RAEVAARA

SALALIITTOTEORIAT OVAT KIEHTOVIA sellaistenkin mielestä, jotka eivät niihin usko. Senkö takia salaliittoteoriat saavat merkitykseensä nähden kovin paljon näkyvyyttä?

Viestinnän professori Esa Väliverronen ja THL:n erikoistutkija Jonas Sivelä kirjoittavat Kanava- lehden tuoreessa numerossa (4/2021), kuinka media nostaa mielellään salaliittoteorioita esiin ja ne näyttäytyvät ”pelottavina osoituksina ihmisten irrationaalisuudesta ja yksinkertaisina selityksinä sille, miksi jotkut eivät luota viranomaisten ohjeisiin tai tutkijoiden näkemyksiin”. Väliverronen ja Sivelä pitävät salaliittouskomuksia ”liian” helppoina selityksinä yhteiskunnallisiin kehityskulkuihin ja ihmisten asenteisiin, ja juuri siinä piilee vaara: ”– – helpot selitykset nostavat esiin vaatimuksia rokotuspakosta ja lisäävät rokotuksia epäröivien leimaamista rokotusten vastustajiksi. Molemmat ovat huonoja strategioita, jos haluamme lisää rokotusten kannatusta”.

Miksi salaliitoista sitten puhutaan niin paljon julkisuudessa? Oma johtopäätökseni on, että niistä puhutaan samasta syystä kuin niihin uskotaan.

On tietenkin monia psykologisia tekijöitä, jotka vaikuttavat salaliittoajatteluun. Persoonallisuuden piirteet, elämäntilanne ja aiemmat elämänkokemukset vaikuttavat kaikki. Pitkittynyt stressi ja ahdistus – jotka ovat varmasti lisääntyneet pandemian aikana – voivat saada ihmisen näkemään tavoitteellista toimintaa siellä, missä sitä ei ole.

Ajattelen, että salaliittoajattelulle altistaa myös ihmismielen täysin normaalit, evoluutiossa vahvistuneet ominaisuudet: Kun analysoimme aistihavaintoja ja kerättyä tietoa, olemme mestareita erottamaan kaiken kohinan keskeltä merkkejä ihmismielen toiminnasta. Ihmiset ovat herkistyneet huomaamaan muut ihmiset. Evoluution saatossa on myös ollut parempi olettaa lajikumppaneille pikemminkin liikaa motiiveja ja aikomuksia kuin liian vähän. Tällainen ajattelu on ollut ihmislajille hyödyllistä, mutta se altistaa näkemään salaliittoja, piilotettua ja suunniteltua toimintaa silloinkin, kun kyse on sattumasta ja toisiinsa liittymättömistä tapahtumista.

Näin kirjailijan ammattimaisella katseella arvioituna salaliittoteoriat ovat usein suorastaan häikäiseviä luomuksia. Voi sitä juonten täydellisyyttä, yksityiskohtien rikkautta, ajallista syvyyttä, henkilöhahmojen toiminnallisuutta ja vahvaa tahtoa! Harva dekkaristi pystyy luomaan niin aukottomia juonenkulkuja kuin salaliittoteoreetikot.

Väitän siis, että salaliittoteorioita voi pitää kiehtovina, vaikka niihin ei uskoisikaan. Siksi niille tulee annettua julkisuutta. Kuten Jonas Sivelä ja Esa Väliverronen artikkelissaan kirjoittavat, liika salaliittojen korostaminen peittää kuitenkin julkisessa keskustelussa alleen sen syiden kirjon, josta rokote-epäröinti todellisuudessa koostuu.

Muutama kuukausi sitten juttelin erään tuttavani kanssa silloin alkutekijöissä olleista massarokotuksista. Hän tuntui suhtautuvan koronarokotteisiin kovin epävarmasti eikä ollut ollenkaan varma, ottaisiko rokotusta.

Ensireaktioni oli kauhistua, kuinka taas yksi järkevä ihminen oli langennut internetin valeuutisten ansaan. Kerroin varovasti omasta innostani ottaa rokote ja turhautumisesta, jota silloin paikallaan junnaava pandemiatilanne minussa aiheutti.

Vaikka suhtautumisemme tuleviin rokotuksiin olivat tuolloin kovin erilaiset, yhdistäviä tunteita oli kuitenkin enemmän kuin erottavia: halusimme molemmat pysyä terveinä, pelkäsimme iäkkäiden läheistemme puolesta, olimme jo varsin kypsyneitä poikkeustilaan, olimme molemmat kokeneet taloudellisia menetyksiä pandemian takia ja toisaalta noudatimme suosituksia esimerkiksi maskien käytöstä.

Nyt kesän korvilla näimme taas ystäväni kanssa, ja muiden kuulumisten vaihdon lomassa hän mainitsi saaneensa rokotteen. Päätös tuntui olleen helppo, eikä hänen puheissaan ollut nyt minkäänlaisia varauksia asiaa kohtaan.

Ihmisten rokoteasenteissa on monenlaisia juonteita, eikä kaikki epävarmuus tai kielteisyys ole oire salaliittoihin hurahtamisesta. Epävarmuudellekin voi antaa tilaa ja aikaa: joskus mielen muuttamiseksi ei tarvita muuta.

Ihmisten arkinen ajattelu on yleensä kovin kaukana jostai n niin jännittävästä kuin salaliitoista.

Kuvat: Peggy & Marco Lachmann-anke / Pixabay.com