Karmeita asiavirheitä

Jukka Nieminen: Vaiettu Muinaisuus. Salakirjat, 2015.

JUKKA ”JUKKIS” NIEMINEN on vakiinnuttanut asemansa Suomen tuotteliaimpana esoteerikkona ja pseudohistorioitsijana. Hänen uusin kirjansa ”Vaiettu muinaisuus” on tervetullut yhteenveto aiemmasta tuotannosta, jonka aiheet ovat polveilleet kabbalasta Amerikkaan keskiajalla purjehtineisiin temppeliherroihin.

Kaikkia Niemisen laajassa tuotannossaan käsittelemiä teemoja ei ole edes yritetty mahduttaa teokseen mukaan, vaan aihealue on rajattu viisaasti Suomen historiaan. Tästä ”Vaiettu muinaisuus” esittää omaperäisen tulkinnan, joka ulottuu jääkaudesta keskiajalle.

AINEISTONA HUHUPUHEET JA MUTU

KIRJA ON KOVAKANTINEN ja ulkoasultaan komein Niemisen tähän asti kirjoittamista. Taitossa on edelleen havaittavissa amatöörimäisyyttä, mutta ei häiritsevissä määrin.

Kirjan tyylilaji on ”estoton pseudohistoria”. Todellisen historiantutkimuksen tai minkään muunkaan kriittisen ja systemaattisen tiedontuotannon kanssa kirjalla ei ole mitään tekemistä. Alkeellisintakaan metodologiaa ei ole ja aineistoksi Nieminen hyväksyy melko avoimesti niin huhupuheet kuin oman mutunsa.

Esitystapaa voisi luonnehtia lähinnä kansanomaisen reheväksi. Silloin harvoin, kun kirjassa käytetään tieteellisiä termejä, näiden kanssa mennään usein täysin metsään. Kirjassa väitetään mm. pleistoseenin olevan jääkauden ”virallinen nimitys”. Termejä ei välttämättä osata edes kirjoittaa oikein, vaan prekessiosta tulee ”precressio”. Epätarkkuuksia ja virheellisiä ilmauksia on kaikkialla. Lukija joutuu miettimään sen kaltaisia asioita kuin onko mystinen ”Arabian emiirikunta” kenties sama kuin Yhdistyneet arabiemiirikunnat.

Kautta kirjan asiavirheet ovat karkeudessaan tyrmääviä. Niemisen mukaan mm. Charles Lyell rakensi modernin geologia perustan vasta sen jälkeen, kun Darwin oli jo julkaissut biologisen evoluutioteoriansa, ja vieläpä tämän innoittamana. Luonnollisesti asia oli juuri päinvastoin. Lyellin kirja ”Principles of Geology” ilmestyi 1830- 33, Darwinin ”On the Origin of Species” vasta 1859.

Kokonaan oma lukunsa ovat huimat väittämät, joita ei perustella mitenkään. Mammutti ei Niemisen mukaan ollut kylmään sopeutunut eläin, mutta saamelaiset sen sijaan ovat ”tunnetusti” baskeista erkaantunut alaheimo.

Lähdeviitteitä tai -luetteloa ei ole, joten on arvoitus, mistä nämä eriskummalliset väittämät ovat peräisin. Materiaalin tasosta kertoo kuitenkin jotain se, että kirjassa puhutaan jopa ”sarvikypäräisistä viikingeistä”. Kyseistä päähinettä tavataan nimittäin lähinnä Harald Hirmuisessa, ei vakavasti otettavassa viikinkiaikaa käsittelevässä tutkimuskirjallisuudessa.

Välillä myös ajatus jää kirjan virkkeissä niin hämäräksi, että lukija jää raapimaan neuvottomana päätään. Nieminen ihmettelee mm. miten kambrikautinen kivi päätyi kymmenen tuhatta vanhaan hiidenkirnuun, ja ilmeisesti katsoo tämän jollakin tavalla todistavan, että jääkausia ei ollut olemassa. Miksi ihmeessä kiven pitäisi olla eri-ikäinen kuin maamme kallioperä, jää vaille selitystä.

MERKITTÄVÄ PSEUDOHISTORIA

JAHKA LUKIJA hyväksyy yllämainitut seikat, kirjan viehätys alkaa avautua.

Niemisen vahvuus on aina ollut kotimaisuus ja omaperäisyys. Hän lainaa kyllä ajatuksia eri pseudotieteen alueilta, mutta muokkaa niitä mieleisekseen. Omaa materiaaliaan hän ammentaa runsain mitoin Suomesta käyttäen inspiraation lähteenä ennen kaikkea karttoja ja geologisia muodostumia.

Kaikesta tästä Nieminen muodostaa Suomelle kokonaisen vaihtoehtoisen historian, missä jääkausia ei ollut, esihistoriallinen väestö täytti maaston ”toteemikivillä” ja maassa kukoisti keskiajalla mahtavia kuningaskuntia, jotka rakensivat palvontapaikkojaan 33,3 kilometrin etäisyyksille toisistaan. Parhaimmillaan tarina tempaa mukaansa kuin vetävä romaani.

Valitettavasti kirjan suurin heikkous piilee siinä, että tarina nykii pahasti. Nieminen käyttää niin paljon aikaa tieteellisen historiantutkimuksen, arkeologian ja geologian haukkumiseen, että välillä siitä tulee kirjan pääsisältöä, ja hänen omien näkemystensä esitteleminen jää sivurooliin.

Puutteistaan huolimatta ”Vaiettu muinaisuus” on kiistatta merkittävä kotimainen pseudohistoria, jonka paikka on kaikkien alan harrastajien kirjahyllyssä.