Pääkirjoitus

Yli 20 Vuotta Kysymyksiä

Puoskarilaki nytkähti huhtikuussa eteenpäin, kun vaihtoehtohoitoja koskevan lainsäädännön tarpeita selvittänyt työryhmä luovutti esityksensä peruspalveluministeri Paula Risikolle. Sosiaalija terveysministeriön julkaisemassa selvityksessä ”Vaihtoehtohoitojen sääntelytarve” esitetään mm., että muu kuin terveydenhuollon ammattihenkilö ei saisi hoitaa henkilöä, joka on raskaana tai jolle on tehty elinsiirto, taikka hoitaa syöpää, diabetesta, epilepsiaa, vakavaa mielenterveyden häiriötä, mielisairautta, dementiaa tai muuta näihin verrattavaa vakavaa sairautta taikka tartuntatautilaissa säädettyä yleisvaarallista tartuntatautia, ellei tutkimusta ja hoitoa toteuteta yhteistyössä lääkärin kanssa.

Hypnoosin käyttö sairauden tutkimis- tai hoitamistarkoituksessa tulisi rajata vain rekisteröityjen terveydenhuollon ammattilaisten käyttöön. Lisäksi ainoastaan terveydenhuollon ammattihenkilö saisi tutkia tai hoitaa henkilöitä, jotka eivät itse pysty antamaan tietoista suostumustaan hoitoon.

Eriävän mielipiteen raporttiin jättivät työryhmässä mukana olleet Luonnonlääketieteen Keskusliitto LKL ry:n edustajat Liisa Sulkakoski ja Anitta Kouvo-Sillanpää. Heidän mukaansa työryhmän kokoonpano ei ollut puolueeton eikä objektiivinen. He vastustivat lakiesitystä vahvasti väittämällä, että koska mitään haittoja ei luontaishoidoissa ole ilmennyt, ei lakia tai muuta uskomusterapointia mahdollisesti rajoittavaa sääntelyä tarvita. Aloite lain valmisteluun tuli kuitenkin juuri siksi, että haittoja on havaittu.

Tarmokas lobbaus lakia vastaan jatkuu edelleen. Esimerkiksi Sosiaali- ja terveysministeriön väki saa todisteluja uskomuslääkinnän virallistamisen puolesta lähes päivittäin. Eri tahoille toimitetaan tekstejä, joissa on mukana ulkomaisesta aineistosta käännettyjä ja ainakin maallikosta tieteellisen vakuuttavia ”asiakirjoja”. Tarkemmin asiakirjoihin perehtymällä voidaan todeta, että väittämät ovat virheellisiä.

Uskomushoitajat ovat sopivin välein viitanneet myös valikoituihin WHO:n teksteihin, jotka voi tulkita heidän hyväkseen. Hyvää vastapainoa heidän propagandalleen on WHO:n muutama viikko sitten julkistama varoitus, jossa järjestö varoittaa vakavista sairauksista kärsiviä luottamasta homeopaattisiin hoitoihin. WHO tuomitsee homeopatian mainostamisen tuberkuloosin, lasten ripulin, influenssan, malarian ja hiv-tartunnan hoidossa. ”Kun homeopatialla korvataan tehoavaa lääkitystä, menetetään ihmishenkiä.”

Liisa Sulkakoski oli sitoutumattomana ehdokkaana EU-vaaleissa. Hän on koulutukseltaan lääkäri, mutta mainitsee kotisivuillaan olevansa nimenomaan homeopaattilääkäri. Hän myös vastustaa rokotuksia. Vaalitilaisuuksissaan hän piti luentoja, joissa väitettiin, että sikainfluenssan voi torjua homeopatian keinoin. Vaalikeskusteluissa Sulkakoski vakuutteli, että homeopaattisia hoitoja ei voi kaksoissokkoututesti tutkia. Samaan aikaan hän levitti brittihomeopaattien koostamaa luetteloa kliinisistä tutkimuksista, jotka ”osoittavat” homeopatian kiistattoman tehokkuuden.

Skeptikko-lehdessä kerrottiin kymmenen vuotta sitten, että Turussa oli aloitettu joulukuussa 1998 vertaileva tutkimus, jossa selvitetään homeopatian tehoa lasten korvatulehduksen hoidossa. Tutkimuksen takana oli Sulkakoski, rahoitusta hankkeeseen saatiin Gyllenbergin ja Wihurin säätiöiltä molemmilta 100 000 markkaa. Enempää kansainvälinen ja kattava PubMed kuin kotimaisittain kattava Lääkärilehden ja Duodecimin yhteisarkisto ei kuitenkaan edelleenkään tunne ainuttakaan Sulkakosken julkaisua. Tutkimus jäi Sulkakosken mukaan tekemättä, koska yksikään korvalääkäri ei suostunut lähtemään siihen mukaan.

Risto K. Järvinen