Rattijuopot ja tutkimus

Steve Buissinne / Pixabay.com

KOLAREISTA 80 % ajetaan selvin päin, joten kannattaa ajaa humalassa.

Vitsi on vanha, mutta hyvä. Rattijuoppous sopii muutenkin mainiosti esimerkiksi tutkimuksesta ja tilastojen tulkinnasta. Humalassa voi ajaa kolarin. Selvin päin voi myös ajaa kolarin. Kukaan ei silti väitä todennäköisyyksiä samansuuruisiksi, eikä viittaa yksittäistapauksiin: ainakaan minä en ole kuullut kenenkään mainitsevan, ettei Ranekaan ole humalassa kolaroinut.

Selvää on, että vaikutus ei ole lineaarinen. Promillemäärän nousu puolesta yhteen ei luultavasti vaikuta saman verran kuin nousu yhdestä puoleentoista. Ääritapauksessa vaikutus jopa kääntyy: vahinko jää pieneksi, jos törmää jo kotipihallaan postilaatikkoon.

Lineaarinen ei välttämättä ole vaikutus myöskään rattijuoppojen osuudella. Jos joka viides olisi humalassa, kolarien lisäys olisi varmaankin enemmän kuin kaksinkertainen verrattuna siihen, että joka kymmenes olisi rattijuoppo.

Tästä päätyy kahteen eri tapaan selvittää asiaa. Voidaan tutkia yksilötasolla, miten suuri osa liikenteessä ajavista on juonut, ja miten suuri osa kolareissa kuolleista. Toinen tapa on ryhmätasolla verrata kolarien määrää ja rattijuoppojen osuutta eri alueilla. Tässä on tietysti ilmeinen virhelähde, Mannerheimintiellä ajaminen on toisenlaista kuin Inarissa.

Ryhmätasolla verrata voi alueiden lisäksi samaa aluetta eri aikoina: miten kolarien määrä muuttuu rattijuoppojen määrän muuttuessa.

Rattijuopon auto lienee keskimääräistä vanhempi ja huonompi. Tällaiset sekoittavat tekijät on tietysti huomioitava, kun tilastoja tutkitaan. Ehkä myös poliisia välttelevä kulkee pienempiä syrjäteitä, joka tietysti sekin vaikuttaa.

Tieteessä tulokset yritetään sovittaa johonkin laajempaan kuvaan ja löytää niille perimmäisempi selittäjä. Tässä tapauksessa se on aika helppoa: reaktioaikaa voidaan tutkia ja ainakin Suomesta löytyy vapaaehtoisia ottamaan kuppia tieteen nimissä. Kokeen tulos on kuitenkin epäsuora, ja tieto oikeasta liikenteestä lopulta kertoo totuuden.

Osa laajempaa kuvaa ovat tietysti muut onnettomuustyypit sekä muut päihteet. Rattijuoppoteoria on parhaimmillaan vain erityistapaus päihdeonnettomuusteoriasta.

Kovinta mahdollista dataa olisi kaksoissokkotutkimus: koehenkilöiden vereen ruiskulla alkoholia tai suolaliuosta ja avaimet käteen. Joskus ei eettisistä syistä voi tutkia kaikkea, mitä teknisesti voisi.

Lopuksi ei aina voi unohtaa toimijoiden taustaa. Olisiko oluen valmistajilla intressiä vähätellä riskejä, raittiusliikkeen aktiivit ehkä esittelisivät tutkimuksia, joissa vaikutus kolarirointiin on mahdollisimman suuri?

•••

Kaikki edellä on aika selvää ja yksinkertaista. Samat periaatteet eivät silti tunnu kelpaavan, jos otetaan käsittelyyn vaikkapa korona ja sen rokotteet.

Rokotettukin voi sairastua ja vaikka kuolla. Joillekin tämä tuntuu riittävän syyksi olla ottamatta piikkiä, todennäköisyyksillä ei ole väliä.

Jotkut lehdetkin uutisoivat suoraan, miten suuri osa koronan vuoksi sairaalaan päätyneistä on rokotteensa saanut. Tämä on yhtä järkevää kuin ehdottaa kännissä ajoa, kun enemmistö kolareista ajetaan selvin päin.

Rokotteen riskejä ajatellaan selvitettävän ikäänkuin nollasta lähtien. Todellisuudessa tiedetään paljon aiempien rokotteiden hyödyistä ja haitoista, ja rna-rokotteita on jo käytössä eläimillä. Ei ole pelkkää rna-koronarokoteteoriaa, se on osa laajempaa rokoteteoriaa.

Lopuksi ja tärkeimpänä: on syynsä sille, miksi meillä on ammattitutkijoita. Heidän ei tarvitse olla välttämättä maallikoita älykkäämpiä, ainoastaan tutkia työkseen. Ei totuus ole aina aivan yksinkertaista selvittää suoraan tilastoa lukemalla, ja on tervettä nöyryyttä olla kuvittelematta niin. Ivalolla ja Mannerheihimintiellä voi olla eroa niin koronarajoitusten kuin promillemäärän vaikutuksessa.