Kielteisen väitteen voi todistaa oikeaksi

yleisen käsityksen mukaan kielteistä väitettä ei voi todistaa oikeaksi. Niinpä skeptikot ja tiedemiehet joutuvat alituiseen myöntämään, että Big Foot, loch Nessin hirviö, avaruusoliot tai jopa jumala on olemassa.

Myötäilemään joutui myös Skeptic- lehden Michael Shermer Comedy Centralin the Colbert Report -ohjelmassa, kun isäntä Stephen Colbert hiillosti häntä irakin joukkotuhoaseista. Niinpä Colbert pääsi toteamaan ohjelmassa, että niin kauan kuin jonkun olemassa olemattomuutta ei pystytä todistamaan, mihin tahansa voi uskoa.

Jopa Jumalharha-kirjan kirjoittaja Richard Dawkins sanoo kirjassaan, että on mahdotonta todistaa, että Jumalan olemassa olemattomuus olisi yleisesti hyväksytty tai todistettavissa oleva fakta – pelkästään siksi, että itse asiassa on mahdotonta aukottomasti todistaa minkään olemattomuutta.

edellisen väitteen kanssa on vain yksi suuri ongelma. Arvatkaa kuinka monen ammattiloogikon mielestä on mahdotonta todistaa oikeaksi kielteistä väitettä? Vastaus on nolla.

Juuri näin, kielteisen väitteen voi todistaa oikeaksi, ja se itse asiassa käy helposti.

ensiksikin, yksi logiikan laeista on ristiriidattomuuden laki. Sen mukaan yksikään väite ei voi olla sekä totta että valhetta. Mikään ei voi olla samanaikaisesti totta ja epätotta. ennen kaikkea tämä laki on todistettavissa. Sen pystyy johtamaan matemaattisesta tyhjästä joukosta käyttäen oikeaksi todistettavia päättelyn sääntöjä (säästän sinut tylsiltä yksityiskohdilta).

toinen logiikan laeista on todistettavissa oleva kielteinen väite. Anteeksi kuinka? eli todistimme juuri, että ei pidä paikkaansa, että logiikan lain mukaan kielteistä väitettä ei voisi todistaa oikeaksi. eli osoitimme oikeaksi juuri toisen kielteisen väitteen! itse asiassa väite kielteistä väitettä ei voi todistaa oikeaksi on itsessään kielteinen ja jos pystyisit todistamaan sen oikeaksi, se ei olisikaan totta. Voi ei!

Kaiken lisäksi minkä tahansa väitteen voi esittää kielteisessä muodossa käyttämällä kaksinkertaisen kieltoa. tämän lain mukaan mikä tahansa ehdotuksen ”e” looginen vastine on ei-ei-e. Valitsepa väite, jonka luulet pystyväsi todistamaan todeksi. oman olemassaolosi? Ainakin niin, että se riittää itsellesi. Sitten käyttäen edellä mainittua logiikkaa,

“Koska haluan uskoa avaruusolioihin, loch Nessin hirviöön ja yksisarvisiin, kiistän kaikki väitteet, että niitä ei ole olemassa - huolimatta siitä, että todennäköisyys törmätä niihin on mikroskooppinen.”

voit todistaa että et ole olemassa olematon. onneksi olkoon, osoitit todeksi kielteisen väitteen. Mikä hienointa, voit käyttää samaa tekniikkaa mihin tahansa väitteeseen. Jos e on tosi, se ei ole epätosi.

Näin ollen voit helposti tehdä pätevän deduktiivisen päätelmän siitä, että yksisarvisia ei ole olemassa. tässä esimerkki, joka hyödyntää päättelyssä modus tollens’ia (latinalainen vastine keinolle osoittaa joku oikeaksi kieltämällä se): olemassa, fossen todisteita yksiei ole koskaan 1. Jos yksisarvisia olisi ollut

siilijäänteet todistaisivat 2. Fossiilijäänteissä ei ole

sarvisista 3. Johtopäätös: yksisarvisia

ollut olemassa.

Jonkun mielestä edellinen väite saattaa olla turhan suoraviivainen, sillä enhän todistanut, että kaksi ensimmäistä väitettä olisi tosia. Minä vain väitin, että ne olisi totta, niin kuin ne ovatkin.

toisaalta olisi paha virhe vaatia ketä tahansa osoittamaan kaikki perustelut todeksi. Miksi? Siitä syystä, että ainoa tapa osoittaa, että esimerkiksi yksisarvisista ei ole fossiilijäänteitä, olisi todistaa se oikeaksi. Näin ollen jokainen todiste pitäisi osoittaa oikeaksi, ja taas niiden todisteet, mistä syntyy loputon ketju, ad infini- tum.

Päätös siitä, mitkä perustelut hyväksytään ja mille taas vaaditaan lisätodisteita, on epistemologien heiniä. Mutta yksi asia on varma: jos asioiden todistaminen vaatii, että lukematon määrä perusteluja osoitetaan ensin oikeaksi, emme saa todistetuksi yhtään väitettä, myönteistä tai kielteistä.

ehkäpä ihmiset ajattelevat, että kielteisen väitteen perusteita ei pysty saaman päättelemällä niin aukottomaksi, ettei epäilykselle jää ollenkaan tilaa. esimerkiksi joku saattaisi väittää, että Big Foot -jättiläisiä on etsitty kaikkialta maailmasta eikä niiden olemassaolosta ole löytynyt mitään todistetta. Näin ollen jättiläisiä ei ole koskaan ollut olemassa. tämä on klassinen johtopäätös.

Joku toinen voi taas esittää vastaväitteen, että jättiläiset ovat erakkoja, ja saattavat piilotella lähimmässä puskassa; mitä ei voi kieltää (ennen kuin pusikko on todettu tyhjäksi). ongelma ei olekaan se, etteivätkö johtopäätökset antaisi meille varmuutta kielteisistä väitteistä (kuten esimerkiksi jättiläisten olemassa olemattomuudesta), vaan se, että johtopäätökset eivät ole koskaan täysin tyhjentäviä. Jos kaikki nähdyt joutsenet ovat valkoisia, kaikki joutsenet ovat valkoisia – väite toimi juuri niin kauan kunnes Australiasta löydettiin musta joutsenlaji.

Päättelemällä saatu väite on luonnostaan vain todennäköinen, mutta ei varma johtuen sen perusteista. olisikin parempi jättää päättely omaan arvoonsa, sillä siitä ei missään nimessä saada varmoja tuloksia. Miksi luulet että aurinko nousee huomenna? ei siksi, että olisit nähnyt sen (eihän tulevaisuutta voi nähdä), vaan siksi, että niin on aina tapahtunut. Miksi oletat, että keittiön hanasta tulee vettä suklaan asemesta? entä miksi uskot löytäväsi kotisi sieltä mistä lähdit? Vain siksi, että menneisyydessä on aina ollut näin. toisin sanoen, käytämme menneisyyteen perustuvaa päättelyä elämän kaikilla osa-alueilla.

Niin kuin Bernard Russell on joskus huomauttanut, kana, joka olettaa saavansa ruokaa maajussin nähdessään, koska näin on aika käynyt, yllättyykin ikävästi kun illallisen asemasta hänestä itsestään tuleekin illallinen. Jos kana ei sortuisi moisiin oletuksiin, maanviljelijän teot olisivat joka kerta yllätys.

Miksi ihmiset ovat edelleen sitä mieltä, ettei kielteistä väitettä voi todistaa oikeaksi? uskon, että se johtuu kahdesta asiasta: (1) pettymys siitä, että johtopäätökset eivät olekaan pitäviä

Tee Hyvä Työ:

Lahjoita Nils Mustelinin

Rahastolle

Rahaston tarkoituksena on antaa taloudellista tukea Skepsiksen toimialaan liittyvään tieteelliseen työhön ja julkaisutoimintaan. Rahastoa hoitaa Skepsis ry:n hallitus, joka kutsuu 3-5 henkilöä rahaston johtoryhmään. Rahaston kartuttaminen tapahtuu lahjoituksilla, yhdistyksen talousarvion ulkopuolisilla tilapäisillä tuloilla, rahaston pääoman vuotuisella korolla ja yhdistyksen hallituksen päätöksellä yhdistyksen muista varoista tai ylijäämistä.

Rahaston tili: Aktia 405529-2108216.

ja (2) epätoivoinen tahto jatkaa uskomista omiin uskomuksiinsa, vaikka kaikki todisteet olisivatkin niitä vastaan. Samasta syystä ihmiset uskovat avaruusolioihin, vaikka lentävät lautaset ovat vuorollaan osoittautuneet joko säähavaintopalloiksi, suihkukoneiksi, komeetoiksi tai humalaisten silmien harhoiksi. Kielteistä väitettä ei voi todistaa oikeaksi! ei voida todistaa, ettei avaruusolioita olisi olemassa! Joka tarkoittaa: väite avaruusolioista on induktiivinen ja siten kiistanalainen. Koska haluan uskoa avaruusolioihin, kiistän kaikki väitteet siitä, että niitä ei ole olemassa, huolimatta siitä, että todennäköisyys törmätä niihin on mikroskooppinen.

Jos kiellämme induktiiviset argumentit vain siksi, että ne ovat todennäköisiä vaan eivät varmoja, olemme hukassa. erheen mahdollisuudesta huolimatta, päättely on elintärkeää elämän jokaisessa käänteessä, arkipäivän asioista tiukkaan tieteeseen. ilman päättelyä tietäisimme maailmasta ainoastaan, mitä kulloinkin pystymme havaitsemaan. Puutteistaan huolimatta meidän soisi käyttävän päättelyä muodostamaan niin kielteisiä kuin myönteisiäkin käsityksiä.

Kielteisen väitteen voi todistaa oikeaksi – samalla tavalla kuin mitä tahansa muutakin.

Steven D. Hales

Lähde: The Email Newsletter Of The Skeptics Society, 5.12. 2007

Käännös: Antti Koskenrouta