Käännös: Susan Heiskanen

SEURAAVASSA KUVAAN vaikeita, mahdottomia ja tietämättömiä kilpailijoita, jotka ovat vastanneet James Randi Educational Foundationin miljoonan dollarin haasteeseen. Täytyy sanoa heti alkuun: kestän kyllä huijareita, kestän ihmisiä jotka valehtelevat minulle, jotka yrittävät petkuttaa minua, mediaa, tutkijoita tai muita. Huijareita vastaan voin taistella, voin haastaa heidät, paljastaa heidän tekonsa ja päästä heistä eroon. Mitä en kestä, ovat ne vilpittömät ihmiset, jotka todella uskovat, että heillä on yliluonnollisia voimia. He ovat kaikkein vaikeimpia käsitellä.

Selatessanne nettisivujani (www.randi.org) voitte todeta, että ainakin 80 prosenttia miljoonan dollarin hakijoista on jonkinlaisia taikavarpujen käyttäjiä, kaivonkatsojia. Ihmisiä, jotka uskovat pystyvänsä löytämään varvun tai heilurin tai jonkinlaisen taipuvan metallilangan avulla vettä, kultaa, öljyä, kadonneita koruja, lapsia, mitä vaan.

Eräs Kentuckystä kotoisin oleva mies kertoi minulle erityisestä ja ainutlaatuisesta taidostaan: hän pystyi löytämään kadonneita metsästyskoiria.Vain niitä. Tässä suhteessa hänellä oli hyvin herkkä vaisto. Tarvitaan vain kadonneen koiran karva, jonka hän sitoo varpunsa päähän, ja varpu opastaa hänet suoraan koiran luokse.

Joskus sattuu myös virheitä. Karva voi johdattaa hänet väärän koiran luo, jos se on hyvin samanlainen kuin kadonnut koira. Silloinhan niiden DNA:t ovat hyvin lähellä toisiaan, eikö niin? Hän tosissaan kertoi minulle pystyvänsä virittymään DNA-kenttiin, ja jatkoi sanoen: ”Ai niin, on myös jotakin muuta, mitä pystyn löytämään – luoteja. Pystyn virittymään niidenkin DNA-kenttään.”

En tiennytkään, että luodit lisääntyvät tuolla tavalla. Onko niin, että jos sinulla on kaksi luotia ja jätät ne hetkeksi kahden huoneeseen, ne synnyttävät .22-kaliiperin luoteja?

Skeptikko 3/2005 39

Hakemusta Ei Osata Täyttää

Joudun usein ikäväkseni kertomaan ihmisille, että miljoonan dollarin haasteessa on kaksitoista, ei kolmetoista sääntöä. Ne ovat hyvin yksinkertaisia, eivät vaikeita ymmärtää. Tärkein niistä on, että hakijan täytyy kertoa, mitä hän osaa, missä olosuhteissa ja millä tarkkuudella. Mikä on sen yksinkertaisempaa? Yli 80 prosenttia hakijoista ei kuitenkaan osaa vastata esitettyihin kysymyksiin.

Hakemuksessa myös pyydetään hakijoita kirjoittamaan kahden – ei useamman – kappaleen kuvaus taidoistaan. Joidenkin käsitys kappaleesta on sangen pitkä. Joskus kappaleet ovat kolmekin sivua pitkiä. Saimme hiljattain hakemuksen eräältä mieheltä, joka väitti omaavansa jonkin omintakeisen taidon, en muista mikä se oli, mutta kuvaus oli 18-sivuinen, käsin kirjoitettu arkkien molemmin puolin. Mies oli taustaltaan turkkilainen ja tekstissä hän kaiketi käytti turkkilaisia kirjaimia. Oli lähes mahdotonta ymmärtää, mitä hän kirjoitti. Meidän piti saada hakemus lyhennettyä kahteen kappaleeseen, mikä ei ollut helppoa.

Hakemuksen täyttäminen on vaikeinta, mitä hakijat joutuvat tekemään. Sen jälkeen kaikki on suhteellisen helppoa. Kuulostaako loogiselta? Luulisi, että oveani olisi nytkin kolkuttamassa joukko ihmisiä, piirittämässä minua päästäkseen tavoittelemaan miljoonan dollarin palkintoa. Vaan enpä kuule kolku- Eräs ”taito”, jota on erittäin vaikea tutkia, on parantaminen. Kollegamme Intiassa, hyvän ystäväni B. Premanandin johdolla, voivat tutkia näitä asioita vapaammin. BBC teki joitakin vuosia sitten loistavan dokumentin, jossa seurattiin Premanandia tutkimustyössä ja pyrittiin todistamaan, ettei intialaisilla ”jumalmiehillä” ollut niitä parantajataitoja, joita he väittivät omaavansa. Dokumentin tekijät antoivat esimerkiksi käärmeen purra koiraa (meidän yhteiskunnassamme sellainen ei olisi mahdollista), jonka guru, ”jumalmies”, sitten yritti pelastaa. Kenellekään on tuskin yllätys, tusta, kuuletteko te?

Epätieteellinen Tutkija

40 Skeptikko 3/2005

että koira kuoli. Guru itse oli varsin hämmästynyt. ”Se on toiminut aina ennen”, hän sanoi. Tarjosimme hänelle mahdollisuutta suorittaa koe uudelleen. Hän kieltäytyi, emmekä ole häntä sen jälkeen nähneet.

Vaikeita ovat myös tapaukset, joissa jokin tutkija ottaa jonkin väittämän omakseen, ratsastaa sillä kuin hevosella ja markkinoi sitä edistääkseen omaa akateemista uraansa uskoen toden teolla, että kyseinen väittämä on totta.

Vierailin hiljattain Saksassa, Würzburgissa, jossa järjestimme koetilaisuuden palkinnon tavoittelijoille. Kaikki hakijat epäonnistuivat, ja miljoona dollaria on yhä visusti tallessa. Koetilaisuuteen osallistui eräs mies, eläkkeellä oleva tutkija eräästä saksalaisesta yliopistosta. Hän väitti, että minä petkutan aina, muuten joku olisi voittanut palkinnon jo aikaa sitten. Hän myös sanoi, että oli kilpailijoita, joiden olisi kuulunut voittaa, mutta minä olen kieltäytynyt antamasta heille palkintoa. Sitten hän kutsui minua aggressiiviseksi ja huonokäytöksiseksi ihmiseksi.

Tämä tutkija harjoitteli parhaillaan miljoonan dollarin koetta varten, mutta halusi ensin nähdä, miten suoritan kokeeni ja oli siksi tullut Würzburgiin. Hän seurasi koetilaisuuttani ja alkoi lämmetä silmissä, kunnes osoitti heikkoutensa. Hän kertoi tekevänsä kokeita lasten kanssa, ja käyttävänsä niissä isoa kassia, joka on täynnä numeroituja pingispalloja: 1, 2, 3, 4 jne. numeroon 25 asti. Lasten tehtävä on kurottaa kassiin ja nostaa sieltä esiin jokin numero, jonka hän aina tietää.

Olin hieman ihmeissäni. Mihin hänen tietämyksensä pingispallojen numeroista perustui? Sitten hän näytti minulle kassiaan. Kun hän nosti sen pöydälle, minä ja Martin Mahner, joka valvoi kanssani koetta, katsoimme toisiamme ihmeissämme. Kassi oli tehty verkkomaisesta, muovinkaltaisesta aineesta. Kassin läpi pystyi näkemään pallojen numerot! Ne näkyivät selvästi, kuten voitte todeta valokuvista nettisivuillani.

Edellinen todistaa, kuinka epätieteellistä tuon tutkijan ajattelu oli. Mutta sitten hän teki jotakin, joka todella alkoi kismittää minua. Meillä oli mukanamme kaksi lämpömittaria, joilla mittasimme ilman lämpötilaa koetilaisuudessa. Mies halusi valokuvata ne digikamerallaan varmistaakseen, että ne osoittivat samaa lukemaa. Hän otti toisen mittareista käteensä ja käänsi sen ympäri niin, että lukemat osoittivat hänen kameraansa päin. Hän otti valokuvan, katsoi lämpömittareita ja sanoi: ”Hei, tämä mittari näyttää nolla pilkku kolme astetta korkeampaa lämpötilaa kuin tuo toinen.” Lämpötilaero johtui siitä, että hän oli pidellyt mittaria kolvista, jolloin mittari reagoi hänen ruumiinlämpöönsä! Mikä tiedemies! Minä en ole tiedemies, mutta minulla on tervettä järkeä.

Hankalia, Surullisia Tapauksia

Olemme saaneet lukuisia yhteydenottoja, joissa ihmiset pyytävät meitä todistamaan, että Jumala ei ole olemassa. Tämä on täysin väärä lähtökohta. En väitä, että korkeampia voimia, Jumala mukaan lukien, ei ole olemassa, en väitä mitään. Pyydän vain ihmisiä esittämään väitteensä ja todistamaan ne oikeiksi. Minulle vastataan: ”Selvä, Jumala on olemassa.” Minä sanon: ”Todista se.” He lupaavat soittaa pian takaisin, mutta eivät he koskaan soita.

Ihmiset, jotka suhtautuvat voimakkaan tunteellisesti kokeisiin, ovat vaikeita tapauksia. Olen myötätuntoinen ihminen ja koetan kohdella heitä huomaavaisesti. He tulevat luokseni ja haluavat osallistua kokeisiin, mutta tiedän, että kun he epäonnistuvat niissä, he masentuvat, ovat kovin pahoillaan: ”Nyt on jotain pahasti pielessä.” Heidän henkinen perustansa järkkyy . En halua aiheuttaa sellaista, mutta joskus sitä on mahdotonta välttää.

Esimerkiksi eräänä päivänä toimistoni ovelle ilmestyi ihmisiä Liettuasta. Minä asun Floridassa. He tulevat luokseni Liettuasta asti, koska ovat varmoja siitä, että voittavat miljoonan dollarin palkinnon. He sanovat, että pystyvät tekemään meediodiagnoosin ihmisen kehosta, ja minä vastaan: ”Emme ole varautuneet ottamaan teitä vastaan. Mutta jos haluatte, voimme toki tehdä pienen pikakokeen. Voitte kokeilla minun kanssani.” Se oli hölmöä minun puoleltani, sillä minusta on paljon tietoa Internetissä. Ajattelin, että nämä liettualaiset ovat varmaan googlanneet tietoni. Ei, he eivät olleet niin fiksuja.

Kaksi naista suoritti täydellisen analyysin kehostani. He päättivät, että minulla on joka ikinen tauti, esimerkiksi eturauhasongelma, mikä ikäiselläni 74-vuotiaalla miehellä kuuluisi olla. Minulla ei ole niitä tauteja. Minulla on muita tauteja, mutta niitä nuo naiset eivät todenneet. Sanoin heille: ”Tehän väititte, että analyysinne on sataprosenttisen tarkka.” He vastasivat: ”Kyllä, juu.” Minä jatkoin: ”Tässä on todistus lääkärintarkastuksesta, jossa kävin pari kuukautta sitten. Se kertoo kaiken.” Naiset sysäsivät todistuksen syrjään ja sanoivat: ”Aivan. Mutta me tiedämme asioita, joita lääkärit eivät tiedä.”

Niinpä niin… Mutta kuten huomaatte, tällaisia tapauksia on hyvin vaikea käsitellä. Mitä tuollaisille ihmisille kuuluu sanoa? Oli toki niin, että naiset eivät olleet täyttäneet hakemusta ja esitelleet asiaansa etukäteen, joten koe ei ollut virallinen. Surullista kuitenkin on, että Liettuan uusi presidentti on palkannut toisen näistä naisista henkilökohtaiseksi meediokseen!

Vastaan on tullut monta muutakin surullista, vaikeaa tapausta. Kerran eräs meksikolainen mies ilmestyi ovelleni tyhjä matkalaukku kädessään – valmiina täyttämään sen miljoonalla dollarilla. Kysyimme häneltä tulkin välityksellä, miksi hän oli tullut luoksemme. Hän oli hyvin köyhä mies, mutta hän oli kuitenkin jollain ilveellä päässyt matkustamaan luoksemme tyhjän matkalaukkunsa kanssa. Hän sanoi: ”Minä voitan nuo miljoona dollaria, koska olen kohdannut erämaassa ufon. He puhuivat minulle ja nyt minä hohdan pimeässä. Minut voi nähdä pimeässä.”

Veimme miehen ikkunattomaan kirjastooni, huoneeseen, jonka saa täysin pimeäksi. Menin kadulle ja pysäytin kaksi ohikulkijaa. Kysyin heiltä suostuisivatko he osallistumaan tieteelliseen kokeeseen. ”Sopii kyllä.” He astuivat sisään ja vein heidät kirjastoon, jossa sammutin valot ja kysyin: ”Näettekö miehen tässä huoneessa?” He vastasivat: ”Minkä miehen?” Minä sanoin: ”Meksikolaisen miehen, joka hohtaa pimeässä.” He eivät nähneet häntä. Laitoimme valot takaisin päälle. Sanoin meksikolaiselle vieraallemme: ”He eivät nähneet sinua.” Hän vastasi: ”Minulla on vähän heikko olo, en ole syönyt aamiaista”. Minä sanoin: ”No mene syömään aamiaista ja jos haluat, tule sitten takaisin ja voimme kokeilla uudestaan.” Hän otti matkalaukkunsa ja häipyi. Hän ei tullut takaisin. Sääliksi käy tuollaisia ihmisiä.

Olen myös suorittanut kokeita joukolle lapsia yhdistyksestä, jonka nimi on Insitituto Más Vida – Paremman elämän instituutio. Yhdistys opettaa Meksikossa lapsia näkemään silmät sidottuina. Tai oikeasti he eivät opeta lapsia näkemään silmät sidottuina, vaan huijaamaan silmät sidottuina. Kun lapsille annetaan jotakin luettavaa silmät sidottuina, heidän voi nähdä kurkkivan siteen takaa…. Jo vain, he pystyvät lukemaan! Jos luettavaa tekstiä pidellään heidän yläpuolellaan, he kysyvät: ”Mikä paperi? Missä?” Jos paperia pidellään alhaalla, he näkevät sen ja laittavat sen syliinsä istuessaan tuolissa ja lukevat sitä kasvot kohotettuina.

Minä hain teippiä, jolla suljin heidän siteensä niin, etteivät he pystyisi avaamaan silmiään. Lapset menettivät selvänäkijän kykynsä oitis. Suoritin kokeen heidän kanssaan suorassa lähetyksessä Japanin televisiossa ja tein saman toisen ryhmän kanssa Koreassa. Tällaiset tapaukset ovat vaikeita, sillä kyseessä ovat lapset, eikä kukaan halua olla lapsille ilkeä. He vain pelleilevät. He eivät suhtaudu asiaan va- Haluan painottaa, että suurin osa ihmisistä, jotka ilmoittautuvat kilpailemaan miljoonan dollarin palkinnosta, ovat vilpittömiä. He huijaavat itseään, eivät meitä muita. Vastaani on toki tullut huijareitakin, mutta heistä minä pääsen helposti eroon. Paljastan heidän petoksensa, ja näkemiin, he häipyvät. Mutta heitä ei ole monta. Useimmat hakijoista ovat vilpittömiä, niin vilpittömiä, että kun heiltä kysyy kuinka hyvin he arvelevat onnistuvansa kokeessa, he vastaavat: ”Täydellisesti. Minä en koskaan erehdy”. Silloin koe on helppo suorittaa. Heti kun he erehtyvät kerran… arrive- derci. Näkemiin. Ja matkaan.

Kuten jo kerroin, suurin osa hakijoistamme on jonkinsorttisia taikavarvun käyttäjiä tai kaivonkatsojia ja he uskovat lähes aina vilpittömästi itseensä, kahta tapausta lukuun ottamatta – molemmat Australiasta. Toisessa tapauksessa hakija koetti kysellä rakennuksen talonmieheltä maanalaisten putkien sijainteja kavasti, niin vakava kuin asia onkin.

Skeptikko 3/2005 41

Yhä Oudompia Yrittäjiä

42 Skeptikko 3/2005

ennen kuin saavuimme paikalle. Se ei ole sallittua, ei. Ja toisessa tapauksessa eräs mies oli kehittänyt sähköisen menetelmän, jolla hän pystyi analysoimaan koneiden yksityiskohtia. Todellakin, tapauksia, joissa etsijät ovat yrittäneet tietoisesti huijata itselleen palkintorahat, on vastaani tullut vain kaksi.

Kun testasimme ihmisiä Würzburgissa, kokeet menivät aika lailla odotetusti. Kerron kuitenkin yhdestä kokeesta, jota saatatte pitää mielenkiintoisena. Kyseessä oli mies, joka väitti pystyvänsä liikuttamalla kättään kaupasta haetun vesipullon ympärillä tekemään vedestä paremman makuista verrattuna käsittelemättömän pullon veteen. Suoritimme kokeen, ja se osoittautui sangen helpoksi. Annoimme hänen käsitellä viittäkymmentä pulloa. Kun hän poistui huoneesta, testiavustajat kaatoivat näytteitä miehen käsittelemistä pulloista tiettyihin viinilaseihin ja täyttivät loput viinilasit käsittelemättömistä pulloista. Miehellä oli 50 prosentin mahdollisuus onnistua – yksi kahdesta.

Mies käyttäytyi hyvin mahtipontisesti. ”Joojoo, heheh, minä voitan sen palkinnon, minä olen todella hyvä tässä.” Kun koe oli ohi, näytimme hänelle, että hän oli onnistunut kahdessakymmenessäkahdessa tapauksessa viidestäkymmenestä, kun pelkästään sattumanvaraisesti hänen olisi kuulunut saada kaksikymmentäviisi oikein. Mies otti yhteyttä GWUP -yhdistykseen (saksalainen skeptikkojärjestö) ja esitti heille kaikenlaisia selityksiä. Hän muun muassa sanoi, että pullot olivat liian lähellä toisiaan, kun hän heilutti käsiään, ja hänen värähtelyenergiansa oli niin voimakasta, että se oli siirtynyt käsitellyistä pulloista koskemattomiin. Okei, seuraavalla kerralla suoritamme kokeen niin, että pullot ovat viiden metrin päässä toisistaan, ja sitten vaikka kaksikymmentä metriä toisistaan, mutta en usko, että näemme tuotakaan miestä enää.

Yhä oudompia hakijoita kääntyy puoleemme. Eräs mies kertoi meille, että hänellä oli mukanaan esine, jonka hän pystyy löytämään heilurinsa avulla. Hänellä oli rautalangan pätkä, jota hän heilutteli kädessään. Hän sanoi reagoivansa herkästi mukanaan tuomaansa esineeseen. Minä sanoin: ”Käytä mitä tahansa esinettä haluat.”Arvelin, että tuo esine olisi pala kultaa tai jotakin sellaista. Ei. Se oli pieni sydämen muotoinen saippua. Tällaisilta tyypeiltä ei kannata kysellä mitään, heille voi vain sanoa: ”Selvä, ihan miten haluat.” Teimme joukon ”avoimia” kokeita, joissa hän sai arvata missä kymmenestä laatikosta saippua oli. Hän onnistui jokaisella kerralla, koska hän tiesi, eikö vaan? Heiluri pyöri vimmatusti! Tämän laatikon yllä, ei mitään, tuon laatikon yllä, ei mitään. Mutta tässä, tässä se on! Koska hän tiesi! Sitten pyysimme häntä suorittamaan kokeen kolmetoista kertaa niin, ettei hän tiennyt, missä saippua oli. Hän osui oikeaan vain yhdessä tapauksessa.

Hän sanoi myös havaitsevansa saippuan kivennäiset hyvin herkästi. Minä kysyin: ”Jos piilotan saippuan käteeni, pystytkö silti havaitsemaan sen?” Hän vastasi myöntävästi. Piilotin saippuan käteeni, ja rautalanka sekosi. ”Katsohan tätä”, sanoin ja näytin miehelle kättäni. Se oli tyhjä. Hetkeäkään empimättä mies totesi: ”Niin, mutta minä reagoinkin toiseen käteesi.”

Näin he toimivat. Omasta mielestään mies ei ollut epäonnistunut kokeessa suinkaan, hän oli vain reagoinut toiseen käteen, koska hänen voimansa olivat niin suuret.

Muistan myös miehen, joka väitti pystyvänsä liikuttamaan naamiota koskematta siihen. Hän otti palan alumiinifoliota ja painoi sen kasvojaan vasten tuottaen naamion. Hän kiinnitti naamion jonkun ihmisen hiukseen ja sulki sen isoon lasipulloon, jolloin naamio alkoi hiljalleen kääntyä, kuten odotettavissa oli. Sitten, hyvin hitaasti, naamio kääntyi takaisin alkuperäiseen asentoonsa. Mies sanoi: ”Hyvä on. Nyt minä käsken sitä, milloin se saa tai ei saa kääntyä.” Mutta naamio ei lakannut kääntymästä. Siinä se kääntyili edestakaisin, uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, eikä mies ymmärtänyt mitä oli tapahtunut.

Nämä ovat tyypillisiä esimerkkejä vilpittömistä hakijoista; he todellakin uskovat, että heillä on yliluonnollisia voimia. Mutta vastaani on myös tullut tapauksia, jotka ovat kerta kaikkiaan mahdottomia; silloin asiaan puuttuu myös kokeen osallistujan asianajaja. Asianajajat tekevät tapauksista entistäkin mahdottomampia, koska heidän kanssaan pitää käydä kuukausitolkulla kirjeenvaihtoa. He vaativat meitä muuttamaan tämän säännön ja tuon säännön ja poistamaan adjektiiveja ja vaihtamaan lukuja jne. Hohhoijaa. Ja me neuvottelemme heidän kanssaan loputtomiin.Vaikeat koeprosessit ovat usein asianajajien syytä.

Järvinen Risto K.

Skeptikko 3/2005 43

”en Halua Miljoonaa, Koska En Pidä Sinusta”

Ehkä luulette, että keksin nämä tapaukset päästäni? Ei minun tarvitse keksiä mitään. En itse asiassa pystyisi keksimään mitään niin järjetöntä kuin esimerkiksi edellä mainittu sydämen muotoinen saippua. Sellaiseen pystyisi vain joku Victor Hugo tai muu suuri tarinankertoja. Dubaissa, Arabiemiraateissa asuvat kaksi veljestä keksivät lähettää minulle sähköpostia, jossa he ilmoittivat: ”Me haluamme nuo miljoona dollaria, koska saamme auringon nousemaan joka aamu.”

Anekdoottitarinat ovat kaikkein vaikeimmin testattavia. ”Isoäitini teki sitä ja isoäitini teki tätä…” Minä en ollut siellä, minä en tunne teidän isoäitiänne, enkä minä halua kuulla tarinoita menneisyydestä. Säännöissämme sanotaan selvästi, että väitteen pitää olla tästä ajasta ja että sovimme ja suunnittelemme yhdessä, miten se testataan. Mutta suurin osa meille esitetyistä väitteistä on juuri anekdoottitarinoita.

Palatkaamme jälleen Würzburgiin. Eräs nainen tuli koetilaisuuteen miehensä kanssa ja pyysi meitä näyttämään hänelle valokuvia eri ihmisistä. Kuvien perusteella hän pystyisi sanomaan, onko näillä ihmisillä sydänvika. Se kuulosti hyvältä kokeelta. Esitimme hänelle kolmekymmentäkahdeksan valokuvaa eriikäisistä, eri sukupuolta olevista, monella tapaa erilaisista ihmisistä ja tiesimme lääkärintodistusten ja muiden sairaalatietojen perusteella, että noin puolella näistä ihmisistä oli selvästi todennettu sydänvika, johon he saivat hoitoa. Puolella heistä taas ei sydänkäyrässä näkynyt mitään poikkeavaa. Heillä ei ollut sydänvikaa.

Myös tämä nainen väitti onnistuvansa kokeessa täydellisesti. Pelkästään sattumalta hänen olisi pitänyt luokitella yhdeksäntoista tapausta kolmestakymmenestäkahdeksasta oikein. Hänen menetelmänsä oli oudoimpia, mitä olen koskaan nähnyt. Se oli yhdistelmä terapeuttista kosketusta, kiinalaista pulssinlukemista ja soveltavaa kinetiikkaa – hän liikutti kättä ylös ja alas – siis miehensä kättä tämän pidellessä valokuvaa! Hän osui oikeaan kahdeksassatoista tapauksessa kolmestakymmenestäkahdeksasta – siis hieman alle sattuma-arvon. Hänkin tietysti kirjoitti asiasta GWUP:lle ja selitteli tapahtunutta vaikka millä. Nyt hän on pyytänyt asianajajiaan estämään meitä julkaisemasta tietoa kokeesta. Olen jo julkaissut tuon aineiston.

Sellaiset ihmiset kuin Uri Geller sanovat, etteivät he halua miljoonan dollarin palkintoa – monesta eri syystä. ”Mitään miljoonaa dollaria ei ole edes olemassa.” Kyllä on. ”Etkä sinä antaisi sitä minulle kuitenkaan.” Kyllä antaisin, minun olisi pakko, laki vaatii niin. Geller perustelee kieltäytymistään omintakeisesti. Lopuksi kerron hieman siitä, miten asioita kannattaa testata. Joku voisi sanoa: ”Ai Geller, antakaa hänelle supervahva lusikka, joka on niin kestävä, ettei sitä pysty taivuttamaan.” Ei se niin mene. Kokeet täytyy tehdä hakijoiden valitsemalla tavalla, heidän valitsemissaan olosuhteissa. Heille pitää antaa mahdollisimman paljon pelivaraa. Tarkoitus ei ole estää heitä onnistumasta, vaan paljastaa heidän temppunsa, jos heillä sellainen on. Heidät on saatava rysän päältä kiinni, koska muuten huiputusta ei pysty todistamaan.

Pyytäkää aina hakijoilta ennakkoselostus. Minä pyydän kaikilta hakijoilta, siis niiltä parilta kolmelta prosentilta heistä, jotka suoriutuvat ensimmäisestä vaiheesta ja pääsevät osallistumaan alustavaan kokeeseen, ennakkoselostuksen heidän taidoistaan. Kysyn heiltä, mihin onnistumisprosenttiin he ovat valmiita sitoutumaan ja mitä tapahtuu, jos he epäonnistuvat kokeessa. Kysyn heiltä: ”Jos epäonnistut tässä kokeessa, mitä päättelet siitä?” Ja he vastaavat: ”Ei minun tarvitse vastata tuohon, sillä minä olen varma, että voitan.” Minä: ”Okei, entä jos kuvitellaan täysin abstraktisti, että et voita tuota miljoona dollaria. Mitä siitä päättelisit?” He vastaavat: ”No, sitten minulla ei ole yliluonnollisia voimia.” Tässä vaiheessa annan heille suljetun kirjekuoren, jonka pyydän avaamaan kokeen jälkeen. Sitten minä varmistan: ”Jos siis epäonnistut, et ala selitellä tapahtunutta?” Vastaus kuuluu: ”En tietenkään. Minä voitan varmasti. Enkä keksisi mitään selityksiä.”

No, niin. He suorittavan kokeen, epäonnistuvat ja sanovat: ”Se johtui siitä, että tänään

”En halua tavoitella tuota miljoonaa dollaria, koska en pidä James Randista.”

44 Skeptikko 3/2005

Järvinen Risto K.

Tarkoitus Saada Rysän Päältä Kiinni

on torstai. Torstai on minulle huono päivä.” Tai: ”Jupiter oli Jousimiehessä. Se on minulle todella huono asetelma.” Tai sitten oli liian kuuma tai liian kylmä tai ihan mitä vaan. Heillä on aina jokin selitys.

Minä pyydän heitä avaamaan kirjekuoren. Kirjeessä lukee: ”Vaikka lupasit olla selittelemättä, selittelit kuitenkin. Minä pystyn ennustamaan. Minun pitäisi voittaa ne miljoona dollaria.”

Minulta usein kysytään eräs tärkeä kysymys: mitä tapahtuu, jos joku voittaa miljoonan dollarin palkinnon? Täytyy sanoa, että en usko sen olevan todennäköistä. Mutta maksaisin palkinnon mielelläni, koska se tarkoittaisi, että me kaikki, kaikki maapallon asukkaat, oppisimme jotakin täysin uutta tieteen saralla. Tällainen havainto mullistaisi tieteellistä ajattelua, enkä usko että tutkijat siitä pahastuisivat. He olisivat valmiita myöntämään tietämättömyytensä, sillä samalla he oppisivat ymmärtämään maailmankaikkeutta paremmin. Kyllä, olisi tuskallista luopua miljoonasta dollarista, mutta toisaalta olisin myös hyvin onnellinen. Se olisi minun sijoitukseni ihmiskunnan tiedon lisäämiseen.

James Randi

Kokouskutsu

Skepsis Ry:n Sääntöjen Mukainen Syyskokous Pidetään Keskiviikkona 2. Marraskuuta 2005 Kello 19.40 (skepsiksen Luentotilaisuuden Jälkeen) Tieteiden Talossa, Kirkkokatu 6, Helsinki.

Kokouksen Esityslista: 1) Kokouksen Avaus. 2) Valitaan Kokouksen Puheenjohtaja, Sihteeri, Kaksi Pöytäkirjantarkastajaa Ja Ääntenlaskijaa. 3) Todetaan Kokouksen Laillisuus Ja Päätösvaltaisuus. 4) Hyväksytään Kokouksen Työjärjestys. 5) Vahvistetaan Toimintasuunnitelma, Tulo- Ja Menoarvio Ja Jäsenmaksun Suuruus Vuodelle 2006. 6) Valitaan Hallituksen Puheenjohtaja Ja Muut Jäsenet Vuodelle 2006. 7) Valitaan Kaksi Tilintarkastajaa Ja Kaksi Varatilintarkastajaa Vuodelle 2006. 8) Tiedotus- Ja Muut Esille Tulevat Asiat. 9) Kokouksen Päättäminen.

Skeptikko 3/2005 45

P Uheenjohtajan Palsta

Skepsiksen haasteesta ja sen yrittäjistä

TERVEHDYS hyvät Skeptikon lukijat!

Syksy on jo pitkällä ja vuoden parhaat tulee pian nimetä myös meidän alallamme. Sokrates- ja Huuhaa-palkinnot odottavat ottajaansa. Ehdotuksia otetaan vastaan marraskuun loppupuolelle asti, ja tietysti hyvät perustelut kuuluvat asiaan.

Skepsiksen haaste on ollut voimassa jo pitkään ja yrittäjiäkin on ollut, ainakin esitestiin asti päässeitä. Aivan kuten James Randi tässä lehdessä USA:n kokemuksista kertoo, myös Suomessa suurimmat vaikeudet liittyvät testattavien ja testattaviksi haluavien kykyjen määrittelyyn. Lisäksi ennen koetta osapuolten on päästävä yhteisymmärrykseen siitä, mitä kokeessa testataan ja millä tavalla.

Suomalaisen haasteen tarkemmat säännöt ja ehdot löytyvät edelleen osoitteesta http:// www.skepsis.fi/haaste/.

Päästäkseen testiin koehenkilön on ylitettävä kaksi kynnystä. Ensiksi hänen on tunnustettava mahdollinen paranormaali kykynsä ja määriteltävä se sanoin. Tämän jälkeen hänen täytyy ottaa yhteyttä yhdistykseen ja kertoa kyvystään, jotta voidaan päätellä, onko kyseessä haasteen piiriin kuuluva ilmiö. Vaikka kyseinen ilmiö sinällään saattaisi kuulua paranormaaliin alueeseen, ei yksittäisiä tapahtumia voida testata. Siksi yhdistyksen ja koehenkilöksi pyrkivän on etsittävä koe, jossa paranormaalin ilmiön vaikutus voidaan erottaa satunnaisista vaihteluista.

Koejärjestelyn hyvyys vaikuttaa ratkaisevasti tuloksen luotettavuuteen, mutta Skepsis joutuu tyytymään kaksivaiheiseen testiin. Ensimmäisessä osassa etsitään todennäköistä näyttöä ilmiöstä ja jälkimmäisessä, täysin julkisessa osassa vaakakupeissa ovat Skepsiksen lupaama rahasumma ja hyvin todennäköinen osoitus paranormaalista ilmiöstä.

Yhtään varsinaista testiä ei ole järjestetty Suomessa, eikä muuten USA:ssakaan Randin toimesta. Randin haaste on muka useampaankin otteeseen jo voitettu, mutta ei kertaakaan testaamalla.

Usein väitetään, ettei Skepsiksellä voi olla haasteessa mainittua rahasummaa, joka maksettaisiin kokeen tuloksen viitatessa paranormaaliin selitykseen. Testattavaksi pyrkivien pääasiallisen huolen pitäisi olla väitetyn ilmiön todistaminen, joka itse asiassa kiinnostaa skeptikoita valtavasti. Valitettavasti tällaisia ilmiöitä ei ole löytynyt, vaikka sellaisesta voisi maksaa vähän enemmänkin.

Toinen huolenaihe ihmisillä on se, ettei näitä ilmiöitä voi tieteellisesti testata. Ilmiö on joidenkin mielestä olemassa, mutta sen testaaminen on mahdotonta.Tällöin haasteen säännöt sulkevat hakijan ulos, koska onnistunut testi on edellytys haastesumman maksamiselle.

Tarkastellaan seuraavaksi erästä testattujen ryhmää eli varpumiehiä. Eri varpumiehillä on varsin erilaisia selityksiä niin ”maasäteilylle” kuin itse varvun tai vastaavan toiminnalle. Riippumatta siitä, päästiinkö esitestiin asti, varpumiehet ja -naiset ovat olleet täysin varmoja kyvyistään ja hyvin vilpittömiä. Taitojen esittely sujuu loistavasti ja kaikki toimii testissäkin niin kauan kuin varpumiehet tietävät oikean vastauksen.Varsinaisessa testausosiossa tulokset ovat sopineet hyvin satunnaisen vaihtelun piiriin.

Tällä ei ole ollut vaikutusta varpumiesten uskoon omiin kykyihinsä, vaikka kerran eräs testattava jopa epäili suoritustaan hetken aikaa, mutta löysi onnekseen pian selityksen tulokselle. Kokeiden tärkein merkitys on kuitenkin ollut kokemus niiden järjestämisestä sekä tehdyistä virheistä oppiminen.

Korostettakoon vielä kerran, että haluamme järjestää esitestejä kandidaattien ilmaantuessa. Skepsiksellä ei ole mahdollisuutta vetäytyä, jos haasteen kohdassa 3 asetetut edellytykset täyttyvät.

Toistaiseksi sama vilpitön usko omiin kykyihin pätee myös kaikkiin muihinkin yrittäjiin kuin varpumiehiin, sillä vilunkia ei ole havaittu missään esitestissä. Eräässä testissä Oulussa jopa etsittiin selitys havaitulle ilmiölle, joka näin palasi normaalien ilmiöiden joukkoon. Haasteen summa taitaa olla liian pieni verrattuna vaivaan, joka vaaditaan vaatimattomien skepsisläistenkin jymäyttämiseen.

Matias Aunola

46 Skeptikko 3/2005

Skepticin uusi www-sivusto julkaistu!

Olemme Avanneet Uusitun Www-sivuston. Se Joka Tekee Siitä Entistäkin Hyödyllisemmän

On Täydellisesti Uudelleenorganisoitu, -suunniteltu Ja -koodattu, Tutkimuksen, Koulutuksen Ja Viihteen Resurssin.

Organisaatiopuolella Olemme Lisänneet Yhteenvedot Jossa Kaikki Verkossamme Saatavilla Olevat Artikkelit, Aiheenmukaiseen Hakemistoon. Olemme Myös Lisänneet

Teknisellä Puolella Olemme Nähneet Paljon Koodauksen. Kaikki Sisältösivut (kauppa-alueen Ja W3c-ohjeistuksen Mukaisella Xhtml:llä Määrittämiä Käytettävyysnormeja.

Kaikista Resursseistamme Sekä Lukusali-kirjaston, Pääkirjoitukset, Raportit Ja Arvostelut On Koottu Hakutoiminnan.

Vaivaa Luodaksemme Julkiselle Resurssille Tarkoituksenmukaisen Ulkopuolella) On Käsin Koodattu Semanttisen Rakenteensa Ja Css:llä Noudattaen W3c:n Ja Yhdysvaltain Lainsäädännön

Koska Uudet Selaimet Firefox Tai Mozilla Safari (mac) Internet Explorer 6

Noudattavat Standardeja Entisiä Paremmin, Suosittelemme Ajan Tasalla Olevaa Selainta: (monilla Alustoilla) (windows)

• • •

Olemme Myös Lisänneet Turvallisuusominaisuuksia Ja Päivityksiä Verkkokauppaamme: Kaikki 12 Skeptic-lehden Aikaisempaa Vuosikertaa Dvd-levyt, Vhs-nauhat, Cd-levyt Ja Äänikasetit Lähes Kaikista Caltechissä Pidetyistä Luennoista skeptics Distinguished Lecture Series (luennoitsijoina Tieteen Valovoimaisimmat Tähdet) baloney Detection Kit Sekä how To Debate A Creationist -kirjaset Runsas Valikoima Tärkeimpiä Kirjoja Tieteen Ja Skeptisyyden Alueilta

• •

• •

Skeptikko 3/2005 47