Pseudotiede on pesiytynyt yliopistoon

Suomalaisen naistutkimuksen tila on tieteellisessä mielessä katastrofaalinen. Julkaisimme elokuun lopulla tiedepamfletin Keisarinnan uudet (v)aatteet – Naistutkimus luonnontieteen näkökulmasta (Terra Cognita 2006), jossa osoitamme tämän ikävän tosiasian. Varsinkin ns. queer-teoria on mielestämme puhdasta pseudotiedettä.

Pamflettimme ensisijainen tarkoitus on herättää akateemiset feministit ja tiedeyhteisö dogmaattisesta unesta ja palauttaa tieteeseen kuuluva itseään korjaavuus myös humanistisille aloille. Nais- ja queer-tutkimuksessa esitettyjen, äärimmäisen ongelmallisten väitteiden valossa on mielestämme välttämätöntä, että asialle pitää nopeasti tehdä jotain. Toki me kernaasti keskustelisimme myös suoraan nais- ja queer-tutkijoiden kanssa – jos se vain olisi mahdollista. Mutta esimerkiksi naistutkimus-sähköpostilistalla ensimmäinen reaktio kirjamme ilmestymiseen oli sen pohtiminen, pitäisikö teos vaieta kuoliaaksi. Tämä siis ennen kuin kukaan oli sitä edes nähnyt, lukemisesta puhumattakaan.

Kirjamme julkistamistilaisuuteen 24.8., jota myös em. naistutkijoiden sähköpostilistalla oli siis mainostettu, oli toki saapunut muutama naistutkija, mutta vain yksi heistä esitti meille kriittisiä kysymyksiä. Tämä rohkea ja fiksunoloinen henkilö oli annamari Vänskä. Hän puolusti naistutkimusta mm. kysymällä, eikö pamfletissamme esittämämme subjektivismi-syytös päde kaikkiin humanistisiin tieteisiin. Tähän vastasimme, että mielestämme vain ne humanistiset ja yhteiskunnalliset tieteet, jotka noudattavat ”metodiikassaan” muodikasta postmodernia relativismia, ovat nais- ja queer-tutkimukseen verrattavaa huuhaata. Jos nimittäin Vänskän vihjailu vietäisiin loppuun asti, esimerkiksi historiantutkimus ei koskaan voisi löytää historiallisia faktoja. Historiassakin kaikki olisi pelkkää ideologiaa ja subjektiivisia näkemyksiä.

Julkistamistilaisuutta seuraavana päivänä Vänskän väitöskirjan tiivistelmä julkaistiin suomalaisella Uniqueer-sähköpostilistalla. Tiivistelmän perusteella Vänskän väitös on täydellistä relativismia ja sosiaalikonstruktivismia (koko väitöskirjaa ei tätä kirjoitettaessa ollut verkossa saatavilla). Käsittelemme tässä lyhyesti Vänskän keskeisiä väitteitä, koska ne jatkavat sillä epätieteellisellä linjalla, jota pamfletissamme kritisoimme.

Vänskä on tutkijana Pornoakatemiassa. Näin hänestä kerrotaan akatemian Internetsivuilla: ”Annamari Vänskä tutkii myös sitä, miten pornoksi leimatuilla visuaalisilla esityksillä tuotetaan tietoa haluttavista ja ei-haluttavista ruumiista, sukupuolista ja seksuaalisuuksista.”

Me taas evoluutioteoriaan ja ihmislajin käyttäytymisen biologiseen pohjaan perehtyneinä lähdemme siitä, että ”pornoksi leimattua” materiaalia tuotetaan siksi, että se kiihottaa ja myy. Eritoten ihmiskoiraat katsovat mielellään, kun ihmisnaaras tai -koiras parittelee ja/tai harrastaa muuta seksiä. Yleensä pornossa seksiä harrastavat ihmisyksilöt ovat melko symmetrisiä (=kauniita, terveitä, hoikkia, hyvin muodostuneita) ja nuoria. Eli asia taitaa pikemminkin olla niin, että ensin tulee mieltymys (joko keskimääräinen eli normaali tai sitten perverssi) ja tarve ja tältä pohjalta syntyy tarjonta siihen vastaamaan.

Meidän mielestämme näyttää siis siltä, että pornossa pyritään markkinatalouden lakien mukaisesti miellyttämään ensisijaisesti mahdollisimman laajaa kuluttajakuntaa. Tästä syystä pornoalalle valitaan yksilöitä, jotka mahdollisimman hyvin osuvat yksiin evolutiivisesti kehittyneiden kauneusmieltymysten kanssa. Todettakoon esimerkiksi, että pornografisessa materiaalissa naiset ovat lähes poikkeuksetta rehevämpiä kuin vaatemainoksissa. Syy tähän on mitä ilmeisimmin se, että tietynlainen pyöreys kertoo naisen hedelmällisyydestä – jota miehen tarkat silmät taas ovat kehittyneet arvioimaan. Feministiantropologi sarah Hrdy käyttää naisen taipumuksesta varastoida rasvaa nimitystä ”fertile fat”, vapaasti suomentaen ”lisääntymisläski” tai ”synnytyssilava”. Harvinaislaatuiset poikkeukset, esimerkiksi eläinporno tai ylilihavat näyttelijät, eivät ole argumentti tätä näkemystä vastaan. Aina on poikkeuksia, jotka vahvistavat säännön.

Vänskän väitöskirja Vikuroivia vilkaisuja – Ruumis, sukupuoli, seksuaalisuus ja visuaa- lisen kulttuurin tutkimus tarkastettiin Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa 2.9.2006. Tiivistelmässä mainitaan, että

”lähtökohtana on, etteivät visuaaliset representaatiot vain heijasta todellisuutta vaan tuottavat sitä aktiivisesti. Vänskä toteaa väitöksessään, että visuaalisten esitysten täyttämässä ja ihmiskeskeisessä kulttuurissa maailmankuvasta on tullut maailma kuvana ja ihmisruumiista pinta, johon kaiverretaan käsitykset hyvästä ja tavoittelemisen arvoisesta, onnellisesta elämästä. Kuvat ovat poliittisia: niillä tuotetaan popularisoitua tietoa haluttavista sukupuolista ja seksuaalisuuksista. Koska kaikki visuaaliset esitykset ovat rakennettuja, eivät mitkään kuvat naisista tai miehistä ole toisia

Kuten todettua, Vänskä esitti meille kysymyksen, onko humanistinen tiede meidän mielestämme laajemminkin subjektivismin riivaamaa. Hänen väitöskirjansa valossa kysymys tulee ymmärrettäväksi. Lainatusta kohdasta ilmenevät juuri ne väitteet, joiden vuoksi olemme huolissamme tieteen itseään korjaavuudesta yliopistoillamme.

Vänskä siis väittää, että joku taho on tehnyt maailmasta kuvan, joka katsojan päässä muuttuu tiedoksi siitä, kumman sukupuolen kanssa hän haluaa pariutua. Ja me kun naiivisti uskoimme empiirisiin tutkimuksiin siitä, että esimerkiksi homoseksuaalisuus on hyvin pitkälle periytyvä ominaisuus, ei yksilön oma valinta. Ja sama taho on Vänskän mukaan tehnyt ihmisruumiista pinnan, johon ”kaiverretaan” ties mitä. Tästä tulee kuitenkin mieleen vain Franz Kafkan mestarillinen novelli ”Rangaistussiirtolassa”. Se onkin todempia.”

väitteen ainoa hyvä puoli. Eipä silti, Vänskän maailmankuva on väitöskirjan perusteella pikemminkin orwellilainen kuin kafkamainen.

Vänskän käsittelyssä seksistä ja pornosta tulee näet propagandan, politiikan ja naisen alistamisen kenttä, joka tietenkin on osa laajempaa hallinnan kokonaisuutta. Oletamme, että kyse on pamfletissamme yksityiskohtaisesti kumotusta ”heteronormatiivisuudesta”, jonka mukaan joku taho (yhteiskunta, kulttuuri, mainonta tms.) tarkoitushakuisesti tuottaa heteroseksuaalista ja ”sukupuolittunutta” käyttämistä tukevaa propagandaa, olkoon se sitten pornoa tai jotain muuta. Tällaisiin väitteisiin ei ole perusteita, koska biologiaa opiskelemalla selviää, että suvullisesti lisääntyvistä lajeista suurimman osan on ollut pakko olla ja on pakko olla vastakin heteroita, muuten yksilön kantamat geenit eivät mene evoluutiossa eteenpäin. Kyllä luonto tikanpojan puuhun ajaa, kuten vanha sananparsi kuuluu. Perustelemme asiaan liittyvän biologian pamfletissamme tarkemmin, joten tässä siihen ei ole tarpeen mennä.

Lopuksi tärkein. Vänskän väitöskirjatiivistelmässä todetaan suoraan, etteivät ”mitkään kuvat naisista tai miehistä ole toisia todempia.” Tämä on käsittääksemme puhdasta relativismia. Toki kuvista ja niiden tulkinnasta voidaan keskustella ja kirjoitella väitöskirjoja, mutta kuva esittää todellisuutta ja kuvassa oleva vartalo on evoluution tuottama ”eloonjäämiskone” – aivan kuten muillakin lajeilla. Se ei synny ilman geenien ja ympäristön monimutkaista vuorovaikutusta, kuten nykybiologiaa opiskelemalla selviää. Myöskään seksuaalinen mieltymys ihmisvartaloon tai muut lisääntymiseen liittyvät tunteet, rakastumisesta mustasukkaisuuteen, eivät olisi mahdollista ilman taustalla olevaa geneettistä komponenttia. Toki ympäristö vaikuttaa ilmiasun muodostumiseen, mutta ihmisestä ei raskaallakaan aivopesulla voi tehdä millaista olentoa tahansa. Yksilönkehitys tapahtuu tiettyyn suuntaan ja evoluutiossa keskeisessä roolissa oleva lisääntymiskäyttäytyminen ei voi olla helposti muokattavissa. Sen pitää olla pitkälti ns. kovakoodattua.

Sen sijaan nais- ja queer-tutkimuksessa – ja postmodernissa relativismissa laajemmin – jätetään pääsääntöisesti ihmisyyden geneettinen puoli kokonaan käsittelemättä. Näin ollen mainittujen alojen teoriat väistämättä ovat kohtalokkaalla tavalla virheellisiä, suorastaan pseudotieteellisiä. Teorioiden vioista ja ongelmallisista väitteistä ei luonnontieteellisen kritiikin edessä suostuta edes keskustelemaan, puhumattakaan siitä että niistä tieteellisen fallibilismin mukaisesti luovuttaisiin.

Nais- ja queer-tutkijoiden kannattaa myös

Jumalan evoluutio?

Jussi K. niemelän ja osmo Tammisalon kirjoitus ”Historiallisesta ennakkopäätöksestä Yhdysvalloissa” (Skeptikko 2/2006) sai minut ihmettelemään sitä vastakkainasettelua mikä on annettu käsitteille evoluutio ja Jumala. Kirjoittajat lainaavat filosofi Daniel C. Dennettin ajatuksia, joista ilmenee, ettei filosofi tunne kuin fundamentalistien jumalan, joka istuu pilven päällä, heilauttaa taikasauvaansa ja luo maailman ja kaikki siinä olevat lajit silmänräpäyksessä.

Sellaiseen jumalaan minäkään en ole koskaan uskonut. Eikö tiede, evoluutiobiologia mukaan lukien, ”todista” aivan erilaisesta Jumalasta? Se tekee hänestä ainakin paljon viisaamman ja suuremman, jota ihmisjärki hapuilemalla yrittää tavoittaa. Todellisuuden kieltäminen taas ei ole tervettä uskontoa vaan kuuluu ensisijaisesti mielen sairauksien piiriin.

On mielenkiintoista todeta, että fundamentalistien piirtämät jumalankuvat kyseenalaistetaan jo Raamatun alkulehdillä (2 Moos. 20:4), kun Jumala kieltää tekemästä itsestään kuvaa (tarkoittanee myös mielen kuvia), vaikka Raamattu ja kristillinen traditio viliseekin niitä. Kaikki palautuu siis kysymykseen, miten Jumalan määrittelemme, mutta

Myydään yhdistyksen järjestämien

niin tehdessämme meidän tulee tietää, mitä tilaisuuksien teemme ja sen yhteydessä että jumalankuvamme ja postitse. ovat Koot: meidän itsemme S, M, näköisiä. L ja XL Hinta: 10 euroa Postitilaus: lisätään kuluja 2 euroa

2 Skeptikko 3/2006

huomata, että jos mitkään kuvat eivät ole toisia todempia, juutalaisten joukkomurhaa, Pol Potin ja Stalinin puhdistuksia tai islamissa harjoitettua tyttöjen sukupuolielinten brutaalia silpomista ei ole olemassakaan. Niiden kieltämiseen riittää pelkkä Kristiina-instituutista hankittu filosofian tohtorinhattu. Mutta mitä tekemistä tällaisella nihilismillä on tieteen kanssa?

Luonnonvalinta voi todistaa omalla tavallaan Jumalasta ja kriittinen tutkimus ja totuuteen pyrkiminen ovat jo sinänsä tavoiteltavia asioita myös uskonnossa ja teologiassa. Eikö Charles Darwinillakin ollut samantapaisia visioita? Hänhän ei ollut ateisti, vaikka niin yleisesti luullaan, vaan uskova, harras kristitty.

Onko Jumala ns. aukkojen Jumala, joka on olemassa vain tietojemme ja aistiemme tavoittamattomissa, vai onko hän arkisesti tässä ja nyt ja ilmoittaa itseään kriittisen tieteen saavutuksissa? Me etsimme totuutta, ja tässä teologialla ja evoluutiobiologialla on sama päämäärä.

Kirjoitan tätä 11.9. ja mieleeni tulee viiden vuoden takaiset ja sen jälkeiset tapahtumat, kun fundamentalistikristityt ja -muslimit taistelevat keskenään oman jumalansa puolesta. Sokeasta uskosta, jota myös kreationismi edustaa, historia on täynnä pelottavia esimerkkejä.

Minusta evoluutioteoria ei ole millään tavalla ristiriidassa tai kiellä jumalallisen luojan olemassaoloa, mutta myös käsitys Jumalasta olisi oltava jatkuvan tutkimuksen, uudelleenarvioinnin ja muutoksen kourissa ja kriittisyyden tulisi kohdistua myös omaan PosTiTilaUKsET:

uskontoon.

anna-liisa Räihä Borgströminkuja 1 B 19, 00840 Hki Puh. (09) 698 1976 s-posti: secretary@skepsis.fi

Jussi K. Niemelä Ja Osmo Tammisalo

Timo Teinikivi Turku

Oikaisuja

SKEPTIKKO 2/2006:SSA OLLEESSA ÄLYKKYYS, GEENIT JA YMPÄRISTÖ –JUTUSSA OLI TAITTO- JA PAINOVAIHEESSA TULLEITA VIRHEITÄ.

sivu 30: Hermosolujen ja niiden välisten kytkentöjen lukumäärät ovat 10 potenssiin 11 (10 11 ) ja 10 potenssiin 14 (10 14 ), ei tuhatyksitoista ja tuhatneljätoista kuten juttuun oli laitettu.

sivu 31: Tietolaatikko 1: Heritabiliteetti

Heritabiliteetilla laajassa merkityksessä tarkoitetaan geneettisen varianssin osu- utta populaation koko fenotyyppisestä varianssista. ”Heritabiliteettia (H) mitataan jakamalla geneettinen varianssi (V g ) fenotyyppisellä varianssilla (V p ) eli H = V g /V p . Käsitteen suppeassa merkityksessä heritabiliteetti on additiivisen geneettisen varianssin (V A ) osuus populaation koko 2 fenotyyppisestä varianssista (V p ) eli h =

”

V /V (Tirri, Rauno; Juhani Lehtonen; Ris-

A p to Lemmetyinen; Seppo Pihakaski; Petter Portin: Biologian sanakirja. Uudistetun laitoksen 2. painos. Otava, Keuruu, 2003). Heritabiliteetti ilmaistaan joko nollan ja ykkösen välisenä arvona tai prosentteina. Heritabiliteetti on tilastollinen käsite, ei sivu 31, 32 jne. : Jutussa toistuvasti mainittu faktorianalyyttinen g-faktori oli taitossa muuttanut muotoaan siten, että g:tä ei ollut kursivoitu. Termin oikea kirjoitusmuoto on kuitenkin kursivoitu g. mikään pysyvä arvo, ja se koskee tiettyä populaatiota tiettynä ajankohtana. Heritabiliteetti saadaan ihmisen kohdalla tutkimalla erillään ja yhdessä kasvaneita identtisiä ja epäidenttisiä kaksosia, sisaruksia ja adoptiolapsia. ÄO-tutkimuksessa faktorianalyyttisesti saatavan yleisälykkyyden eli g:n heritabiliteetti on länsimaisissa populaatioissa toistuvasti asettunut 0.50- 0.80 tienoille. Tämä tarkoittaa sitä, että testien mittaamassa yleisälykkyydessä 50-80 % otospopulaation varianssista eli muuntelusta on geneettistä. Tiedetään, että yleisälykkyyden heritabiliteetti nousee iän myötä. On tärkeää muistaa, että älykkyystutkimus on tilastollista, ja tulokset perustuvat vertailuun eivätkä ole absoluuttisia mittoja. Näin ollen tulokset ovat yksilön kohdalla epävarmoja.

sivu 38: Taulukko 2: Koulumenestyksen heritabiliteetin arvioita.

perimä

walker Ym. 2005 (englanti, 7-vuotiaat)

69

wainwright Ym. 2005 (australia, 15-18-vuotiaat)

76

bartels Ym. 2002 (hollanti, 12-vuotiaat)

57

Koulumenestyksen Heritabiliteetin Arvioita.

ei-jaettu

jaettu

ympäristö

ympäristö

12

19

16

27

18

Summary

What The Damn Did You Learn In School Today?

By Patrik Austin

In 1976 Rita Dunn published her own learning style inventory after incrementing her earlier model with suppositions from newer brain theories and the visual, auditory and kinesthetic (VAK) learning methods of NLP. Also the Finnish National Board of Education encourages teachers to use VAK. The field of education is being taken over by incredible pseudoscientific profiteering, that is being promoted both in teacher education and in continued studies. Some of these methods are the pedagogic applications of right brain / left brain and multiple intelligences theories, Brain GymTM, accelerated learning, and sensory channel learning.

The National Board of Education and others have been taken in, and the fraud goes on. The fact that university-level pedagogics unconditionally takes in any kind of percieved innovations in the teaching plan speaks for its own part of insufficient own research. Teachers need practical methods for their ever more demanding work, and in this light the flim-flam salesmen can only be accused of giving the people what they want. The best of the pseudopedagogical methods are interesting and work at least on some practical level.

VAK can be harmful, if it is used to brand students with tests that are not even internally consistent - but useful, if taken as a rule of thumb where even high-intensity lectures should always have visual elements and audience participation.

Skeptics At The Jyväskylä Arts Festival

By Risto K. Järvinen

We have ever more information, but can we tell the difference between true knowledge and unknowledge, can we spot a fraud? Critical thinking is not automatic, but can it be learned? Skeptics have in many venues helped create a healthily critical attitude, but how do they really see the world? These were some of the questions discussed at the Jyväskylä Arts Festival spoken program at the city theatre lounge last July.

The lounge was full of interested audience, when five very different skeptics sat down for a panel discussion. Their points of view were closely observed and rather surprisingly no peculiar extremism was heard in the post-panel audience discussion.

In the panel were Jukka Maalampi, the director of the department of physics at the University of Jyväskylä, who spoke on “why a physicist is a skeptic”. Docent Markku Myllykangas from the University of Kuopio department of Social Policy had a strong view on “to trust medicine or beliefbased healing”. The editor of the Skeptic magazine and stand-up comedian Risto K. Järvinen asked “can a skeptic be funny” and answered “I doubt it!” Psychologist Jukka Häkkinen, the former Skepsis chairman, explained “why we see strange things”. Martin Vällik of the Estonian Skepsis society reported on how things changed in his country during the 1990’s and 2000’s from a skeptics’ point of view.

According to Vällik, the major social upheaval in Estonia at the end of the 1980’s and the early 1990’s collapsed the structure of everyday life for the majority of people. The indipendence of the country from the Soviet Union caused unemployment eg. on collective farms, where the produce was no longer needed, as was the case with soviet-era military factories.

At that time many estonians built for themselves a parallel world, where one could live and prosper. The soviet era secrecy surrounding everything esoteric, like astrology, spiritism and ufology had left people in some kind of an emotional vacuum. Because the state official position had been against all esoteric, many saw a “alternative” view and study of esoterica as a channel for opposition to Soviet rule. Skeptic editor and stand-up comedian Risto K. Järvinen noted that new, “revolutionary” methods for slimming are born daily. Their scientific background is often nonexistant. This can also be said for the “wino diet” method which he has developed.

Translation: Otto J. Mäkelä

Liity skepsiksen jäseneksi!

Jos Haluat Liittyä Skepsiksen Jäseneksi, Lähetä Oheinen Lomake Tai Sen Kopio Täytettynä Skepsiksen Jäsenasioista Vastaavalle Osoitteella:

Anna-liisa Räihä, Borgströminkuja 1 B 1, 000 Helsinki Membership@skepsis.fi

Yhdistyksen Jäsenmaksu Vuodelle 2006 (sisältää Skeptikko-lehden Tilauksen) On 21 Euroa Tai Alle 20-vuotiailta 10,0 Euroa (jos Olet Alle 20-vuotias, Ilmoita Syntymäaikasi). Voit Myös Tilata Skeptikko-lehden Liittymättä Jäseneksi. Tilausmaksu On 2 Euroa/vuosi. Lehtitilausta Tehdessä Tiedoksi Riittävät Nimi Ja Osoite. Jäsenhakemus/tilauskaavake Löytyy Myös Internetistä Skepsiksen Kotisivuilta: Www.skepsis.fi

Jäsenhakemus

Haluan Liittyä Jäseneksi

Nimi:

Ammatti Ja Koulutus:

Lähiosoite:

Postinumero Ja -toimipaikka:

Puhelin:

Sähköposti:

Vain Lehtitilaajaksi

Haluan Skepsiksen Sähköpostituslistalle

Kokemus Skepsiksen Toimialaan Liittyvistä Asioista, Mahdollisesti Jäsenyys Muissa Tieteellisissä Yhdistyksissä, Erityiset (käytä Tarvittaessa Erillistä Paperia):

Aihetta Sivuavat Julkaisut, Mielenkiinnon Kohteet Ym.

Korostamme Kuitenkin, Että Kuka Tahansa Kiinnostunut Voi Hakea Jäsenyyttä Yhdistyksen Hallitukselta Koulutustaustasta Ja Elämänkokemuksesta Riippumatta.

Hyväksyn Skepsis-yhdistyksen Säännöissä Määritellyn Tarkoituksen Ja Toimintaperiaatteet Ja Haluan Liittyä Yhdistyksen Jäseneksi.

Päiväys Ja Allekirjoitus:

Skepsiksen haaste

10 000 EUROA PUHTAANA KÄTEEN SILLE, JOKA TUOTTAA VALVOTUISSA OLOSUHTEISSA PARANORMAALIN ILMIÖN.

Dosentti Hannu Karttunen ja taikuri iiro seppänen ovat lupautuneet maksamaan kumpikin 2500 euroa edellä mainitusta kokonaissummasta. Haastesumma voidaan maksaa myös humanoidistipendinä – 10 000 euroa puhtaana ulottimeen sille humanoidille, joka itse noutaa stipendin ja antaa samalla DNA- (tai vastaavan) näytteen. Poikkeustapauksessa summa voidaan myös maksaa (mikäli esimerkiksi henkilötunnuksen tai pankkikortin saanti on osoittautunut humanoidille vaikeaksi) mukana seuraavalle ihmiskontaktiseuralaiselle.

Skepsis ry:n yhteystiedot Puhelinpalvelu: 0208-355 455 Postiosoite: PL 483, 00101 HELSINKI Internet: www.skepsis.fi Pankkiyhteys: AKTIA 405529-2111988 anna-liisa Räihä Borgströminkuja 1 B 19 00840 Helsinki puh. (09) 698 1976 membership@skepsis.fi

Rahastonhoitaja Veikko Joutsenlahti Roihuvuorentie 30 B 62 00820 Helsinki puh: 040 758 7286

Skepsis ry:n hallitus vuonna 2006 Puheenjohtaja Matias aunola Varapuheenjohtaja otto J. Mäkelä Robert Brotherus, Denis Galkin, Heikki Ervasti, Jukka Häkkinen, anna-liisa Räihä.

Alueyhteyshenkilöt Joensuu: Vesa Tenhunen puh. (013) 123 254; vesa.tenhunen@skepsis.fi Jyväskylä: Vesa Kolhinen puh. 050 382 0251; vesa.kolhinen@skepsis.fi

– Edistää paranormaaleja ilmiöitä koskevien väitteiden objektiivista ja puolueetonta tieteellistä tutkimusta ottamatta näiden väitteiden paikkansapitävyyteen kantaa apriorisin, tutkimusta edeltävin perustein. – Ylläpitää tällaisesta tutkimuksesta kiinnostuneiden ihmisten verkostoa sekä pitää yhteyttä vastaavanlaisiin yhteisöihin kotimaassa ja ulkomailla.

– Julkaista paranormaaleja ilmiöitä koskevia väitteitä tutkivia artikkeleja ja kirjoja sekä laatia tällaisia väitteitä sisältävien julkaisujen bibliografioita.

– Järjestää alaan liittyviä kokouksia ja konferensseja sekä harjoittaa valistus- ja tiedotustoimintaa.

Skepsis ry:n tieteellinen neuvottelukunta Professori Kari Enqvist (fysiikka), professori Mika Hemmo (oikeustiede), Psl Virpi Kalakoski (psykologia), professori Hannu Karttunen (tähtitiede), s. albert Kivinen (filosofia), professori Hanna Kokko (biologia, ekologia), professori Eerik lagerspetz (yhteiskuntatiede/filosofia), anto leikola (biologia), dosentti Pertti lindfors (valtiotiede), dosentti Marjaana lindeman (psykologia), professori Jukka Maalampi (hiukkasfysiikka), dosentti Juha Merikoski (fysiikka), dosentti Markku Myllykangas (terveyssosiologia), professori Jeja Pekka Roos (sosiaalipolitiikka), VTM Jan Rydman, Heikki Räisänen (uskontotiede), dosentti Veijo saano (lääketiede), anssi saura (biologia).

Yhdistys on poliittisesti, aatteellisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton.

Yhdistyksen hallitus voi hyväksyä hakemuksesta yhdistyksen jäseneksi yksityishenkilöitä ja oikeuskelpoisia yhteisöjä, jotka hyväksyvät edellä mainitut yhdistyksen periaatteet.

Yhdistys julkaisee neljä kertaa vuodessa ilmestyvää Skeptikko-lehteä.

Mallia yhdistykselle haettiin Yhdysvalloissa 1976 perustetusta CSICOPista (Committee for the Scientific Investigation of Claims of the Paranormal), mikä ilmenee mm. yhdistysten samankaltaisina toimintaperiaatteina. Skepsis ry toimii kuitenkin itsenäisesti, vaikkakin yhteistyössä CSICOPin ja muiden vastaavien järjestöjen kanssa. Yhdistys on ECSOn (European Council of Skeptical Organisations) ja Tieteellisten seurain valtuuskunnan jäsenjärjestö.

Jyväskylän kesän puhetilaisuuden jälkeen Skepsis kutsui kuulijat jatkamaan keskustelua Kirjailijatalolle. Paikalle saapui kymmenisen hyvinkin erilaista henkilöä.

K O H T A 2 0 V U O T T A K Y S Y M Y K S I Ä

Jäsenasioista Ja Lehtitilauksista Pyydetään Neuvottelemaan Yhdistyksen Jäsenasioista Vastaavan Kanssa. Hänelle Toimitetaan Myös Osoitteenmuutokset:

Skepsis Ry On Vuonna 1987 Perustettu Suomalaisten Skeptikkojen Yhdistys.

Skepsiksen Sääntöjen Mukaan Yhdistyksen Tarkoitus On:

Oulu: Juha Vuorio Puh. 040 500 6955; Juha.vuorio@skepsis.fi Tampere: Heikki Lindevall Puh. 0400 622 636; Heikki.lindevall@skepsis.fi Turku: Heikki Kujanpää Puh. (02) 244 6400, 0440 220 420; Heikki.kujanpaa@skepsis.fi

Yhdistys Toivoo, Että Alueilla Dyshenkilöille Yhteystietonsa, Omalla Alueellaan Tapahtuvasta Henkilöille Voi Myös Ilmoittaa Yhdistyksen Toimintaan Omalla

Asuvat Ilmoittaisivat Yhjotta He Voisivat Tiedottaa Toiminnasta. Yhteyshalukkuutensa Osallistua Alueellaan.

Kuvat: Risto K. Järvinen