Mitä homeopatia on?
Homeopatian kehitti saksalainen lääkäri Samuel Hahnemann 1790-luvulla, aikana jolloin lääketiede nojasi vielä suoneniskentään ja ulostuslääkkeisiin. Opin perustana on kaksi periaatetta. Ensimmäisen mukaan samankaltainen parantaa samankaltaisen: aine, joka terveessä ihmisessä aiheuttaa tietyt oireet, parantaa ne sairaassa. Toisen mukaan vaikutus voimistuu laimentamalla, kun liuosta ravistellaan jokaisen laimennuksen välissä. Tätä kutsutaan potensoinniksi.
Tavallinen homeopaattinen valmiste on laimennettu suhteessa 1:100 kolmekymmentä kertaa peräkkäin (merkintä C30). Laimennussuhde on silloin 1:1060. Jo kahdennentoista laimennuksen (C12) jälkeen liuoksessa ei tilastollisesti ole enää yhtään alkuperäisen aineen molekyyliä. Sokeripilleriin tiputettu C30-liuos on siis kemiallisesti vettä ja sokeria.
Miksi se ei voi toimia
Homeopatian puolustukseksi on esitetty, että vesi "muistaisi" siihen joskus liuotetun aineen. Ajatus sai huomiota vuonna 1988, kun ranskalaisen Jacques Benvenisten ryhmä julkaisi aiheesta artikkelin Nature-lehdessä. Lehden järjestämä tarkastus ja myöhemmät toistot eivät kuitenkaan saaneet tulosta esiin. Vesimolekyylien väliset sidokset järjestyvät uudelleen pikosekunneissa, eikä mikään tunnettu mekanismi säilytä tietoa liuotetusta aineesta, saati valikoi muistettavaksi juuri lääkeaineen eikä esimerkiksi pullon lasia tai aiempia epäpuhtauksia.
Siksi homeopatia ei ole vain toistaiseksi todistamaton hoito, vaan hoito, jonka toimiminen edellyttäisi kemian ja fysiikan perusteiden olevan väärässä. Todistustaakka on sillä, joka väittää näin.
Mitä tutkimukset sanovat
Homeopatiaa on tutkittu sadoissa kliinisissä kokeissa. Kun kokeet ovat laadukkaita, eli satunnaistettuja, sokkoutettuja ja riittävän suuria, ero lumehoitoon häviää. Australian kansallinen terveys- ja lääketieteellisen tutkimuksen neuvosto (NHMRC) kävi vuonna 2015 läpi yli 1 800 tutkimusta ja totesi, ettei homeopatialla ole luotettavaa näyttöä tehosta yhdessäkään tutkitussa sairaudessa. Britannian parlamentin tiede- ja teknologiavaliokunta päätyi vuonna 2010 samaan: homeopaattiset valmisteet toimivat lumelääkkeen tavoin, eikä niitä pitäisi rahoittaa julkisista varoista.
Käyttäjien hyvät kokemukset selittyvät ilman vaikuttavaa ainetta. Suurin osa vaivoista, joihin homeopatiaa käytetään, paranee itsestään. Oireet vaihtelevat, ja hoitoon hakeudutaan yleensä silloin kun olo on huonoimmillaan, jolloin seuraava käänne on todennäköisesti parempaan (regressio keskiarvoon). Pitkä, kuunteleva vastaanotto ja usko hoitoon tuottavat aidon lumevaikutuksen. Nämä kaikki ovat todellisia ilmiöitä, mutta niillä ei ole mitään tekemistä pillerin sisällön kanssa.
Onko siitä haittaa?
Vesi ja sokeri eivät ole vaarallisia, mutta homeopatia voi olla. Vaara syntyy, kun tehokas hoito viivästyy tai korvataan: syöpä, astma tai lapsen korvatulehdus eivät odota. Homeopaattisia "rokotteita" on tarjottu malarian ja tuhkarokon ehkäisyyn, ja matkailijoiden sairastumisia on raportoitu. Suomessa homeopaattisia valmisteita saa myydä apteekeissa, sillä EU:n lääkedirektiivi sallii niiden rekisteröinnin ilman tehon osoittamista, kunhan pakkauksessa ei luvata käyttöaihetta. Rekisteröinti ei siis ole viranomaisen kannanotto tehoon.
Miten tunnistat myyntipuheen
- "Ei sivuvaikutuksia." Pitää paikkansa, koska ei ole vaikutuksiakaan.
- "Yksilöllinen hoito, jota ei voi tutkia tavallisin menetelmin." Yksilöllisiä hoitoja tutkitaan satunnaistetuissa kokeissa jatkuvasti.
- "Miljoonat käyttäjät eivät voi olla väärässä." Suosio ei ole näyttöä; suoneniskentä oli suosittua vuosisatoja.
- "Tiede ei vielä ymmärrä mekanismia." Mekanismin puute ei olisi ongelma, jos teho olisi ensin osoitettu. Sitä ei ole.
Lisää aiheesta tietosanakirjan hakusanoissa Homeopatia ja Veden muisti.
