KIRJAT

Risto K. Järvinen

RIITAISA REISSU HALKI HUMPUUKIN HISTORIAN

Juha Matias Lehtonen: Terveys ja humpuuki. Kaikki mikä parantamisessa on mennyt vikaan. Tamm i, 2021.

”TERVEYS JA HUMPUUK I” on tuhti teo s, sekä sivumäärältään (552) että sisällöltään. ”Kaikki terveyshumpuukista!” kirjan takakansi huutaa, eikä markkinointi johda harhaan. Uskontotieteilijä ja tiedetoimittaja Juha Matias Lehtonen on tehnyt valtavan työn peratessaan terveysuskomuksiin liittyvää historiaa. Tälle terveyden edistämisen taipaleelle mahtuu niin epäonnistuneita parantamisyrityksiä kuin kamalia virheitä. ”Luvassa onkin riitaisa reissu halki terveyden ja humpuukin historian esimodernilta ajalta 2020-luvulle asti.”

Lehtonen määrittelee humpuukiksi kaiken sen, minkä joku väittää virheellisesti olevan totta, vaikka tarjolla olisi parempaakin tietoa. Ja humpuukiahan riittää. Kirjassa on yhdeksän lukua: suomalaisen terveyshumpuukin synty; parantava ruoka; modernin vaihtoehtolääkinnän rantautuminen Suomeen; rotu, terveys ja moraalipaniikki; huonoja lääkkeitä ja humpuukidiagnooseja; pehmeä aalto; parantava energia; terveyshumpuuki kristinuskossa; epäluulon sata sävyä. Viitteitä on 1519 (72 sivua), lähteitä ja kirjallisuutta 58 sivua.

Viitteistä löytyy myös Skeptikko-lehti. Eräs kirjan suullisista lähteistä on Skepsis ry:n edustajien Santtu Puukan ja Mikko Ville Valjennon haastattelu tammikuussa 2020 Helsingissä. Myös Skepsiksen Huuhaa-palkinto mainitaan kirjassa ja yhdistyksen tarjoama homeopaattinen Kossu, jonka voimalla kirjoittaja ”jaksoi taannoin laajentaa tajuntaansa Hengen ja tiedon messuilla”.

Lehtonen ei lähde tuomitsemaan historiaa jälkikäteen. Hän kirjoittaa, että esimerkiksi Hahnemannin aikaan 1800-luvulla homeopatia saattoi jopa pelastaa ihmishenkiä verrattuna siihen, että vaikkapa infektiopotilas olisi annettu suoneniskentää ja oksettamista suosivan lääkärin käsittelyyn. 1900-luvun alussa innostuttiin radioaktiivisesta säteilystä, joka rakensi siltaa mystiikan ja tieteen välille. Osa tutkijoista yritti parantaa säteilyllä suunnilleen kaikkia tauteja. ”Erään vuonna 1913 julkaistun sensaatioartikkelin mukaan ihmisvauva t kasvoivat moninkertaisesti tavallista nopeammin, kun niille juotettiin radioaktiivista maitoa.”

Kirja on erinomaisella tyylillä kirjoitettu. Antti Heikkilästä Lehtonen kirjoittaa: ”Sosiaalisen median alustoilla ja blogissaan hän haukkuu kriitikoitaan henkilökohtaisuuksiin menevällä tavalla ja estää heiltä mahdollisuuden puolustautumiseen tai keskusteluun. Ympärillä Heikkilän laaja fanikunta hurraa gurunsa ilkeilyille.” Maria Nordin on Lehtosen mukaan ”yhdenlainen sosiaalisen median ajan uushenkinen guru, joka poimii vaikutteita tieteestä, parapsykologiasta ja jälkiteosofisesta henkisestä ilmapiiristä ja yhdistelee niitä toisiinsa luovasti. Hän puhuu kaikkeuden energiasta, jumalallisesta järjestyksestä ja Silmusalaatin sisältämästä tietoisuuden halusta ilmentyä.”

Lehtosen tyylistä kertovat mm. seuraavat lainaukset: ”Reikihoidon selityksissä vilahtelevat bioplasma, chakrat ja toiveikkaasti tulkitut Einsteinin ideat.” ”1900-lukulaisen joogakirjallisuuden perusteella syntyykin helposti vaikutelma, että jos joku haluaa ryhtyä oikein kuuluisaksi joogamestariksi, edellytyksenä on levittää sairauksia koskevia typerän itsevarmoja väitteitä.” ”Kuolleita herättävä saarnaaja on aina radikaali hahmo – jonkinlainen puhtaan uskon muskelimasa.”

Toki Lehtonen osa kirjoittaa myös kärkevästi. Pahimmiksi humpuukin markkinoijiksi hän nimeää terveysblogit ja -somekanavat, jotka syytävät nettiin lukusisällön ja videoviihteen muotoon verhottuja tuotemainoksia sekä puhtaita valeuutisia. ”Totuus on, että vastuuttomat sosiaalisen median influensserit kylvävät kansanterveydellistä tuhoa ja kuolemaa.”

Lehtosen mukaan ”toisinaan skeptikot väittävät, että viime vuosina ihmiset ovat olleet erityisen hyväuskoisia ja hurahtaneet erityisen paljon vaihtoehtolääkintään ja outoihin terveysuskomuksiin”. Tästä olen eri mieltä. Kuka skeptikko tuollaisia väittää? Itse en tunne yhtään. Skeptikko-lehdessä 4/2019 iloitsin tuoreen Tiedebarometrin kertomasta eli siitä, että suomalaisten usko kansanparannukseen, homeopatiaan ja luontaislääkkeisiin on edelleen laskussa.

Paras tapa suojautua humpuukilta ja harhoilta on Lehtosen mielestä järjenkäyttö. ”Mikäli jokin julkaisu nostaa tunteet pintaan herkullisesti tai jokin uutinen tukee omaa maailmanselitystä täydellisesti, on syytä olla epäluuloinen. Tai jos jokin terveysväittämä tuntuu kuin sinulle räätälöidyltä, sitä se luultavasti on.”

Kirjassa on paljon uutta tietoa myös paatuneille skeptikoille. Tämä teos kuuluu ehdottomasti jokaisen epäilijän kirjahyllyyn.