Miten tulla hyväksi postmodernistiksi?

usein siitä, että he syytä lyhyesti

kaikkea sitä, Skeptikoita ja luonnontieteilijöitä syytetään näkevät postmodernisteja kaikkialla. Onkin tarkastella, mitä postmodernismi on ja ennen miten olla vakuuttava postmodernisti.

Oikeastaan postmodernistiksi ryhtyminen on helppoa. Parhaiten se onnistuu hakeutumalla yliopistoon lukemaan filosofiaa, kirjallisuustiedettä tai naistutkimusta. Toisaalta myös sanomalehtiä lukemalla voi oppia hyväksi postmodernistiksi. Postmodernismiin liittyy läheisesti poliittinen korrektius, eräänlainen ajatuspoliisitoimi.

Postmodernismin dogmit on syytä luetella, jotta intellektuelliksi halajava voi aika ajoin tarkistaa, onko hänen argumentaationsa tarpeeksi muodikasta.

1. Valkoinen, länsimainen heteromies, tieteellisteknisrationalistiskapitalistisine yhteiskuntineen on paha.

2. Ryhmä näitä pahoja ihmisiä muodostaa ns. patriarkaatin, joka sortaa eläimiä, luontoa, naisia, alkuperäiskansoja, homoja ja köyhiä.

3. Näiden pahojen ihmisten keksimä vallan ideologia, objektiivinen tiede (tunnetaan myös nimellä ”enqvistiläinen arroganssi”) aiheuttaa kaikenlaista pahaa, mm. heteronormatiivisen yhteiskunnan, jossa yksilöt jaetaan mielivaltaisesti sukupuoliin ja rotuihin, joita ns. biologismi muka objektiivisesti tukee. Tosiasiassa kyse on pelkästään vallankäytöstä.

4. Todellisuudessa sukupuolia ja rotuja ei ole olemassakaan, ne vain konstruoidaan, vallitsevien, seksistisrasistisloogispatriarkaalisten ennakkoluulojen ja käytäntöjen pohjalta. Samoin kaikki ihmiset syntyvät samanlaisella potentiaalilla varustettuna, jolloin yhteiskuntaa ja kasvatusjärjestelmää parantamalla voidaan kaikista ihmisistä tehdä neroja ja huippuosaajia – oikeastaan mitä tahansa. Tästä myös seuraa, että kaikki yksilöiden ja ryhmien väliset erot, kuten sukupuolet ja rodut, ovat tieteen, yhteiskunnan ja kasvatuksen syytä.

5. Tieteellistä totuutta ei ole, vain postmoderni totuusrelativismi on absoluuttisesti totta. Kohdassa 1 mainitut pahat ihmiset tosin väittävät, että he tietävät totuuden, mutta tämä on pelkkää patriarkaatin vallankäyttöä, vallan ideologiaa (ks. kohdat 2, 3 ja 4). Näin ollen totuuden kertominen kohdassa 2 mainituille hyville ihmisille on rasismia, kulttuuri-imperialismia ja heteronormatiivista sovinismia.

6. Jos paha ihminen (ks. jälleen kohta 1) mainitsee kohtaan 5 sisältyvän ristiriidan, relativismin sisäisen epäjohdonmukaisuuden, jossa relativisti tulee kumonneeksi itsensä, postmodernisti vastaa, että ristiriidattomuuden vaatimus on osa kohdassa 3 mainittua vallan ideologiaa, eikä siitä tarvitse välittää. Hyvillä ihmisillä (ks. jälleen kohta 2) on omat tapansa tietää, mm. intuitio, perinne, alakulttuuri, naisen tapa, hermeneuttinen fenomenologia ja dialektinen materialismi. Nämä ovat kohdan 5 perusteella aivan yhtä perusteltuja, ehkä jopa perustellumpiakin, tapoja saada totuus selville kuin kohdassa 3 mainittu julma ja alistava patriarkaalinen tiede. Ja huomattakoon, että tässä sanaa ”totuus” käytetään postmoderniin tapaan kepeällä ironialla höystettynä.

7. Pahojen ihmisten (ks. jälleen kohta 1) keksimistä, sosiaalisesti konstruoimista empiirisistä tosiasioista ei tarvitse välittää, vaikka niihin perustuvien teknisten laitteiden avulla voikin kirjoitella väitöskirjoja, yleisönosastokirjoituksia, sähköposteja ja blogikommentteja. Lentokoneilla voi lentää konferensseihin ja lomamatkoille, mutta koska todellisuus on sosiaalinen konstruktio, eikä Jacques Derridan mukaan tekstin ulkopuolella ole mitään, ovat myös lentokoneet vain kertomukseen sisältyvä tekstin osa. Samoin luonnontieteeseen perustuvia lääkkeitä ja hoitoja voi käyttää, kunhan muistaa naukata vähän homeopaattista valmistetta kyytipojaksi (suvaitsevaisuus vaihtoehtoja kohtaan on osoitus moraalisuudesta ja humanismista). Ja toki myös vyöhyketerapia sekä reikihoito ovat täysin samassa asemassa kuin ns. virallinen koululääketiede, joista viimeksi mainittu perustuu kylmään, kohdassa 3 esiteltyyn vallan ideologian sortometodiin. Eli oikeastaan vyöhyketerapia, reikihoito ja homeopatia ovat ns. virallisen koululääketieteen yläpuolella, koska niissä ihmistä käsitellään psykofyysisenä kokonaisuutena ja yksilönä, ei vain liukuhihnatuotteena (kuten kohdassa 2 mainittuja puolustuskyvyttömiä eläimiä teurastamossa).

8. Pahojen ihmisten julman empirian ja reduktionismin (ns. enqvistiläinen arroganssi, ks. jälleen kohta 3) asemasta epistemologian tulee perustua suvaitsevaisuuteen, diskurssianalyysiin, humanismiin, emergenssiin, holismiin, psykoanalyysiin, derridalaiseen dekonstruktioon, hermeneuttiseen fenomenologiaan ja foucaultilaiseen valtadispositiiviin. Totuus on valtaa, mutta totuutta ei ole, jolloin kaikilla on oma totuutensa, ja kaikilla on valta määrätä todellisuutta. Totuus on pelkkä sosiaalinen konstruktio. Samoin subjektia ei ole muualla kuin kielessä, ja kun postmoderni subjekti tuottaa diskurssia, tuottaa sitä ja sen tuottavan subjektin itse asiassa diskurssi itse. Toistettakoon vielä, että tekstin ulkopuolella ei ole mitään. Vallan ideologia synnyttää alistussuhteet, jotka määrittävät diskurssien painoarvon. Pahat ihmiset alistavat hyviä (ks. kohdat 1, 2, 3 ja 4).

9. Kaikilla muilla kuin kohdassa 1 mainituilla ihmisillä on etuajo-oikeus akateemisessa maailmassa: vain kohdassa 1 mainittuihin ihmisiin sovelletaan perinteisiä, kohdassa 3 mainittuja tieteen ideologisia alistuskriteereitä (mm. objektiivisuus, ristiriidattomuus, autonomisuus, loogisuus, johdonmukaisuus, rationaalisuus, testattavuus, toistettavuus, falsifioituvuus). Näin myös kohdassa 2 mainittujen ihmisten tekemät kohdan 1 pahoja ihmisiä kritisoivat väitöskirjat menevät yliopistolla vaivatta läpi.

10. Kaikki paitsi kohdassa 1 mainitut ihmiset ovat moraalisia. Keskusteluissa on tärkeintä osoittaa oma moraalinen erinomaisuutensa. Kaikki jotka ovat eri mieltä kohdassa 2 mainittujen hyvien ihmisten kanssa, ovat sovinisteja, äärioikeistolaisia, heteronormativisteja ja rasisteja. Elämme kaaoksen aikaa, sirpaleinen maailma on pelkkää pintaa, illuusio. Todellisuuden pohjattoman syvyyden tavoittaa vain postmodernisti. Tiede, edistys ja valistus ovat myyttejä, vallanhimoisten tiedesovinistien salaliitto vähemmistöjen alistamiseksi (ks. kohta 2). Vain tasa-arvo, alkuperäiskansojen, naisten, vähemmistöjen, köyhien ja eläinten oikeudet ovat todellisia. Siitä, että nämäkin ovat edistyksen ja valistuksen hedelmiä, ei tarvitse välittää, koska tekstin ulkopuolella ei ole mitään ja totuus on vain sosiaalinen konstruktio.

Jussi K. Niemelä Kirjoittaja On Tietokirjailija Ja Vapaa Toimittaja