Skeptikko · Skeptikko 3/2009
Kunnes kuolema teidät yhdistää

Leinivaara

Kiinan taikauskoinen väestönosa ottaa avioliitot vakavasti. Kuolemanvakavasti. Maaseudulla asuva perhe kohtasi tragedian. Perheen ainoa poika kuoli sinkkuna. Suku kunnioitti perinteitä. Pojalle piti varmistaa hyvä aviopuoliso Tuonelan tuolla puolen. Isä palkkasi pari miestä etsimään sopivan naisen hautausmaalta. Ryhmä jäi kiinni itse teosta, kun he kaivoivat esiin itsemurhan tehnyttä naista. Edes selittelyt ”kierrätyksen tärkeydestä” eivät tepsineet poliiseihin.
Vaikka virkavalta ei kunnioita niitä, ovat kummitushäät osa maaseudun perinteitä. Ruumiit osallistuvat kunnon häihin. Heidät haudataan samaan hautaan. Suku on onnellinen. Tosin kuherruskuukausi on tavallista kuivempi ja kolkompi. Kun tuoreet raadot ovat vähissä, niin aloitekykyiset yrittäjät nopeuttavat kuolemaa. Viime vuonna Etelä-Kiinassa pidätettiin jengi, joka kuristi naisia myydäkseen heidät aavemaailmaan aviopuolisoiksi. Liiketoiminnan tulevaisuus näyttää lupaavalta, sillä Kiinan yhden pojan politiikka on nostanut naisten arvoa. Mitä harvinaisemmaksi naiset tulevat sitä suuremman hinnan aavepuolisoita kauppaavat miehet saavat. Tällainen kaupankäynti myös lisää vääjäämättömästi tuotteen arvoa.
Kummituksien avioelämä tuo kuitenkin yhden ratkaisun mysteerien maailmaan. Räyhähenget saavat uuden selityksen. Elävien parissa avioliitto tuottaa jatkuvasti astioiden lentelyä ja rikkoutumista, ovien pauketta ja karmivaa huutoa. Ajatelkaa sitten tätä: ikuisuus kuolleena, eikä pääse eroon rasittavasta puolisosta. Vähemmästäkin haluaa purkaa tunteitaan eläviin.
Kuolemanjälkeinen avioliitto voi olla taivas tai helvetti, riippuen vähän henkilökohtaisesta kemiasta. Ongelmia voitaisiin ratkaista muullakin tavalla kuin manaamalla henget pois. Meediot vain päivittävät asiakaskuntaa. Kuolleiden avioliittoneuvoja saa mukavasti uusia asiakkaita. Taitava meedio voi myös toimia kummitusten avioerojen sovittelijana. Deittipalvelu olisi mukava lisä yksinäisille aaveille.
Kiinalainen taikausko ei rajoitu vain kuolleiden avioelämään. Perinteisen kiinalaisen lääketieteen perustana ovat yrtit. Niiden raaka-aineet saadaan puhtaasti luonnollisesta luonnosta. Valitettavasti ihmisten terveys edellyttää uhanalaisten eläinten elimien keräämistä, mutta ”jokaisella pilvellä on hopeareunus”. Kun tiikerit kuolevat sukupuuttoon, niin samalla loppuu tiikerien epäeettinen kohtelu. Luonnonsuojelijoilla on yksi huoli vähemmän ja skeptikkojen iloksi vaihtoehtohoitojen vaihtoehdot kapenevat.
Vakavissa vaivoissa otetaan käyttöön radikaalit raaka-aineet. Lin Zongxiu on huolehtivainen äiti. Tyttären mielenterveysongelmat saivat äidin suojelevalle tuulelle. Lin palkkasi miehen tappamaan toisen miehen, jotta hän saisi tämän pään. Teloitettu laitapuolen kulkija ei kuollut turhaan. Irtopäällä maustettiin ankkakeittoa. Uskomusten mukaan tämä yhdistelmä tepsii psykologisiin ongelmiin. Intergratiivinen lääketiede jättänee reseptin pois lääkeoppaasta.
Kaikki taikauskot eivät ole vaarattomia. Olkoon tämä varoituksena kaikille.



Juha Leinivaara
Kuka on matemaatikko William A. Dembski?
Amerikasta lähtenyt kreationismin tsunami on saavuttanut Suomenkin rannat. Aatesuunnan suurin guru on amerikkalainen matemaatikko William A. Dembski. Hänen kirjojaan luetaan kreationistipiireissä kaikkialla maailmassa. Dembskin elämänvaiheista, mielipiteistä ja julistuksesta löytyy nettitietoutta määrättömästi. Mutta onko Dembski oikea matemaatikko?
Minun työnäni on jatkuvasti arvioida koko maailman matemaatikkojen hengentuotoksia. Olen New Yorkissa ilmestyvän laajalti luetun ”The Mathematical Intelligencer” -lehden Book Reviews -osaston toimittaja. Lähes joka päivä posti tuo minulle kirjoja arvioitavaksi. Miten suhtautuisin Dembskiin, jos saisin postia häneltä?
Käytössäni ovat maailman kattavimmat matemaattisten julkaisujen tietokannat. Haku nimellä ”Dembski” on äkkiä tehty. Käy ilmi, että William A. Dembski on väitellyt matematiikan tohtoriksi Chicagon yliopistosta vuonna 1988. Väitöskirjan nimi on ”Chaos, Uniform Probability, and Weak Convergence”. Työn ohjaajina ovat olleet Patrick Billingsley ja Leo Kadanoff, jotka ovat arvostettuja matemaatikkoja. Saavuttamansa tohtorinarvon perusteella Dembskillä on täysi oikeus nimittää itseään matemaatikoksi.
Sen sijaan Dembskin myöhemmät omat tieteelliset aikaansaannokset ovat olleet sangen vähäiset. Hänellä on nimissään yksi ainoa referoitu tutkimusartikkeli, joka on ilmestynyt vuonna 1990, ja sitä on siteerattu yhden ainoan kerran. Näin vähäisillä ansioilla Dembski tuskin saisi matemaatikon virkaa mistään yliopistosta.
Kaikki muu Dembskin julkaisutoiminta onkin sitten ollut kreationismin eli ns. ”älykkään suunnittelun” julistamista. Sanan- ja mielipiteenvapaus toki kuuluu hänellekin. Mutta jos Dembski olisi oikeassa, se merkitsisi koko nykyisen tieteellisen maailmankuvan heittämistä romukoppaan. Periaatteessa on toki aina mahdollista, että yksinäinen suuri uudistaja on oikeassa ja me kaikki muut väärässä. Mielestäni on kuitenkin sangen epätodennäköistä, että Dembski olisi tällainen uudistaja, koska hänen tuotantonsa on niin suppea.
Peräti kolme suomalaista professoria on suositellut Dembskin kirjoja suurelle yleisölle. Tapio Puolimatka siteeraa Dembskiä ahkerasti omissa teoksissaan. Matti Leisola on toimittanut suomeksi Dembskin teoksen ”Älykkään suunnitelman idea” ja Markku Kulmala on kirjoittanut siitä myönteisen arvion. Puolimatkasta ja Leisolasta voidaan jo käyttää Casablancaelokuvan sanontaa ”the usual suspects”, mutta mitä kummaa Suomen tiedepalkinnon voittaja, arvostettu fyysikko Markku Kulmala on Dembskin ajatuksista löytänyt?
Dembski kuulunee niihin tiedemiehiin, joista voidaan aikanaan todeta, etteivät he olleet edes väärässä. Hänen teorioissaan on kuitenkin sen verran matematiikkaa mukana, että niille on mahdollista kirjoittaa matemaattinen vastine. Lähellä meitä sellaisen on julkaissut ruotsalainen Olle Häggström lehdessä ”Nordisk Matematisk Tidskrift” 2/2006. Olisi toivottavaa, että myös Suomessa Dembskin ajatuksiin kiinnitettäisiin kriittistä huomiota. Tehtävä sopisi jollekulle todennäköisyyslaskennan asiantuntijalle.
Osmo Pekonen
Kirjoittaja On Helsingin Ja Jyväskylän Yliopistojen Matematiikan Dosentti.
Julkaistu Skeptikko-lehdessä 3/2009. Lehden sisällysluettelo » · Lue koko numero Digi-Skeptikkona »
Muut vapaasti luettavat jutut samasta numerosta:
Pääkirjoitus
Minä, skeptikko: Pertti ”Fingerpori” Jarla
Muumioitunut muna ja muita mysteereitä Massimo Polidoro tutkii eriskummallisia väitteitä
Skeptikko 20 v. sitten
Piikkejä akupunktiomyyttiin
Olli: Heldelmäsuola Pomosin
YouTube-skeptismiä!
Voodoo tappoi Michael Jacksonin?
Kirjat: Muotitietoinen vai poliittisesti oikeaoppinen?
Keskustelua
