OLETETAAN, ETTÄ BIOLOGIT pystyisivät osoittamaan, että luonnonvalinta on suosinut miehen taipumusta harrastaa rinnakkaissuhteita ja haalia useampia vaimoja. Miten tällaiseen todistusaineistoon pitäisi suhtautua?

Yksi vaihtoehto on nostaa kädet ylös. Kaksivaimoisuus on tulosta geneettisestä evoluutiosta, joten se on väistämätöntä ja toivottavaa. Yhteiskunnallisten instituutioiden pitäisi tukea sitä.

Tämä on kutakuinkin Raamatun kanta; siitä ei löydy monivaimoisuuden kieltäviä pykäliä. Lutherkin sitä suositteli.

Toinen suhtautumistapa on aktiivisempi. Kaksivaimoisuus on monessa mielessä hyvin epätoivottavaa, joten jos se todella on geneettisen evoluution tulosta, meidän on taisteltava voimakkaammin sitä vastaan. Liha on heikko – olkaamme me vahvempia ja ovelampia.

Kolmas mahdollinen kanta on kestämätön mutta silti hyvin suosittu. Kaksivaimoisuus on epätoivottavaa, joten meidän ei tule hyväksyä todistusaineistoa, jonka mukaan se on tulosta geneettisestä evoluutiosta. Todisteissa täytyy olla jotakin vikaa.

Tämän suhtautumistavan ongelmallisuus käy ilmi, kun huomataan, että se, ovatko miehen taipumukset geneettisiä vai eivät, on täysin eri kysymys kuin se, ovatko miehen taipumukset muutettavissa. Geeniperäisiä tautejakin voidaan parantaa ympäristötekijöillä.

Jätetään vaihtoehtojen paremmuus tässä pohtimatta, ja katsotaan sen sijaan, millaisia todisteita meillä on miehen taipumuksista kaksivaimoisuuteen.

Vertaileva eläintiede paljastaa, että monivaimoisten (eli polygyynisten) lajien koiraat ovat keskimäärin naaraita suurempia, kuolevat nuorempina sekä ovat kilpailuhenkisempiä ja aggressiivisempia.Aivan kuten ihmisilläkin.

Antropologit puolestaan ovat havainneet, että ihmisyhteisöistä yli 80 prosenttia sallii monivaimoisuuden. Historiankirjat taas kertovat miespuolisten hallitsijoiden haaremeista, joissa on voinut olla jopa tuhansia neitokaisia. Ja psykologit tietävät miesten fantasioiden olevan varsin promiskuiteettisia.

Mutta entä kulttuurit, joissa monivaimoisuus on kiellettyä? Ovatko miehet tällaisissa olosuhteissa tuomittuja harrastamaan rinnakkaissuhteita? Ja vieläpä puolustelemaan niitä kaikin tavoin?

Näin voitaisiin päätellä ex-piispa Ilkka Kantolan kirjoituksesta (HS 20.2.).Puheenvuorossaan hän väheksyy vaimonsa reaktioita rinnakkaissuhteen ilmituloon ”epätoivoisen ja nääntyvän ihmisen” tunnekuohuina. Vaimolle annetaankin synninpäästö: petetyllä osapuolellahan on ”oikeus mitä suurimpaan mustasukkaisuuteen”.

Tämän armollisen tuomion rohkaisemana Kantola seuraavaksi kyseenalaistaa sen, miten ympäristö suhtautui tähän parisuhdetta ylläpitävään tunteeseen: ”Mennäänkö mukaan hänen (vaimon) tunteisiinsa vai autetaanko häntä ottamaan vastaan muuttuneen elämän tosiasiat?”.

Ottamaan vastaan muuttuneen elämän tosiasiat? Miehen intressi todellakin on se, että kaikki kykyjensä mukaan auttaisivat vanhaa vaimoa hyväksymään sen, että mies haluaa pitää kahta naista tai lähteä toisen matkaan.

Mutta kuten evoluutiopsykologia paljastaa, vaimon, vaimon suvun ja monien muiden yhteisön jäsenten taipumukset eivät osu yksiin miehen intressien kanssa – olipa miehellä kuinka paljon varallisuutta tai statusta tahansa.

Naisilla, aivan kuten miehilläkin, on evoluutiossa kehittyneitä psykologisia mekanismeja, joiden tehtävä on ehkäistä puolison rinnakkaissuhteita ja estää tätä häipymästä. Mikäli Kantola olisi Raamatun asemesta perehtynyt biologiaan, salarakkauden houkutus – tai sen synnyttämä närkästys – ei varmasti olisi tullut yllätyksenä.

Lopuksi Kantola puolustelee tekojaan Paavalin kuuluisien sanojen pohjalta eli sen tunteen avulla, joka on sama kuin se, joka synnyttää mustasukkaisuuden: ”Jos minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään.”

Evoluutiosta on epäilemättä yhtä turha hakea moraalisia käyttäytymisohjeita kuin kristinuskostakin. Mutta vain kristinusko voi tuottaa näin läpinäkyvästi polygyynisia ja kaksinaismoralistisia lausuntoja. Suvunjatkamista ohjaavien suurten tunteiden edessä piispakin näyttää olevan vain kumiseva vaski ja helisevä symbaali.

Osmo Tammisalo Tiedetoimittaja, tietokirjailija

Kirjoittaja Puhuu Evoluutiosta Ja Ihmisluonnosta Lokakuun 5. Päivä Skepsiksen Luennolla Helsingissä,tieteiden Talolla. Kirjoittajalta Ilmestyy Alkusyksyllä Kirja Ihmisen Parinvalinnan Biologiasta (terra Cognita).

K K Eskustelua

Tieteen Kunnianpalautus Pelastaa Myös Skeptisismin

Skeptikon 1/2005 pääkirjoituksessa kerrottiin, kuinka tieteellinen todistelu ei saanut astrologian harrastajaa muuttamaan mielipidettään, vaan leimaamaan todistelijan tyypilliseksi skorpioniksi. Samassa lehdessä professori Anssi Saura leimasi adventistit, Jehovan todistajat ja helluntailaiset tyypillisiksi kreationisteiksi.Tieteellisen ja epätieteellisen rajankäynti näyttää siis olevan stereotypioiden leimaamaa.

Edelleen samassa lehdessä professori Mika Hemmo heittää esiin kysymyksen ”olisiko yhdistyksellä (Skepsis ry) tarvetta eräänlaiselle oikeuspoliittiselle strategialle?”. Hänen mielestään ”oikeudelliset keinot voivat monesti olla tehokkaampia kuin esimerkiksi tiedon lisäämisen ja kuluttajavalistuksen kautta tapahtuva epätieteellisyyteen puuttuminen”.

Oikeusistuin on epäilemättä tehokas epätieteellisyyden hävittäjä. Ehdotan, että aloitamme noidista.

Aluksi on varmistettava epätieteellisen ja tieteellisen välille raja, joka pitää oikeudessa. Karl Popper lienee riittävän tunnustettu auktoriteetti tässä kysymyksessä. Hänen määrittelemänsä demarkaatiolinja epätieteellisen ja tieteellisen välillä on falsifioitavan ja ei falsifioitavissa olevan välinen.Tieteellistä on siis sellainen tieto, joka on mahdollista kumota, jos se ei ole totta. Tieteen ulkopuolella ovat teoriat, joiden kumoamiseksi ei ole mitään keinoa, vaikka ne olisivatkin epätosia.

Todistaaksemme syytetyn teorian epätieteelliseksi meidän on siis kyettävä osoittamaan, ettei sitä voi kumota. Puolustus saattaisi kuitenkin onnistua kumoamaan syytetyn teorian, jolloin sen tieteellisyys tulisikin toteennäytetyksi. Tieteellisyyskeskustelussa unohdetaan usein, ettemme voi pitää väärässä olemista epätieteellisenä leimaamatta koko tiedettä epätieteelliseksi.

Ehkä syytteen tulisi alunperinkin koskea epätotuudellisuutta.

Toden ja epätoden rajan selvittämiseen riittäisi auktoriteetin sijasta yksinkertainen ajatusjohdattelu: suurten lukujen laiksi nimitetään sitä todennäköisyyttä, että arpakuutiota heiteltäessä kuutosia tuottaa sitä täsmällisemmin yksi kuudesosa heitoista, mitä suurempi on heittokertojen lukumäärämäärä. Aikaisempien heittojen tulos ei kuitenkaan vaikuta myöhempien heittojen tai minkään yksittäisen heiton tuloksiin.Tilastollinen todennäköisyys ylipäätään ei vaikuta yksittäistapauksiin, vaan se päinvastoin johdetaan yksittäistapauksien joukosta.

Aivan samoin empiirinen lainalaisuus johdetaan jo tapahtuneiden tai olevien tosiseikkojen ”riittävän” suuresta joukosta. Tosiasioita ei siis johdeta teorioista, eikä niitä voi kumota niillä. Niinpä oikeudenkäynnissä voidaan vedota vain faktoihin.

Oikeudenkäynnissä noitaa vastaan, esimerkiksi parantamistoiminnan ollessa kyseessä, voidaan tuoda esille vertaileva tutkimus noidan luona käyneiden ja terveyskeskuslääkärin luona käyneiden parantumiskokemuksista. Lääkäripulan vuoksi kannattaa panna roviolle noita, olipa näyttö kumman hyväksi tahansa.

Syyteharkinta on tietenkin jo myöhäistä rovion äärellä, mutta itsetutkistelua siinä voi vielä harrastaa - kysellä miten tähän on tultu.Tuskin on kahta tuhatta vuotta kulunut siitä, kun skeptikot kyseenalaistivat absoluuttisen tiedon mahdollisuuden, kiistivät sekä induktiivisen, että deduktiivisen päättelyn pätevyyden. Nyt istumme noitarovion ääressä tieteen totuuden puolesta.

Syytettyjen penkille tulisikin istuttaa alempien asteiden oppilaitoksissa harjoitettava tieteen tunnustuksellinen opetus, joka on turmellut aidon skeptisismin synnyn mahdollisuuden alentamalla tieteen uskonnoksi uskontojen rinnalle.Vain tieteen kunnianpalautus voi pelasta myös skeptisis-

Tieteen Ja Ei-tieteen Raja

Toden Ja Epätoden Raja

Syyteharkinta

Eleitä Vai Perusteluja?

Väitöskirjani ”psykoanalyysi Ja Sen Soveltaminen Musiikintutkimukseen” Oli Ja On Julkisesti Saatavilla. Väitöskirjaa Arvioitiin Objektiivisesti, Ja Se Täyttää Tieteellisyyden Vaatimukset.

Olin kyllä osannut odottaa, että musiikkitieteellinen väitöskirjani (Lång 2004) joutuisi ankaran arvostelun kohteeksi, mutta Jussi Niemelän (2005) hyökkäys Skeptikko-lehden viime numerossa oli yllättävän katkera.

Sosiobiologit ovat pahastuneet tutkielmaani kahdesta syystä: (1) tutkielmassa pyritään osoittamaan, että psykoanalyysi täyttää tieteellisyyden vaatimukset, ja (2) sivujuonteena tutkielmassa arvostellaan sosiobiologiaa, varsinkin sen suomalaista haaraa. Kyseinen liite B (Lång 2004: 279–284) muodostaa vain murto-osan väitöskirjastani (321 sivua), eikä se edusta tutkielmani keskeisintä sisältöä, mutta vastustus on kohdistunut ensi sijassa siihen ja tutkielman muu aines on toistaiseksi jäänyt jalkoihin.

Koska Jussi Niemelällä ei ole paljonkaan asiaperusteluja, jotka liittyisivät väitöskirjani tieteelliseen sisältöön, hän yrittää hyökätä erityisesti kirjan julkaisuprosessia vastaan ja esittää perättömiä väitteitä. Hänellä ei tunnu olevan selvää käsitystä väittelyprosessin kulusta eikä väitöskirjojen julkaisumenettelystä. Hän koettaa osoittaa väitöskirjani ”salatieteelliseksi” sillä perusteella, että kirjaa ei muka ollut eikä ole saatavilla, mikä vaikuttaa melkoisen epätoivoiselta aihetodistelulta.

Väitöskirja läpäisi esitarkastuksen hyväksytysti, se tarkastettiin julkisesti, eikä sen tieteellisyyttä eikä tarkastuksen objektiivisuutta asetettu epäilyksenalaiseksi.

min vajoamasta ahdasmieliseksi toisinajattelijoita tyypitteleväksi uskonlahkoksi.

Reijo Siipola, Kalajoki Kirjoittaja on Skepsiksen monivuotinen jäsen.

Helsingin yliopistossa väitöskirja voidaan julkaista joko perinteisesti kirjana tai haluttaessa PDF-julkaisuna Ethesis-palvelussa 1 ; toistaiseksi vain pienehkö osa väitöskirjoista julkaistaan PDFmuodossa. Oma väitöskirjani julkaistiin painettuna kirjana, tätä julkaisutapaa noudatetaan kaikilla tieteenaloilla, ja se täyttää tieteellisyyden ja julki- 2 suuden vaatimukset moitteettomasti.

Väitöskirjani käsikirjoitusta pidin aikoinaan yksityisesti saatavilla PDF-muodossa, jotta esilukijat voisivat siihen vaivattomasti tutustua; kun käsikirjoitusta sitten muutettiin kommenttien perusteella, aikaisempi versio vanhentui, enkä näe syytä siihen, että aikaisempaa versiota pidettäisiin saatavilla sen jälkeen kun puutteet on korjattu ja uudempi on saatavilla; en enää seiso varhaisemman version takana. PDF-versio ei ylipäänsä ollut julkisesti saatavilla, enkä tiedä luovuttaneeni elektronista käsikirjoitusta Darwin-seura ry:lle enkä Skepsis ry:lle. Kirja ei siis kadonnut väitöstilaisuuden edellä ”myyttisesti” minnekään enkä ”piilottele” sitä, vaan tutkielma siirtyi Internetistä reaalimaailmaan ja se julkaistiin kirjana; tällainen askel tuntuu olevan monille ihmisille jo yllättävän vaikea: kaikki pitäisi saada heti ilmaiseksi internetistä.

Toisin kuin Jussi Niemelä väittää, väitöskirjani painettua, lopullista laitosta oli saatavilla humanistisen tiedekunnan ja dekaanin määräämällä tavalla ennen väitöstilaisuutta, toisin sanoen Helsingin yliopistolle luovutettiin 166 kappaletta väitöskirjaa ennen väitöspäivää, kirjaa oli (ja on yhä) saatavana minulta, ja kirjaa on voinut ja voi lainata kirjastoista ja ostaa kirjakaupoista.Väitöstilaisuutta ei olisi voitu järjestää, jos näin ei olisi tehty . Opiskelijan on itse kustannettava väitöskirjan painatus, ja kulujen kattamiseksi loppua painosta myydään markkinahintaan.Väitöskirjani ei siis ole ilmaiseksi saatavilla, mutta maksullisuus ei merkitse salailua eikä piilottelua. Kannattaisi tutustua yliopistomaailmaan ja väitöskirjojen julkaisuperinteeseen, ennen kuin rupeaa kehittelemään ”Da Vinci” -koodin tyylisiä salaliittokuvitelmia.

Yhtä lailla Jussi Niemelä voisi hyökätä Ilkka Niiniluotoa vastaan sillä perusteella, ettei tämän kirjaa Totuuden rakastaminen saa ilmaiseksi Internetistä vaan se pitää ostaa kirjakaupasta tai lainata kirjastosta.

Jos Jussi Niemelä olisi aidosti ollut kiinnostunut hankkimaan väitöskirjani, hänen olisi kannattanut rohkaista mielensä ja pyytää arvostelukappaletta suoraan minulta. Näin hän ei kuitenkaan tehnyt, eikä hän ilmeisesti kysynyt myöskään humanistisesta tiedekunnasta eikä musiikkitieteen laitoksesta, joista olisi saanut tietoa. Jussi Niemelän menettely on paheksuttavaa: hän on ensin välttänyt hankkimasta väitöskirjaani, ja hyökkää sitten tällä perusteella kirjaa vastaan.

Sisältökritiikkinsäkään perusteella Jussi Niemelä ei tunnu elävän tieteen maailmassa eikä hän hallitse tieteellisen keskustelun periaatteita. Hän ei vastaa perusteluihin vaan eleisiin. Hän ainoastaan reagoi toisella eleellä siihen, että joku ottaa ja arvostelee sosiobiologiaa, ja paheksuu sitä, että sosiobiologiaa arvostellaan; hän ei käsittele esittämiäni perusteluja eikä osoita, mikä niissä olisi pielessä. Hän koettaa heittää pontevasti lokaa ja luoda sellaisen ilmapiirin, että ihmiset eivät niin alttiisti itse tarttuisi kirjaani ja havaitsisi sen väitteitä perustelluiksi tai ainakin lukisivat sitä hänen synnyttämänsä vahvan ennakkokäsityksen vallassa.

Arvostellessaan hyve-epistemologiaa Jussi Niemelä turvautuu valetieteellisiin keinoihin. Ensinnäkin hän koettaa kumota Linda T . Zagzebskin (1996) teorian mainitsemalla ainoastaan, että tämä on katolisen uskonnonfilosofian professori: tyypillinen ad hominem -hyökkäys. Yhtä hyvin hän voisi hyökätä Ilkka Niiniluotoa vastaan vihjaamalla, että tämä on luterilaisen yliopiston rehtori. Jussi Niemelä ei osoita, millä tavoin väitetty uskonnollisuus näkyisi Zagzebskin kirjasta; hän tyytyy viittaamaan pariin internet-asiakirjaan ja jättää huomiotta lukuisat muut, joissa Zagzebskin näkemyksiä käsitellään tieteen näkökulmasta.

Tieteellisiä referee-artikkeleita hän ei mainitse ainuttakaan. Eikö moinen valikointi ole jo hiukan epärehellistä, Jussi Niemelä? Sitä paitsi hyve-epistemologia ei nojaa uskontoon vaan Aristoteleen hyve-etiikkaan, joka on satoja vuosia varhaisempi asia kuin roomalaiskatolisuus.

Jussi Niemelä liittää hyve-epistemologian relativismiin ja väittää, että sen perusteella ”lähes mitä tahansa voidaan pitää tietona”. Jos hän kuitenkin tutustuisi siihen, kuinka Zagzebski (1996: 137– 339) de facto määrittelee ”älyllisesti hyveelliset teot”, hän voisi havaita, että niin ei ole asianlaita (myös Lång 2004: 77–80). En kannata relativismia vaan suhtaudun siihen varauksin, kuten väitöskirjastani ilmenee (Lång 2004: 14, 95, 105, 106, 146). En myöskään tunne edustavani jälkimodernismia, vaikka Jussi Niemelä kepeästi leimaa minut ”postmodernistitohtoriksi”; väitöskirjani tekstistä ei edes löydy sanoja jälkimoderni ja postmoderni. Omat lähtökohtani ovat analyyttisessa filosofiassa, ja relativismin asemesta kannatan koherentismia, kuten tutkielmastani käynee ilmi.

Onus probandi kuuluu näissä kysymyksissä Jussi Niemelälle, mutta hän ei perustele väitteitään uskottavasti; pelkkä ele ei riitä. Jussi Niemelän mukaan liitteen B kritiikki on ”perusteetonta, poliittisideologisesti [sic] motivoitunutta, epätieteellistä ja harhaanjohtavaa”, mutta kuinka tämä ilmenee? Nimenomaan hänen perustelemattomat, propagoivat väitteensä ne ovat ”poliittis-ideologisesti motivoituneita, epätieteellisiä ja harhaanjohtavia”. Loukkaavalla kielenkäytöllään ja perättömillä väitteillään Jussi Niemelä koettaa pelotella arvostelunsa kohteen hiljaiseksi ymmärtämättä, että tieteen alalla tuollainen menettely kääntyy häntä itseään vastaan: hän osoittaa, että hän ei halua eikä voi käydä tieteellistä keskustelua.Ylipäänsä väitöskirjani arvosteleminen edellyttää lukijalta sellaista musiikkipsykologian ja -filosofian perustuntemusta, jota Jussi Niemelällä ei selvästikään ole.

Myöskään psykoanalyysia Jussi Niemelä ei osoita epätieteelliseksi. Kuten esitän, psykoanalyysin lähtökohtana ovat Sigmund Freudin ja Josef Breuerin havaitsemat kliiniset ilmiöt, joiden selittämiseksi oli järkevää postuloida mm. tiedostumattoman psyykkisen toiminnan ja tunteensiirron käsite, ja näitä käsitteitä on kehitetty tieteellisen havainnoinnin perusteella. Psykoanalyysia voidaan arvioida objektiivisesti, tieteellisin perustein, kuten osoitan erityisesti väitöskirjani luvuissa 4 ja 5 (Lång 2004: 71–133).

Vaikka Jussi Niemelä moittii minua salailusta, hän itse esittää epämääräisen viittauksen: ”Lång kuitenkin veti sosiobiologiakritiikkinsä [liitteen

B] pois julkisuudesta, kun hänelle eräiltä tahoilta osoitettiin sen perustavanlaatuinen virheellisyys” (kursivointi minun). Keitä ovat nämä ”eräät tahot”, jotka muka osoittivat kritiikkini virheelliseksi, ja kuinka he sen tekivät ja miten virheellisyys ilmenee? En poistanut kirjoitusta siitä syystä, jonka Jussi Niemelä esittää, vaan poistin keskeneräisen version tehtyäni siihen muutoksia, ja lopullinen versio julkaistiin kirjan muodossa.

Liitteen B varhaisempi versio oli Internetissä luettavana, koska pyysin siihen palautetta Usenetryhmässä sfnet.keskustelu.evoluutio. Saamani palaute oli enimmäkseen myönteistä (mistä Jussi Niemelä vaikenee), eikä kielteisissä puheenvuoroissa osoitettu konkreettisia virheitä; arvostelu jäi vastustavien eleiden ja jopa anonyymin nälvimisen tasolle.

Jussi Niemelän kirjoituksen lukuisat epätarkkuudet osoittavat, ettei hän tunne asioita niin hyvin kuin esittää tuntevansa. Mainittakoon seuraavat:

1. En hyökkää väitöskirjassani uusdarwinismia vastaan, vaan kannatan evoluutioteoriaa (erit. Mayr 2003) ja varauksin tiettyjä sosiobiologian ideoita. Jussi Niemelä koettaa koplata evoluutioteorian ja sosiobiologian: jos kannatat toista, on kannatettava myös toista, ja jos hylkäät toisen, et voi kannattaa toistakaan. Tuollaista sidosta ei teorioiden välillä ole; evoluutioteoria on tiedeyhteisön hyväksymä, mutta sosiobiologian asema on kiistanalainen, vaikka sosiobiologit kernaasti synnyttävät toisenlaisen vaikutelman siteeraamalla toistensa itsevarmoja julistuksia.

2. Väitöskirjani selkämyksessä ei lue ”Markus Lång ratsastaa jälleen”, mutta kirjan takakansiteksti alkaa sanoin: ”Šeriffi Lång ratsastaa jälleen – –.” Pelkään kuitenkin pahoin, että tällainen leikillisyys ja itseironia on Jussi Niemelälle vain yksi kumoutumaton todiste katalasta ”postmodernistiudesta” ja ”epätieteellisyydestä”, joita hän tuntuu näkevän kaikkialla (vrt. Niemelä 2004). Hän voi hyväksyä huumorin vain silloin kun ilkkuen osoitellaan humanistien kuviteltuja vajavaisuuksia; hänen oma kritiikkinsä tuntuu edustavan fundamentalistista kiihkoluonnontieteellisyyttä.

3. Liitteestä B ei ole vedetty yli yhtä sanaa vaan kolme sanaa. Suomalaisia sosiobiologeja ei kannattane arvostella yhtä kärkevin sanoin kuin he katsovat voivansa arvostella muita.

4. Kotisivuillani on jo kuukausia ollut luettavana mm. väitöskirjani tiivistelmä englanniksi ja saksaksi, esipuhe sekä errata-, sisällys- ja kirjalli- 3 suusluettelo.

Vaikka väitöskirjassani varmasti on omat virheensä ja puutteensa, sitä ei voida pitää epätieteellisenä niillä perustein, joita Jussi Niemelä koettaa tarjoilla.

Markus Lång, fil. tri, Helsingin yliopisto.

Lähteet Lång, Markus 2004: Psykoanalyysi Ja Sen Soveltaminen Musiikintutkimukseen. Studia Musicologica Universitatis Helsingiensis, 12 [11]. Helsingin Yliopisto, Helsinki. Mayr, Ernst 2003: Evoluutio. Suomentanut Jani Kaaro. Wsoy , Helsinki. [what Evolution Is, 2002.] Niemelä, Jussi 2004: Uskomatonta Mutta Totta. – Skeptikko 1 (17. Vsk.), S. 34–41. Niemelä, Jussi 2005: Salatiedettä Helsingin Yliopistossa. – Skeptikko 1 (18. Vsk.), S. 38–39. Zagzebski, Linda Trinkaus 1996:virtues Of The Mind: An Inquiry Into The Nature Of Virtue And The Ethical Foundations Of Knowledge. Cambridge University Press, Cambridge.

Viitteet:

1. Http://ethesis.helsinki.fi/ohjeet/ Vaitosohje.pdf – Toisin Kuin Jussi Niemelä Väittää, Tutkielmani Tiivistelmää Ei Ole Koskaan Julkaistu Ethesis-palvelussa. 2. Yksityiskohtaisemmin Väittelyn Kulkua Selostetaan Helsingin Yliopiston Internet-sivuilla: Http://www.hum.helsinki.fi/hum/

Humtdk.nsf/sivut/4.5.4.1?opendocument&fin Ja Http://www.helsinki.fi/tohtoriksi/

Julkaiseminen.htm

3. Http://www.helsinki.fi/~mlang/opinnot/ Vaitos.html – Koska Opintoni Helsingin Yliopistossa Ovat Päättyneet, Käyttäjätunnukseni Voimassaolo Lakkaa Syksyllä 2005. En Vielä Tiedä, Mihin Siirrän Kotisivuni. Joka Tapauksessa Osa Sivuista Löytyy Internetin Arkistopalvelusta:

Http://www.archive.org/

Summary

Alternative Medicine In Cancer Treatments: Patients For – Doctors Against By Liisa Salmenperä

Liisa Salmenperä’s thesis work “Complementary and alternative medicine: attitudes of cancer patients, nurses and physicians, the use of complementary and alternative medicine by cancer patients” is the first study in Finland probing the attitudes of cancer patients, nurses and doctors towards complementary and alternative medicine.

At the time of the research approximately a third of the cancer patients used complimentary treatments, most often vitamin and mineral supplements, antioxidants, dietary treatments or naturopathic medicines. Cancer patients used complementary treatments specially to enhance their will for survival and trust for the future.Almost all breast cancer patients and two thirds of the prostate cancer patients reported that complementary treatments had a positive effect specially on their physical wellbeing and general condition.

In the research a diagnosis of cancer added the use of complementary treatments in both cancer patient groups, but the results did not indicate that patients used these instead of evidence-based medicine or because they were disappointed in the evidence-based treatments. Quite contrarily , the patients had a great trust in the evidencebased treatments and the good results from the evidence-based treatments the use of complementary treatments was abandoned, though their use had been contemplated.

The attitudes of nurses and doctors towards complementary or alternative medicine turned out to mainly be negative or unsure. Specially clear was the negative view of oncologists. Both groups, both nurses and doctors, felt that complementary and alternative medicine has unknown risk factors and possibly delayed proper evidencebased treatment of cancer patients.

There were suspicions on the efficacy of treatments chosen for the study (dietary treatments, vitamin megadosages, immunotherapy , homeopathy , prayer and therapeutic touch).The nurses had the most positive attitudes towards dietary treatments and the doctors towards prayer and immunotherapy . Almost a half of the nurses felt the complementary and alternative treatments possibly complemented the evidence-based medicine, but the doctors almost unanimously were opposed to offering complementary treatments in official healthcare.

The subject of the Finnish Society for Futures Studies’ traditional summer seminar was “From the periphery to the hub – how do marginal phenomena challenge the future?” A very diverse selection of people attended, from motorcyclists to protectors of handicapped children.

The seminar brought up many national movements and corporations which are believed to affect the future of our offspring. If you followed the animated series “Futurama”, you will know that in the future nothing is trash, but everything is reused as raw materials for new products. Secco Inc. has started this process in practice: the seminar was shown handbags made of car tires, word magnets made of computer keyboards and key fobs made of computer circuit boards. The neatest invention was a necklace with mobile phone button “jewels”.

Although we are skeptics, we should not forget that different religions constantly evolve and change, and though currently marginal will certainly effect the future society . The religious side of the seminar was represented by the Wicca society’s (founded in 2001) chairwoman Johanna Virtanen. Because wicca is based on pre-christian magical belief systems, it is considered to be pagan. However, wiccans don’t seem to be completely naïve “believers”, since the chair mentioned that personally she does not believe in prognosticating the future.

Translation: Otto J. Mäkelä

Visiting The Future By Denis Galkin

LIITY SKEPSIKSEN JÄSENEKSI!

Jos haluat liittyä Skepsiksen jäseneksi, lähetä oheinen lomake tai sen kopio täytettynä Skepsiksen jäsenasioista vastaavalle osoitteella:

Anna-Liisa Räihä Borgströminkuja 1 B 19

00840 Helsinki membership@skepsis.fi

Yhdistyksen jäsenmaksu vuodelle 2005 (sisältää Skeptikko-lehden tilauksen)

on 21 euroa tai alle 20-vuotiailta 10,50 euroa (jos olet alle 20-vuotias, ilmoita syntymäaikasi).Voit myös tilata Skeptikko-lehden liittymättä jäseneksi. Tilausmaksu on 24 euroa/vuosi. Lehtitilausta tehdessä tiedoksi riittävät nimi ja osoite. Jäsenhakemus/tilauskaavake löytyy myös Internetistä Skepsiksen kotisivuilta: www.skepsis.fi

JÄSENHAKEMUS

Haluan liittyä jäseneksi

Nimi:

Ammatti ja koulutus:

Lähiosoite:

Postinumero ja -toimipaikka:

Sähköposti:

Puhelin: vain lehtitilaajaksi

Haluan Skepsiksen sähköpostituslistalle

Kokemus Skepsiksen mahdollisesti aihetta sivuavat julkaisut,

erityiset mielenkiinnon kohteet toimialaan liittyvistä asioista,

jäsenyys muissa tieteellisissä yhdistyksissä, ym. (käytä tarvittaessa erillistä paperia):

Korostamme kuitenkin, että kuka tahansa kiinnostunut voi hakea jäsenyyttä yhdistyksen hallitukselta koulutustaustasta ja elämänkokemuksesta riippumatta.

Hyväksyn Skepsis-yhdistyksen säännöissä määritellyn tarkoituksen ja

toimintaperiaatteet ja haluan liittyä yhdistyksen jäseneksi.

Päiväys ja allekirjoitus:

Skepsis ry on vuonna 1987 perustettu suomalaisten skeptikkojen yhdistys. Skepsiksen sääntöjen mukaan yhdistyksen tarkoitus on: Edistää paranormaaleja ilmiöitä koskevien väitteiden objektiivista ja puolueetonta tieteellistä tutkimusta ottamatta näiden väitteiden paikkansapitävyyteen kantaa apriorisin, tutkimusta edeltävin perustein. Ylläpitää tällaisesta tutkimuksesta kiinnostuneiden ihmisten verkostoa sekä pitää yhteyttä vastaavanlaisiin yhteisöihin kotimaassa ja ulkomailla. Julkaista paranormaaleja ilmiöitä koskevia väitteitä tutkivia artikkeleja ja kirjoja sekä laatia tällaisia väitteitä sisältävien julkaisujen bibliografioita. Järjestää alaan liittyviä kokouksia ja konferensseja sekä harjoittaa valistus- ja tiedotustoimintaa.

Yhdistys on poliittisesti, aatteellisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton. Yhdistyksen hallitus voi hyväksyä hakemuksesta yhdistyksen jäseneksi yksityishenkilöitä ja oikeuskelpoisia yhteisöjä, jotka hyväksyvät edellä mainitut yhdistyksen periaatteet.

Yhdistys julkaisee neljä kertaa vuodessa ilmestyvää Skeptikko-lehteä.

Mallia yhdistykselle haettiin Yhdysvalloissa 1976 perustetusta CSICOPista (Committee for the Scientific Investigation of Claims of the Paranormal), mikä ilmenee mm. yhdistysten samankaltaisina toimintaperiaatteina. Skepsis ry toimii kuitenkin itsenäisesti, vaikkakin yhteistyössä CSICOPin ja muiden vastaavien järjestöjen kanssa. Yhdistys on ECSOn (European Council of Skeptical Organisations) ja Tieteellisten seurain valtuuskunnan jäsenjärjestö.

Seuraava Skeptikko ilmestyy lokakuussa. Lehteen tarkoitettu aineisto tulisi olla toimituksessa syyskuun loppuun mennessä.

Skepsis ry:n yhteystiedot Puhelinpalvelu: 0208-355 455 Postiosoite: PL 483, 00101 HELSINKI Internet: http://www.skepsis.fi Pankkiyhteys:AKTIA 405529-2111988

Jäsenasioista ja lehtitilauksista pyydetään neuvottelemaan yhdistyksen jäsenasioista vastaavan kanssa. Hänelle toimitetaan myös osoitteenmuutokset:

Anna-Liisa Räihä Borgströminkuja 1 B 19 00840 Helsinki puh. (09) 698 1976 membership@skepsis.fi

Rahastonhoitaja Veikko Joutsenlahti Roihuvuorentie 30 B 62 00510 Helsinki puh: 040-7587286

Skepsis ry:n hallitus vuonna 2005 Puheenjohtaja Matias Aunola Varapuheenjohtaja Otto J. Mäkelä Robert Brotherus Heikki Ervasti Jukka Häkkinen Pertti Laine Anna-Liisa Räihä

Alueyhteyshenkilöt Joensuu: Vesa Tenhunen puh. (013) 123 254; vesa.tenhunen@skepsis.fi Jyväskylä: Vesa Kolhinen puh. 050-3820 251; vesa.kolhinen@skepsis.fi Oulu: Juha Vuorio puh. 040-5006 955; juha.vuorio@skepsis.fi Tampere: Heikki Lindevall puh. 0400-622 636; heikki.lindevall@skepsis.fi Turku: Heikki Kujanpää puh. (02) 244 6400, 0440-220 420 heikki.kujanpaa@skepsis.fi

Yhdistys toivoo, että alueilla asuvat ilmoittaisivat yhdyshenkilöille yhteystietonsa, jotta he voisivat tiedottaa omalla alueellaan tapahtuvasta toiminnasta.Yhteyshenkilöille voi myös ilmoittaa halukkuutensa osallistua yhdistyksen toimintaan omalla alueellaan.

Skepsis ry:n tieteellinen neuvottelukunta professori Kari Enqvist (puheenjohtaja) professori Nils Edelman professori Pertti Hemánus assistentti Virpi Kalakoski dosentti Raimo Keskinen dosentti S.Albert Kivinen professori Raimo Lehti professori Anto Leikola dosentti Marjaana Lindeman professori Ilmari Lindgren professori Ilkka Niiniluoto dosentti Heikki Oja professori Jeja Pekka Roos VTM Jan Rydman professori Heikki Räisänen dosentti Veijo Saano professori Lauri Saxén professori Anssi Saura professori Raija Sollamo yliassistentti Lauri Tarkkonen akatemiaprofessori Raimo Tuomela FL Tytti Varmavuo professori Johan von Wright professori Risto Vuorinen

Skepsiksen Haaste

10 000 euroa puhtaana käteen sille, joka tuottaa valvotuissa olosuhteissa paranormaalin ilmiön.

Dosentti Hannu Karttunen ja taikuri Iiro Seppänen ovat lupautuneet maksamaan kumpikin 2500 euroa edellä mainitusta kokonaissummasta. Haastesumma voidaan maksaa myös humanoidistipendinä – 10 000 euroa puhtaana ulottimeen sille humanoidille, joka itse noutaa stipendin ja antaa samalla DNA- (tai vastaavan) näytteen. Poikkeustapauksessa summa voidaan myös maksaa (mikäli esimerkiksi henkilötunnuksen tai pankkikortin saanti on osoittautunut humanoidille vaikeaksi) mukana seuraavalle ihmiskontaktiseuralaiselle.

Selin, Risto (2001): IHMEELLINEN MAAILMA Kirja vie lukijansa paranormaalien ilmiöiden ja outojen oppien maailmaan. Sen hakusanat tarjoavat kriittistä tietoa parapsykologiasta, ufologiasta, astrologiasta ja monista muista aiheista. Lähes 500 hakusanaa:Atlantis, Barnum-efekti, Cereologia, Demoni… Pitkiä kirjoituksia, lyhyitä määritelmiä. Erittäin kattava kirjallisuusluettelo. Suomen ensimmäinen skeptinen hakuteos. 326 sivua. Hinta 19 € (+ postikulut). Skepsis ry, Helsinki. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ry.

Julkaisija: Kustantaja:

Saatavana kaikista Anna-Liisa Räihä, Puh. (09) 698 1976.

Skepsiksen tilaisuuksista tai tilaamalla osoitteesta: Borgströminkuja 1 B 19, 00840 Helsinki. Sähköposti: secretary@skepsis.fi