Stonehenge – mitä monumentille kuuluu nyt? Osa 2

Stonehenge on paljastanut arvoituksiaan tutkimustyön tuloksena, mutta se on kuin antiikin tarujen Hydra, jonka katkaistun pään eli ratkaistun ongelman tilalle kasvaa yhdeksän uutta.

ARTIKKELIN ENSIMÄISESSÄ OSASSA Skeptikossa 1/2021 kuvasin monumenttien ajoituksia, luonnetta ja rakentamista. Arkeologeja kiinnostaa luonnollisesti eniten, miksi ihmiset ryhtyivät tällaisiin suuriin rakennushankkeisiin. On selvä, että kysymys on rituaalista ja uskonnosta. Jo varhain tutkimuksissa selvisi, että monumenttien suuntaukset ovat kohti suurimpien taivaankappaleiden, auringon ja kuun tärkeitä kausittaisia äärikohtia. Mutta miten päästä tästä eteenpäin?

MIKÄ OLI MONUMENTTIEN YHTEYS?

VIIME VUOSINA Stonehengen tutkimuksia on jatkettu brittiarkeologi Michael Parker-Pearsonin johdolla. Hän on saanut eräitä tärkeitä oivalluksia Stonehengen ja sitä täydentävän maavallimonumentin Durrington Wallsin merkityksestä madagaskarilaisen kollegansa Ramilisoninan ideoista. Madagaskarilla on megaliittihautojen perinne elänyt lähimenneisyyteen saakka. Siellä oli sääntönä, että häviävää materiaalia, puuta jne.

käytetään elävien rakennuksiin, kun taas kiveä, joka on ”ikuista”, käytetään kuolleide n rakennuksiin. Kivestä rakennetut monumentit oli siis varattu vain esi-isille.

Stonehenge on rakennettu kivestä. Durrinton Wallsissa on paitsi rakentajien taloja myös kolme puusta rakennettua kehärakennelmaa, woodhengeä, joista kaksi on vallitusten sisällä ja yksi ulkopuolella. Durrington Wallsia pidettiin aiemmin vanhempana kuin Stonehengeä. Puuhengejä pidettiin vanhempina kuin kivikehiä, niiden esikuvina.

Parker-Pearson lähti tutkimaan ajatusta, että Durrington Walls ja puuhenget olisivat osia samasta järjestelmästä. Kivinen rakennelma, Stonehenge, jossa on hautauksia, olisi ollut varattu kuolleille, Durrington Walls taas eläville Tällöin niiden tulisi olla samanaikaisia.

Niitä yhdisti Avon-joki, johon Stonehengestä johti avenue. Jos monumentit kuuluvat samaan järjestelmään, myös Durrington Wallsin ja Avon-joen väliltä pitäisi löytyä avenue. Koekaivauksen avulla saatiinkin todennettua, että Durrington Wallsista todella johti avenue Avonjoelle. Joki on lähellä Durrington Wallsia, joten avenuella on mittaa vain 170 metriä. Leveyttä sillä oli 15 metriä, mikä on liian paljon vain käytännön tarkoituksiin.

Myös tämä avenue oli suunnattu auringon mukaan, kohti kesäpäivänseisauksen auringonlaskua. Kyseessä ei ollut vedenhakua varten rakennettu väylä, vaan rituaalitie Avon-joelle, josta johti vesiväylä Stonehengen avenuen päähän joen rannalla. Durrington Wallsin sisällä olevan eteläkehän suuntaus taas oli kohti talvipäiväntasauksen auringonnousua. Durrington Wallsin rakentamisaika saatiin selville, se oli vuosien 2480 ja 2460 eaa. välillä, eli se oli tehty samaan aikaan kuin suurimmat muutokset Stonehengessä.

Olettamalla Durrington Walls elävien ja Stonehenge kuolleiden paikaksi saadaan selitys myös sille oudolle seikalle, miksi Stonehengen työvoima asui yli kolmen kilometrin etäisyydellä rakennushankkeestaan: oli tabu asua kuolleiden kanssa.

Kuten edellä on kerrottu, Avon-joki yhdistää monumentteja, joista molemmista johtaa rituaalitie Avonjoen rantaan. Parker-Pearsonin mukaan kuolleet kuljetettiin Durrington Wallsista avenueta pitkin Avon-joelle ja siitä jokea pitkin Stonehengen alapuolell e Sinikivihengen luo. Sinikivihengen alueelta löytyi runsaasti hiiltä. Ruumiit on voitu polttaa siellä ja palaneet luut kuljettaa Stonehengen avenueta pitkin Stonehengeen haudattavaksi.

MIKSI STONEHENGE SIJAITSEE PAIKASSA, JOSSA SIJAITSEE?

STONEHENGE ON OLLUT selvästi hyvin suuren alueen, mahdollisesti jopa koko Britannian pääsaaren, uskonnollinen keskus. On ilmeistä, että sen sijainti ei ollut satunnainen. Ensinnäkin Stonehengen alueen maastosta on löydetty laajalti ”ojia”, joiden kaikkien suunta on laskevaan juhannuksen ajan aurinkoon. Ensin pähkäiltiin, voisivatko ne olla ihmisten kaivamia. Tarkemmissa tutkimuksissa paljastui, että eivät. Ne ovat mannerjäätikön jälkiä kovassa kalkkikivipohjassa. Aurinkosuuntaus johtuu siis sattumasta. Neoliittisella ajalla maannousua oli ehtinyt kertyä vähemmän, joten ne erottuivat maan pinnalle selvemmin kuin nyt ja saattoivat olla vaikuttamassa siihen, että Stonehengeä ryhdyttiin rakentamaan alueelle.

Toinen syy oli ehkä vielä vaikuttavampi. Stonehenge on nimittäin taivaallisten tapahtumien nelikulmiossa, joka ei ole enää voimassa muutaman kilometrin päässä. Stonehenge on rakennettu paikalle, jossa kaksi astronomista suuntaa ovat täsmälleen suorassa kulmassa toisiinsa nähden. Stonehengen keskeltä voidaan vetää linja koilliseen kohti kesäpäivänseisauksen auringonnousua. Linja jatkuu käänteiseen suuntaan suoraan kohti talvipäivänseisauksen auringonlaskua. 90 asteen kulmassa näihin nähden on suorat linjat kuun asemaan horisontissa sen äärikohdissa, jotka vastaavat auringon kesä- ja talvipäivänseisauksen nousukohtia.

Kuun nousun ja laskun kohta horisontissa näyttää liikkuvan päivittäin. Tämä kohta saavuttaa vuosittain ääripisteensä ”kuunseisauksen”, josta se alkaa palautua kohti toista ääripistettä. Ääripisteiden paikka muuttuu vuosittain, mutta Stonehengen suuntimat on kohdistettu kaikkein kauimmaisiin ääripisteisiin etelässä ja pohjoisessa. Ääripisteissä kuu käy ”kääntymässä” 18,6 vuoden välein. Nämä ääriasemat on merkitty neljän asemakiven avulla, joten asia on ollut monumentin rakentajien tiedossa. Stonehengen asema on siis ”taivaassa annettu”. Sitä saatettiin pitää jonkinlaisena maailmankaikkeuden keskipisteenä.

Tämän yhdistelmän selvittäminen on edellyttänyt pitkälle meneviä mittausopillisia taitoja ja myöskin suorakulman yhdistämistä joihinkin tärkeisiin yliluonnollisiin ominaisuuksiin. Mittausopillisesta tarkkuudest a todistaa myös Stonehengen sarseenikivien kehä. Sen kamanakivien heitto vaakatasosta on vain yksi sentt i

25 metrin matkalla. Maapohja ei ole näin vaakatasoinen. Voi vain kysyä, miten he ovat tuohon tarkkuuteen päässeet.

stonehenge On Rakennettu Paikalle, Jossa Kaksi Astro-*** nomista Suuntaa Ovat Täsmälleen Suorassa Kulmassa ***toisiinsa Nähden.

durrington Walls On Yhdistetty Avenuella Avon-jokeen. Stonehengen Yläpuolella On Lähes 3 Km Pitkä Maavalli-*** rakennelma, Cursus, Jonka Tarkkaa Merkitystä Ei Tiedetä. Pienet Ympyränmuotoiset Rakennelmat Ovat Pronssi- ***kautisia Hautakumpuja.

STONEHENGEN YHTEISKUNTA

EI VOIDA SUORAAN KYSYÄ, millainen on ollut Stonehengen rakentaneiden ihmisten yhteiskunta, mutta kysymykseen voidaan etsiä ratkaisua arkeologisesti useammalla tavalla. Useissa kulttuureissa on ollut tapana laittaa vainajille hautaan esineitä. Köyhillä ei luonnollisesti ollut paljon esineitä, joita hautaan laittaa. Varakkailla niitä oli. Euroopassa pronssikaudelta oli yleinen tapa sekä rakentaa yhdelle henkilölle suuria hautakumpuja että antaa tälle vainajalle mukaan hyvinkin arvokkaita esineitä hautaan. Tässä yhteydessä puhutaan päällikköyhteiskunnasta. Historialliselta ajalta tunnetuista traditionaalisista yhteisöistä kuitenkin tiedetään, että alle puolessa on vainajan asema ilmaistu arvokkaiden hauta-antien avulla, joten niiden puuttuminen ei suoraan kerro yhteisön tasa-arvoisuudesta.

Stonehenge on vaikuttava monumentti, mutta se ei ole rakennettu yhdelle henkilölle, eikä kuoppaan laitetuista poltetuista luista ole eritelty yksilöitä. Mitään ”palatsiin” verrattavaa ei Stonehengen ajan Britanniasta tunneta. Tosin Durrington Wallsin kylässä oli muutama hieman suurempi talo erillään muista, mutta niistäkään ei pystytä varmuudella sanomaan, olivatko ne asuintaloja vai johonkin rituaaliseen toimintoon varattuj a. Palatsit ilmaantuivat yleensä vallan kehittymisessä viimeisenä.

Tästä lähtökohdasta Stonehengestä ei löydy rikkaita ja vallanpitäjiä. Aubreyn kuopan 56 haudasta ei löytynyt kuin kaksi esinettä, jotka oli laitettu vainajille mukaan. Tosin nuo kaksi esinettä ovat hyvin symbolisia. Toinen on koristeellisesta kivestä tehty kivinuijan pää. Toinen on keraamisen astian pohja, jota Parker-Pearson pitää suitsukeastian pohjana. Ensimmäinen esine olisi maallisen vallan symboli, jälkimmäinen uskonnollisen. Esinet ovat todennäköisemmin satunnaisia, kalmistoa on käytetty 500 vuotta. Tuohon aikaväliin mahtuu 20 sukupolvea, joista 19:tä ei siten edustaisi yksikään esine.

Arkeologiset löydöt eivät siis kerro suoraan mitään Stonehengen rakentajien yhteiskunnasta. Voidaan kuitenkin kysyä, millaista yhteiskuntaa Stonehengen rakentaminen on edellyttänyt.

On yksi tekijä, joka kertoo, että valtasuhteita on Stonehengessä täytynyt olla: itse monumentti. Monumentin rakentaminen on edellyttänyt, että on täytynyt olla vahva auktoriteetti, joka on saanut yhteisön jäsenet suurin joukoin hyvin raskaaseen työhön monumentin rakentamiseksi. On selvä, että taustalla on myös ollut ideologia, uskonto, jolla monumentin rakentamisen tarve on perusteltu. Pappis-päälliköiden taitoa ennustaa auringon asema tiettyinä päivinä on käytetty vahvistamaan uskoa heidän kykyihinsä.

Jos näiden päälliköiden vallalla oli joitain ulkoisia tunnusmerkkejä, ne eivät saaneet säilyviä ilmenemismuotoja. Hierarkiat on suorastaan salattu. Yhteisö meni joka suhteessa yksilön edelle.

Parker-Pearsonin on esittänyt, että Aubreyn kuoppaan haudatut edustaisivat eräänlaista alueen hallitsevaa sukua. Hautajaiset ovat olleet spektaakkelinomaiset pitkine ruumiinkuljetusmatkoineen Durrington Wallsista.

Ajoituksessa on selvinnyt, että vanhimpia hautauksia on vähän. Hautausten määrä lisääntyy ajan mukana eksponentiaalisesti. Parker-Pearson katsoo tämän kuvastavan hallitsevan suvun laajenemista. Hautaukseen oikeutettuja olisi sukupolvi toisensa jälkeen ollut enemmän ja enemmän. Parker-Pearsonin tutkimuksen jälkeen hautojen luuaineisto on käyty huolellisesti läpi. Luista on löytynyt runsaasti jälkiä nivelten kulumista, joita ei synny kuin raskaasta työstä. Tämä luonnollisesti vie pohjaa Parker-Pearsonin teorialta. Eliitti selviää aina vähemmällä, mitä tulee ruumiilliseen työhön.

stonehengen Polttokalmistosta Löytyi Vain Kaksi Hau-*** ta-anniksi Luokiteltava Esinettä. Kuvassa Toinen Niis- ***tä, Koristeellisesta Kivestä Valmistettu Nuijan Pää.

STONEHENGE JA DRUIDIT

STONEHENGE MAINITAAN JO keskiaikaisissa kirjoituksissa. Jo silloin oli oivallettu, että Stonehengen kivet eivät ole paikallisia. Niiden mainitaan olevan Irlannista, josta tarinoiden velho Merlin taikavoimin oli kuljettanut ne paikoilleen. Rakennustyössä oli apuna jättiläinen.

1600- ja 1700-luvulla syntyi antikvarianismi, eräänlainen esitiede. Eräs varhainen antikvaari, John Aubrey tutustui vuonna 1640 Stonehengeen paikan päällä. Hänen työtään jatkoi 1700-luvulla William Stuckeley. He molemmat pitivät Stonehengeä druidien työnä. Ensimmäiset druidiseurat perustettiin jo 1700-luvulla. Perinne elää yhä ja Stonehengeä pidettäänkin druidien temppelinä. Miten uskottavaa tämä on?

Ei itse asiassa ollenkaan. Kun antikvaarit esittivät teoriansa, ei ollut mitään käsitystä esihistoriallisen ajan pituudesta. Druidit tunnettiin antiikin roomalaisten kirjoituksista. Antiikin aikaa kaukaisemmasta menneisyydestä ei tuohon aikaan pystytty luomaan mitään kuva a, paitsi tietysti Raamatun kirjoitusten pohjalta.

Druidit olivat kelttitietäjiä. Ensimmäiset maininnat druideista ovat antiikin lähteissä kolmannelta esikristilliseltä vuosisadalta. Varhaisimmat tarkemmat tiedot ovat Caesarin ”Gallian sota” -teoksessa, jonka hän kirjoitti 50-luvulla eaa. Se, että tiedot druideista ovat yli 1500 vuotta nuorempia kuin Stonehengen rakennusaika, ei sinällään todista, etteikö sitä olisi voitu käyttää druidien menoissa. Tämä edellyttäisi kulttuurin jatkuvuutta ja paikan sopivuutta druidien rituaalien suorittamiseen. Kumpikaan ehdoista ei kuitenkaan täyty.

Antiikin lähteet kertovat, että druidit suorittivat menojaan pyhien lehtojen aukioilla, joissa erityisesti lähteet olivat heille tärkeitä. Marcus Annaeus Lucanus (39 eaa.–65 jaa.) antaa tarkimman kuvauksen pyhistä lehdoista. Ne ovat koskemattomassa metsässä, joissa puiden lehvästö tekee maan varjoisaksi. Lehdoissa on pyhiä lähteitä. Lehtojen alttarit on peitetty uhreilla ja puut ovat ihmisveren peitossa. Kuvauksensa synkeyttä Lucanus korostaa kertomalla, että jopa linnut ja villieläimet välttävät noita alueita. Jumalankuvat ovat karkeasti puupölkyistä veistettyjä. Tavallisilla ihmisillä ei ole mitään asiaa pyhiin lehtoihin. Vain papeilla on lupa astua niihin, joko keskellä kirkasta päivää tai yön pimeydessä. Näitä pyhiä lehtoja on luonnollisesti arkeologisesti vaikea löytää, vaikka paikannimet antavat joskus vihiä niiden sijainnista.

Antiikin lähteissä ei ole kuin pari mainintaan temppeleistä. Arkeologisesti niitä kuitenkin tunnetaan. Etelä-Gallian temppeleissä oli jopa kivestä veistettyjä patsaita.

Etelä-Galliassa Roquepertusen temppelissä on 50 x 22 metrin suuruinen tasanne. Siellä on portaali, jossa on kolot ihmiskalloille. Antiikin lähteet kertovat kelttien kunnioittaneen ihmisen päitä ja harrastaneen mm. pääkallonmetsästystä. Temppelissä oli kaksi patsasta, jotka esittivät jalat ristissä, buddha-asennossa istuvaa mieshenkilöä. Ei olla varmoja, ovatko ne jumalankuvia vai esittävätkö ne eliitin jäseniä. Temppeli on kolmannelta vuosisadalta ennen ajanlaskun alkua, tosin varhaisimmat löydöt alueelta ovat 200–300 vuotta vanhempia.

Pohjois-Galliassa tavallinen pyhäkkö oli suorakulmainen ja Britanniassa pyöreä puurakennus. Temppelin alue oli ympäröity puuaidalla. Tunnetut pyhäköt on rakennettu vuoden 500 eaa. jälkeen. On varsin ilmeistä, että vaikutteet antiikin maailmasta Välimereltä ovat olleet vaikuttamassa niiden syntyyn. Sitä ennen rituaalit on suoritettu paljaan taivaan alla.

Vastakkaisuus Stonehengeen on valtaisa. Stonehenge oli rakennettu laajoja kansajoukkoja keränneitä rituaalisia kokouksia varten. Alueelle oli isotooppitutkimusten mukaan kuljetettu nautoja ja sikoja laajalta alueelta aina Walesia ja Skotlantia myöten. Vain harvat naudat olivat kasvaneet lähialueen kasvimailla. Jopa sikoja oli tuotu aina Skotlantia myöten, vaikka sikojen paimennus on hankalaa.

On tietysti mahdollista, että Stonehengen keskell ä ”hevosenkengän” sisällä on ollut alue, johon vain vihkiytyneillä on ollut asiaa, mutta niin Stonehengen kuin Durrington Wallsin suuri koko puhuu sen puolesta, että rakenteet on tehty hyvin suuria ihmisjoukkoja keräävi ä julkisia kokoontumisia varten. Druidien menot taas olivat salaisia.

Stonehengen rituaalit loppuivat viimeistään 1600 eaa. Sen jälkeiseltä ajalta ei Britanniasta tunneta mitään rituaalikeskuksia yli tuhanteen vuoteen. Myöhäisellä kelttiläisell ä rautakaudella ilmaantuivat ensimmäiset pienet temppelit. Ne voidaan yhdistää druideihin, mutta druidien menot eivät edelleenkään olleet julkisia.

vaikka Druidit Eivät Liittyneet Stonehengen Rakentamiseen Mitenkään, On Nykydruideilla Ollut Tapana Juhlia*** ***kesäpäivänseisausta Monumentin Luona Enemmän Tai Vähemän Tosissaan.

STONEHENGEN UUDET ARVOITUKSET

STONEHENGEN ALUEELLA on ehkä enemmän esihistoriallisia rakennelmia kuin missään muualla Euroopassa. Stonehenge on paljastanut arvoituksiaan tutkimustyön tuloksena, mutta se on kuin antiikin tarujen Hydra, jonka katkaistun pään eli ratkaistun ongelman tilalle kasvaa yhdeksän uutta.

Aikaisemmin kellopikarikulttuurin tuloa Britanniaan ei pidetty ongelmallisena, koska muuttajia oli vähän. Heidän kulttuurinsa oli kuitenkin niin vahva, että maan alkuperäisasukkaat omaksuivat sen vähitellen ja alkoivat muuttamaan kulttuuria vähitellen, mm. hautaamaan vainajiaan heidän esikuviensa mukaan. Tilanne muuttui muutama vuosi sitten. Vuonna 2018 julkaistussa tutkimuksessa kävi ilmi, että pikarikulttuurin tulo tarkoitt i Britanniassa vanhan väestön väistymistä. Vanhan väestön geenejä pikarikulttuurin ilmaantumisen jälkeisessä väestöss ä on vain kymmenen prosenttia, kun tulokkaide n geenejä on 90. Alunpitäen maahanmuuttajat olivat peräisin Mustanmeren pohjoispuoliselta aroalueelta, jonka ns. jamnaja-kulttuuri on identifioitu kantaindoeurooppalaisen kielen puhujiksi.

Tästä seuraa uusi kysymys: Kun kerran väestö Britanniassa vaihtui, niin miksi Stonehenge, vanhan väestön rituaalikeskus, pysyi yhä käytössä? Suurimmat rakennustyöt olivat jo vuoteen 2400 eaa. mennessä toki tehtyjä, mutta mm. sinikiviä järjesteltiin vielä uudestaan kahteenkin otteeseen. Vuoden 1600 eaa. vaiheilla alueelle oli tarkoitus tuoda uusia kiviä kehään keskusmonumentin ympärille. Tämä suunnitelma ei kuitenkaan toteutunut, vaan kuopat jäivät tyhjiksi. Samalla monumentti menetti merkityksensä – 800 vuotta väestön vaihtumisen jälkeen.

Kuvalähteet

Pääkuva: Karin Henseler / pixabay.

Yleiskartta alueesta: Parker-Pearson M. G. 2013 Researching Stonehenge: Theories Past and Present. Archaeology International 16:72-831 · October 2013 with 1,477 Reads. DOI: 10.5334/ai.1601. Fig 4- available via license: Creative Commons Attribution 4.0 International. Stonehengen asema, kuu ja aurinkosuuntimat: Souden, D. 1997 Stonehenge. Mysteries of the Stones and Landscape. s. 122.

Kivinuija: https://www.salisburymuseum.org.uk/collections/ stonehenge-prehistory/stone-macehead.

Druidit: sandyraidy / wikimedia.