Mitä rokotteet ovat saaneet aikaan
Rokote opettaa elimistön puolustusjärjestelmän tunnistamaan taudinaiheuttajan ilman, että tauti pitää sairastaa. Isorokko tappoi 1900-luvulla arviolta 300 miljoonaa ihmistä; rokotuskampanjan ansiosta WHO julisti sen hävitetyksi vuonna 1980. Polio on kadonnut lähes koko maailmasta, ja Suomessa tuhkarokko, kurkkumätä ja hinkuyskä ovat muuttuneet jokaisen lapsiperheen pelosta harvinaisuuksiksi. Rokotteiden vaikutus kuolleisuuteen on niin suuri, että se näkyy väestötilastoissa paljain silmin.
Juuri menestys on rokotevastaisuuden ongelma: kun tautia ei enää näe, sen vaarat unohtuvat ja rokotteen pienet riskit korostuvat. Rokotevastaisuus on yhtä vanha kuin rokotteet. Ensimmäiset vastustusliikkeet syntyivät Englannissa 1800-luvulla isorokkorokotuksen tultua pakolliseksi.
Wakefield ja autismiväite
Nykyisen rokotevastaisuuden tärkein lähde on brittilääkäri Andrew Wakefieldin vuonna 1998 Lancet-lehdessä julkaisema artikkeli, jossa hän esitti MPR-rokotteen (tuhkarokko, sikotauti, vihurirokko) ja autismin välillä yhteyden. Aineistona oli kaksitoista lasta. Myöhemmin paljastui, että potilastietoja oli muokattu ja että Wakefield oli saanut rahaa asianajajilta, jotka valmistelivat kannetta rokotevalmistajia vastaan. Lancet veti artikkelin takaisin vuonna 2010, ja Wakefield menetti lääkärinoikeutensa.
Väite on sittemmin tutkittu perusteellisemmin kuin juuri mikään muu lääketieteellinen kysymys. Suomessa Heikki Peltolan ryhmä seurasi MPR-rokotettuja lapsia neljätoista vuotta eikä löytänyt yhteyttä autismiin. Tanskalainen rekisteritutkimus vuodelta 2019 kattoi 657 000 lasta samalla tuloksella. Rokotteiden säilöntäaine tiomersaali poistettiin lasten rokotteista varotoimena 2000-luvun alussa; autismidiagnoosit jatkoivat kasvuaan aivan entiseen tapaan, mikä on vahva osoitus siitä, ettei syy ollut siinä.
Todelliset haitat tutkitaan avoimesti
Rokotteilla on haittavaikutuksia, ja niistä kertominen rehellisesti on paras vastalääke huhuille. Suomessa sikainfluenssarokote Pandemrix lisäsi lasten ja nuorten narkolepsiariskiä vuosina 2009–2010. Yhteys havaittiin nimenomaan haittaseurannan ansiosta, se tutkittiin, se myönnettiin, ja rokotteen käyttö lopetettiin. Näin järjestelmän kuuluukin toimia. Rokotteen hyväksymisessä ja käytössä arvioidaan aina hyötyjen ja haittojen suhdetta, ja esimerkiksi tuhkarokossa sairastamisen riskit ovat moninkertaiset rokotteeseen verrattuna.
Yleisimmät väitteet tarkistettuina
- "Liian monta rokotetta liian aikaisin kuormittaa immuunijärjestelmää."
- Vauvan elimistö kohtaa joka päivä tuhansia uusia antigeenejä. Koko rokotusohjelman antigeenimäärä on murto-osa siitä, mihin yksi tavallinen nuhakuume elimistön altistaa.
- "Luonnollinen immuniteetti on parempi."
- Sairastettu tauti antaa usein immuniteetin, mutta hintana on itse tauti: tuhkarokko aiheuttaa aivotulehduksen noin yhdelle tuhannesta sairastuneesta ja heikentää immuunimuistia vuosiksi.
- "Rokotteissa on alumiinia ja muita myrkkyjä."
- Alumiiniyhdisteitä on käytetty tehosteaineina 1930-luvulta lähtien. Rokotusohjelman koko alumiinimäärä on pienempi kuin se, minkä vauva saa äidinmaidosta tai korvikkeesta samana aikana.
- "Rokotetut sairastuvat silti."
- Mikään rokote ei suojaa sataprosenttisesti. Kun suurin osa väestöstä on rokotettu, sairastuneiden joukossa on väistämättä rokotettujakin, mutta sairastumisen todennäköisyys on heillä paljon pienempi.
Laumasuoja ja keskustelu epäröivän kanssa
Tuhkarokko tarttuu niin herkästi, että sen leviäminen pysähtyy vasta, kun noin 95 prosenttia väestöstä on rokotettu. Rokottamattomuus ei siksi ole vain oma valinta: se koskee vastasyntyneitä, syöpäpotilaita ja muita, jotka eivät voi ottaa rokotetta. Useimmat rokotteita epäröivät vanhemmat eivät kuitenkaan ole rokotevastustajia vaan huolestuneita. Heille toimii parhaiten kuunteleminen, kysymyksiin vastaaminen ja luotettavien lähteiden tarjoaminen, ei syyllistäminen. Suomessa ajantasaisin tieto löytyy Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.