Uskomukset ja niiden luokitus kirjastoissa

Pitäisikö kirjastojen suhtautua jotenkin erityisellä tavalla niihin moninaisiin uskomuksiin, joita ihminen historiansa aikana on rakentanut ja omaksunut? ovatko uskomukset kuten politiikka: antaa kaikkien kukkien kukkia, kunhan se tutuin pelakuu saa eniten aurinkoa ja hivenaineita? Asiaa ei ole tutkittu, eikä se helppoa olisikaan.

pelkästään epätarkoituksenmukaisia tai kiistanalaisia. Joissakin tapauksissa luokitusjärjestelmän ratkaisuilla on tuettu tai tuetaan edelleen – ainakin passiivisesti – maailmankatsomuksellisia näkemyksiä eli ideologioita. Ajatus luokitusjärjestelmän puolueellisuudesta kuulostaa 2000-luvun kaupallisuuden kirkastamassa ympäristössä epäilemättä pähkähullulta, mutta saanen esittää todistusaineiston. (Myönnän tässä kohden velkani Richard Dawkinsille, jonka teoksen the God Delusion suomennoksen ansiosta päätin asiasta kirjoittaa.)

lienee yleinen näkemys, että jos nyt maailmasta jotain arvojen suhteen neutraalia on löydettävissä, se on kuvaus luonnontieteiden maailman ilmiöiden keskinäisistä suhteista. tämä on tietenkin perin harhainen oletus. Juuri ilmiöiden suhteiden määrittelyllä otetaan kantaa siihen, miten maailmamme on rakentunut. Kirjastoissa sovellettavat ratkaisut ottavat nekin kantaa, oltiin siitä tietoisia tai ei.

Pyrkimys luokitella eli suhteuttaa toisiinsa maailman kaikki ilmiöt johtaa jo sinänsä vaikeisiin ongelmiin, koska yKl:n kaltainen hierarkkinen rakennelma soveltuu huonosti kaoottisen todellisuuden heijastamiseen. yKl:n rakennelmaan on kuitenkin

Lähestyn seuraavassa asiaa kahdesta suhteellisen objektiivisesta näkökulmasta. luokituksella otetaan kantaa myös uskomusten asemaan maailman ilmiöiden joukossa, ja eräitä uskomuksia esittelevien julkaisujen toteutuneet valintaratkaisut kertovat jotain näiden uskomusten statuksesta portinvartijan arvomaailmassa.

Luokitusjärjestelmän Ratkaisuilla Tuetaan Ideologioita

Suomen yleisissä kirjastoissa sovellettavalla luokitusjärjestelmällä on pitkä historia takanaan. iällä voidaan usein selittää luontevasti hyvinkin kummalliset ratkaisut, koska luokitusten yleisiä rakenteita ei mielellään muuteta. Yleisten kirjastojen luokitusjärjes- telmän (yKl) historiallisuuden lisäksi myös sen riippuvuus kaikkien kymmenluokitukseen perustuvien järjestelmien numeraalisesta jäykkyydestä pakottaa arjessa antamaan anteeksi asioita, joiden soisi olevan toisin.

KAIKKI YKL:N ratkaisut eivät kuitenkaan ole

Skepsis julkaisi tammikuussa tiedotteen, jonka mukaan yhdistys on huolissaan kirjastojen arvovalinnoista aineistonhankinnoissa.

Skepsiksen mukaan tällä hetkellä kirjastojen valikoimissa korostuvat liikaa erilaiset pseudotieteet ja uskomushoidot. esimerkiksi rajatietoa ja homeopatiaa myönteisesti käsittelevää aineistoa on hankittu kirjastoihin huomattavasti enemmän kuin mitä niiden lainausmäärät edellyttäisivät. Vaikka näiden alojen teoksille ja lehdille olisi kysyntää, niitä ei pitäisi Skepsiksen mielestä suosia tieteellisen kirjallisuuden kustannuksella. tiedotteessa viitattiin Heikki Poroilan kirjaan luurangot portinvartijan kaapissa, jonka yhteen lukuun oheinen kirjoitus perustuu.

upotettu myös sellaisia ratkaisuja, joita voidaan pitää ainakin pohjimmiltaan ideologisina, vaikka luokituskaavan nykyiset ylläpitäjät omasta mielestään olisivatkin neutraaleja.

YKL:N perusajatuksena on jakaa maailman ilmiöt kymmeneen pääryhmään, jotka sitten jaetaan edelleen korkeintaan kymmenen alaryhmän joukoiksi. Ajatus maailman ilmiöiden jakautumisesta sopivasti kymmenellä on tietenkin alusta alkaen perin virheellinen. Mutta eipä kestä kovin tarkkaa tutkailua myöskään se tapa, jolla tätä virhettä on toteutettu. Katsotaanpa muutamaa esimerkkiä.

Pääluokkaan 1 on koottu filosofia, logiikka (ja minä kun olen kuvitellut, että logiikka on yksi filosofian alalaji), psykologia, rajatieto, tietoteoria (joka sekään ei ilmeisesti liity filosofiaan) ja tiedeoppi, etiikka, elämänfilosofia ja estetiikka. Keskitän ihmettelyni luokkiin 15 (Rajatieto) ja 2 (uskonto) jättäen hämmästelevät pohdinnat filosofian, psykologian ja etiikan luokituksellisista suhteista johonkin toiseen yhteyteen.

Miksi Taikauskolle On Suotu Otsikko ”rajatieto” Ja Paikka ”filosofian” Rinnalla?

Kirjastourani aikana olen yrittänyt muutaman kerran kummastella ääneen perinteisen uFoluokan (nykyään nimeltään Rajatieto) statusta Filosofian ja Psykologian rinnalla. Aina minut on mulkoiltu hiljaiseksi tai vaiennettu viimeistään kysymällä ”No mihinkäs ne sitten pitäisi laittaa!”.

Se on ainakin selvää, että käsite ”rajatieto” on otettu alan markkinamiehiltä ilman kritiikkiä. tähän ryhmään sijoittuvissa puuhissahan kysymys ei ole tiedosta vaan mitä erilaisimmista uskomuksista.

KÄSITTEEN ”RAJATIETO” SISÄLLE LUETAAN YKL:N logiikan mukaan parapsykologia, ufot, okkultismi, spiritismi, henkimaailma, astrologia, unikirjat ja ennustaminen. Parapsykologian piiriin luetaan mm. selvänäkö, selväkuuloisuus, telepatia, parakinesia ja telekinesia sekä muut ilmiöt, joille ”ei ole tieteellisesti hyväksyttävää selitystä”. Hypnoosi, jonka tieteellinen selitys taitaa sekin olla aika heikoissa kantimissa, on kuitenkin saanut paikan psykologian puolelta. ufoihin luetaan ilmakehän tunnistamattomat ilmiöt ja niiden tutkimus, mutta myös lentävät lautaset ja humanoidit.

Varsinaisen runsaudensarven tarjoaa ryhmä

”okkultismi” kumppaneineen. [-1]yKl:n mukaan ryhmään kuuluvat okkultiset eli salatieteet sekä henkimaailman ilmiöt ja niiden tieteellinen tutkimus. (Mitä ihmettä, millä tieteellisellä metodilla näitä asioita olikaan tarkoitus tutkia?) lisäksi kyseiseen ryhmään kuuluvat spiritismi, meediot, aura, Kirlian-kuvaus, yhteydenpito vainajien henkien kanssa, henkien manaaminen, ennaltanäkö, kuolemanjälkeinen elämä ja sielunvaellus okkultismin ja spiritismin kannalta, aaveet, kummittelu, poltergeist, taikausko, taikuus, noituus, magia, Voodoo, henki-, ihme- ja kaukoparannus okkultismin kannalta, alkemia, maasäteily, taikavarvut, bioenergia, Kabbala ja i ching.

ASTROLOGIA, UNIKIRJAT JA ENNUSTAMINEN OVAT YKL:SSÄ samantasoisia ilmiöitä. Myös kädestä ennustaminen eli kiromantia ja numerologia kuuluvat tähän ryhmään. ”enkeliparantaminen” ei ehkä vain ole vielä ehtinyt mukaan joukkoon.

Mikä yhdistää kaikkia näitä ”rajatiedon” piiriin luettuja ilmiöitä? Se, että niistä jokaisessa on kyse uskomuksista tai silkasta taikauskosta. Miksi taikauskon ilmenemismuodoille on suotu vakavalta kuulostava otsikko ”Rajatieto” ja paikka ”Filosofian” rinnalla? Mikä on saanut kirjastoalan ammattilaiset antamaan tiedon nimen tälle moninaiselle huuhaa-aineistolle? Miksei meillä ole luokituskaavassa ryhmää ”taikausko”?

Nyt ei ole kysymys siitä, uskooko joku tällaiseen tai pitääkö tällaisiakin sisältöjä olla kirjastossa. Kysymys on siitä, onko ilmiölle varattava YKL:ssä oma alaryhmä filosofian ja psykologian rinnalla. ”No mihinkäs ne sitten pitäisi laittaa?”, kuuluu jälleen korvissani, ja minä ehdotan, että luokka 1 nimetään uudestaan. Siirretään luokka 10 ”yleisteokset ja mietelauseet” jonnekin pääluokan 0 syövereihin ja annetaan pääryhmälle 1 nimi ”ihmisajattelun muodot”. Sen alle kuuluvat filosofia kaikkine rönsyineen, ehkä psykologiakin (en ole siitä ihan varma), mutta ainakin ryhmä ”uskomukset”. tämän otsikon alle tulee koota kaikki ryhmässä 15 nyt oleva aineisto sekä pääluokasta 2 kaikki ne osat, jotka eivät liity uskontojen tutkimiseen.

Luokitusjärjestelmä: Kristinusko Muiden Ilmiöiden Yläpuolella

Ryhmän ”Rajatieto” olemassaolo voidaan jotenkin päätä puistellen käsittää kirjastoalan ammattilaisten asiantuntemattomana hätäratkaisuna, mutta en ole koskaan ymmärtänyt pääluokan 2 ”uskonto” olemassaoloa saati sisältöä. ilmeisesti meillä ei ammattikuntana ole koskaan ollut rohkeutta sanoa suoraan, että uskomukset ovat eri asia kuin näiden uskomusten tutkiminen. tällä hetkellä tämä pääluokka – joka rinnastuu siis sellaisiin elämän ilmiöihin kuin yhteiskuntatieteet, maantiede, luonnontieteet, sovelletut tieteet, taiteet, kirjallisuus ja historia – jakautuu seuraaviin alaluokkiin: 20 yleinen uskontotiede – 21 Uskonnonfilosofia – 22 Raamattu, Raamatuntutkimus – 23 Dogmatiikka, Kristillinen etiikka – 24 Kristillinen hartauskirjallisuus – 25 Käytännöllinen teologia – 26 Kristillinen lähetystyö –[-2] 27 (missä on alaluokka 27?) – 28 Kristilliset kirkot ja yhteisöt, Kirkkohistoria – 29 ei-kristilliset uskonnot ja mytologiat.

Mikä näitä alaluokkia yhdistää? ei mikään muu kuin vahvasti ideologinen väittämä siitä, että ”uskonto” on historiaan tai luonnontieteisiin verrattavissa oleva ”tieteenala”. tällä logiikalla saadaan samaan pääluokkaan uskontoihin kohdistuva tieteellinen tutkimus ja hartauskirjallisuus, joka teknisesti ei ole mitään muuta kuin tietyntyyppistä kaunokirjallisuutta. Mutta miksi uskonnonfilosofia ei olekaan filosofian alalaji? Siksikö, ettei sitä tarvitsisi verrata oikeisiin filosofisiin näkemyksiin?

Ketä nykyisenkaltainen luokitusratkaisu palvelee? Nähdäkseni pelkästään uskonnollisiin maailmankatsomuksiin (meillä kristinuskoon) sitoutuneita järjestelmiä ja ajattelutapoja. Kirjasto on tällaisella luokitusratkaisulla hyväksynyt ajatuksen, että uskonnolla on ihmisen maailmankaikkeudessa erillinen ja muiden ilmiöiden yläpuolella oleva asema. tällainen ajatus tietysti loukkaa uskonnottomien (ja meillä myös muiden kuin kristittyjen) tasavertaisuutta. Siihen ei ole myöskään löydettävissä mitään muita kuin käytännöllisiä perusteluja (”taannehtiva muuttaminen olisi suunnaton urakka, ei sellaiseen voi ruveta”).

olisiko liikaa pyydetty, että edes myönnettäisiin julkisesti, että luokituskaavan ratkaisut pääluokissa 1 ja 2 ovat historiallisia vääristymiä eivätkä heijasta millään tavalla modernin julkisen kirjaston tapaa suhtautua maailman ilmiöihin? olisiko liikaa pyydetty, että ammattikuntamme myöntäisi ääneen, että luokitusjärjestelmän ideologiseen yksipuolisuuteen ja vääristyneisyyteen on suhtauduttu veltosti ja välinpitämättömästi?

taikausko on taikauskoa, oli sen tarkempi nimitys okkultismi, homeopatia, antroposofia tai kristinusko. luokitusjärjestelmän tulee toki heijastaa kulttuurisia ilmiöitä, mutta ei arvottavalla

Kirjastojemme

portinvartijat näyttävät suosivan

uskomushoitoja käsittelevää aineistoa

riippumatta siitä, kuinka paljon niihin kohdistuu todellista tarvetta tai kysyntää

tai tarjoavatko uudet nimekkeet

asiaan mitään olennaisesti uutta.

JA EETTISESTI ARVELUTTAVALLA YKSIPUOLISUUDELLA. NYKYINEN YKL edustaa joiltakin osin 1900-luvun alkupuolella vallinneita hallitsevan luokan maailmankatsomuksellisia arvoja. Niistä pitäisi päästä eroon kunniallisesti ja itsekriittisesti.

Huuhaasuopeutta

Ns. huuhaa-kirjallisuudella on vankka asema useimpien yleisten kirjastojemme tarjonnassa. Varsin yleisen näkemyksen (jota ilmeisesti on ainakin jossain määrin todennettu käyttäjätutkimuksilla) mukaan pääosa ns. uskomushoitojen asiakkaista on naisia. Sama pääosin naisista muodostuva joukko haluaa myös lukea näistä asioista. Vaikka kirjallisuus, CD-levyt ja videot käyvät hyvin kaupaksi, aina löytyy myös niitä, jotka kysyvät alan aineistoa kirjastosta.

Kirjaston portinvartija on ollut varsinkin uskomushoidoille suopea. Suopeuteen kuuluu, että mitä merkillisimmät uskomukset eivät pelkästään saa sijaansa kirjastojen kokoelmista – mikä niille sananvapauden ja vapaan tiedonkulun edistämiseen keskittyneessä laitoksessa kuuluukin – vaan niihin myös sijoitetaan merkittävä määrä hankintamäärärahoja.

oma suosikkiesimerkkini kirjastojen valintojen ylenpalttisuudesta on homeopatia, tuo saksalaisen Samuel Hahnemannin vuonna 1796 maailmalle tarjoama uskomus siitä, että tauti nujertuu, kun nautitaan taudin aiheuttavaa ainetta laimennettuna veteen ja ravisteltuna tarkasti määritellyillä tavoilla. Homeopatia on tänä päivänä mittavaa liiketoimintaa, joten myös kirjastoille tarjotaan koko ajan paljon aineistoa. on toki tärkeätä, että kansalaiset voivat tutustua tähänkin käsitykseen sairauksien hoitamisesta (tai ihmisten huijaamisen eri tavoista, näkökulmasta riippuen). Kirjaston portinvartijan silmien ei silti tarvitsisi harittaa vain sen takia, että alan kirjallisuutta tuotetaan yli tarpeen.

Pieni satunnaisotos HelMet-kirjastojen (Helsinki Metropolitian Area libraries) kokoelmasta huhtikuussa 2008 kertoo portinvartijoiden selkeästä mieltymyksestä uskomushoitoihin. Viimeisen kymmenen vuoden aikana erilaisia homeopatiaan liittyviä julkaisuja on hankittu kymmeniä nimekkeitä. Hankintamäärät eivät kilpaile hietamiesten ja hotakaisten kanssa, mutta ns. tietokirjoiksi numerot ovat enimmäkseen aika suuria. useimmille viimeisen kymmenen vuoden aikana hankituille, suurelle yleisölle tarkoitetuille homeopatiakirjoille näyttää olevan yhteistä hankinnan ja tu on hanakasti, mutta ei ole riittänyt kaikkiin esimerkkiä: käytön epäsuhde: hankit-

lainaajien mielenkiintoa hankintoihin. tässä pari

Chappell, Peter: Parantava homeopatia (2001, lasse Vajaranta) Hankittu 8, hyllyssä 6.

Dannheisser, ilana: Homeopatia (2001, Könemann) Hankittu 15, hyllyssä 11. Friedrich, uwe: Avuksi homeopatia (2004, Aude sapere) Hankittu 14, hyllyssä 10.

Gemmel, David: Homeopaattinen kotihoito (1991, Homeopaattinen farmasia) Hankittu 15, hyllyssä 11.

lauraeus, Ritva: Homeopatiaa koko perheelle (1999 ja 2003, otava) 1. painosta hankittu 32, hyllyssä 27, 2. painosta hankittu 27, hyllyssä 15.

Marks, Cassandra: Homeopatia : pieni käytännön opas (1998, Karisto) Hankittu 28, hyllyssä 19 Virtanen, teija: Kodin homeopatiaa (1999 ja 2001, Apila) 1. painosta hankittu 14, hyllyssä 13, 2. painosta hankittu 4, hyllyssä 4.

Vithoulkas, George: Homeopatian perusteet (1991 ja 2002, WSoy) 1. painosta hankittu 29, hyllyssä 25, 2. painosta hankittu 13, hyllyssä 10. Voegli, Adolf: Homeopaattisen hoidon aakkoset (1988, WSoy) Hankittu 13, hyllyssä 11.

Kirjastojemme portinvartijat näyttävät suosivan uskomushoitoja käsittelevää aineistoa riippumatta siitä, kuinka paljon niihin kohdistuu todellista tarvetta tai kysyntää tai tarjoavatko uudet nimekkeet asiaan mitään olennaisesti uutta. Mutta tätä eivät portinvartijat hevin myönnä. Heidän mielestään aineistoa hankitaan siksi, että kirjaston asiakkaat haluavat lukea sitä. Kysyykö kukaan, jääkö tämän takia hankkimatta jotain sellaista, mitä jotkut muut haluaisivat lukea?

Heikki Poroila Kirjoittaja On Musiikkikirjastonhoitaja Vantaan Kaupunginkirjastossa.

Kirjoitus Pohjautuu Lukuun ”uskomukset, Luokitus Ja Sukupuoli” Teoksessa Luurangot Portinvartijan Kaapissa (btj Kustannus, 2007). Tekstiä On Skeptikko- Lehteä Varten Tarkistettu Ja Osin Muutettu.