”Ihmiset puolustavat näkemyksiään myös halveeraamalla kriitikoita

– meitä totisia ja epäempaattisia skeptikoita.”

TUTKIMUSTEN mukaan uskoa paranormaaliin voidaan vähentää kriittiseen ajatteluun tähtäävillä oppitunneilla. Oppilaiden kriittinen ajattelu ei silti välttämättä ole lisääntynyt. He ovat saattaneet luopua paranormaaleista uskomuksistaan sosiaalisista syistä, esimerkiksi siksi, että he ajattelevat, että kurssi oli siihen tarkoitettu. Ehkä oppilaat hetkellisesti sulkevat tietyt ajatukset pois, jotta heidän ei tarvitsisi ajatella omien uskomustensa kanssa ristiriidassa olevaa materiaalia.

Jotkut tutkijat puhuvat tässä yhteydessä mielen lokeroitumisesta. Aivot voivat säilöä keskenään ristiriitaisia seikkoja niin, että yksilö itse ei huomaa sitä.

Toinen mekanismi voi olla eristymisen pelko. Opetustilanne – jopa kriittiseen ajatteluun tähtäävä – on väistämättä hierarkkinen. Oppilas saattaa tunneilla raportoida vähäisempää uskoa paranormaaliin, koska hän, tiedostaen tai tiedostamattaan, haluaa kuulua joukkoon ja välttyä syrjinnältä. Tällainen varmasti riittää aitoon muutokseen uskomuksissa.

Myös pelkkä auktoriteettien läsnäolo ja ajatusmaailma voivat riittää. Kenties oppilas kuvittelee, että opettaja on yleensä oikeassa riippumatta siitä, johtuuko se opettajan taidoista kriittisessä ajattelussa vai ei.

YLILUONNOLLISUUS ON YHDISTELMÄ HERKKÄUSKOISUUTTA JA TIEDONPUUTETTA

KRIITTISEN AJATTELUN opettaminen on joka tapauksessa hankalaa. Erityisen vaikeaa se on, jos mukaan otetaan pohdintoja siitä, mitä ylipäätään ovat paranormaali ja yliluonnollinen.

Oletetaan, että on jokin henkiolento, joka pystyy vaikuttamaan ihmisiin jollakin ennestään tuntemattomalla voimalla. Olisiko tämä yliluonnollinen ilmiö?

Se, että voima on tieteelle tuntematon, ei voi olla riittävä syy nimittää sitä yliluonnolliseksi. Mikä siis on riittävä kriteeri? Ilmiö on yliluonnollinen vain, jos pystytään aukottomasti osoittamaan, että ilmiötä ei ole mahdollista selittää. Tämä on luultavasti looginen mahdottomuus: jotta voitaisiin todistaa, että ilmiö ei ole selitettävissä tai ymmärrettävissä, ilmiö pitäisi tuntea perinpohjin – jolloin ilmiö ei olisi enää yliluonnollinen.

Näin ajateltuna yliluonnollisuus on vain yhdistelmä herkkäuskoisuutta ja tiedonpuutetta. Niinpä jos tavoitteena on edistää kriittistä ajattelua, valistuksen lisäksi on kiinnitettävä kriittinen huomio tahoihin, jotka herkkäuskoisuudesta ja tietämättömyydestä hyötyvät. Uskontoja ei ole syytä jättää tämän tarkastelun ulkopuolelle.

Suuri osa maailman väestöstä edelleen uskoo ja toimii sen mukaan kuin olisi olemassa jumala, joka vaikuttaa maailman tapahtumiin ”yliluonnollisten” voimiensa avulla. Ensimmäistäkään jumalallista väliintuloa ei kuitenkaan ole todennettu tai mitattu, ja skeptikon on tuotava tämä ilmi.

Näkymättömän ja olemattoman jumalan välillä ei ole eroa, joten on järkevämpää etsiä hyvää elämää muualta.

OSA IHMISISTÄ SAA USKOMUKSISTA MIELENRAUHAA

USKONTOJA TARKASTELLESSAAN skeptikko siis joutuu arvioimaan sellaisten väitteiden todennäköisyyttä, joita ei ole edes periaatteessa mahdollista kumota.

Eräs ongelma on se, että osa ihmisistä saa näistä eifalsifioituvista uskomuksista mielenrauhaa tai muunlaisia psykologisia ja sosiaalisia hyötyjä. Luultavasti jotkut uskomukset edistävät yksilön hyvinvointia nimenomaan falsifioitumattomuutensa takia. Tiede ei esimerkiksi pysty todistamaan Allahin tai Jahven olemattomuutta.

Osalle ihmisistä tämä riittää: oliot ovat heille riittävän todellisia, jotta niistä voi saada elämälleen merkitystä.

(Tosin on huomattava, että länsimaalaisten parissa uskonnollinen paranormaali näyttäytyy enenevässä määrin enää kirkollisissa rituaaleissa. Ne ovat eräänlaisia yleisesti hyväksyttyjä seurapelejä, joiden avulla on kätevä vastata yleisinhimillisiin tarpeisiin: miten osoittaa sitoutumista parisuhteeseen tai kunnioitusta vainajalle. Siinä määrin kuin nämä riitit ja niissä esitetyt väitteet edistävät uskoa paranormaaliin ja vaikuttavat ihmisten maailmankuvaan, skeptikon on keskusteltava niistä.)

Yleensä ihmiset toki mielellään ovat oikeassa ja nojaavat todisteisiin. He arvostavat sitä, että väitettä voidaan testata ja joko kumota tai vahvistaa. Totuudessa pysyminen ja tietoon pyrkiminen ovat kuitenkin vain motiiveja muiden joukossa. Ihmiset haluavat myös nähdä elämällään tarkoituksen, olla yhteisönsä arvostamia ja hankkia merkityksellisiä ihmissuhteita.

SKEPTIKOLLE JÄÄ KAKSI EPÄKIITOLLISTA TEHTÄVÄÄ

MONET USKOMUSJÄRJESTELMÄT palvelevat tällaisia itsen arvostamiseen liittyviä tarpeita. Tässä uskomuksen falsifioitumattomuus on avuksi. Ihmiset pystyvät sen avulla suojaamaan uskonnollisia (ja usein myös poliittisia) näkemyksiään. Kumoutumattomuus auttaa puolustautumaan sellaisia faktoja vastaan, jotka johtaisivat oman maailmankuvan kyseenalaistamiseen.

Ikävä kyllä melkein mille tahansa kumoutumattomalle olennolle voidaan hankkia väkivaltaisuuteen asti omistautuneita opetuslapsia, jos takana on riittävästi propagandaa ja mahdollisuus yhteisöllisyyteen. Paradoksaalisesti falsifioitumattomuuden houkutus saattaa nykyisessä tietoyhteiskunnassa olla aiempaa suurempi; tosiasiaväitteitä kun on helpompi testata faktoilla. ISIS-taistelijakin osaa googlata.

Ihmiset puolustavat uskonnollispoliittisia näkemyksiään myös halveeraamalla kriitikoita – meitä totisia ja epäempaattisia skeptikoita – ja kuuntelemalla perusteluita vain tietyiltä henkilöiltä ja vain tietyistä lähteistä. Kumoutumattomuus saattaa kuitenkin olla näitä tärkeämpi tekijä tuottamaan epäkriittisyyttä ja turvallista varmuuden tunnetta.

Lisäksi on muistettava, että jumalolentojen olemassaolo on teoreettinen (ja kenties todennäköisyyslaskennan ulkopuolinen) kysymys. Täten se harvoin on yhtä vetoava kuin uskontojen käytännöllisemmät kysymykset: miten löytää yhteys jumalan rakkauteen tai miten palvella jumalaa paremmin.

Kun ihmiset siis lankeavat kumoutumattomiin uskomuksiin, testattavuus ja oikeassa oleminen ovat jääneet käytännöllisempien ja palkitsevampien seikkojen jalkoihin. Myönteinen omakuva hyödyllisenä ryhmän jäsenenä ja mahdollinen ikuinen elämä ovat syrjäyttäneet kriittisen ajattelun. Tämä on inhimillisesti katsottuna ymmärrettävää. Kaikki eivät millään voi saada yhtäläistä tunnustusta kriittisinä ajattelijoina tai totuuden kertojina.

Skeptikolle jää kaksi epäkiitollista tehtävää: 1) löytää uskomusten takana olevat virhepäätelmät ja todisteiden puutteellisuus ja 2) osoittaa ne uskoville. Kolmas tehtävä on kiitollisempi mutta vastakkaisen propagandan johdosta vaikeampi: perustella, millä tavoin pyrkimys rationaalisuuteen ja kriittiseen ajatteluun johtaa korkeaan moraaliin ja hyvinvoiviin yhteiskuntiin.

LÄHTEITÄ:

Skeptic 2015. Vol 19, No Journal of Personality and Friesen, Campbell & Kay. Robert Trivers 2014: Petos Suom. Kimmo Pietiläinen.

4, 2015.

Social Psychology 2014. Painossa.

ja itsepetos ihmiselämässä. Terra Cognita. Helsinki.

Joni Syvänen

Skeptikko

soluttautui

homeopaattien

rokoteiltaan

katselet Kaunista Ja Kallista Kuvatoimistolta*** novärien Laimentamisten Jälkeen Ole Jäljellä suurta Visuaalista Mielihyvää, Sillä Se On ***olevalle Skeptikon Sivulle.

tilattua Homeopaattista Kuvituskuvaa,*** molekyyliäkään Alkuperäisestä Kuvasta. ***paperin Muistin Välityksellä Tallentunut

jossa Ei Ravistelun Ja Pai-*** kuva Tuottaa Kuitenkin ***näkymättömästi Edessäsi

Juha Leinivaara

”Suomen Homeopaatit ry:n hallituksen jäsen Katja Rikala myönsi

avoimesti suositelleensa homeopaattisen malariarokotteen antamista

trooppiselle alueelle matkustavalle henkilölle”, Skepsiksen hallitukseen jäsen

Juha Leinivaara kirjoittaa.

HOMEOPATIAKESKUS 10M” järjesti 20. toukokuuta keskusteluillan rokotteista ja rokotteiden haittavaikutusten hoitamisesta homeo- ” patialla. Homeopatiakeskuksen tiloissa Helsingissä pidetyn keskusteluillan puhujiksi saapuivat homeopaatit Guy Wurman, Charlotta Åström- Lynch ja Katja Rikala. Iltaan osallistui yllätyspuhujana myös neurologian erikoislääkäri Nina Bjelogrlic- Laakso. Voimme olettaa hänen edustaneen enemmänkin Suomen Terveysjärjestöä sen hallituksen jäsenenä kuin homeopaatteja.

Kaiken kaikkiaan ilta oli mielenkiintoinen. Olin iloinen siitä, että monet edellisten vuosien huolenaiheista jätettiin pois puheista. MPR-rokote, autismilla pelottelu, elohopea ja moni muu klassikko oli vaihtunut adjuvantteihin, alumiiniin ja HPV-rokotteeseen. Sain kuulla niin monta väitettä, että en millään pysty kommentoimaan niitä kaikkia tässä artikkelissa.

MIKSI SKEPTIKOT EIVÄT NÄE NÄITÄ ONGELMIA?

ILTA ALKOI GUY WURMANIN esityksellä. Hän määritteli heti, ettei mitään rokotteiden vastaista liikettä ole olemassa. Rokottaminen on tietoinen ja vapaaehtoinen valinta. Tietoinen valinta ei ole liike, joten ei siis ole liikettä rokottamista vastaan. Tavallinen kansa ei ole tarpeeksi tietoinen rokotehaitoista. Hoitohenkilökuntaa ei ole koulutettu tarpeeksi, jotta he osaisivat kertoa niistä terveyskeskuksissa. Lääkäritkään eivät tiedä tarpeeksi rokotteista. Wurman suositteli aina tiedustelemaan hoitohenkilökunnalta, mitä he tietävät rokotteista ja niiden haitoista. Se onkin hyvä kehotus. Kukaan ei halua epäpätevän henkilön hoidettavaksi.

Wurman myös muistutti, etteivät kaikki halua olla rokottamattomia. Jotkut poimivat rusinat pullista, kun valitsevat ne rokotteet, jotka ovat heidän mielestään ottamisen arvoisia. Rokotteita voidaan käyttää vastuullisesti, kunhan rokotteelle on kertynyt laadullisesti hyvää tutkimusta.

Rokotteisiin liittyvän keskustelun laatu huolestutti Wurmania. Keskustelu ei ole rakentavaa, kun pilkkakirveet heiluvat, kun ihmisiä kutsutaan idiooteiksi. Toisaalta hän totesi samassa puheessa rokotekritiikkiin kriittisesti suhtautuvien ihmisten olevan ”uskonnollisesti fanaattisia”. Wurman ihmetteli, mikä rokotekriittisyydessä on niin vaarallista, sillä kriitikot vain vaativat paremmin suoritettuja tutkimuksia rokotteiden turvallisuudesta ja hyödyistä. Alalla on paljon eritasoista tutkimusta. Maallikkokin osaa nähdä koeasetelmien läpi. Wurman kysyi, miksi skeptikot eivät näe näitä ongelmia.

Autismin ja rokotteiden väliseen yhteyteen Wurman ei ottanut kantaa, koska ilmiö on liian monitahoinen – autismiin vaikuttavat monet asiat. Minulle oli helpotus, ettei Yhdysvalloista lähtöisin oleva autismilla pelottelu tullut sen vahvemmin esille keskusteluillan aikana.

Wurman esitteli useita kuvia ja käyriä tutkimuspapereista. Niillä havainnollistettiin rokotteiden turhuutta ja heikkoutta. Afrikan ja Intian imeväiskuolleisuus oli valmiiksi vähenemässä ennen rokotuskampanjoiden alkua. Rokotteiden yleisyys ei kuulemma vähentänyt kuolemia. Eli rokotteet ovat olleet turhia.

Viimeisessä diakuvassa näytettiin, miten rokotteiden määrän noustessa nousee myös lapsikuolleisuus. Käyrä tekee varmasti pikaisella katsomisella vaikutuksen vaarallisista rokotteista, mutta jättää kertomatta, että kaikki perustuu korrelaatioon. Kaavakuva perustuu Neil Millerin ja Gary Goldmanin tutkimukseen vuodelta 2011. Siinä tarkasteltiin pelkästään vuoden 2009 tilastoja 34 maan lapsikuolleisuudesta. Niitä verrattiin kyseisissä maissa käytettyjen rokotusohjelmien rokotteiden määrään. Tässä kohtaa Miller ja Goldman tekivät pientä hienosäätöä lukuihin: he laskivat yhdistelmärokotteet eri rokotteiksi, jotta rokotteiden kokonaismäärä lisääntyisi. Esimerkiksi Itävallan kohdalla yksi lapsille tarkoitettu ”Infanrix hexa” -rokote lasketaan neljäksi eri rokotteeksi sen sisältämien neljän eri antigeenin takia. Vertailun tekeminen vain yhden vuoden tiedoilla, vaikka niin monen vuoden tiedot olisivat saatavilla, ei myöskään herätä luottamusta taulukosta tehtäviin johtopäätöksiin.

Seuraavaksi Wurman kävi varsinaisen rokotetutkimuksen kimppuun. Rokotekriitikoita tyydyttävän rokotustutkimuksen ongelmana on rahoitus. Patentinhaltija ja rokotteen valmistaja maksavat tutkimusten tekemisen. Puolueeton taho olisi parempi. Sellaista ei Wurmanin mukaan ole rokotetutkimuksessa, joten siinä ei ole tarpeeksi objektiivista tietoa. Hän alleviivasi tutkimuksen puutteita GlaxoSmithKlinen hepatiitti B -rokotetutkimuksella, jossa ei käytetty vertailuryhmää ja jossa tarkkailuaika oli vain neljä vuorokautta. Lisäksi rokotetta verrataan toiseen rokotteeseen, joten tutkimus ei selvitä rokotettujen ja rokottamattomien eroja.

Tällaisen vertailevan tutkimuksen puutetta alleviivattiin toistenkin homeopaattien puheissa. Rokotettujen ja rokottamattomien vertailu olisi juuri sellainen puuttuva tutkimus, jota tilaisuudessa kaivattiin. Sellaisia ei kuulemma ole suoritettu.

Myöhemmin kuitenkin kuulimme homeopaatti Charlotta Åström-Lynchin esittävän kaksi tutkimusta, joissa verrattiin rokotettujen ja rokottamattomien eroja. Näissä tutkimuksissa rokotetuilla oli tietenkin huonompi terveys. Eivätkä ne ole ainoita tutkimuksia, joissa verrataan rokotettuja rokottamattomiin. Toisissa vertailuissa löydetään terveyseroja toiseen suuntaan.

AIHEUTTAAKO LUOMURUOKA AUTISMIA?

NEUROLOGIAN ERIKOISLÄÄKÄRI Nina Bjelogrlic-Laakson aiheena oli HPV-rokotteiden haitat. Hänen mukaansa ne ylittävät reilusti rokotteesta saatavat hyödyt. Hän esitteli itsensä aivan oikein kovan lääketieteen edustajaksi: kokemusta löytyy runsaasti toksikologian ja neurologian saralta. Rokotekriitikko ja lääkäri Suzanne Humphreysin kutsuminen Suomeen vuonna 2013 oli Bjelogrlic-Laakson ja Suomen Terveysjärjestön tekosia. Tuon tempauksen seurauksena Bjelogrlic-Laakso sai varoituksen työnantajaltaan. Hän ei saa enää mainita työpaikkaansa tämänkaltaisissa tilaisuuksissa.

Yhteenveto HPV-rokotteen haitoista lienee paikallaan. Neurologi kertoi yleisölle, ettei rokote ole tutkitusti turvallinen. Aktiivista haittojen seurantaa ei pääsääntöisesti tehdä rokotetutkimuksessa. Passiivinen seuranta paljastaa vain 1- 10 % haitoista. HPV-rokotteiden tutkimuksessa ei ole käytetty aitoja lumerokotteita, vaan ne ovat sisältäneen mm. alumiinia. ”Eihän silloin voida tietää rokotteen haittavaikutuksia”, Bjelogrlic-Laakso totesi. Hän siteerasi myös anonyymiä tutkijaa, joka sanoi hänelle HPVrokotteesta: ”Haitoista en tiedä, mutta ei niillä tehoakaan ole.”

Seinälle heijastettiin lista tutkimuksista, jotka kertovat HPV-rokotteen haitoista. Eräs tutkimus kertoo australialaisesta 16-vuotiaana hedelmättömäksi sairastuneen tytön tapauksesta, jossa ei selvinnyt mitään selkeää munasarjojen vajaatoiminnan aiheuttajaa. Esille nostettiin tytölle annettu Gardasil-rokote, koska paperin kirjoittaneiden mielestä jäljelle ei voi jäädä mitään muuta aiheuttajaa. Syy-yhteyttä rokotteelle ja sairastumiselle ei saada sen paremmin selville. Se onkin vaikeaa, sillä vastaavissa munasarjojen vajaatoiminnoissa syy jää usein selvittämättä. Tässä 16-vuotiaan tapauksessa haittavaikutus oli ilmennyt vasta viisi kuukautta Gardasil-rokotteen saamisen jälkeen. Siksi rokotteen yhdistäminen hedelmättömyyteen jääkin paperissa erittäin spekulatiiviseksi.

Muissa esitetyissä tutkimuksissa on sama ongelma. Parhaimmillaan kronologisia yhteyksiä löydetään, mutta kausaliteetin osoittaminen jää uupumaan. Korrelaatio voi löytyä yllättävistä paikoista. Luomuruoan suosio on noussut käsi kädessä autismin yleisyyden kanssa. Aiheuttaako luomuruoka siis autismia?

HPV-rokotteisiin liitetyt haittavaikutukset ovat monipuolisia ja runsaita. Ainakin näin asia esiteltiin, kun neurologi näytti käyriä ilmoitetuista haitoista. Luvut oli saatu VAERS-tietokannasta. Se on Yhdysvaltojen passiivinen haittavaikutusten rekisteri. Rekisteriin ilmoitetaan haittavaikutuksia ilman alkeellista syy-yhteyttä haittavaikutuksen tueksi. Se ei ole ongelma. Näin saadaan helposti alustava ja nopea varoitus, jos jollakin rokotteella, lääkkeellä tai hoidolla on mikään merkittävä haittavaikutus. Silloin rekisteriin kertyy piikki, joka toivottavasti herättää tutkimaan tarkemmin, onko haittailmoitusten taustalla oikea lääketieteellinen tekijä. VAERSin suuri etu on sen mahtava kustannustehokkuus.

Passiivisella valvontajärjestelmällä on kuitenkin heikkoutensa. Kuka tahansa voi laittaa rekisteriin vaikka minkälaisen ilmoituksen haittavaikutuksesta. Se mahdollistaa mahdollisimman laajan tietokannan, joka on hyvä asia. Samalla se tekee siihen liitetyn tiedon tason laadusta erittäin vaihtelevan, joka ei ole hyvä asia. VAERSrekisterissä rokotteeseen liitetty haittailmoitus ei automaattisesti tarkoita, että rokote aiheutti haittavaikutuksen. Haittailmoituksiin tulee nousua pelkästään siitä, jos esimerkiksi jokin lääke tai rokote on uutisotsikoissa. Sellaisia otsikoita voi tulla vaikkapa rokotevastaisten ryhmien toimesta. Bjelogrlic-Laakso ei kertonut näitä VAERS:in rajoituksista yleisölle.

VÄESTÖÄ HARVENNETAAN TARKOITUKSELLISESTI?

VAERS-REKISTERIN TIETOJEN mukaan Yhdysvalloissa käytetyllä HPV-rokotteella on poikkeuksellisen suuri edustus haittailmoituksissa. HPV-rokote on ollut määrällisesti vain hieman yli kolme prosenttia kaikista käytetyistä rokotteista. Haittailmoitukset ovat kuitenkin suhteessa muihin rokotteisiin pahimmillaan jopa 23 kertaa yleisempiä. Kun HPV-rokote otettiin käyttöön kesällä 2006, lähti myös hedelmättömyyshaittailmoitusten lähettäminen VAERS-rekisteriin 790 %:n nousuun. Sama kohonneiden haittailmoitusten ilmiö HPV-rokotteen käyttöönoton jälkeen toistui muiden terveyshaittojen kohdalla. Samaten VAERS-tietojen perusteella HPV-rokote on aiheuttanut peräti kaksi kolmannesta aborttien haittailmoituksista, kun lukuja vertaillaan pelkästään viiden suosituimman rokotteen kesken.

Nämä räikeän järkyttävät luvut eivät vain jostain syystä tule esiin itse rokotetutkimusten aikana, vaikka HPVrokotteita on annettu jo useille kymmenille miljoonille naisille ympäri maailmaa. Pienenä freudilaisena lipsahduksena HPV-rokotteiden vaarallisuudesta neurologi Bjelogrlic-Laakso sanoi, että Gardasil tappaa enemmän kuin Cervarix. Hän totesikin heti perään, ettei tarkoittanut asiaa aivan sillä tavalla: ensimmäiseen liitetään enemmän haittavaikutuksia kuin jälkimmäiseen.

HPV-rokotteen esiteltiin olevan kaikkea muuta kuin kustannustehokas, turvallinen ja toimiva. Miksi sitten sen sallitaan olevan käytössä kaikista VAERS-rekisteristä löytyvistä haittailmoituksista huolimatta? Bjelogrlic-Laakso mainitsi pari spekulaatiota mahdollisista motiiveista: lääkärien arvovallan suojeleminen, lääketeollisuuden liiketoiminnan säilyttäminen ja kaikkein yllättävimpänä tarkoituksellinen väestön harvennus.

Bjelogrlic-Laakson materiaali näyttäisi enimmäkseen tulleen hänen kehumansa yhdysvaltalaisen ”SaneVax, Inc.” -järjestön kautta. Nimi tulee sanoista ”turvalliset, edulliset, tarpeelliset ja tehokkaat rokotteet”. Järjestö on erittäin aktiivinen rokotteiden vastustaja. Siltä ei ole saatu selkeää vastausta siitä, mitkä rokotteet ovat järjestön mielestä tarpeellisia ja tehokkaita.

Yhtenä pikaisena heittona Bjelogrlic-Laakso sanoi, ettei rokotetutkimuksessa käytetä aitoja plasebo-rokotteita. Eettiseltä kannalta on toki parempi antaa rokotteita kuin jättää jokin ryhmä rokottamatta. Entä miten saadaan tietää uuden rokotteen aidot haittavaikutukset, jos niitä verrataan aina vain toisiin rokotteisiin? Ilmiö on monimutkaisempi. Useimmissa rokotetutkimuksissa verrataan rokotteita keskenään. Joissain taas verrataan rokotetta liuokseen, jossa on rokotteen adjuvantteja ja säilöntäaineita. Joskus käytetään ihan pelkkää suolaliuosta, kuten esim. Merck-lääkevalmistajan Gardasil-rokotteen tutkimuksissa. Kunnon perinteisiä plasebo-kontrolloituja rokotetutkimuksia tehdään, mutta ei kaikissa rokotetutkimuksissa.

HOMEOPATIA TEPSII LÄHES KAIKKIIN ROKOTEHAITTOIHIN?

KLASSINEN HOMEOPAATTI Katja Rikala keskittyi aiheeseen ”millä periaatteella homeopaattisia valmisteita käytetään rokotteiden aiheuttamien haittojen hoitamisessa”. Rokotteiden kohdalla homeopaatit ovat valmiimpia menemään kohti lääketieteellisempää periaatetta. Hieman homeopaattisen periaatteen vastaisesti rokotehaittoja hoidetaan itse rokotteista valmistetuilla homeopaattisilla aineilla. Tätä voidaan täydentää perinteisellä ajatuksella sopivien oirekokonaisuuksien löytämisellä potilaasta, jolloin alkuperäisellä lääkeaineella ei ole mitään biologista yhteyttä rokotteisiin.

Yleistäen voidaan sanoa, että homeopaattien mielestä homeopatia tepsii lähes kaikkiin rokotehaittoihin. Rikalan esityksessä mainittiin, että homeopatiaa on käytetty mm. autismipotilaiden hoidossa. Homeopatian katsotaan puhdistavan rokotteiden jättämiä jälkiä ihmisissä. Tosin Rikala mainitsi, ettei homeopatiakaan pysty kaikkeen. Sitä voidaan käyttää ennaltaehkäisevästi rokotehaittojen minimoimiseen.

Rokotteiden vaarallisuuden takia homeopaatit tarjoavat myös vaihtoehtoa rokotteille. Ne ovat joko homeoprofylaksit tai nosodit. Ne valmistetaan sairauksista, joita vastaan rokotetaan, esimerkiksi bakteereista tai viruksista. Niitä annetaan myös ennaltaehkäisevästi ”konstituutiolääkeaineina” vastustuskyvyn parantamiseksi.

Henkilökohtaisesti sävähdyttävin kommentti oli se, että Suomen Homeopaatit ry:n hallituksen jäsen Rikala myönsi avoimesti suositelleensa homeopaattisen malariarokotteen antamista trooppiselle alueelle matkustavalle henkilölle. Tällainen toiminta on mahdollisesti tappavan neuvon antamista toiselle ihmiselle. Kyseessä on asia, joka nostatti otsikoita Britanniassa vuonna 2006, kun BBC:n Newsnight-toimittaja tekeytyi homeopaatin asiakkaaksi. Kohun jälkeen British Homeopathic Association on erikseen huomauttanut jäsenilleen, ettei homeopatiaa pidä käyttää malarian ehkäisemiseen.

VAARALLISET LÄÄKETIETEEN ROKOTTEET VOIDAAN JÄTTÄÄ POIS?

YLEISÖKYSYMYSTEN AIHEITA oli monia. Rokotteissa käytettävien myrkkyjen vaarallisuudesta huolestuneita rauhoiteltiin homeopaattisten rokotteiden turvallisuudella. Eräs yleisön jäsen kuvaili aivan oikein, ettei homeopaattisissa rokotteissa ollut enää laimentamisen jälkeen jäljellä haitallisia ainesosia. Pelkästään aineiden informaatio tallentuu homeopaattiseen rokotteeseen, joten niitä voidaan antaa huoletta lapsille ja aikuisille. Ja vaaralliset lääketieteen rokotteet voidaan jättää pois.

Olennainen kysymys illan teeman kannalta oli, minkälaisia rokotteita puhujat suosittelevat otettavan. Meille oli illan aikana kerrottu rokotteiden olevan vaarallisia ja hyödyttömiä. Nyt puhujat totesivat, etteivät he ole lääkäreitä. Siksi he eivät voi tehdä suosituksia rokotteiden ottamisesta tai ottamatta jättämisestä.

Rokotteiden teho ei ole täydellinen, kuten valmistajat itsekin kertovat. Niiden kehittäminen ja tutkiminen on ikuinen projekti, jossa taistellaan muuttuvia viruksia ja bakteereita vastaan. On yleisesti tiedossa, että rokotteilla on haittavaikutuksia. Niitä luetellaan rokotteiden pakkausselosteissa. Joitain rokotteita on vedetty pois käytöstä niiden haitallisuuden takia. Näin tehtiin mm. BCGtuberkuloosirokotteen kohdalla.

Rokotteiden turvallisuuden seuranta on myös ikuinen projekti, jota suoritetaan erilaisilla valvontamenetelmillä. Kun homeopaatit ja rokotekriitikot vaativat näiden asioiden parantamista, he ovat oikeilla jäljillä. Siksi on sääli, että puheissa eksytään niin helposti umpikujiin vetoamalla ala-arvoiseen tieteeseen.