KIRJAT

Riitta Hari, Jaakko Järvinen, Johannes Stephan Salenius, Mikko Sams, Petri

Lehtonen, Kirsti Lonka, Anssi Peräkylä, Ilkka Pyysiäinen, Ylikoski: Ihmisen Mieli. Gaudeamus, 2015.

ALKUVUODESTA Gaudeamukselta ilmestynyt teos ”Ihmisen mieli” perustuu Suomen Kulttuurirahaston rahoittaman monitieteisen Argumenta-hankkeen Mieli-forumin yhteistyöhön. Kaksivuotisen hankkeen aikana runsaan sadan hengen tutkijayhteisö järjesti neljä työpajaa sekä loppukokouksen. Forumin johtoryhmä päätti kirjoittaa tutkimushankkeen pohjalta yhtenäisen ja aidosti monialaisen kirjan, joka sisältää aivotutkimuksen, biologian, psykiatrian, kliinisen lääketieteen, psykologian, sosiologian, kulttuurintutkimuksen, systeemiteorian, talous-, uskonto- ja kielitieteen sekä filosofian näkökulmat.

Teos ei esitä minkään yksittäisen tieteenalan kohdalla uutta ja mullistavaa, mutta onnistuu monitieteisyyden ihannetta tavoitellessaan likipitäen täydellisesti. Yksipuolisia ja heikosti perusteltuja näkemyksiä kirjasta on kriittisenkin lukijan vaikea löytää.

TEOKSEN RAKENNE JA TIETOPAKETIT

IHMISEN MIELI koostuu johdannosta, viidestä pääluvusta sekä loppusanoista. Johdanto ja toinen luku lähtevät liikkeelle määritelmistä ja mielen perustasta. Kolmas luku tarkastelee mielen kehityskaarta lapsuudesta aikuisuuvin keskeinen merkitys, sillä kristillisyyden perusajatus on, että Jumala uhrasi poikansa koko ihmiskunnan syntien sovitukseksi.

Onnellinen lapsuus on kuitenkin mahdollista saada myöhemminkin, jos se ei tarkoita totuuden muuntelua vaan kokemusten kohtaamista totuudellisesti, jolloin hankalien asioiden joukosta voidaan löytää myös elämää ylläpitäneet voimat, ihmiset ja asiat.

42-49 vuoden ikä on kirjan mukaan skeptikon kannalta vaarallinen: silloin hengellinen nälkä kasvaa ja ihminen herkistyy tajuamaan sellaista, jota viimeksi on aistinut ehkä rippikouluikäisenä. Noin 60-vuotiaana niin naisilla kuin miehilläkin tapahtuu selkeitä biologisperäisiä muutoksia, joita harva voi jättää täysin noteeraamatta.

”Koululääketieteen ja vaihtoehtoisen hoitotieteen alue seteen. Neljännessä luvussa pureudutaan mielen liikkeelle paneviin tekijöihin, joissa tunteilla katsotaan olevan iso merkitys. Viides luku käsittelee tietoisuutta ja etenkin tietoisen ja tiedostamattoman suhdetta. Kuudennessa luvussa esitellään mielenterveyden- ja häiriöiden määritelmiä ja piirteitä, sekä suhtaudutaan kriittisesti mustavalkoiseen ”terve vai sairas” -ajatteluun. Loppusanoissa kirjoittajat kertaavat monitieteisen mielen tutkimuksen tavoitteet.

Päälukujen ohella kirja sisältää kolmetoista tietopakettia erinäisistä mielen tutkimuksen keinoista sekä mielen ilmiöistä. Vaikka johdanto, pääluvut sekä loppusanat nivoutuvat selkeästi yhtenäiseksi paketiksi, tietoiskut ilmestyvät kuin tyhjästä ja pysäyttävät lukijan pohtimaan usein hankalia ja erityistietoja vaativia kokonaisuuksia. Teoksen paremman luettavuuden kannalta tietoiskut olisikin voinut sijoittaa osaksi päälukuja.

MIELEN RYVÄSMÄÄRITELMÄ TUTKIMUKSEN PERUSTANA

MIELTÄ EI VOI LÄHTEÄ suin telemättä, mitä kyseisellä siis mieli tulisi määritellä?

päin tutkimaan ensin määritkäsitteellä tarkoitetaan. Miten Vastaus ei riipu pelkästään siikä varsin laaja kauneusbisnes ovat tämän yskän jo kauan sitten ymmärtäneet. Ihminen ei halua näyttää vanhalta eikä tuntea itseään vanhaksi, ja jos siinä erilaiset ammattilaiset kykenevät auttamaan, vastaanotto on lämmin.”

Ajatus siitä, että seksuaalinen halu on loputtomiin ostettavissa näpsäkästi kaupan hyllyltä, on kirjan mukaan viimeistään kuudenkymmenen ikävuoden kohdalla hylättävä. ”Ihminen ei ole sen ikäinen, mitä hän tuntee olevansa.”

Kirja on mielenkiintoinen ja uskottava, vaikka kirjoittaja tuntuu varovaisesti kannattavan vaihtoehtoista hoitotiedettä, enneunia, telepatiaa ja sattumia, jotka ovat enemmän kuin sattumia. Tämä ei häiritse ainakaan minua liikaa. Itse asiassa minussa heräsi kiinnostus elämänkaarikirjoituskursseihin, mutta sellaisia ei nettihaun mukaan järjestetä tällä hetkellä missään.

tä, mitä mielellä tarkoitetaan. Se riippuu myös siitä, mitä määrittelemisellä tarkoitetaan. Yksi tapa määritellä jokin asia on rajata määritelmän alaan kuuluvat riittävät ja välttämättömät ehdot. Mielen määrittelyssä tämä tarkoittaisi, että rajataan joukko yksilöityjä tekijöitä, joita jokaisella olennolla välttämättä on oltava, jotta tällä voitaisiin katsoa olevan mieli. Mikäli jokin näistä tekijöistä puuttuisi, kyseinen olio ei olisi mielellinen.

Teoksen kirjoittajat eivät lähesty mielen määrittelyä tästä näkökulmasta. Sen sijaan he tekevät sen ryväsmääritelmän avulla. Mieli on ryväs toimintoja, kykyjä ja ominaisuuksia. Toimintoja ovat esimerkiksi ajattelu, havaitseminen, kokeminen, tietäminen, muistaminen, tunteminen, tahtominen, haluaminen, kuvitteleminen, toivominen, ymmärtäminen, tiedostaminen, päätöksenteko ja tavoitteellinen toiminta. Mielen ominaisuuksia taas ovat esimerkiksi uskomukset, tajunta, tietoisuus, tarkkaavaisuus, intentionaalisuus, rationaalisuus, älykkyys ja henkilöys (s. 18).

Näin määriteltynä mielen tutkimus ei pyri jyrkästi erottelemaan mielellisiä olioita niistä, joilla mieltä ei ole, vaan pikemminkin tarkastelemaan niitä ryppäitä, joita mielellisillä oliolla on. Mielellisyys ei ole joko-tai -käsite, vaan aste-käsite. Terve aikuinen ihminen on malliesimerkki olennosta, jolla on mieli. Mielen toimintoja, kykyjä ja ominaisuuksia on kuitenkin myös lapsilla, eläimillä sekä koneilla. Myös muita kuin ihmismieliä voi olla olemassa.

Ryväsmääritelmä on tärkeä lähtökohta monitieteisen mielen tutkimuksen perustaksi. Kun mieli ymmärretään näin laaja-alaisesti, sen tutkimuksessa ei pyritä palauttamaan mielellisiä ilmiöitä johonkin perustavan tason mekanismiin. Kirjoittajat (s. 29-30) muotoilevat asian seuraavasti:

”Mielen tieteellistä selittämistä ei tule ymmärtää mielen ilmiöiden palauttamisena johonkin alemman tason mekanismiin. Pikemminkin tavoitteena on selvittää, kuinka mielen ilmiöt – kyvyt, ominaisuudet ja toiminnot – ovat mahdollisia. Tämä kysymys voidaan esittää monella eri tavalla.”

Kun tutkimusproblematiikka muotoillaan näin, mikään yksittäinen tieteenala ei pääse jylläämään omilla vahvuuksillaan, ja korostamaan omaa erinomaisuuttaan muihin näkökulmiin nähden. Teoksesta ei esimerkiksi ole löydettävissä rippeitäkään C. P . Snow’n luonnehtimasta luonnontiede-humanismi -vastakkainasettelusta tai erityistieteiden hierarkisoinnista. Ihmisen mieltä selittäessään ja ymmärtäessään tutkijayhteisö ei voi nojata jyrkkään erotteluun luonnon ja kulttuurin välillä.

Vaikka ihmismielen toimintojen ja ominaisuuksien perustana ovat tietyt aivojen ja hermoston sähkökemialliset ilmiöt, mieli ei palaudu aivoihin ja tätä kautta fysiikan lakeihin vahvan reduktionismin mielessä. Toisaalta mieli ei ole aivoista ja perimästä riippumaton tyhjä taulu, jonka ympäröivä kulttuuri ja kieli kirjoittavat, kuten vahva sosiaalinen konstruktionismi olettaa.

Ryväsmääritelmän mukaan mieli ei ole olio, vaan abstrakti käsite. Siksi olisi harhaanjohtavaa kysyä, missä mieli sijaitsee. Pikemminkin se kehkeytyy luonnollisesta perustastaan tietyssä kulttuurissa ja kielessä. Läpi teoksen

”Ihmisen mielen” kirjoittajat toistuvasti korostavatkin, että ”mieli on alati muuttuva, toisin sanoen dynaaminen prosessi” (s. 172). Muuttuvana, kehittyvänä ja verkostoituneena kokonaisuutena mieltä muokkaavat biologinen ja kulttuurillinen evoluutio yhdessä yksilönkehityksen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen kanssa.

Erityistieteiden tutkimustulosten ohella myös filosofialla on keskeinen rooli ihmisen mielen tutkimuksessa. Lähtökohtaisesti se auttaa määrittelemään ja muotoilemaan käsitteitä. Mielen- ja tieteenfilosofian avulla on mahdollista hahmottaa monimutkaista kokonaiskuvaa, ja pohtia, kuinka yksityiskohtaiset mieltä koskevat tosiasiat liittyvät toisiinsa. Toiseksi mielen tieteellinen tutkimus sivuaa myös eettisiä ongelmia. Mielen hermostollisen rakenteen selvittäminen ei ole juuri jättänyt tilaa ihmisen moraaliselle toimijuudelle.

Jos elämässä tekemämme valinnat ovat seurausta tiedostamattomista hermostollisista prosesseista, miten meidän tulisi sitten suhtautua moraalisen vastuullisuuden ja syyntakeisuuden käsitteisiin? Kirjoittajat (s. 23) painottavat, että ”tällaisten vaikutusten vuoksi tutkijoiden tulisi pyrkiä hahmottamaan tutkimustuloksensa yhteydessä laajempaan mieltä koskevaan käsitteelliseen maastoon ja moraalin kaltaisiin sosiaalisiin instituutioihin.”

Näihin kysymyksiin vastaamiseksi filosofialla olisi varmasti paljon annettavaa.

MONITIETEISYYS ON MAHDOLLISTA

”IHMISEN MIELEN” PARASTA antia eivät ole vakiintuneiden tutkimustuloksien raportoinnit tai niiden yleistajuiset esitykset. Samat asiat voisi lukea esimerkiksi lukio- tai yliopistotason oppikirjoista. Teoksen vahvuus on pikemminkin kyvyssä valjastaa eri tutkimusperinteistä tulevien tutkijoiden erityisosaaminen monimutkaisen ongelmavyyhdin, ihmisen mielen, hahmottamiseen.

Tutkimuskohteen vaikeuden vuoksi tällainen hybridiasiantuntijuus on välttämätöntä. Tämä on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Humanistisen ja luonnontieteellisen yhteistyön onnistumisen taustalla vaikuttavat monenlaiset ennakkoluulot ja varautuneisuudet. Kuten kirjoittajat kuvaavat omia tuntemuksiaan teoksen johdantoluvussa (s. 14):

”Vaikka alussa pelkäsimme humanistisen ja luonnontieteellisen lähestymistavan törmäyksiä, ehkä jopa kolhaisuja omalle ammattiylpeydelle, ennakkoluulot antoivat pian tietä avoimelle ajatustenvaihdolle ja varautuneisuus innostukselle.”

Oman lukukokemukseni mukaan ”Ihmisen mieli” osoittaa, että pitkään vallinnut yhteistyökyvyttömyys Snowin kuvaaman kahden kulttuurin välillä on tässä teoksessa ennakkoluulottomasti ylitetty. Mielen tutkimiseen on olemassa monta näkökulmaa. Nämä eivät kuitenkaan ole toisistaan riippumattomia, vaan ne voidaan taitavalla tavalla yhdistää. Mielestä on hyvä olla monta mieltä, mutta sen voi tehdä yhdessä tuumin.

kirjoittaja On Jyväskylän Yliopiston Filosofian tohtorikoulutettava.

KIRJAT

Risto K. Järvinen

YKSI HOITO KAIKKIIN SAIRAUKSIIN

Alexander Loyd & Ben Johnson: Paranemisen Avain. Basam Books, 2014.

ALEXANDER LOYD etsi kahdentoista vuoden ajan parannuskeinoa vaimonsa kliiniseen masennukseen. Joka päivä hän rukoili Tracyn puolesta, kunnes Jumala viimein latasi hänen mieleensä ja sydämeensä tiedoston, jota hän alkoi nimittää ”Paranemisen avaimiksi”. Jumalan antamat ohjeet poistivat Loydin vaimon masennuksen 45 minuutissa.

Vaihtoehtoterapeuttina toiminut Loyd alkoi pian opettaa ”Paranemisen avaimia” asiakkailleen. Tulokset olivat tyrmistyttäviä. Metodi paransi MS-taudin, syövän, diabeteksen, migreenin ja Parkinsonin taudin. Ennen kuin hän pystyi kertomaan löydöstään maailmalle, hänen täytyi vakuuttaa itselleen, että menetelmä voidaan todistaa tieteellisesti ja lääketieteellisesti päteväksi.

Loyd oli tehnyt aiemmin tutkimustyötä tietääkseen, että lähes jokainen ihmiskehon ongelma on pystytty jäljittämään stressistä johtuvaksi. Hän käytti sykevälivaihtelua mittaavaa testiä stressin mittaamiseksi autonomisessa hermostossa. Puolitoista vuotta kestäneen testauksen tulokset olivat huikeasti paremmat kuin hän oli toivonut: ”Paranemisen avaimet” poisti epätasapainoon joutuneesta hermostosta sellaisen määrän stressiä, että se saavutti tasapainon 20 minuutissa.

”Vaikka testitulokseni eivät olleet peräisin kliinisestä tai kaksoissokkotutkimuksesta, ne riittivät näyttämään avoimesti suhtautuville ihmisille, että heillä on toivoa”, Loyd kirjoittaa. Hänen mukaansa tarve kaksoissokkotutkimuksiin pienenee merkittävästi, jos on päivänselvää, että hoito tai terapia toimii.

Tulosten perusteella Loyd päätteli, että jos kerran kehon immuuni- ja paranemisjärjestelmät voivat parantaa minkä tahansa vaivan, on syyn, joka estää näitä järjestelmiä toimimasta, oltava ainoa syy kaikkiin sairauksiin. Syy on stressi, mutta ei mikä tahansa stressi. Sairautta luova stressi on syvään solutasolle juurtunutta stressiä, joka on riippumaton ulkoisista olosuhteista. Tämä stressi johtuu solumuistoista.

PARANEMISRUKOUS

SOLUMUISTI ON KIRJAN toisen kirjoittajan, uskomuslääkintään erikoistuneen lääkäri Ben Johnsonin mukaan todistettu tieteellisesti. Tieteilijät uskoivat vuosikausia, että muistot ovat tallentuneet aivoihin, mutta ne ovatkin tallentuneet ihmisen kaikkiin soluihin. ”On olemassa lukuisia dokumentoituja tapauksia siitä, miten siirtoelimen saanet henkilöt alkoivat havaita itsessään elimen luovuttajan ajatuksia, tunteita, unia, persoonallisuuden piirteitä ja jopa ruokamieltymyksiä.”

Onneksi solumuistot pystytään parantamaan. ”Todisteemme on, että ihmiset kertovat meille jatkuvasti ja yleensä pian menetelmää käytettyään tuhoisien tunteidensa ja uskomustensa parantuneen.”

Kirjassa riittää hämärää teoriaa ja mystisten ilmiöiden selittämistä kvanttifysiikalla. Vasta sivulla 233 päästään asiaan eli itse metodin opettamiseen. Menetelmässä viedään kädet kehon neljän paranemiskeskuksen eteen: nenän, aataminomenan, leukaluiden ja ohimoiden. Energian annetaan ”säteillä” sormista kehoon. Samaan aikaa luetaan mielessä paranemisrukous.

”Rukoilen, että kaikki tietoiset ja tiedostamattomat kielteiset kuvat, epäterveet uskomukset, tuhoisat solumuistot ja fyysiset ongelmat löytyvät, avautuvat ja paranevat täyttyessäni valolla, elämällä ja Jumalan rakkaudella.”

EI HAITTAA, EI HYÖTYÄ

MENETELMÄÄ TULEE käyttää vähintään kuuden minuutin ajan kolme kertaa päivässä. Se on parantanut Ben Johnsonilla olleen Lou Gehrigin taudin, johon ei ole parannuskeinoa. Kirjan tarinoiden mukaan metodi on myös sulkenut sydämessä olleen reiän, korjannut kallonsa murtaneen lemmikkiliskon ja parantanut aviomiehen peräpukamat.

Hyvää kirjassa on pitkä vastuuvapauslauseke, jonka mukaan ”Paranemisen avainta” ei ole tarkoitettu minkään fyysisen tai psyykkisen taudin diagnosointiin, hoitoon tai parantamiseen. Kiitos kirjoittajille myös siitä, että kirjassa kielletään lopettamasta lääkkeiden käyttö ja luopumasta lääkärinhoidosta.

Loydin metodi toimii kuin homeopatia. ”Emme ole kuulleet menetelmästä koituneen minkäänlaista haittaa yhdellekään niistä lukuisista ihmisistä, jotka ovat käyttäneet sitä.” Todellista vaikutusta ei siis ole suuntaan eikä toiseen.

Kirjan lopussa kirjoittajat heittävät haasteen: ”Todista, että olemme väärässä!” Pojat! Ei se niin mene. Todistakaa te, että olette oikeassa!

KIRJAT

KUKA KÄTTÄ KEINUTTAA?

Jaakko Yli-juonikas: Vanhan Merimiehen Tarina. Otava, 2014.

OISIN kertoa iltasadun liikunta- ja puhekyvyttömästä tytöstä, joka ihmeen kaupalla löytää fasilitaatiomenetelmän ja murtautuu ulos mykkyyden ” vankilasta. Tai voisin kertoa iltasadun kahdesta äärimmilleen ylirasittuneesta omaishoitajasta, jotka mielenterveytensä rippeitä varjellakseen alkavat uskoa vaikeavammaisen hoidokkinsa ajattelevan ja kommunikoivan. Kumpi tarina on koskettavampi?”

Näin kirjoittaa Jaakko Yli-Juonikkaan kirjan perheen äiti Niina. Vai kirjoittaako? Kirjan edetessä ei enää ole selvää, kuka kulloinkin on äänessä: Niina-äiti, Aarno-isä vai vaikeasti vammainen Annika-tytär, jonka viestejä äiti ja isä saavat esiin tytön kättä tietokoneen näppäimille ohjaamalla, fasilitoimalla.

Isä kertoo tytön kirjoittaneen, että tämä on masentunut eikä halua enää elää. Äiti ei sellaisia viestejä ole tytöltä saanut. Äidille tyttö on kirjoittanut, ettei isä saa kylvettää häntä tästedes. Annika kirjoittaa myös:

AAMU SAISI JO SARASTAA

Tiina Raevaara: Yö Ei Saa Tulla. Paasilinna, 2015

PELKÄSIN lapsena pimeää. Vaikka miten vakuuttelin itselleni, että tuolin selkämyksellä roikkuu takki, se muuttui kummitukseksi, kun sitä alkoi pimeässä tuijottaa. Sairastin paljon. Kuumehoureessa näin, kuinka Mustanaamio liukui litteänä kankaana jaloistani sängyn alle. Heräsin kauhuissani. Nukahdin. Mustanaamio valui sängyn alle uudestaan. Tätä jatkui tunnista toiseen.

Äiti kertoi, että näkemäni ei ole totta, minä kuvittelen kaiken. Muistin tämän, kun seuraavana yönä palasin vessasta makuualkoviin ja näin, että sängylläni istuu karhu. Näytin kieltä mielikuvitusolennolle. Siitäpä karhu suuttui ja hyökkäsi muristen kimppuuni. Talo heräsi itkuuni, jälleen kerran.

Lapsuuden pelot palasivat mieleeni, kun luin Skepsiksen varapuheenjohtaja Tiina Raevaaran kirjaa

”Oulun yliopiston tutkijat eivät usko, että kirjoitan itse. Kustannusyhtiö Silvan edustaja Rikhard Kuusimaa ei usko, että kirjoitan itse. Kynnys ry:n työntekijä ei usko, että kirjoitan itse. Äiti uskoo, että isä on kirjoittanut ne viestit, joissa minä ilmaisen haluni nukkua pois.”

”Ja nyt äiti on alkanut epäillä kaikkia kirjoituksiani. Myös niitä, joita hän on ollut itse fasilitoimassa. Hän on alkanut uskoa suggestiovaikutukseen. Siihen, että kaikki hänenkin fasiloitoimansa kirjoitus on peräisin Annikan näköiseltä mielikuvitusolennolta, ei Annikalta itseltään.”

”On myönnettävä, että suggestiovaikutus todella toimii. Äiti todistaa sen käytöksellään: tutkijat, Kuusimaa, Erä ja muut skeptikot ovat tosiaan onnistuneet suggeroimaan hänet vuosikausia kestäneellä taitavalla manipuloinnilla.”

”Vanhan merimiehen tarina” on kummallinen, mielenkiintoinen teos. Se ei ota kantaa siihen, toimiiko fasilitaatio vai ei, mutta kertoo mihin avustettu kommunikaatio voi pahimmillaan johtaa.

”Yö ei saa tulla”. Kun kirjan kertojan Johanneksen ”viisumi Höyhensaarille vanhentuu”, hänen unettomat yönsä muuttuvat kammottaviksi. Uni, valve, hallusinaatiot ja vainoharhaisuus sekoittuvat keskenään. Öisellä, usvaisella kaupungilla kohdataan raitiovaunussa matkustavia silmättömiä ihmisiä, ylösalaisin kulkevia junia ja jäykkiä ihmisnukkeja. Kotiin uhkaa saapua Nukkumatti, jonka tehtävä on kiskoa pitkäkyntisillä kourillaan unettomien ihmisten silmät irti ja poimia ne verisinä säkkiin.

Kirjan kertojan hengitys rahisee pelosta. Lukijan sormet, omani, vaihtavat sivuja nopeaan tahtiin. Ahmin kirjan loppuun, sillä rationalistinen puoleni haluaa tietää, mistä on kysymys. Pieni poika sisälläni haluaa painajaisen päättyvän ja niin haluaa myös aikuinen mies. Välillä minua pelotti ihan oikeasti, sillä vaikka skeptikko ei uskokaan yliluonnolliseen, unessa kaikki on totta.

Risto K. Järvinen

Risto K. Järvinen

SKEPSIKSEN

HAASTE

20 000 EUROA

KÄTEEN PUHTAANA SILLE, JOKA TUOTTAA

VALVOTUISSA OLOSUHTEISSA

ILMIÖN.

PARANORMAALIN

Mentalisti Pete Poskiparta Ja Toimittaja Ivan Puopolo Ovat Lupautuneet Maksamaan Kumpikin 5000 Euroa Em. Kokonaissummasta. Tähtitieteen Tohtori Hannu Karttunen Ja Elokuvatuottaja Iiro Seppänen Ovat Lupautuneet Maksamaan Kumpikin 2500 Euroa. Skepsis Ry Maksaa Summasta 5000 Euroa. Haastesumma Voidaan Maksaa Myös Humanoidistipendinä – 20 000 Euroa Puhtaana Ulottimeen Sille Humanoidille, Joka Itse Noutaa Stipendin Ja Antaa Samalla Dna (tai Vastaavan) Näytteen. Poikkeustapauksessa Summa Voidaan Myös Maksaa Mukana Seuraavalle Ihmiskontaktiseuralaiselle.

Liity Skepsiksen Jäseneksi!

Kuka Tahansa Kiinnostunut Voi Hakea Jäsenyyttä Koulutustaustasta Ja Elämänkokemuksesta Riippumatta, Kun Hän Hyväksyy Yhdistyksen Säännöissä Määritellyn Tarkoituksen Ja Toimintaperiaatteet.

Yhdistyksen Kalenterivuosittainen Jäsenmaksu Tilauksen) On 25 € Tai Alle 24-vuotiailta 12,50

Vuodelle 2015 (sis. Skeptikko-lehden € (jos Olet Alle 24-vuotias, Ilmoita Syntymäaikasi).

Voit Myös Tilata Skeptikko-lehden Liittymättä Jos Liityt Keskellä Vuotta, Sinulle Toimitetaan

Jäseneksi. Tilausmaksu On 25 € / Vuosi. Kaikki Kuluvana Vuonna Ilmestyneet Skeptikko-lehdet Jälkeenpäin.

Voit Liittyä Skepsikseen Netissä Tai Lähettämällä Vapaamuotoisen Hakemuksen Sihteerillemme: Skepsis Ry, Paula Heinonen, Tieteiden Talo, Kirkkokatu 6, 00170 Helsinki

Yli 25 Vuotta Kysymyksiä

Skepsis Ry:n Yhteystiedot Tieteiden Talo, Kirkkokatu 6, 00170 Helsinki Internet: Www.skepsis.fi Pankkiyhteys: Aktia Fi13 4055 2920 1119 88

Jäsenasiat, Lehtitilaukset, Osoitteenmuutokset Paula Heinonen Tieteiden Talo Kirkkokatu 6 00170 Helsinki Puh. 040 820 9166 Secretary@skepsis.fi

Taloudenhoitaja Toni Heikkinen Keskuskatu 14 B 13 04600 Mäntsälä Treasurer@skepsis.fi Puh: 050 537 3792

Skepsiksen Hallitus Vuonna 2015 Puheenjohtaja Otto J. Mäkelä Varapuheenjohtaja Tiina Raevaara Ville Aarnikko, Denis Galkin, Juha Leinivaara, Heikki Nevala, Timo Tontti

Alueyhteyshenkilöt Joensuu: Vesa Tenhunen Puh. 0400 935 893 Vesa.tenhunen@skepsis.fi

SKEPSIS RY ON VUONNA 1987 PERUSTETTU SUOMALAISTEN SKEPTIKKOJEN YHDISTYS.

Skepsiksen Vuonna 2009 Muutettujen Sääntöjen Mukaan Yhdistyksen Tarkoitus On:

– Edistää Kriittistä Ajattelua, Tieteellisen Tiedon Hankintamenetelmien Opetusta Sekä Tieteeseen Ja Järkeen Perustuvaa Käsitystä Maailmasta. – Edistää Kiisteltyjen Tai Erityisen Poikkeuksellisten Väitteiden Tieteellistä Tarkastelua. – Edistää Keskustelua Tieteelliseen Maailmankuvaan Liittyvistä Tärkeistä Aiheista. – Ylläpitää Tällaisesta Toiminnasta Kiinnostuneiden Ihmisten Verkostoa, Järjestää Kokouksia Ja Keskustelu- Ja Luentotilaisuuksia Sekä Harjoittaa Tiedotus- Ja Valistustoimintaa.

Yhdistys On Poliittisesti, Aatteellisesti Sekä Uskonnollisesti Sitoutumaton. Yhdistyksen Varsinaiseksi Jäseneksi Voidaan Hyväksyä Yksityinen Henkilö Tai

Jyväskylä: Juha Merikoski Puh. 040 755 1820 Juha.merikoski@skepsis.fi

Kuopio: Aulis Koivistoinen Puh: 050 5439 647 Aulis.koivistoinen@skepsis.fi

Tampere: Jose Ahonen Puh. 040 558 7497 Jose.ahonen@skepsis.fi

Turku: Heikki Kujanpää Puh. 044 022 0420 Heikki.kujanpaa@skepsis.fi

Skepsis Ry:n Tieteellinen Neuvottelukunta Tnk:n Puheenjohtaja, Professori Jukka Maalampi (hiukkasfysiikka), Professori Kari Enqvist (fysiikka), Professori Mika Hemmo (oikeustiede), Pst Virpi Kalakoski (psykologia), Dosentti Hannu Karttunen (tähtitiede), S. Albert Kivinen (filosofia), Professori Hanna Kokko (biologia, Ekologia), Professori Eerik Lagerspetz (yhteiskuntatiede/ Filosofia), Professori Hannu Lauerma (lääketiede), Professori Anto Leikola (biologia, Oppihistoria), Dosentti Marjaana Lindeman (psykologia), Dosentti Juha Merikoski (fysiikka), Dosentti Markku Myllykangas (terveyssosiologia), Dosentti Ilkka Pyysiäinen (uskontotiede), Professori Jeja Pekka Roos (sosiaalipolitiikka), Dosentti Veijo Saano (lääketiede), Anssi Saura (biologia).

Oikeustoimikelpoinen Yhteisö, Joka Hyväksyy Yhdistyksen Tarkoituksen Ja Toimintaperiaatteet. Kannattavaksi Jäseneksi Voidaan Hyväksyä Yksityinen Henkilö Tai Oikeustoimikelpoinen Yhteisö, Joka Haluaa Tukea Yhdistyksen Tarkoitusta Ja Toimintaa.

Yhdistys Julkaisee Neljä Kertaa Vuodessa Ilmestyvää Skeptikko-lehteä.

Mallia Yhdistykselle Haettiin Yhdysvalloissa 1976 Perustetusta Csicopista (committee For The Scientific Investigation Of Claims Of The Paranormal), Mikä Ilmenee Mm. Yhdistysten Samankaltaisina Toimintaperiaatteina. Skepsis Ry Toimii Kuitenkin Itsenäisesti, Vaikkakin Yhteistyössä Csicopin (nykyään Csi – The Committee For Skeptical Inquiry) Ja Muiden Vastaavien Järjestöjen Kanssa.

Yhdistys On Ecson (european Council Of Skeptical Organisations) Ja Tieteellisten Seurain Valtuuskunnan Jäsenjärjestö.

”think Helsinki, Think!” -tapahtuman* yksi Kansainvälisistä Vieraista Oli Hiuk- *kasfysiikan Professori Tara Shears.