Määritelmän mukaisesti vaihtoehtolääkintä on lääkintää, jolta puuttuu tieteellinen pohja ja jota ei ole hyväksytty valtavirran tieteelliseen lääketieteeseen. Kuulen jatkuvasti kysymyksen: ”Entäpä akupunktio? Sen on todistettu toimivan, sitä tukevaa tutkimusta on paljon, yhä useammat lääkärit käyttävät sitä ja vakuutusyhtiöt jopa maksavat siitä.” On aika puhkaista akupunktiomyytti – mieluiten akupunktioneulalla. Lähes kaikki mitä olet kuullut akupunktiosta, on valetta.

Ensinnäkin tämä ”ikivanha kiinalainen hoitomuoto” ei ole kovinkaan vanha, eikä ehkä edes kiinalainen. Varhaisimpien dokumenttien pohjalta kiinalaisen lääketieteen historiaa tutkinut Paul Unschuld epäilee, että alkuperäisen idean isä on Hippokrates ja että menetelmä on levinnyt Kiinaan vasta myöhemmin.

Akupunktio ei missään tapauksessa ole 3000 vuoden ikäinen. Varhaisimmat lääkintää koskevat kiinalaiset tekstit 200-luvulta eaa. eivät mainitse sitä. Varhaisin viittaus ”piikittämiseen” on vuodelta 90 eaa., mutta se liittyy suoneniskentään ja paiseiden avaamiseen. Noissa dokumenteissa ei ole mitään, mikä viittaisi nykyisenkaltaiseen akupunktioon. Tuon ajan neuloista on arkeologista aineistoa – neulat ovat isoja. Akupunktioon soveltuvien ohuiden teräsneulojen valmistukseen tarvittavaa teknologiaa ei ollut olemassa ennen kuin noin 400 vuotta sitten.

Varhaisimmat kuvaukset kiinalaisesta lääkinnästä tulivat länteen 1200-luvulla; ne eivät mainitse akupunktiota lainkaan. Ensimmäinen akupunktiosta kirjoittanut länsimaalainen, Wilhelm Ten Rhijn (1680), ei kuvaa sellaista akupunktiota, jonka me nykyään tunnemme. Hän ei mainitse erityisiä pisteitä tai qi-energiaa. Hän puhuu suurista kultaneuloista, jotka työnnettiin kalloon tai kohtuun ja jätettiin paikoilleen 30 sisäänhengityksen ajaksi.

Akupunktiota kokeiltiin sen jälkeen Euroopassa välillä enemmän ja välillä vähemmän aktiivisesti. Amerikassa sitä kokeiltiin ensimmäisen kerran 1826 mahdollisena hukkuneiden elvytyskeinona. Sitä ei saatu toimimaan ja menetelmä ”hylättiin inhon vallassa”. (Kuvittelisin, että neulojen työntäminen kuolleisiin ihmisiin oli melko inhottavaa.)

Kautta 1900-luvun alun missään läntisissä lähteissä ei viitata akupunktiopisteisiin, neulat yksinkertaisesti työnnettiin lähelle kipupistettä. Qi oli alun perin ruuasta nousevaa höyryä ja meridiaanit kanavia tai suonia. Ranskalainen Georges Soulie de Morant oli ensimmäinen, joka käytti termiä ”meridiaani” ja liitti qi’n energiaan. Tämä tapahtui vuonna 1939. Korva-akupunktion keksi eräs ranskalainen vuonna 1957.

Länsi Innostui, Itä Hylkäsi

Kiinan hallitus yritti kieltää akupunktion useita kertoja, ensiksi 1822 ja viimeksi toisen maailmansodan aikaisen kansallismielisen hallituksen aikana. Mao elvytti sen uudestaan 1960-luvun ”paljasjalkalääkärikampanjan” aikana, koska se oli halpa tapa tarjota hoitoa massoille. Hän itse ei käyttänyt sitä eikä uskonut sen toimivan. Juuri Maon hallitus keksi termin ”perinteinen kiinalainen lääketiede”.

Vuonna 1972 James Reston oli Nixonin mukana Kiinassa ja kertoi palatessaan hänelle tehdystä umpilisäkkeen poistosta. Yleisesti uskottiin, että hänen umpilisäkkeensä oli poistettu akupunktioanestesiassa. Todellisuudessa akupunktiota käytettiin kivunlievityksen lisänä leikkauksen jälkeisenä päivänä ja vaikutus liittyi luultavasti odotettuun ja normaaliin suolen toiminnan palautumiseen.

Laajalti levinnyt kuva potilaasta, jolle väitettiin tehtävän avosydänleikkausta akupunktioanestesiassa, osoittautui huijaukseksi. Jos akupunktiota käytetään nykyään kirurgiassa, sitä käytetään yhdessä tavanomaisen anestesian tai esilääkityksen kanssa ja vain potilaille, jotka uskovat siihen ja ovat siten alttiita plasebo-vaikutukselle.

Samalla kun akupunktio kasvatti suosiotaan lännessä, se taantui idässä. Vuonna 1995 Kiinassa vierailevat amerikkalaiset lääkärit saivat kuulla, että ainoastaan 15-20 prosenttia kiinalaisista valitsi perinteisen kiinalaisen lääkinnän, ja silloinkin sitä yleensä käytettiin yhdessä länsimaisten hoitomenetelmien kanssa sen jälkeen, kun länsimaisen koulutuksen saanut lääkäri oli tehnyt diagnoosin. Ilmeisesti jotkut potilaat valitsivat perinteisen vaihtoehdon, koska heillä ei ollut muuhun varaa; kommunistisesta hallinnosta huolimatta kaikki kiinalaiset eivät ole maksuttoman terveydenhuollon piirissä.

Alun perin akupunktiopisteitä oli 360. Numero perustui pikemminkin vuoden päivien lukumäärään kuin anatomiaan. Tällä hetkellä on ”löydetty” yli 2000 akupunktiopistettä, mistä eräs koiranleuka sai aiheen kommentoida, ettei jäljellä ole enää ihoa, joka ei olisi akupunktiopistettä. Meridiaaneja on joko 9, 10 tai 11 – valitse vapaasti. Jokainen numero on yhtä hyvä kuin mikä tahansa muukin, koska mikään tutkimus ei ole kyennyt todistamaan meridiaanien, akupunktiopisteiden tai qi’n olemassaoloa.

Toimii Jos Uskot

Toimiiko akupunktio? Minkälainen akupunktio? Ja mitä tarkoitetaan ”toimimisella”? On olemassa useita erilaisia kiinalaisia järjestelmiä sekä japanilaiset, thaimaalaiset, korealaiset ja intialaiset muunnelmat. Useimmat niistä on kehitetty viime vuosikymmenten aikana. Niissä käsitellään koko kehoa, pelkkää päänahkaa, käsiä, korvia, jalkoja tai poskea ja leukaa, syvältä tai pinnasta, sähköisillä neuloilla ja ilman ihon läpi pistämistä.

Akupunktio toimii kuten plasebo. Akupunktion on todettu lievittävän kipua, pahoinvointia ja muita subjektiivisia oireita, mutta sen ei ole koskaan osoitettu muuttavan minkään sairauden etenemistä Sitä käytetään nykyään enimmäkseen kipuun.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että akupunktio vapauttaa aivoissa endorfiineja. Eläinlääkärit ovat muistuttaneet, että hevosen lastaaminen kuljetusvaunuun tai kepin heittäminen koiralle vapauttavat myös endorfiineja. Luultavasti saisit endorfiinit liikkeelle lyömällä itseäsi vasaralla peukaloon ja se myös veisi ajatuksesi pois päänsärystäsi.

Puolueettomuus Vaikeaa

Lukuisat tutkimukset osoittavat akupunktion toimivan subjektiivisiin oireisiin kuten kipuun ja pahoinvointiin. Mutta lukuisat tekijät herättävät vakavaa epäilyä näitä löytöjä kohtaan. Tulokset ovat ristiriitaisia: joissain tutkimuksissa havaitaan vaikutus jota muissa tutkimuksissa ei havaita. Korkealuokkaisissa tutkimuksissa vaikutus löytyy harvemmin. Useimmat tutkimukset ovat akupunktioon uskovien tekemiä. Monet koehenkilöt eivät ilmoittautuisi vapaaehtoiseksi akupunktiokokeeseen elleivät uskoisi, että se saattaa toimia.

Kiinassa ja muissa Kaukoidän maissa tehdyt akupunktiota koskevat tutkimukset ovat kauttaaltaan positiivisia – mutta lähes kaikki Kiinasta peräisin oleva on positiivista. Negatiivisten tulosten julkaiseminen ei ole kulttuurisesti hyväksyttävää, koska tutkijat menettäisivät kasvonsa ja työnsä.

Suurin ongelma akupunktiotutkimuksissa on riittävän kontrollin löytäminen plasebo-vaikutuksen selvittämiseksi. Kun ihmisiin isketään neuloja, he huomaavat sen. Kaksoissokkotutkimusta on mahdotonta tehdä: potilaita voisi ehkä huijata uskomaan, että heihin on pistetty neuloja silloinkin, kun niin ei ole tehty, mutta ei ole keinoa pitää sokkona henkilöitä, jotka hoitavat neulojen pistämisen. Kahdenlaisia menetelmiä on käytetty: akupunktiopisteiden vertailua kohtiin, jotka eivät ole akupunktiopisteitä sekä pistämistä suojuksessa olevalla erikoisneulalla, joka näyttäisi tunkeutuvan ihoon, vaikka se ei oikeasti tee niin.

George Ulett havaitsi tutkimuksessaan, että sähkövirran johtaminen ranteen ihoon toimi ihan yhtä hyvin kuin neulojen työntely, ja yksi piste ranteessa vaikutti oireisiin kaikkialla kehossa. Ja arvatkaapa mitä. Ei ole väliä, mihin neulan pistää. Eikä ole väliä, käyttääkö neulaa lainkaan. Parhaiten kontrolloiduissa tutkimuksissa vain yhdellä asialla oli merkitystä: uskoivatko potilaat saavansa akupunktiota. Jos he uskoivat saavansa aitoa akupunktiohoitoa, heidän kipunsa lievenivät – riippumatta siitä saivatko he todellisuudessa akupunktiota vai eivät. Jos he saivat akupunktiota, mutta luulivat etteivät saa, se ei toiminut. Jos he eivät saaneet akupunktiota, mutta luulivat saavansa, se toimi.

Piikitä Mihin Haluat

Vuonna 2005 ”Journal of the American Medical Association” -lehdessä julkaistu tutkimus vertaili 302 migreenistä kärsivän potilaan kokemuksia. Osalle annettiin akupunktiota, osalle valeakupunktiota (neuloja pistettiin kohtiin, jotka eivät olleet akupunktiopisteitä) ja osalle ei annettu akupunktiota. Koehenkilöt eivät tienneet, mihin ryhmään kuuluivat. Myöskään arvioijat eivät tienneet, kenen koepäiväkirjaa lukivat.

Sekä akupunktio- että valeakupunktiohoidon antoivat ammattimaiset akupunktion harjoittajat. Vaikka 51 prosentilla akupunktioryhmään kuuluvista päänsärkypäivät putosivat puoleen, niin kiinnostavaa on, että valeakupunktioryhmässä 53 prosenttia pääsi samaan tulokseen!

Kun otetaan huomioon tutkimustulosten ristiriitaisuus, qi’n ja meridiaanien epätodennäköisyys sekä monet avoimeksi jäävät kysymykset, on kohtuullista päätellä, että akupunktio on vain monimutkainen plasebo-hoito. Halutessaan ihminen voi leikkiä neulatyynyä ja saattaa saada siitä hyvän plasebo-vasteen, mutta ei ole todistetta, että siitä saisi mitään muuta.

Miksi akupunktio näyttää toimivan?

Psykologit kykenevät luettelemaan useita syitä, jotka voivat selittää akupunktion toimivuuden.

Huomion siirtyminen alkuperäisistä oireista neulanpistojen aistimiseen Odotukset Suggestio Keskinäinen konsensus Kausaliteettivirheet Ehdollistaminen Taloudelliset ja emotionaaliset investoinnit Sosiaaliset palkkiot uskomisesta asiaan

• • • • • • • •

On vielä muistettava, järjestelmän, joka lehtivan auktoriteetin plasebo-vaikutuksen että kaikki plasebot eivät ole samanarvoisia. Monimutkaisen käsittää makuulla oloa, rentoutumista ja ajan viettämistä huo-

kanssa, voi odottaa tuottavan huomattavasti suuremman kuin pelkkä sokeripillerin ottaminen.

Harriet Hall

Lähde: Eskeptic 8.10.2008 Käännös: Kari Kivioja

”helppo selitys on vahvempi, olkoon se kuinka typerä tahansa.”

Vaariteoreettisia

tutkimuksia

Olipa kerran Vaari. Ja oli myös vaarin toimintaa seuraavia henkilöitä, kutsukaamme heitä tarkkailijoiksi. Eräät tarkkailijat olivat tehneet havaintoja, joissa Vaari oli havaittu Esson baarissa juomassa keskiolutta ja lukemassa iltapäivälehtiä. Koska heillä ei ollut muita havaintoja kuin tämä, he olivat siinä käsityksessä, että Vaari on aina Esson Baarissa. Kutsukaamme tätä tarkkailijaryhmää essonbaarilaisiksi.

Mutta kuinkas ollakaan, Vaarin naapurustossa on saatu tästä poikkeavia havaintoja: Vaari on halkoliiterissä polttopuita tekemässä. Tämän havainnon tehneitä tarkkailijoita kutsukaamme jatkossa liiteriläisiksi. Mutta ettei tämä liian yksinkertaiseksi menisi, oli eräs Yksinäinen Tarkkailija, joka oli saanut havainnon Vaarista pilkillä. Kukaan nyt mainituista ei ollut saanut Vaarista Essonbaari-havaintoa, koska heillä ei ollut tapana käydä siellä päinkään.

Essonbaarilaiset ja liiteriläiset tapasivat seurojen talolla kylätoimikunnan kokouksessa. Kuten usein sattuu, alkoivat essonbaarilaiset suureen ääneen päivitellä, että kun se Vaari on aina siellä Esson baarissa juomassa keskiolutta ja lukemassa skandaalilehtiä. Tästä hämmästyneenä liiteriläiset protestoivat, että eihän se missään Esson baarissa ole, kun se on liiterissä polttopuita pilkkomassa. Asiaa sekoittamaan tuli vielä tämä Yksinäinen Tarkkailijamme, joka väitti, että kaikki ovat väärässä. ”Vaari on pilkillä, ja sai komean ahvenen.”

Keskustelua käytiin jatkuvasti, ja kuinka ollakaan, tästä tuli Suuri Periaatteellinen Kysymys. Molemmat pääaateryhmät argumentoivat voimakkaasti oman näkökulmansa puolesta. Yksinäinen Tarkkailija sen sijaan oli naurettu yhteisöstä ulos molempien aateryhmien ainoalla yhteisellä näkemyksellä: Vaari ei voi olla pilkillä, koska kesällä ei ole jäätä järvessä, ja vaari hukkuisi järveen.

Ristiriidat tarkkailijaryhmien välillä laajentuivat koskemaan alkuperäisen kiistanaiheen lisäksi sellaisia merkittäviä asioita kuten kyläkaupan aukioloaikoja, postinjakajan kulkureittiä sekä laakerinlehden käyttöä karjalanpaistissa.

Muodostui selvä rintamalinja. Kyläraitin itäpuolen enemmistö oli liiteriläisiä ja länsipuolen lähes täysin essonbaarilaisia. Kuitenkin itäpuolella oli kolme talokuntaa, jotka olivat itse omin silmin todistaneet Vaarin läsnäolon Esson baarissa, ja he muodostivat oman linnoitetun yhteisön liiteriläisten takamaille.

Kun erään takamaan essonbaarilaisen mopedista oli viety ajovalon polttimo ja laskettu ilmat takarenkaasta, todettiin, että käynnissä on sota. Myöhemmin tosin ilmeni, että polttimon oli vienyt eräs poika taskulamppuunsa ja rengas oli puhjennut naulaan ajon seurauksena. Tästä huolimatta essonbaarifundalistinen Vanhaisäntä totesi, että nyt selvittiin vähällä, mutta on vain ajan kysymys, kun liiteriläiset hyökkäävät ja vievät vararenkaan Ladasta, perunat laarista ja polttavat saunan.

Takamaan essonbaarilaiset kaivoivat maittensa ympärille vallihaudat, virittelivät piikkilangat ja kytkivät lehmipaimenet niihin. Lisäksi suoritettiin jatkuvaa vartiopalvelusta viljasiilon katolta, jotta mahdolliset sabotöörit havaittaisiin ajoissa.

Tietenkin oli myös sellaisia henkilöitä, joiden mielestä asia ei suinkaan ollut mokoman hälinän arvoinen, kutsukaamme heitä sitoutumattomiksi. Heidän kohtalonaan oli sitten joutua sekä essonbaarilaisten että liiteriläisten hampaisiin. Molemmat ajatussuunnat pilkkasivat, että sitoutumattomat ovat moraalisesti epäilyttäviä selkärangattomia nahjuksia. He totesivat, että jos et ole puolellamme, olet vastustajamme.

Paikkakunnalla kävi tietenkin kesävieraita, jotka seurasivat ihmeissään keskustelua. Riippumatta siitä kumman ajatussuunnan edustajan vieraina he sattuivat olemaan, he joutuivat tietenkin massiivisen käännytystyön kohteiksi. Heikkohermoisimmat omaksuivat heille tyrkytetyn näkemyksen ilman, että olisivat itse lähteneet katsomaan, missä se Vaari oikein luuraa.

Jotkut eivät tienneet mitä ajatella ja he kysyivät tuskastuneena: mikä on totuus?

Olipa sitten kerran läheisessä kaupungissa nuori tutkija, joka kaipasi opinnäytetyölleen aihetta. Tavattuaan sattumalta kahvipöydässä kesävieraita hän sai tietää tästä merkillisestä vaariteoreettisesta ristiriidasta. Hänelle sanottiin, että kun kerran olet tuollainen oppinut mies, kerro sinä meille, mikä on totuus. Hieman asiaa selvitettyään tutkija totesi, että kyllä sitä on kummallisemmistakin asioista opinnäytetöitä tehty.

Hän sai vuokrattua eräältä kaltoin kohdellulta sitoutumattomalta piharakennuksen tutkimuksen tukikohdaksi. Kukaan essonbaarilainen tai liiteriläinen ei vuokrannut hänelle asuntoa, jollei hän hyväksynyt heti ja ehdottomasti vuokranantajan aatetta.

Tutkija aloitti työskentelyn. Hän haastatteli molemman aatesuunnan mutta myös sitoutumattomien edustajia. Kävipä hän myös yksinäisen tarkkailijankin luona. Aikansa perusasioita selvitettyään hän siirtyi suoraan kohteen havainnointiin.

Aika kului ja tutkimus valmistui. Kyläläiset halusivat tietää, mitä tutkija oli saanut selville, jota varten järjestettiin tilaisuus kansakoululle (seurojentalo oli palanut epäilyttävästi kaksi vuotta aiemmin, hieman sen jälkeen, kun essonbaarilaisilta oli kielletty pääsy liiteriläisten järjestämiin tansseihin). Kumpikin aatesuunta kokoontui paikalle varmana siitä, että tutkija kertoo juuri heidän olevan oikeassa.

LIITERILÄISET HYÖKKÄÄVÄT

JA VIEVÄT VARARENKAAN

LADASTA.

Tutkijalla oli mielenkiintoista kerrottavaa. Hän oli tarkkaillut Vaaria puolen vuoden ajan ja hän oli havainnut, että Vaari on Esson baarissa aina tiistaisin ja lauantaisin iltapäivällä. Essonbaarilaiset hurrasivat: he olivat oikeassa! Mutta tutkija jatkoi vielä: ”Tämän lisäksi Vaari on aina maanantaisin ja perjantaisin liiterillään halkoja hakkaamassa.” Nyt hurrasivat liiteriläiset, ehkä hieman vaisummin. Mutta siinä ei ollut suinkaan kaikki. Tämän lisäksi Vaari oli havaittu pilkillä talven aikana useita kertoja. Nyt salissa oli hyvin hiljaista. Lisäksi tutkija kertoi Vaarin käyvän kerran kuussa kirjastoautolla sekä kaksi kertaa vuodessa bussilla kaupungissa ostoksilla.

Tutkija teki yhteenvedon, jonka mukaan Vaarilla ei ole stabiilia sijaintia neliulotteisessa aika-avaruudessa, vaan hänen sijaintinsa riippuu ajankohdasta ynnä muista seikoista.

Tilaisuuden päätyttyä molempien ajatussuuntien edustajat luikkivat omille teillensä. He mutisivat keskenään, että nuo tiedemiehet eivät mitään tiedä – pelkkiä teorianpyörittäjiä kaikki. Johan arkijärki sanoo, että eihän Vaari voi olla kuin yhdessä paikassa. Muuten pitäisi olla monta Vaaria. Myös eräs kesävieras halusi kuulla tutkijan tulokset. Kun tutkija kertoi johtopäätöksensä, kesävieras puuskahti: ”Mutta eihän tuo vastaa kysymykseen, missä Vaari oikein ON! Tämä on yksinkertainen juttu, miksi siihen ei voi saada selvää vastausta?”

Tutkijaparka puuskahti ja meni matkoihinsa. Niin, entäpä tarinamme päähenkilö, mitä hänelle kuuluu? Vaari oli tietenkin seurannut tapahtumia ja päättänyt ihan kiusallaan lähteä vanhojen armeijakavereidensa kanssa Tallinnan risteilylle.

Vaarilla Ei Ole Stabiilia Sijaintia Neliulotteisessa Aika-avaruudessa.

Aisopoksen Koira