J-Files: Kolmannen asteen yhteys

J-files

Kruisailin taas lentävällä autollani pitkin avaruuden kolkkia ihailemassa kaunista elokuista loppukesän iltaa, missä auringot paistoivat kirkkaalla taivaalla kilpaa. Yksinäinen kallellaan seisova liikennemerkki varoitti: ”Perseidi-vaara”. Koin muutaman tuskaisen hetken väistellessäni meteoreja turboruuvin laulaessa punaisena. Päätin ajaa avaruusbensa-asemalle istuskelemaan ja rauhoittumaan.

HöPö-asema olikin auki ja siellä näytti olevan porukkaa. Tiskin ääressä seisoi pari vieraan näköistä tyyppiä, eivät varmaan tämän aurinkokunnan poikia, tai sitten heillä oli muuten vaan nenä niskassa. Kaveruksia kiinnosti lentävä autoni ja he olivat hyvin ihmeissään, että meillä Maassa on näin edistyksellistä tekniikkaa nykyään. Näin he puhuivat: ”Olemme lentotekniikan insinöörejä ja käyneet muutaman kerran tarkkailemassa kehitystä Maassa. Ensimmäisellä kerralla pari tuhatta vuotta sitten joku yritti kävellä vetten päällä. Ei käynyt hyvin sen kaverin lopuksi. Toisella käynnillä 1400-luvun puolessa välissä Leonardo-niminen kaveri piirteli lentäviä härveleitä ja joku onneton niitä kokeilikin hyppimällä siivet selässä jyrkänteeltä alas. ajattelimme silloin, että tämän planeetan porukalla ei todellakaan näytä menevän hyvin.”

”Kolmas käyntimme osui aikaan noin sata vuotta sitten. Silloin oli tapahtunut kiitettävää kehitystä: jotkut wrightin veljekset olivat rakentaneet karmean näköisen laitteen, jolla he pääsivätkin lentoon. Tai no, 36 metriä vaikutti meistä aika huvittavalta ja välineet alkeellisilta… Neljäs käynti tapahtui muutama vuosi sitten. Olimme innostuneita näkemään, mitä kaikkea kehitys oli tuonut tullessaan. Katsoimme intergalagtisesta matkaoppaastamme, missä olisi lentotoimintaa Maassa ja sieltä se löytyi: Lahti, suurmäki. Sinne siis!”

”Saavuimme betonisen rakennelman juurelle, paikalle oli saapunut myös suuri joukko innokkaita ihmisiä seuraamaan tapahtumaa. Matti Nykänen -niminen pilotti nousi rakennelman huipulle ja aikoi lentää. Mutta mitä? Missä laitteet, missä siivet? Kansa huusi kannustusta, mies lähti liikkeelle. Hän loikkasi mäen nokalta, lensi toista sataa metriä ja kansa oli innossaan. No, on myönnettävä, että lentomatka oli pidentynyt edellisestä, mutta välineet olivat entistäkin alkeellisemmat: pari laudanpalaa jaloissa.”

alienit tiedustelivat vielä, tunnenko kyseisen nuoren lupaavan herran, ja mitä hän nykyään puuhailee, onko hän menestynyt ja mahdollisesti jatkanut uraansa avaruusteknologian parissa vai onko mies kenties onnellisesti naimisissa ja vetäytynyt julkisuudesta kokonaan vähin äänin. Sivuutin kysymyksen muutamalla hermostuneella mutta reippaalla galaxy-naurulla: ”Harr, harr.”

Kävimme vielä potkimassa lentävän autoni renkaita ja kurkkasimme tietysti konepellin alle. Kuuntelimme hifi-laitteita ja ihailimme ralliraitaa sekä metallihohtoväriä. Teimme siis kaikkea hienoa, mitä miehet taivaassa varmaan yleensäkin puuhaavat.

Janne Oravisto