Biologia ja muut ihmistieteet

”silmien Sulkeminen Biologialta Koskee Paljon Laajempia Asiakokonaisuuksia Kuin Vain Sukupuolten Välisiä Eroja.”

36 Skeptikko 3/2005

YHTEISKUNTATIETEISSÄ ihmistä on perinteisesti käsitelty olentona, joka on irrottautunut biologisesta taustastaan. Erään tutkimuksen mukaan tyypillinen sosiologi esimerkiksi uskoo, että 85% vaihtelusta miesten ja naisten välisissä väkivalta- ja aggressiivisuuseroissa selittyy pelkästään sosiaalisilla ja kulttuurisilla tekijöillä (Ellis 1996). Veikkaan, että vaikkapa empaattisuudessa tai verbaalisissa kyvyissä ilmenevien sukupuolierojen suhteen kyseinen prosenttiluku olisi vielä korkeampi. ”Koska tyttöjä kannustetaan hoivaamaan, heistä tulee empaattisempia.”

Silmien sulkeminen biologialta koskee toki paljon laajempia asiakokonaisuuksia kuin vain sukupuolten välisiä eroja, vaikka monet kiistat käydäänkin juuri tämän pienen yksityiskohdan tiimoilta (ks.Tammisalo 2005).

Mustamaalausta

Se, miksi yhteiskuntatieteissä edelleen pelätään biologisia selityksiä, on kiinnostava tieteenhistoriallinen kysymys. Osa selityksestä saattaa johtua siitä ideologisesti värittyneestä mustamaalauksesta, joka lähes kolmenkymmenen vuoden ajan hallitsi sosiobiologian ympärillä käytyä kiistaa (Segerstråle 2000).

Jopa filosofi Ilkka Niiniluoto oli omaksunut sosiobiologiasta levitetyt harhakäsitykset. Hänen mukaansa ”ihmiseen kohdistuvan sosiobiologian edustajat ovat tavallisesti oikeistokonservatiiveja, jotka käyttävät evoluutioteoriaa puolustamaan yhteiskunnassa jo vallitsevien sosiaalisten valtahierarkioiden säilymistä” (Niiniluoto 2001).Vastineessani huomautin Niiniluodolle, että ensinnäkään sillä ei ole tieteen kannalta mitään väliä, ovatko sosiobiologit oikeistokonservatiiveja vai vasemmistoliberaaleja; ja toiseksi, väite konservatiivisuudesta ei yleisesti ottaen pidä edes paikkansa.

Evoluutiopsykologi Steven Pinkerin (2002) mukaan intellektuellit pelkäävät ihmistä koskevissa biologisissa selityksissä neljää asiaa. Pinker myös osoittaa, miksi jokainen näistä peloista on aiheeton.

Järvinen Risto K.

Pelko 1: Eriarvoisuus

Jos olemme alussa kaikki ”tyhjiä tauluja”, kenelläkään ei voi olla toista enemmän. Mutta jos biologien esittämien väitteiden mukaisesti tulemmekin maailmaan varustettuna joukolla erilaisia kykyjä ja valmiuksia, ne voivat toimia eri tavoin eri ihmisillä. Ja tämä taas voi synnyttää syrjintää ja eriarvoisuutta.

Pinkerin vastaus: ”Poliittiseen tasa-arvoisuuteen sitoutuminen ei ole empiirinen väite siitä, että ihmiset olisivat toinen toistensa klooneja. Lisäksi, miten paljon ihmiset ikinä eroavatkin, heillä on jotakin yhteistä, joka tulee yhteisestä ihmisluonnosta. Kukaan ei halua tulla nöyryytetyksi, orjuutetuksi, raiskatuksi, Jos ihminen on synnynnäisesti joidenkin syntien ja vikojen rasittama (esim. itsekkyys, ennakkoluuloisuus, mustasukkaisuus), poliittissosiaaliset uudistukset tuntuvat ajan haassorretuksi tai riistetyksi.”

Pelko 2: Epätäydellisyys

kaukselta.

Pinkerin vastaus: ”Sosiaalista parantumista voi kuitenkin tapahtua: esimerkiksi orjuus, kidutus, naisten omistaminen ja despotismi on lopetettu länsimaisissa yhteiskunnissa.”

Pelko 3: Determinismi

Ihmistä ei voida enää pitää vastuussa käyttäytymisestään, koska hän voi aina syyttää aivojaan, geenejään tai evoluutiohistoriaa.

Pinkerin vastaus: ”Jos joku uhkaa vastuuta, se ei ole biologinen determinismi vaan kaikenlainen determinismi, mukaan lukien esim. kasvatus ja massamediat. Eli vaikka aivoissa on osia, jotka saavat ihmisen käyttäytymään tietyllä tavalla, aivoissa on myös osia, jotka reagoivat laillisiin ja sosiaalisiin sääntöihin. Käyttäytymistä hillitsevät osat ovat olemassa ja toimivat, vaikka ymmärtäisimmekin aivojen ’viettelyssysteemien’ toimintaa.”

Pelko 4: Nihilismi Jos ihmisen motiivit ja arvot ovat tulosta aivofysiologiasta, joka puolestaan on evoluution muokkaamaa, niin nehän ovat huijausta! Emme oikeasti rakasta lapsiamme, vaan edistämme geenejämme. Emme oikeasti kaipaa hellyyttä, vaan haluamme paritella. Emme oikeasti viihdy puolison lähellä, vaan vahdimme, ettei hän pidä rinnakkaissuhteita. Tämä on pelkoa siitä, että biologia murskaa kaiken, mitä pidetään arvokkaana.

Pinkerin vastaus: ”Nihilismin pelko perustuu sekaannukseen kahdenlaisen selityksen välillä. Proksimaattinen eli välitön, tunnetason selitys on yksilölle itselleen merkityksellinen, vaikkapa juuri kiintymys omaan lapseen. Ultimaattinen eli evolutiivinen selitys viittaa evoluutioprosessiin, joka on antanut yksilölle aivot, jotka kokevat tällaisia merkityksellisiä ajatuksia ja tuntemuksia. Evoluutio eli ultimaattinen selitys ihmismielelle on lyhytnäköinen prosessi, jossa geenit säilyvät sen mukaan kuinka hyvin ne pystyvät tekemään ’itsekkäästi’ kopioita itsestään. Ihminen ei silti ole lyhytnäköinen tai itsekäs, ainakaan kaiken aikaa. Moraalin suhteen neutraali luonnonvalinta voi tuottaa sosiaalisen olennon, joka on varustettu isoilla aivoilla ja monimutkaisilla moraalitunteilla.”

Skeptikko 3/2005 37

Yhteiskuntatieteet Ovat Biologian Haaroja

Ihmistieteiden tulevaisuus on nähdäkseni kiinni siitä, kuinka hyvin ne ottavat huomioon evoluution ja universaalin ihmisluonnon, kuten vaikkapa lajillemme tyypillisen lisääntymispsykologian sekä perhe- ja moraalitunteet. Yhteiskuntatieteilijöiden olisi mitä pikimmin nähtävä, miten ihmisen irrottaminen biologiasta tai, toisin sanoen, miten pelkästään ihmistä koskevien teorioiden luominen on estänyt yhteiskuntatieteiden kehittymistä (Kanazawa 2004). Ihminen on toki ainutlaatuinen laji, mutta niin ovat kaikki muutkin. Jos eläinlajin ainutlaatuisuus vaatisi oman tieteenalansa, meillä olisi yhtä monta tieteenalaa kuin meillä on lajejakin.

Kaiken lisäksi ihminen ei ole niin erikoinen kuin yleisesti kuvitellaan. Myös muilta lajeilta tavataan vaikkapa kulttuuria, homoseksuaalisuutta, moraalin alkeita, raiskauksia, murhia, kommunikointia symbolien avulla, työkaluja, tarkoituksellista huijaamista, myötätuntoa ja ilmeisesti myös romanttista rakkautta. Siinä ei tietenkään ole mitään väärää, että osa tieteilijöistä keskittyy vain ihmisen käyttäytymiseen, aivan kuten kemiassa joku keskittyy vaikkapa alkuaine hiilen ominaisuuksiin. Mutta mikään ”hiilitieteessä” ei saa olla ristiriidassa kemian yleisten periaatteiden kanssa. Vastaavasti kaikki biologiset lainalaisuudet ja periaatteet koskevat jossakin määrin myös ihmistä.

Biologiaan kuuluva reduktionismi (käyttäytymisen selittäminen evoluutiobiologisten periaatteiden avulla) ja yleispätevyys (ainutlaatuisuus ei tee mistään lajista poikkeusta) tekevät siitä kaikkia elollisia olentoja, myös ihmisen sosiaalisuutta ja yhteiskunnallisuutta koskevan tieteen. Reduktionismi ja yleispätevyys ovat toki tärkeitä tieteellisiä periaatteita yleisemminkin: käytännössä kaikki hyvä tiede on reduktionistista.

Samalla kaikille lienee selvää, että usein pelkät biologiset peruslainalaisuudet eivät riitä. ”Korkeampien” sosiaalisten ilmiöiden selitykset tarvitsevat joitakin erillisiä periaatteita, aivan kuten hiilitiede tarvitsee orgaanisen kemian lakeja. Reduktionismi tai biologia eivät siis poista tarvetta yhteiskuntatieteille, mutta ne tekisivät sen ihmiskuvasta realistisemman. Kärjistäen sanottuna: yhteiskuntatie- Kirjallisuutta: Ellis, Lee (1996):A discipline in peril: Sociology’s future hinges on curing its biophobia.American Sociologist. 27:21–41.

Kanazawa, Satoshi (2004): Social sciences are branches

of biology . Socio-Economic review . 2:371–390. Niiniluoto, Ilkka (2001):Tieteiden ykseys.Tieteessä

tapahtuu 4/2001.

Pinker, Steven (2002):The Blank Slate – The modern

denial of human nature.Viking Press. New York. Segerstråle, Ullica (2000): Defenders of the Truth – The teet ovat biologian haaroja.

Osmo Tammisalo

Keränen Juha

Battle For Science In The Sociobiology Debate And Beyond. Oxford University Press. Oxford. Tammisalo, Osmo (2005): Rakkauden Evoluutio – Ihmisen Parinvalinnan Biologiaa.terra Cognita. Helsinki.