KIRJAT

YLILUONNOLLISET KOKEMUKSET HYÖDYLLISINÄ SUOJAUTUMISKEINOINA

Satumaarit Myllyniemi: Yliluonnollinen sota 1939 – 1945. SKS Kirjat, 2021.

UOMI eli kohtalonvuosiaan 1939 – 1945. Sota mullisti elämän ja herkisti arjen ylittäville kokemuksille. Niistä kertovat enteet, aavistukset ja näyt sotarintamilla, kotirintamalla ja evakkoteillä. Monin aistein koetut elämykset antoivat lohtua ja turvaa synkimpiin hetkiin. Usein ne tulkittiin hengenpelastajiksi. Ne antoivat myös oikeutuksen tappamiselle ja viholliskuvalle.

Kokemuksia tulkittiin vaistoksi, telepatiaksi, aavistukseksi, etiäiseksi, enteeksi, kuudenneksi aistiksi, varjelukseksi, tuuriksi tai sattumaksi. Kokemushetkiin emme pääse käsiksi, mutta jäljellä ovat Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon luovutetut muistot, joita Myllyniemi on kirjaansa kerännyt.

Myllyniemi toteaa, että merkillisten sotakokemusten painolastina on pitkään ollut aiheen arkaluonteisuus. Monet kokijat ovat vaienneet, on hävetty ja karteltu hörhöksi leimautumista. ”Jokaisella on vapaus suhtautua kokemuksiin kuten haluaa. Erilaiset todellisuudet ovat joka tapauksessa mittaamaton rikkaus.”

Moni kirjassa kerrotuista yliluonnollisista kokemuksista on Myllyniemen mukaan jäänyt selittämättömäksi, mutta joukossa on myös hyvin arkisia kokemuksia sekä kriittisiä äänenpainoja. Kertojat kutsuvat kokemuksia sanoilla merkillinen, salaperäinen, ihmeellinen, mystinen, jumalallinen, arvoituksellinen, yliluonnollinen, käsittämätön, outo, kumma tai taikauskoinen sen mukaan, mikä on heille luontevinta.

”Eräs sotaveteraani naureskelee sodan uskonnollismystisille kokemuksille. Hänen mielestään jotkut soturit olivat merimiehen tapaisia taikauskossaan, uskoivat taikoihin ja Raamattuun. Melkein jokaisella oli mukanaan jokin onnea tuottava esine, vaikka hyvän tuurin maskotti tai amuletti. Onnenkantamoiset sodassa saivat jälkikäteen arvoituksellisen merkityksen, ja väärät ennemerkit unohdettiin.”

Tästä tulee mieleen oma ”sotani”, jonka kävin 1984- 1985 Korialla Kymen pioneeripataljoonassa. Eräällä viikonloppulomalla siskoni kertoi äitini kokeneen aikaisemmin viikolla, että juuri tällä hetkellä Ristolle tapahtuu jotain pahaa. Mitään erityisen pahaa ei kuitenkaan tapahtunut, eikä äitini enää puolen vuoden päästä muistanut ollenkaan tätä tunnekokemusta, joka johti häntä harhaan.

Salaperäisten sotakokemusten kohdalla nousee kirjassa esille myös kysymys, miten huumeet liittyvät kokemuksiin. ”Suomalaiset kaukopartiomiehet käyttivät pervitiiniä tehdessään rasittavia tiedustelu- ja tuhoamisretkiä syvälle vihollisten selustaan, ja aine aiheuttaa harhanäkyjä. Kannaksella vuonna 1944 haavoittunut veteraani muisteli morfiinia saatuaan ruusujen kukkineen.”

Rintamamiehet ja heidän perheensä turvautuivat myös ennustaja Aino Kassisen apuun rohkaisua hakien. Myös marsalkka Mannerheim kääntyi Kassisen puoleen, joka lohdutti: ”Suomi ei jää vieraan jalkoihin. Saamme rauhan, mutta se vaatii uhrauksia. Paremmat ajat koittavat.”

Kirjan tarinoita lukiessa huomaa, että kun ihminen on herkillä sodan aikana, lähes mikä tahansa asia saattaa ennustaa mitä tahansa asiaa: sateenkaari, pyrstötähti, kalansaalis, pässinmääkinä, muurahaisten marssi, humahdus koivikossa, kulkusten romina, kesken unen herättävä ääni: ”Älä lähe Viipuriin, ens viikol pannoo plumpsis!”

”Kun toiseksi vanhin poikani haavoittui Syvärillä, niin näin sen unessani tarkalleen sinä aamuna, kun se tapahtui. Vanhin poikani oli silloin kotona lomalla Äänislinnasta. Ja kun aamulla hätäilin, niin se sano, että aina se tuo äiti näkee noita unia ja uskoo. Kun poikani palasi Äänislinnaan, niin sotasairaalasta oli laitettu sana hänen veljensä haavoittumisesta, niin jopa uskoi.”

Antropologina Myllyniemi suhtautuu sodan usein selittämättömiin kokemuksiin yleisinhimillisinä, yleismaailmallisina ja vaikeissa elämäntilanteissa korostuvina ”Vaikka moni kokemus jää käsittämättömään historian hämärään, on silti kiehtova ajatusleikki, mahdollisuuksien rajoissa, lukea kokemuksia hyödyllisinä suojautumiskeinoina, varautumisena ja intuitiivisena toimintavalmiutena.

Asiasta on skeptikonkin helppo olla samaa mieltä.