Hedelmäsuola Pomosin

Ystäväni ja huonetoverini Kalle Niemeläinen ja minä tulimme viime viikolla herrasväki Jakarin luo aivan sopimattomaan aikaan. Kamreeri Jakari itse oli kylläkin jo koko loppukesän ollut kaupungissa, mutta hänen perheensä oli saapunut maalta vasta 10 minuuttia sitten, joten tunnelma oli levoton.

– Häiritsemme, sanoimme me, – tulemme joskus toiste!

– Eikö mitä, sanoi Jakari, – minua ei häiritse mikään! Hermoni ovat kuin teräsvieteri. Olen nuori, voimakas ja notkea kuin ilveskissa! – Tuohan on uutta! huudahti Niemeläinen. – Kun viimeksi tapasimme, valitit viisikymmenvuotiaan raihnaisuutta, elämän raskautta ja reumatismia ja sydänvikaa.

– Poissa! huusi Jakari. – Kaikki poissa! Hyötypitoiset hedelmänitraatit ovat poistaneet sulfiitin kudoksistani ja olen pirteä kuin västäräkki! – Hän kuvittelee olevansa ilveskissa ja västäräkki, sanoin minä Niemeläiselle, – ja hänellä on nitroglyseriiniä kudoksissaan. Nehän ovat vallan arveluttavia oireita vanhalle miehelle. – Pomosin, sanoi Jakari, – Pomosin! Siinä koko salaisuus!

– Peräti arveluttavaa, sanoi Niemeläinen. – Oo, huusi Jakari, – ette nähtävästi tunne Pomosinia!

– Ei, Luojan kiitos, emme ole tunteneet mitään sellaista!

– Teidän on opittava tuntemaan, sanoi Jakari. – Pomosin on hedelmäsuolaa. Ihmiskuntaa parannetaan nykyään hedelmäsuoloilla. Minä olen käyttänyt hedelmäsuola Pomosinia. Käyttöohjeessa sanotaan, että se tekee ihmisen 25 vuotta nuoremmaksi. Se on tehnyt minut 35 vuotta nuoremmaksi. Käyttöohjeessa sanotaan edelleen, että hedelmäsuola puhdistaa ruoansulatuskanavasta ruokahalua estävät krysofyliittiset myrkyt. Se on totta. Tunnen, että minussa ei ole enää jälkeäkään krysofyliittisistä myrkyistä. Ruokahalu kuin hevosella. Poikavuosien joustavuus on palannut jänteisiini, hermoni ovat kuntoutuneet, sydän täysissä voimissa, reumatismi hävinnyt. Aivan kuin ohjeissa sanotaan. Olen kevyt ja ketterä. Tahdotteko nähdä kuinka vaivattomasti heilautan itseni tuon pöydän yli! – Älä missään nimessä! Muista turvatonta perhettäsi! Älä hyppää! Meitä vielä syytetään onnettomuudesta! – Pois tieltä! huusi Jakari. – Vai ette usko, että minä olen uusi, notkistunut ihminen! Hyppään… Onneksi rouva Jakari tuli sisään, ennenkuin Jakari ennätti hypätä.

– Mihin ihmeeseen, kysyi rouva Jakari, – mihin ihmeeseen olet käyttänyt kaiken suolan keittiön komerosta? – Pomosininko?

– Minkä Pomosinin! Eikä kuin keittosuolan! Se oli valkoisessa purkissa.

– Oliko sen ympärillä keltainen paperi? – Oli keltainen paperi. Se oli puodissa kääritty purkin ympärille. Unohdin ottaa sen maalle. – Se… se oli siis tavallista suolaa?

– Totta kai.

– Minä luulin, että se oli Pomosinia. Se keltainen paperi oli Pomosinin käyttöohje. – Vai niin, sanoi rouva Jakari, mutta missä on nyt keittosuolani?

– Syöty.

– Hyvänen aika!

Eilen oli Jakarin nimipäivä. Niemeläinen ja minä lähetimme hänelle lahjaksi 5 litraa keittosuolaa myötäliittäen toivotuksen, että se poistaisi loputkin fysokryyttiset myrkyt hänen kudoksistaan ja tekisi hänet 100 vuotta nuoremmaksi.

Olli: Pakinakokoelma ”hedelmäsuola Pomosin”: 35 Juttua”, Otava 1927.

Julkaistu Väinö Nuortevan Perikunnan Luvalla