KIRJAT

PUOSKAROINNISTA 96 MARKAN SAKKO

Kalle Kananoja: Ihmelääkärit Suomessa 1850-1950. Kuhnekylpyjä, sähköä ja suggestiota. SKS kirjat, 2021.

ISTORIOITSIJA Kalle Kananojan teoksessa käsitellään laajasti ihmelääkäreiden ja parantajien historiaa Suomessa. Lähteinä kirjassa on käytetty vuonna 1920 lääkintöhallituksen lääkäreille lähettämän puoskareita koskevan kyselyn vastauksia sekä oikeudenkäyntien asiakirjoja, sanomalehtiä ja muistitietoa. Tarkastelussa on aikaväli 1850-1950, jota Kananoja kuvaa siitä erityisenä, että biolääketieteen rooli oli vasta vähäinen, mutta kuitenkin vahvistumassa.

Lääkärillä käyminen ei kuulunut tavallisen kansan elämään välttämättä lainkaan ennen 1900-lukua. Mikäli lääkärille pääsi, ei se lääketieteen kehittymättömyyden vuoksi ollut yksiselitteisesti sen turvallisempaa kuin parantajalla käyminen. Siten ei ole yllättävää, että erilaiset itseoppineet parantajat olivat merkittävässä roolissa.

Kirjan johdanto keskittyy yleiseen aihepiirin historiakatsaukseen. Perinteisesti puoskareina ja parantajina pidettyjen ammattiryhmien lisäksi esille nousevat apteekkarit, jotka herättivät monessa ihmisessä enemmän luottamusta kuin kansanparantajat. Vuoden 1920 lääkäreiden kyselyvastauksessa osa lääkäreistä kuitenkin nimesi apteekkarit pahimmiksi puoskareiksi. Lääkäreiden puoskarisyytökset kohdistuivat myös hyvin itsenäisesti toimiviin kätilöihin ja terveydenhoitajiin. Oman osuuteensa tilanteeseen toi yllättävästi myös pappiloissa harjoitettu lääkintä. Kirjan myötä avautuukin puoskaroinnin historiasta huomattavasti laajempi kuva kuin keskusteluissa yleensä on esillä.

Teos jakautuu yhdeksään eri lukuun, joissa kaikissa tarkastellaan parantajia hieman eri näkökulmasta käsin. Oma luvun ovat saaneet muun muassa homeopatia, suggestio ja kasvilääkintä uskonnollisessa yhteisössä. Erityisen ajankohtaiselta tuntuu luku rokotusten vastustajista. Käsittelen tässä arviossa muutamaa kirjan lukua tarkemmin.

Kananojan mukaan 1800-1900-lukujen vaihde oli luku- ja kirjoitustaidon levitessä myös parantajien keinojen modernisoitumisen aikaa. Jos aiemmin loitsut ja taiat olivat laajasti käytössä, lukutaito siirsi itseoppineet lukevat parantajat askeleen pois perinteiden piiristä modernimpaan maailmaan. Tämänkaltaisesta toiminnasta kirjassa on esimerkkinä Amanda Jokinen, joka tuomittiin vuonna 1888 puoskaroinnista 96 markan sakkoon. Myös hänen isänsä ja tyttärensä kerrotaan toimineen itseoppineina parantajina, joten perinne kulki suvussa sukupolvelta toiselle. Lukemis- ja kirjoittamistaito muutti parantajien toimintaa myös siten, että heitä lähestyttiin kirjein eri puolilta maailmaa. Amanda Jokiselle lähetettyjä kirjeitäkin on säilynyt melkein 700.

Kuhnelaisuus eli luonnonparannus on saanut nimensä saksalaisen luonnonparantaja Louis Kuhnen mukaan. Tarkkaan ruoka- ja kylpyjärjestelmään perustuva hoitomenetelmä sai Suomessa suuren suosion 1900-luvun alussa. Vesihoidosta tuli myös joidenkin lääkäreiden keskuudessa suosittuja ja niillä pyrittiin korvaamaan osittain perinteisiä lääkkeitä. Suuren osan parantajista motiivina oli oma tai läheisen parantumiskokemus. Tämä ei liene nykyisillekään parantajille vieras lähtökohta. Luonnonparannus levisi Suomessa laajasti ja siitä kertoo myös laajat oikeudenkäynteihin liittyvät aineistot.

Maailman nykytilanne suorastaan pakottaa nostamaan esiin myös rokotusten vastustamisesta kertovan luvun. Rokotusvastaisuus nousi 1900-luvun alussa erityisesti luonnonparannuksen ja kasvissyönnin kannattajien piirissä. Varsinaiseksi omaksi liikkeeksi rokotevastaisuus muotoutui 1920-luvulla. Tällöin voimassa oli rokotuspakko, ja liike halusi kumota pakkoon liittyvän lainsäädännön. Nykyaikaan verrattuna lainsäädäntö oli ankara, sillä rokottamattomuus esti julkisiin kouluihin ja hämmästyttävästi myös vankiloihin pääsemisen yli kuukauden mittaisiksi ajoiksi. 1900-luvun rokotevastaisuutta motivoineiksi syiksi mainitaan toisaalta uskomus rokotusten vaarallisuudesta ja toisaalta ajatus niiden hyödyttömyydestä sekä rokotusten moraalittomuus lääkäreiden saamien taloudellisten hyötyjen vuoksi. Lisäksi keskustelussa nousi esille myös itsemääräämisoikeuden merkitys. Perusteet eivät vaikuta kovin vierailta nykyistäkään rokotusvastaista keskustelua seurattaessa.

Kalle Kananojan kirja on mainio katsaus erilaisten ihmelääkäreiden, parantajien ja puoskareiden historiaan, joista on aiemmin kirjoitettu harmillisen vähän. Teos tuo hyvin esille erilaisten lääketieteen ulkopuolisten parantajatoimijoiden motiiveja ja niiden suosion perusteita eri aikakausilla. Taustalta löytyykin hyvinkin erilaisia ja inhimillisiä syitä parantajana toimimiselle. Varsinainen ihmisten huijaaminen on harvemmin ollut tausta-ajatuksena.