Skeptikko 20 V.

Kuvat: Risto K. Järvinen Ja Denis Galkin

Syksyllä 1988 ilmestyi Skepsis ry:n ensimmäinen tiedotuslehti nimeltään ”Skeptikko”. Kyseessä oli 16-sivuinen mustavalkoinen julkaisu, jota lehden ensimmäinen päätoimittaja Hannu Karttunen kutsui pääkirjoituksessaan lehdykäksi. 20 vuotta myöhemmin, joulukuussa 2008 lehden tekijöitä ja lukijoita kokoontui Tieteiden talolle Helsinkiin muistelemaan menneitä ja pohtimaan tulevia.

Skepsiksen varapuheenjohtaja Otto J. Mäkelä Skepsiksen jäsenen taikuri

Heikki Harhan harhautettavana.

Hannu Karttunen on ainoa Skeptikon päätoimittaja, joka on voittanut Tieto-Finlandian (”Vanhin tiede. Tähtitiedettä kivikaudesta kuulentoihoin”, 1998). Lehden päätoimittajana hän toimi vuosina 1988–1991 sekä 1993–1997.

Skeptikon 20-vuotistilaisuudessa Karttunen kertoi, että hänen epäilijän uransa alkoi Helsingin yliopiston tähtitieteen laitoksella, jossa hän toimi harjoitustyön assistenttina. Karttusen tehtävä oli vastata laitoksen kirjaston puhelimeen, johon keskus yhdisti kaikki omituiset puhelut.

Skeptikko 20 V.

– Aloin ihmetellä sitä humpuukin määrää, jota sain kuunnella. Kirjoitin aiheesta pisteliään artikkelin Tähdet ja avaruus -lehteen. Osittain sen seurauksena päädyin mukaan kokoukseen, jossa Skepsis perustettiin ja tulin valituksi ensimmäiseen hallitukseen.

Karttusen mukaan hallituksen kokouksissa vietettiin ”rattoisasti” aikaa kirjoittelemalla jäsentiedotteita ja liimailemalla niihin osoitetarroja ja postimerkkejä. Melko pian heräsi ajatus laajentaa tiedotteet ihan oikeaksi lehdeksi. Se tiesi lisää työtä, sillä lehden pitää ilmestyä vähintään neljä kertaa vuodessa, jotta se voidaan postittaa normaalia edullisemmalla lehtitaksalla.

– Hallituksessa oli samaan aikaan ammattitoimittaja Matti Virtanen, mutta hän ei voinut ryhtyä päätoimittajaksi, koska oli töissä Helsingin Sanomissa. Tehtävä osui sitten minulle, koska olin jotakin epämääräistä tullut aikaisemmin kirjoittaneeksi.

Ensimmäisen Skeptikon Karttunen teki yhdessä Virtasen kanssa. Myöhemmin osoittautui, että päätoimittaja joutuu aika paljon kirjoittamaan itse juttuja – niin kuin lehdestä edelleenkin näkyy. Toki artikkeleita alkoi tulla myös

Skeptikon päätoimittaja 1998–1991 ja 1993–1997 Hannu Karttunen etsii

neulaa taikurin kyynelkanavasta.

muilta, lähinnä hallituksen jäseniltä. Esimerkiksi Nils Mustelin oli erittäin kiitettävä kirjoittaja, hänellä oli aina paljon asiallista sanottavaa.

Lehden saamasta palautteesta Karttunen nosti Tieteiden talolla esiin kaksi, jotka hän julkaisi Skeptikossa 5 syksyllä 1999. Leena Larjanko oli kirjoittanut Aamulehdessä 22.10.1989: ”Skeptikko on eräänlainen fossiili, atavistinen jäänne valistuksen ajalta. - - - Harvoin skeptikko on vakavasti otettava tiedemies. Hän on joko ikäloppu taikuri tai urallaan jälkeenjäänyt filosofi. Skeptikko on köyhä ja ahdas ja haluaa, että kaikki muutkin ovat köyhiä ja ahtaita.” Jorma-Veikko Sappinen taas kirjoitti Portti-nimisessä scifi-lehdessä 3/1989: ”Näiden tiedemiehinä mitättömien kyhäilijöiden asenne ei ole enää millään tavalla tieteellinen, vaan fanaattisen kielteinen. - - - Ainakaan tiedemiehillä ei ole varaa minkäänlaiseen omahyväiseen ahdaskatseisuuteen. Maailma ja ihmiskunta ovat kerta kaikkiaan liian arvokkaita jätettäväksi sellaisten saatanan tunarien käsiin.”

Ensimmäisellä päätoimittajakaudellaan Karttunen teki kymmenen lehteä. Sitten hän joutui jäämään tehtävästä pois, koska hänet kutsuttiin töihin Pohjoismaiselle kaukoputkelle Kanarialle. Tuli kiire löytää uusi päätoimittaja. Tehtävään valittiin psykiatrian erikoislääkäri Pekka Roponen.

Pekka Roponen on ainoa Skeptikon päätoimittaja, joka ei päässyt lehden 20-vuotistilaisuuteen paikalle. Hän päätoimitti vuonna 1991 kaksi lehteä, joista jälkimmäinen oli kaksoisnumero. Vuonna 1999 hän pyrki Luonnonlain Puolueen riveistä europarlamenttiin. Puolue mm. ajoi vankiloihin yhteisön stressiä vähentävää transsendenttiseen meditaation liittyvää TM- ja joogalentotekniikkaa.

Jäsen Numero 12

Tytti Varmavuo-Häikiö on ainoa Skeptikon päätoimittaja, joka ei muistanut sellainen edes olleensa. Hän kertoi antaneensa lehdelle nimensä käyttöön, koska päätoimittaja piti olla olemassa. Varmavuo-Häikiö, silloin nimellä Sutela, päätoimitti Skeptikot vuonna 1992, jolloin lehti ilmes-

Skeptikko 20 V.

Päätoimit T A Jia :

1992: Tytti Varmavuo-Häikiö.

1998–1999: Marketta Ollikainen (toimittaja 1993–1997).

tyi resurssien puutteessa vain kaksi kertaa.

– En kokenut päätoimittajan dead line -paineita enkä muita käytännön ongelmia, sillä todellisuudessa lehteä teki silloin Matti Virtanen.

Varmavuo-Häikiö on koulutukseltaan fyysikko. Vuonna 1982 hän oli talkoilla tehdyn Fysiikka -82 -näyttelyn eräs puuhahenkilö. Näyttelyn pohjalta syntyi Heureka-hanke, jossa hän oli alusta asti mukana. Heureka avattiin vuonna 1989. Lisäksi hän on toiminut tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan puheenjohtajana.

1993: Karlo Kauko.

2000– : Risto K. Järvinen.

Skepsikseen hän tuli Nils Mustelinin houkuttelemana, hyvin varhaisessa vaiheessa toimintaa. Hän on yhdistyksen jäsen numero 12.

– Kaikkinainen tieteen ja tieteelliseen tutkimukseen perustuva asioiden ymmärtäminen ja tieteellisen tiedon välittäminen on minulle ollut aina hyvin tärkeää.

Yhden Numeron Mies

Karlo Kauko on ainoa Skeptikon päätoimittaja, joka on toimittanut vain yhden lehden, numeron

Skeptikko 20 V.

1/1993. Hän kertoi tutustuneensa Skepsikseen Skeptikko-lehden kautta. Alkuvuonna 1992 hän sai lahjaksi yhden lehden irtonumeron.

– Luin sen huolellisesti. Se tuntui kiinnostavalta ja monin paikoin jopa hauskalta. Hetken mielijohteesta liityin yhdistyksen jäseneksi.

Elokuussa 1992 Kauko osallistui yhdistyksen kesämatkalle Tallinnaan. Reissussa hän tutustui Nils Musteliniin. Pian matkan jälkeen Mustelin soitti ekonomisti Kaukolle ja pyysi häntä yhdistyksen taloudenhoitajaksi.

– Edellinen taloudenhoitaja oli sairastunut ja koko yhdistyksen talouspuoli oli ihan sekaisin. Kirjanpitoa ei ollut tehnyt kukaan moneen kuukauteen ja rahaliikenne ei ollut liikkunut minnekään.

Kauko suostui pyyntöön, ja hyvin nopeasti hän havaitsi olevansa yhdistyksen hallituksessa. Hänen pääasiallisin toimintansa yhdistyksen hyväksi ei liittynyt Skeptikko-lehteen, vaan talouspuolen kuntoon saattamiseen.

– Syyskuussa 1992 kirjoitin ensimmäisen juttuni Skeptikkoon. Se käsitteli ufotutkimuksen menetelmiä.

Kauko huomasi hallituksessa, että yhdistyksen aktiivijäsenet eivät olleet tarpeeksi aktiivisia, energiaa lehden tekemiseen ei aina riittänyt.

Luvattuja juttuja ei tullut toimitukseen, ainakaan ajoissa. Numero 1/1993 viivästyi ja viivästyi. Silloin hän ehdotti yhdistyksen hallituksen kokouksessa, että Skepsis palkkaisi sivutoimisen toimittajan lehteä tekemään; toimittajan, joka tekisi lehteä osin harrastuksesta, mutta jolle myös maksettaisiin vaatimatonta palkkaa.

Ehdotus meni läpi. Elettiin erästä Suomen pahinta talouskriisin aikaa, joten työstä kiinnostuneita oli kymmeniä. Hakemukset olivat monenkirjavia.

Eräs Ruotsissa asuva nainen ilmoitti voivansa tehdä lehteä Göteborgista käsin. Hän kertoi osaavansa täydellistä suomea, mutta hänen hakemuksessaan ei ollut yhtäkään kieliopillisesti edes melkein kelvollista lausetta.

Muuan toinen hakija pyrki tehtävään seuraavanlaisella hakemuksella: ”Minäkin suhtaudun skeptisesti kapitalistisen yhteiskunnan työväenluokkaa sortaviin rakenteisiin. Tahdon ehdottomasti päästä mukaan tekemään vallankumousta marxilais-leniniläisessä hengessä.”

– Tehtävään valittiin paras: Marketta Ollikainen.

Ammattitoimittaja

Marketta Ollikainen on ainoa Skeptikon päätoimittaja, joka on ammattitoimittaja. Valtiotieteellisen koulutuksen saanut ja Lontoossa journalismia opiskellut, muun muassa Yliopisto-lehteä koko 90-luvun avustanut Ollikainen aloitti Skeptikon toimittajana ja tekijänä vuonna 1993, samalla alkoi Hannu Karttusen toinen päätoimittajakausi. Vuonna 1998 Ollikaisesta tuli lehden päätoimittaja, jota tehtävää hän hoiti vuoden 1999 loppuun saakka.

– En kyllä muista lähettäneeni hakemusta Skepsikselle.

Ollikainen teki Skeptikkoa freelance-toimittajana. Hänen aikanaan lehtien sivumäärä lisääntyi ja ulkonäkö parantui huomattavasti. Hän päätti lopettaa Skeptikon toimittamisen siinä vaiheessa, kun hänellä ei enää ollut siihen varaa. Lehti vei valtavasti aikaa ja yhdestä lehdestä sai suunnilleen saman palkkion kuin pienestä jutusta muihin lehtiin.

Skeptikon jälkeen hän on toiminut muun muassa Vapaa-ajattelija -lehden toimitussihteerinä

SKEPTIKON ”TOIMITUSNEUVOKSET”

Matti Virtanen 1988–1992 Nils Mustelin 1988–1992 Pentti Tuovinen 1992 Marjaana Lindeman 1996–1998 Jan Rydman 1996–1998 Hannu Karttunen 1998 Jukka Häkkinen 2007– Juha Merikoski 2007– Markku Myllykangas 2007– Jussi K. Niemelä 2007–

Skeptikko 20 V.

ja päätoimittajana. kirjaa ”Paholaisen linin ja Ilpo V. Salmen

Hän oli myös toimittamassa asianajajan paluu” Risto Se-

kanssa vuonna 1997.

Shopping, Fucking Ja Killing

Alusta asti Skepsiksen toiminnassa mukana sekä vuosikausia Skeptikkoon kirjoittanut Ilpo V. Salmi totesi, että mielipidelehden suhde kustantajaansa on tunnetusti kinkkinen. Onko lehti puheenjohtajan ja hallituksen äänitorvi vai itsenäinen, täysin sensuroimaton julkaisu?

– Vanhana journalismin opettajana kannatan hyvin selkeää eroa: yhdistyksen hallitus ja lehden toimitus ovat kuin itä ja länsi, jotka kohtaavat vain toimitusneuvostossa.

Suurin haaste Salmen mukaan nykyisin on painotuotteen suhde sähköiseen verkkoon. Pitääkö lehden sisällön sellaisenaan olla oma

Tekijöitä

Ja

Lu K Ijo It A :

Ilpo V. Salmella oli mukanaan Skeptikon ensimmäinen numero.

kokonaisuutensa vai onko lehti kooste sähköisessä muodossa löytyvistä perusteellisimmista artikkeleista?

– Tämä on paitsi periaatteellinen myös työvoimapoliittinen kysymys. Yhä edelleen yhdistys ja sen lehti pyörivät paljolti talkoolaisten näkymättömien käsien kannattamina. Lehden roolia ja laatua pohdittaessa on kuitenkin muistettava se itsestään selvä seikka, että Kustin kotiin polkema paperi on monelle maaseudun yksittäisjäsenelle ainut yhteys muihin skeptikoihin.

Nykyjournalismin suurin dilemma ja haaste Salmen mielestä on se, että koko yhteiskunnasta on tullut massamedian pyörittämä julkisuussirkus: mediasta on tullut ensimmäinen valtiomahti, joka valitsee niin missit kuin pressat.

– Tässä postmodernissa shopping, fucking ja killing -elämäntavassa skeptikon velvollisuus on edelleen valistuksen soihdun kannattelu, oli

Markku Javanaisella oli myös mukanaan ensimmäinen numero.

Matti Virtasella ensimmäisiä numeroita on jäljellä laatikollinen.

Skeptikko 20 V.

leimattua touhua näyttää nimittäin tunne edes itsese kuinka vanhanaikaiseksi tahansa. Internetin mukana kasvaneen sukupolvi, joka ei ään muuten kuin virtuaalisesti.

Klassikkojuttu

Markku Javanainen liittyi Skepsiksen jäseneksi vuonna 1989 tai 1988 ja on ollut siitä asti samalla Skeptikon tilaaja. Sen verran lehdestä hän heti innostui, että hankki liityttyään jäseneksi kaikki jo aiemmin ilmestyneet numerotkin.

– Minulla on kaikki lehden numerot mukaan luettuna Skeptikon ensimmäinen numero, ”harvinainen keräilykappale”, kuten päätoimittaja Hannu Karttunen jo ensimmäisen numeron pääkirjoituksessa ennusti.

Javanainen muisteli, että lehden merkitys oli alkuvuosina suuri, jo siitä syystä, että muita tiedonlähteitä ei paljon ollut saatavissa. Ei ollut netin graafisia selaimia nykymuodossa. World Wide Webin selain ”Mosaic” tuli laajempaan käyttöön vasta vuonna 1993, vaikka tätä ennen tietoverkot, mm. decnet, earn/bitnet ja internet olivat olleet jo vuosia käytössä merkkimuotoisina. Skepsiksen hallitus oli jo 1990-luvun alussa teknisesti varsin edistynyt.

– Meillä kaikilla hallituksen jäsenillä oli oma sähköpostiosoite. Lehteä päätoimitti monitaitaja Karttunen, joka myös taittoi lehden itse. Lehden toimittajaksi merkitty Matti Virtanen oli käytännössä lehden toinen päätoimittaja monet vuodet.

Javanaisen oma ensimmäinen kirjoitus Skeptikossa oli vuoden 1990 kesänumerossa. Artikkeli oli nimeltään ”Skeptistä keskustelua tietokoneverkoissa”, jossa Javanainen esitteli muun muassa sci.skeptic -nimistä news-ryhmää. – Sitä luettiin merkkimuodossa erillisellä news-selaimella, kuvia tai mitään grafiikkaa ei ollut.

Samassa Skeptikon numerossa on Kari Saaren mainio artikkeli ”Spermainen sunnuntai Sipoossa”, joka kuvaa Skepsiksen kevätretkeä Ior Bockin Lemminkäisen temppeliin, missä kansainvälinen hippiporukka otti skeptikot pilveä poltellen vastaan samalla kun suomalaiset, palkatut työläiset porasivat valtavaa temppelin johtavaa luolaa auki.

– Lukekaa juttu lehden sivuilta netistä, se on klassikkoainesta!

Järjestötoiminnan empiirisesti havaittava laki näyttää Javanaisen mukaan olevan, että kaiken uuden toiminnan alussa vallitsee suuri innostus. Hänkin luki Skeptikon alkuvuosien numeroita kynä kädessä alleviivaten ja marginaaliin merkintöjä tehden, istui kokouksissa ja hallituksessa. Muutaman vuoden kuluttua kuitenkin löytyy saturaatiopiste ja kiinnostus laskee. Tuntuu, että toiminnasta ei saa enää mitään uutta.

Skeptikoiden järjestötoiminnassa ongelma on vielä kaksinkertainen. Syy ei ole skeptikoissa vaan skeptikoiden toiminnan kohteessa, paranormaaleissa ilmiöissä, jotka tarkemmin tutkittaessa aina katoavat. Pseudotiede ei luonteensa mukaisesti oikean tieteen tavoin kehity vaan pysyy dogmaattisesti samanlaisena. Samat jutut toistuvat yhä uudestaan ja uudestaan, näennäistiede ei pitkään tarjoa älyllisen kiinnostuksen kohteita. Uusissa huuhaan muodoissa

Skepsiksen pitkäaikainen sihteeri, Anna-Liisa ”Papu” Räihä, kutsuttiin tilaisuudessa yhdistyksen kunniajäseneksi.

Skeptikko 20 V.

samat peruskuviot toistuvat, ja skeptikolle kehittyy vähitellen ns. skeptinen näppituntuma tai skeptikkonenä.

– Kun olet kerran tai kaksi käynyt Hengen ja tiedon messuilla, olet käynyt siellä kaikki kerrat – tulevaisuuden messut mukaan lukien.

Luonnonmukaista saattaa olla, että skeptikkojärjestöistä vääjäämättä tulee ”EI”sanojien yhdistyksiä.

Tästä on vaikea päästä pois, koska huuhaasta ja muusta pseudotieteestä ei voi olla paljon muuta sanomista kuin kielteistä. Toki tämän sanomisen muodot voivat olla hauskoja. Ja sitähän Skeptikko-lehti onkin Javanaisen mielestä ollut.

Lehden päätoimittajille skeptisen toiminnan luonteesta syntyykin ongelma: miten pitää lehti riittävän kiinnostavana uusien lukijoiden lisäksi myös vanhoille konkareille. Ja lisää paineita printtimedian edustajille syntyy tietenkin netin tarjoamasta tiedon tulvasta.

– Olenkin ihmetellyt Skeptikon kahden viimeisimmän päätoimittajan Marketta Ollikaisen ja Risto K. Järvisen taitoa saada ilmestymään yhä uudestaan meitä kaikkia kiinnostava lehti.

Javanainen kiitti sitä, että lehdessä on ollut runsaasti klassisten skeptisten aiheiden lisäksi myös uusien aihepiirien juttuja kuten ilmastonmuutos, ympärileikkaukset ja myös yleisempiä tieteenfilosofisia kirjoituksia. Uusia aiheita tietenkin tulee koko ajan kuten ”ekoahdistusterapeutit”, joilla jenkeissä on jo isot markkinat.

Skepsiksen toiminnan pääalat ovat Javanaisen mielestä tällä hetkellä seuraavat: uskomuslääkintä, kreationismi ja älykäs suunnittelu sekä akateeminen huuhaa, kuten vahva tietorelativismi ja vahva sosiaalikonstruktivismi, joka on sosiaalitieteiden oma ”kaiken teoria”. Ja postmodernismi, joka on jo hiipumassa. Akateemisen huuhaan käsittely on yhä tärkeämpää, koska se käyttää tieteen arvovaltaa hyväkseen, mutta ufoja, astrologiaa, selvänäkijöitä, grafologiaa ja muita ”klassisia” skeptikkojen kohteita ei missään nimessä kannata unohtaa, jo senkin vuoksi, että aina tulee uusia sukupolvia, jotka tarvitsevat niistä tietoa ja valistusta.

– Uskonto on jo määritelmällisesti skeptisen toiminnan piirissä, mutta sen käsittelyn määrä on lähinnä politiikka-, ei periaatekysymys. Uskontoa tulee käsitellä kohtuullisessa määrässä, tässä meillä on selvä työnjako Vapaa-ajattelijoiden ja Taikuri Harha esitti tilaisuudessa Humanisti-yhdistyksen ”paranormaalin” ilmiön. kanssa.

Tutkiva Journalisti

Skeptikko-lehtien alkuvuosien eräs kantava voima toimittaja Matti Virtanen ”kiitti” Suomen edellistä taloudellista lamaa siitä, että se pelasti

Skeptikko 20 V.

Skeptikko-lehden. Laman ansiosta saatiin todella päteviä toimittajia hakemaan lehden tekijäksi.

– Jollei Marketta Ollikaista olisi löydetty, lehti olisi saattanut tulla tiensä päähän aivan liian aikaisin. Toivon, ettei lehden loppu ole vieläkään lähellä, vaikka periaatteessa lehden pitäisi tehdä itsensä aikojen saatossa tarpeettomaksi.

Virtanen kertoi nauttineensa lehden tekemisestä – sen jokaisesta hetkestä ja kaikista palavereista Nils Mustelinin kotona. Ne hetket olivat todella tärkeitä myös hänen henkisen kasvunsa kannalta. Skeptikko-porukka oli hänelle jonkinlainen satama, johon hän oli ajelehtinut. Ihan uteliaisuuttaan ja piruuttaan hän lähti hommaan mukaan 1987, kun yhdistys perustettiin.

– Olin nuori toimittaja Hesarissa silloin, joten ensimmäinen lojaliteettini oli Aatos Erkkoa kohtaan. Koko ajan jouduin miettimään, mitä voisin Skeptikkoon kirjoittaa. Eikö minun pitäisi ja kannattaisi kirjoittaa mielenkiintoisimmat jutut Hesariin, jolla oli yli miljoona lukijaa, kun Skeptikon painos oli 300 kappaletta?

Porukka oli kuitenkin niin kivaa, että Virtanen halusi olla mukana ihan sosiaalisistakin syistä. Hänelle Javanaisen mainitsema saturaatiopiste tuli eteen, kun ensimmäinen lapsi syntyi 1989, jolloin hänen ”oli jäätävä” lapsen kanssa iltaisin kotiin.

– Skeptikoiden henkisessä satamassa opin ajattelemaan terävämmin kuin aikaisemmin. Siitä on ollut suunnattomasti hyötyä toimittajan ammatissa. Olenkin yrittänyt kohdistaa skeptistä ajattelua muihin elämänilmiöihin kuin paranormaaleihin aiheisiin.

Kun Virtanen taas myöhemmin raivasi itselleen lisäaikaa yhdistystoimintaan, hän oli mukana perustamassa toimittajakollegoiden kanssa Tutkivan journalismin yhdistystä vuonna 1992. Hän uskoo, että on näin pystynyt levittämään skeptistä ajattelua myös journalistikunnan keskuuteen. Vuodesta 1998 hän on ”opetellut televisio-ohjelmien tekoa” Ylessä, jossa hän on toiminut MOT-ohjelman toimittajana ja nykyään tuottajana.

Musiikista vastasi Sirkka Harjunmaa.

Risto K. Järvinen

Skeptikko 20 V.

”homeopatia tappoi vauvan”

Kansanvalistaminen on usein turhauttavaa puuhaa. Skeptikossa 2/2008 julkaisin artikkelin ”Hoidettiin homeopatialla – vauva kuoli. Jutussa kerrottiin homeopaatti-isästä, joka ei antanut vauvalleen lääkäreiden määräämiä lääkkeitä, vaan homeopaattisia tuotteita. Vauva kuoli.

Aiheesta syntyi keskustelu Suomi24:n sivuilla webissä. Keskustelu eksyi tyypilliseen tapaan harhapoluille. Jo ensimmäisen kirjoituksen otsikko kertoi, että kirjoitukseni oli ymmärretty väärin: ”Homeopatia tappoi vauvan”.

Kirjoittajan mukaan tutkija oli löytänyt vakavaa ihosairautta sairastaneen lapsen ruumiista huomattavan määrän homeopatialääkitykseen liittyviä jäämiä. ”Näin kertoo viimeinen Skeptikko-lehti. Uskomuslääkitykset pitäisi lailla kieltää!”

Väittely käynnistyi välittömästi: ”Minä sain apua homeopatiasta, kun koululääketiede ei pystynyt auttamaan korvien soimisessa. Kaikilla aloilla on välinpitämättömiä ammatinharjoittajia, myös koululääketieteen harjoittajissa Ihmisiä kuolee paljon mm. lääkkeiden sivuvaikutuksiin, mutta täällä kukaan ei nosta niistä haloota.”

Vastaus: ”Kyllä niistä nostetaan haloo, jos ihminen kuolee lääkärin ammattitaidon puutteesta johtuen. Kyllä täällä meillä päin myös helluntailaiset ovat ’parantaneet’ sairaita, mutta yksikään ei ole parantunut pysyvästi.” Vastauksen vastaus: ”Kyllä täällä meidän pitäjässä on ateismilääketieteestä huolimatta kuolleisuus täydet 100%.”

Sitten seurasi lääkekritiikki: ”Kun talidomin yhteys sikiövaurioihin paljastui vakavuudessaan suurelle yleisölle, raskauspahoinvointilääkkeen koko kammottavasta tarinasta tuli yksi aikansa isoimmista skandaaleista.”

Seuraavaksi hypättiin historiaan: ”Kun 1600-luvulla alettiin ihmisiä leikata, luultiin että siniverisillä oli tosiaan sinistä verta. Vetoaminen joihinkin menneiden aikojen virheisiin on älyllisesti epärehellistä.” Vastaus: ”Sinä uskot nettilegendaan?” Vastauksen vastaus: ”Minun tietoni eivät perustu nettiin, vaan laajaan yleissivistykseen, joten ei kannata olla nokkava.”

Vihdoin päästään itse asiaan: ”Mitäs peliä se tuollainen on, että vaihdetaan nikkiä ilman ennakkovaroitusta?” Vastaus: ”Minunkin yksilökuvani on galleriassa.” Vastauksen vastaus: ”Hyppii innoissaan takaräpylää ja heittää vielä voltin eteenpäin kerien :D” Vastauksen vastauksen vastaus: ”Aika rankka suoritus kilpikonnalta. Villakoiralle se olisi paljon helpompaa.”

Epäilijän ääni: ”En usko tuota ennen todisteita. Netissä on Skeptikko 1/2008 -lehden sisällysluettelo, jossa ei ole mainintaa homeopatia-artikkelista.” Vastaus: ”Juttu on Skeptikkolehden sivulla 44.” Vastauksen vastaus: ”Koska minulla ei ole kyseistä Skeptikko-lehteä, kysyin skeptikoilta itseltään. Eräs lehden omistava sanoi, että löytyi, mutta mainitsemaasi lausetta siinä ei ole. Vauvan sanottiin kuolleen lääketieteellisen hoidon puutteeseen.”

Tässä vaiheessa osallistuin keskusteluun omalla nimelläni: ”Mitään jäämiä homeopaattisista tuotteista ei ruumiista löytynyt, koska tuotteissa ei ole mitään vaikuttavaa ainetta. Kirjoituksessa ei kritisoitu vauvan vanhempia vaan sitä, että homeopatia on laillista – lain mukaan vanhemmat eivät siis tehneet mitään virhettä.”

Lopputulos: keskustelu päättyi tähän.

Risto K. Järvinen

Skeptikko 20 V.

Skeptikko v. 20 sitten

”KÄDESSÄSI ON nyt todella harvinainen keräilykappale, Skepsiksen jäsenlehden ensimmäinen numero. … Juttuja voi toistaiseksi lähettää ns. päätoimittajalle, joka huolehtii tämän lehdykän tulostamisesta TEX-ladontaohjelman suosiollisella avustuksella. Jos juttu on kovin pitkä, käsittelyä helpottaa huomattavasti, mikäli voit toimittaa sen tietokoneelle kelpaavassa muodossa. Mahdollisia tapoja ovat: 1) 5,25 (360 Kb tai 1,25 Mb) tai 3,5 tuuman DOS-levyke 2) Jos voit käyttää jotain verkossa olevaa tietokonetta, lähetä tekstisi Decnet-osoitteeseen OPM- VAX: :HKARTTUNEN tai EARN-osoitteeseen HKARTTUN¤FINFUN.”

”KULUNUT SYKSY toi ratkaisun yhteen satoja vuosia kestäneeseen uskonnolliseen kiistaan. Torinon kardinaali Anastasio Ballestero ilmoitti julkisesti lokakuun puolivälissä, että hänen katedraalinsa pyhäinjäännöksiin kuuluva niin sanottu Torinon käärinliina on keskiaikainen väärennös. … Arvoitus ratkesi lopullisesti kirkon uskallettua vuosikausia kestäneen epäröintinsä jälkeen luottaa arkeologian perusmenetelmään, radiohiiliajoitukseen.”

”BENVENISTEN KÄYTTÄMÄT liuokset olivat todella sellaisia, että niissä ei voinut olla enää yhtään ainoaa vasta-ainemolekyyliä jäljellä. Moiset tulokset eivät vakuuttaneet Naturen toimitusta, joka kehotti häntä tekemään kokeensa uudelleen ja entistä tarkemmin. … Korjausten jälkeen tulokset näyttivät yhä positiivisia tuloksia homeopatialle. … Naturen päätoimittaja John Maddox päätti julkaista. Hän asetti kuitenkin Benvenistelle sen ehdon, että Naturen oman tutkijaryhmän on päästävä Insermin laboratorioon tutkimaan kaikki olennainen aineisto. … Heinäkuussa Maddox lähetti Pariisin lähellä sijaitsevaan Insermin laboratorioon tutkijaryhmänsä, johon kuuluivat hänen itsensä lisäksi Yhdysvaltain liittovaltion lääketieteellisen tutkimuslaitoksen NIH:n tutkija Walter Stewart ja Amerikan skeptikoiden yhden miehen iskuryhmä, taikuri James Randi. Ryhmä myllersi laboratoriossa sopimuksen mukaan ja kirjoitti Benvenisten työstä murskaavan raportin, joka julkaistiin heinäkuun lopussa. … Rohkenen tehdä ennustuksen: Kun homeopatiasta seuraavan kerran jaaritellaan jossakin suomalaisessa tiedotusvälineessä, alan arvostelijat mainitsevat ”arvovaltaisessa Nature-lehdessä julkaistun” Benvenisten tutkimuksen vakuuttavaksi todisteeksi homeopaattisen liuoksen voimasta.”

”NEUVOSTOLIITTOLAISELLA tutkijaryhmällä oli viime tammikuussa parempi onni Pamirin vuoristossa lähellä Afganistanin rajaa. Uutistoimisto Tass kertoi, että tieteellinen retkikunta oli nähnyt lumimiehen yöllä noin 35 metrin päästä. Retkikunnan johtaja selitti Tassille, että oliota ei valokuvattu, koska ”sen arveltiin säikkyvän salamavaloa”. Hmmm…”

”KOIVULA YRITTÄÄ vakuuttaa lukijaa esittelemällä suuren määrän havaintokertomuksia. Niillä on kuitenkin vain kaunokirjallista arvoa, sillä ne hyväksytään kritiikittömästi, ilman minkäänlaista analyysiä. Skeptisemmät ufotutkimukset Koivula kuittaa vajaan kahden sivun katkeransävyisellä hyökkäyksellä Philip Klassia, Donald Menzeliä ja Carl Sagania vastaan. Samassa rytäkässä saa osansa myös Skepsis yleensä ja Nils Mustelin erityisesti, sekä ilmeisesti myös allekirjoittanut, vaikka nimeä ei mainitakaan.”

Hannu Karttunen

Matti Virtanen

Matti Virtanen

Matti Virtanen

Hannu Karttunen

Skeptikot Verkossa: Www.skepsis.fi/lehti