Huomautuksia who:n ”homeopatia”-raporttiluonnokseen

Varokaa puoskareita Who:ssa

Vaikka Maailman Terveysjärjestöllä Who:lla Ei Ole Kansainvälistä Toimivaltaa, Sillä On Kuitenkin Huomattava Auktoriteettiasema Kaikkialla Maailmassa. Aiemmin Sen Aloitteet Ja Päätöslauselmat Ovat Aina Olleet Tieteellisen Kritiikin Kestäviä, Sillä Ne Ovat Perustuneet Rationaalisille Käsitteille. Nyt Tilanne On Kuitenkin Muuttunut.

Cees N. M Renckens On Hollantilaisen Puoskarointia Vastustavan Järjestön (www.kwakzalverij. Nl) Puheenjohtaja. Tom Schoepen Ja Willem Betz Kuuluvat Belgialaisen Skeptisen Järjestön Skepp:n Hallitukseen (belgian Study Group On The Critical Evaluation Of Pseudoscience And The Paranormal, Www.skepp.be/).

Artikkeli On Julkaistu Alunperin Lehdessä Skeptical Inquirer 5/2005.

Käännös: Kari Kivioja

16 Skeptikko 3/2005

970-LUVULLA WHO kuunteli turhan herkällä korvalla akupunktuurin edus- 1 tajia. Tämä perinne ei ole vieläkään ohi. Toukokuussa 2002 julkaistiin raportti Perintei- sen lääketieteen strategia 2002–2005.Outoa kyllä, tähän raporttiin sisältyi vaihtoehtolääkinnän muotoja, jotka ovat länsimaissa hyvin suosittuja.

Tästä strategisesta raportista on vastuussa tohtori Xiaorui Zhang. Hän myös johtaa kahta WHO:n osastoa, jotka merkillisesti sulautettiin yhteen: lääkkeiden ja lääkepolitiikan osastoa ja perinteisen lääketieteen osastoa.

Lehdistötiedotteen mukaan raportti esittää ”ensimmäisen globaalin strategian perinteiselle ja vaihtoehtoiselle lääketieteelle”. Se on erittäin voimakkaasti vaihtoehtolääkintää suosiva ja suosittaa sitä koskevien sääntöjen ja valtiollisten ohjelmien luomista. Raportti esimerkiksi sivuuttaa tavanomaiset metodit, joilla lääkkeitä testataan ja hyväksyy sen sijaan ”oletetun turvallisuuden”, jos lääkettä on käytetty pitkään.

Huomattava osa raportista on kirjoitettu organisaatioiden World Federation of Chirop- ractic (WFC) ja World Self-Medication Industry (WSMI) toimesta. WSMI edustaa ilman reseptiä saatavien lääkkeiden valmistajia ja jakelijoita. Kumpaakaan näistä organisaatioista ei juuri tunneta todisteisiin pohjautuvan lääketieteen edistäjänä.

Kauna ”länsimaista lääketiedettä” kohtaan on käsin kosketeltavissa jokaisella sivulla. Kiinan, Etelä- ja Pohjois-Korean sekä Vietnamin kaltaisia maita ylistetään siitä, että ne ovat täydellisesti integroineet perinteisen lääketieteen terveydenhoitojärjestelmiinsä.

Alueiden alkuperäistä kasvillisuutta kuvitellaan rikkaaksi ja toistaiseksi hyödyntämättömäksi uusien lääkkeiden lähteeksi. Niiden oletetuista hyödyistä vain kolmannen maailman maiden kuuluisi hyötyä. Esimerkiksi eteläafrikkalaista Sutherlandia microphyllia -kasvia väitetään lupaavaksi lääkkeeksi, jolla voidaan lisätä aids-potilaiden painoa.

Tri Xiaorui on jatkanut työtään hellittämättä vuodesta 2002, ja tilanne on pahenemassa. Vuonna 2003 WHO:lta ilmestyi julkaisu Akupunktio: katsaus ja analyysi kont- rolloituja kliinisiä kokeita käsittelevistä raporteista. Tämä katsaus ei tullut julkisesti evaluoitavaksi ja vältti täydellisesti vertaisarvioinnin.

”tieteellisten Standardien Halveksimisella On Katastrofaaliset Seuraukset Who:n Maineelle Ja Auktoriteetille.”

Kritiikitöntä Lääketiedettä

Seuraukset ovat vakavat. Osoittaen suurta halveksuntaa lääketieteessä vallitsevaa käsitystä kohtaan raportti kehuu akupunktion tehokkuutta monen muun vaivan lisäksi punatautiin, heinänuhaan, korkeaan verenpaineeseen, nivelreumaan, kemoterapian aiheuttamaan veren valkosolujen puutteeseen, sappikivien aiheuttamaan koliikkiin, halvauksiin ja iskiakseen. Suositus käyttää akupunktiota hoidettaessa punatautia – vaarallista ja usein tappavaa infektiota – aiheuttaisi monen ihmisen kuoleman.

Vain harvat ovat perillä tällaisten raporttien merkityksettömästä juridisesta ja lääketieteellisestä statuksesta. Ei ihme, että puoskarit ovat kovin innokkaita äänekkäästi julistamaan tämän raportin sisältöä. Leima ”WHO:n hyväksymä” herättää väärää luottamusta.

Samaan aikaan on vuotanut uutinen toisen samanlaisen raportin valmistelusta, tällä kertaa aiheena homeopatian tieteellinen tutkimus. Sattumalta meillä oli tilaisuus nähdä tämä salainen raporttiluonnos, jonka Xiaorui antoi useille tuntemattomille asiantuntijoille marraskuussa 2004. Esitimme hänelle välittömästi vastalauseemme. Emme vieläkään ole saaneet vastausta, ja siksi tunnemme olevamme pakotettuja kiinnittämään asiaan vakavaa huomiota ennen kuin WHO todellakin julkaisee raportin.

Luonnoksen mukana seurannut kirje muistutti, että raportti ”on tarkoitettu vain rajatulle yleisölle” ja että luonnostekstiä ”ei voi käsitellä missään muodossa tai millään keinoilla tämän rajatun yleisön ulkopuolella”. Kommentit piti lähettää ennen tammikuun loppua 2005.

Tämän raporttiluonnoksen lukeminen paljastaa miksi salailu on tarpeen. Pääajatus raportissa Homeopatia: katsaus ja analyysi kont- rolloituja kliinisiä kokeita käsittelevistä raporteista ei ole sen parempi kuin akupunktio-raportin sisältö. Raportti viittaa Jacques Benvenisten pahamaineiseen tutkimukseen vesimuisti-ilmiöstä. Benvenisten tutkimus todellakin pääsi Nature-lehteen (varustettuna toimituksen vakavilla varauksilla), mutta tässä ei mainita sanaakaan tuon artikkelin myöhemmästä kumoamisesta.

Raporttiluonnos edelleen omaksuu erittelemättä saksalaisen tutkijan Klaus Linden niukasti lainattua tutkimusta, joka julkaistiin Lancet-lehdessä 1997. Linde esitti, että homeopatian kliinisiä vaikutuksia ei voi kokonaan laskea plasebo-vaikutuksen ansioksi. (Linde on sittemmin sanoutunut irti tästä päätelmästä.) Mutta hän myös lisäsi, ettei ole löytänyt vähäisintäkään todistetta sille, että homeopatia todella toimisi. WHO selvästikin soveltaa metodia, jota lukemattomat homeopaatit myös käyttävät: valikoivaa kriittistä ajat- ”Faktisesti väärä” ja ”problemaattinen” Raporttiluonnos esittää joitakin indikaatioita, joiden kohdalla homeopatian tehokkuuden väitetään tulleen todistetuksi. Lasten trooppinen ripuli, heinänuha, alkava influenssa, fibromyalgia, kemoterapian aikainen suutulehdus ja leikkauksen jälkeinen suolentukkeuma ovat esimerkkejä tällaisista sairauksista. Edelleen järjettömillä selityksillä tuetaan laimennettujen liuosten väitettyä tehokkuutta. Lausunnot ravistelun tärkeydestä homeopaattisten lääkkeiden valmistuksen aikana ovat suorastaan hilpeitä.

Kuten akupunktio-raportissakin, kaikkein vaikutusvaltaisimpien vaihtoehtoisten hoitojen tieteelliseen tutkimukseen erikoistuneiden auktoriteettien kriittiset katsaukset sivuutetaan täysin. Näitä ovat verkkojulkaisut Bandolier (Oxfordin yliopisto) ja Cochrane Lib- rary, sekä Edzard Ernst Exeterin yliopistosta. Itse asiassa Ernst pitää raporttia ”harhaanjohtavana ja faktisesti vääränä”.

Vielä vahingollisempaa WHO:n raportin uskottavuudelle on Klaus Linden tuore mielipide. Linde on, ironista kyllä, saman raportin siteeratuin tutkija. Hän pitää homeopatia-raportin luonnosta ”ylioptimistisena” ja pitää ”problemaattisena”, jos sitä levitetään Kun terveydestä on kyse, kumpi on WHO:lle tärkeämpi: suositut uskomukset vai asiantuntemus? Itse asiassa näyttää siltä, että ratkaiseva tekijä WHO:ssa on kolmannen maailman telua.

WHO:n virallisena julkaisuna.

Skeptikko 3/2005 17

Tiedettä Enemmistöpäätöksillä?

18 Skeptikko 3/2005

maiden enemmistömielipide, joka määrää järjestön politiikan joidenkin vaihtoehtohoitojen kohdalla. Jos pyhän veden ja säteilytettyjen tomaattien käyttäminen jalkasilsan hoidossa yleistyy , taipuuko WHO suosioon perustuvalle argumentoinnille?

Listaamalla kategorian ”kokemukseen perustuva lääkintä” kategorian ”todisteisiin perustuva lääkintä” rinnalle on pelkästään harhaanjohtavaa. Vuosisatojen ajan kokemus sai ihmiset uskomaan, että suoneniskennän kaltaiset hoitomuodot ovat erinomaisia ihmisen terveydelle – kunnes joku päätti tutkia asiaa.

Tieteellisten standardien halveksimisella vaihtoehtoisen ja perinteisen lääkinnän arvioinnissa on katastrofaaliset seuraukset WHO:n maineelle ja auktoriteetille. Se myös johtaa puoskaroinnin huomattavaan yleistymiseen.

Legitimoimalla akupunktion ja samalla peräänkuuluttaen ”enemmän tutkimusta” WHO soutaa ja huopaa ja on samalla luomassa vaarallista ennakkotapausta. Edelleen ”perinteisen lääkinnän” liian myönteinen arviointi, jota WHO harrastaa, ei todellakaan helpota rationaalisen ja tehokkaan lääketieteen kiireellistä tarvetta kolmannessa maailmassa.

WHO:n on hyvin tärkeää ymmärtää, että sen dokumentteja tutkitaan tarkasti. Järjestöön soluttautuneiden puoskari-lobbareiden ei pidä antaa mellastaa mielensä mukaan. Pyydämme kaikkia tieteellisiä ja skeptisiä organisaatioita ottamaan yhteyttä terveysviranomaisiin, jotta nämä kertoisivat WHO:lle odottavansa korkeimpien tieteellisten standardien noudattamista kaikissa WHO:n lääketiedettä koskevissa lausunnoissa.

Lisäksi WHO:n suosituksia hoitometodeista ei enää saisi tehdä enemmistöpäätöksillä, vaan niiden pitäisi perustua kiistämättömiin tieteellisiin kriteereihin. WHO:n raporttien kirjoittajien pitäisi olla kaiken epäilyksen yläpuolella mitä tulee intressiristiriitoihin. Vaadimme myös, että tri Xiaoruin pitää antaa kaikki tulevat raporttiluonnokset asiantuntijoiden tarkastettavaksi. Mielestämme WHO:n standardien lasku on valitettavaa ja vaarallista.

Cees N. M Renckens, Tom Schoepen,Willem Betz