Kuinka konflikti rakennetaan

PERJANTAINA 19.11. ajankohtaisohjelma Sannikassa puhuttiin otsikolla ”Hyviä asioita huonoilla keinoilla”. Tähtitieteilijä Esko Valtaoja ja toimittaja Renaz Ebrahimi oli kutsuttu keskustelemaan – mutta mistä ja kenen ehdoilla? Provokaatiot tuottavat katsojalukuja. Niitä käytetään tässä ohjelmassa poikkeuksellisella tavalla. Marja Sannikka aloittaa kertomalla ”viisi hyvää tarkoittavaa keinoa, joista voi olla haittaa”. Esimerkit vilahtavat nopeasti, joten tutustuin niihin tarkemmin jälkikäteen, ja avaan niitä nyt tässä.

Ensimmäiseksi Sannikka kertoo, että ”cancel-kulttuuri” tarkoittaa ihmisen tuomitsemista nopeasti kokonaan pahaksi ja epäkelvoksi, ”jos hän sanoo vähänkin jotain epäilyttävää tai sellaiseksi tulkittavaa”. Sitä, että termiä ”cancelointi” käytetään aktiivisesti hiljentämään rasiminvastaista keskustelua, ei avata, vaan ”cancel-kulttuuri” esitetään faktana. Tämä luo tulevalle keskustelulle perusjännitteen.

Toiseksi Sannikka esittää lokerointiväitteen. Kun tätä väitettä tutkii, kyseessä onkin tummaihoisen kirjoittajan vaatimus puhua rasismista valkoisten keskeyttämättä, runoilijan halu saada kääntäjäkseen omakohtaisesti tekstiä ymmärtävä ihminen ja ”Ruskeat tytöt” -verkkomedian uutinen värillisten ihmisten vähyydestä politiikassa. Nämä asiat Sannikka esittää puhtaasti negatiivisina ”lokeroinnin” esimerkkeinä.

Kolmas väite koskee asennetta ”jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan”. Sannikan esimerkkeinä ovat Elokapina-liike sekä Washington Post -lehden artikkeli, jossa hän kertoo naisen kieltäytyvän BLMmielenosoitukseen osallistumisesta. Artikkelin mukaan nainen kuitenkin tukee BLM-liikettä, mutta ei pidä mielenosoittajien uhkaavuudesta. Tämän kertominen olisi antanut ohjelmalle teeman mukaista näkökulmaa, mutta nyt annettiin toinen kuva.

Neljäs väite on ”puhumisen estäminen” yleisenä trendinä, jos ”sanoma ei miellytä”. Sannikan esimerkit ovat yksittäisten luennoitsijoiden esiintymisten perumisia mm. seksuaalivähemmistöjen solvaamisen tai rasismin takia. Sannikka ei kerro taustalla olevia asioita, esimerkiksi Britannian transihmisten surmia ja muita viharikoksia.

Viidentenä Sannikka toteaa, että kulttuureista oppiminen on kiellettyä ja perään, että ”kulttuurisesta omimisesta saa heti moitteet”. Hän samaistaa oppimisen ja omimisen, eikä avaa alkuperäiskulttuurien ryöstämisen ja hyväksikäyttöön liittyvää ”omimisen” taustaa.

Seuraa kommentaattorin vuoro. Tietokirjailija Osmo Tammisalolle Helsingin Sanomien tavoite julkaista tasapuolisesti naisten ja miesten työtä kulttuurisivuilla on tasa-arvo-ongelma, koska nainen ei siksi enää tietäisi, saako tilaa omien ansioidensa vai sukupuolensa vuoksi. Sannikka ei kysy ”miksi”.

”Woken” Tammisalo kuvaa hyvin: kyse on asioiden ymmärtämisestä, siitä että ne tulevat näkyviksi. Sitten hän kuitenkin jatkaa: uhriasemasta tulee identiteetti, ilmiö on uskonnollinen ja kollektivistinen vaatimus puhdasoppisuudesta vailla muuta funktiota. Perusteita ei esitetä, eikä Sannikka niitä kysy.

Tammisalosta Pirkka-Pekka Peteliuksen anteeksipyyntö saamelaissketseistä oli aiheeton, koska katsojan ”mahdollisesti” aikaisempi ajatus ”pohjoisen asukkaista vaarallisina petojen metsästäjinä” muuttui ehkä sketsien jälkeen kuvaksi ”harmittomista, ihan kivoista ja vähän viinaan menevistä”. ”Ehkä saamelaisukot ovat nauraneet kippurassa”, ja ”Petelius on anteeksipyynnöllään mahdollisesti infantilisoinut kokonaisen kansanosan”. Sannikka ei tee tarkentavia kysymyksiä.

Tammilehdolle kulttuurinen omiminen on ”hassu termi”, etnonationalismi, josta ”me halutaan eroon”, totalitarismia ja uskonto. Hän myös väittää Barak Obaman puhuneen ”voimakkaasti woke-kulttuuria vastaan”. Tarkistin. Kyseisessä Obama Foundationissa Chicagossa 30.10.2019 pidetyssä keskustelussa Obama kuitenkin näyttää kritisoineen osoittelevuutta, ei ”woke-kulttuuria”.

Ohjelmasta ei käy ilmi, tiesivätkö Valtaoja ja Ebrahimi sen editoriaalisesta alkuosuudesta. Ebrahimi tuntee keskusteltavan aiheen ja tutkimusta, mutta Valtaojalla ei ollut termeistä, käydystä keskustelusta tai tutkimuksesta juurikaan tietoa. Hänet oli pyydetty ohjelmaan, koska hän on kirjoittanut asiasta kolumnin.

Marja Sannikka toteaa lopuksi, ettei keskustelussa löytynyt yhteisiä keinoja taistella syrjintää vastaan. Näen, että tämä ei ollut edes ohjelman tavoite. Näkyvyyden kannalta ohjelman tulos oli onnistunut, mutta keskustelun kannalta karmea. Jo ohjelman aikana twitter lauloi n-sanaa, kertoi Valtaojasta ”vaarallisen woke-kulttuurin uhrina” ja Ebrahimin ”menettäneen täysin malttinsa”.

Valtaoja kokee oikeutetusti joutuneensa ystävänsä Sannikan asettamaan ansaan, ja kertoo välttävänsä jatkossa vastaavia tilanteita. Ebrahimille tämä on yksi keskustelu tuhansista. Sannikka kertoo jälkeenpäin medialle olevansa ”yllättynyt” keskustelusta.

kirjoittaja On Nykykulttuurin Tutkimuksen Tutkija.