[1] http://tinyurl.com/kghr9rc.

[2] http://exouutiset.blogspot.fi/.

[3] Hannu Karttunen: Ufot ja tähtitiede. Skeptikko, 1995/4, no. 27, s. 2–10. http://www.skepsis.fi/lehti/1995/1995- 4-skeptikko.pdf.

[4] P . A. Sturrock: Sturrockin analyysi Condonin raportista. Suom. Jorma Kosonen, Suomen Ufotutkijat ry, 1999. http:// tinyurl.com/kka944t.

[5] Jaakko Närvä: Ufologia ja ufokokemukset uskonnollisina ilmiöinä: Teoreettinen tutkimus. Väitöskirja, Uskontotieteen laitos, Humanistinen tiedekunta, Helsingin yliopisto, 2008.

Lähteet

kirjoittaja On Työskennellyt Planeettatutkimuksen Pa- rissa Mm. Eiscat-tutkan Vieressä Sodankylässä, esan Luotainprojekteissa Saksan Avaruustutkimus- keskuksessa, Sekä Nasan Rahoituksella Houstonissa ja Kalifornian Yliopistolla, Muttei Tietääkseen Kuulu mihinkään Salaliittoon. Hän Opiskelee Tällä Hetkellä oulun Yliopistolla Tiedeviestintää.