Internetin uusin ufobuumi

Se alkoi niin viattomasti. Yksi brittiläinen meedio kanavoi avaruusolentojen henkistä johtajaa. Blossom Goodchild sai kuulla, että skeptikkojen maailmanloppu tulee aivan pian. Avaruusolennot ilmaantuisivat planeetallemme massiivisella aluksella. Se tulisi peittämään kokonaisia valtioita.

Alus pysyisi parkissa kokonaiset kolme päivää kaiken kansan nähtävillä. Goodchild sai kuulla oikein päivämääränkin. Lokakuun 14. päivä tulisi muuttamaan ihmiskuntaa. Tosin henkiolento ei ollut aivan tarkka siitä mitä tulisi tapahtumaan. Mutta sanoma oli Internetissä.

Kuin sattumalta sama sanoma oli vuosia aikaisemmin ilmestyneessä kirjassa, jonka Goodchild on voinut lukea. Mitä useampi meedio kertoo samaa tarinaa, sitä luotettavampi se on. Aina luotettava automaattikirjoitus suolsi fakseja päivittäin.

Pian useat meediot alkoivat lisäillä yksityiskohtia avaruusolentojen sanomaan. Viesti monipuolistui ja vahvistui. Yhä useampi alkoi odottaa lokakuun 14. päivää kuin taikinaa noutä pilvimuodostelmiin ilmestyi jättiläismäisiä ja suorakulmaisia aukkoja. Näkymätön alus oli perillä!

Jotkut muistuttivat, että GoogleEarth kokoaa kuvat useiden satelliittien kautta, eivätkä kaikki ole aina oikealla kohdalla. Siksi nopeaan tahtiin päivittyvä kokonaiskuva pilvistä ei ole aina kokonainen.

Lokakuun 14. päivä saapui – avaruusalus ei. Fanit olivat hiukan pettyneitä. Goodchild joutui sulkemaan bloginsa muutamaksi päiväksi. Tilannetta yritettiin pelastaa klassisella tavalla. Goodchild totesi, että 14. päivä merkitsi vain tulemisen alkua. Pitäisi odottaa 15. päivän loppua. Meidän pitäisi haluta, että avaruusolennot ilmestyvät.

Selvästikin emme halunneet tarpeeksi. Seuraava päivä tarjosi saman tuloksen. Jotkut olivat vihaisia. Meediot vakuuttelivat, että nyt on oikea hetki tutkia sisintä. Olihan tämä uusi ufoliike yhdistänyt monta ihmistä, joten kaikki ei ollut valunut hukkaan. Mielet pitäisi pitää avoinna. Pian Lontoosta saatiin materiaalia.

Pilvisellä taivaalla näkyi mysteerinen pinkki valo. Se ei voinut olla luonnollista! Ei ollutkaan, sillä kaupungissa oli useampi pinkki valonheitin. Todennäköisin lähde valolle löytyi läheisen sateenkaariklubin avajaisista.

Sitten hoksattiin, että vika voi piileskellä kalentereissa. Jos muukalaiset käyttävät juliaanista kalenteria, niin ilmestyminen voisi tapahtua 27. lokakuuta. Mitään ei näkynyt. Vähänkin epänormaalilta haiskahtava ilmiö taivaalla herättää toivonkipinän Goodchildin seuraajissa. He jatkavat odottamista. Samoin tekevät Win- Capitaan sijoittaneet.

sevaa.

Goodchild varoitti, että taivaalla pitäisi näkyä poikkeavia sateenkaaria. Mitä useampi katsoi taivaalle sitä enemmän havaittiin kaikkea outoa. Foorumeilla ihmeteltiin puolikkaita sateenkaria. Kovin moni ei pohtinut, miksi samanlaisia sateenkaaria nähdään vuosittain.

Jossain tapahtui maanjäristys, joka tulkittiin heti uudeksi merkiksi avaruusaluksesta. Vedonlyöntitoimisto kieltäytyi ottamasta vastaan avaruusolentoihin liittyviä vetoja. Tunnelma kuumensi foliohattuja.

Todistusaineistoa alkoi kertyä. GoogleEarthohjelmalla pystyy katsomaan reaaliajassa pilviä (ikkunat ovat liian epäluotettavia). Jostain syys-

Kouluajoilta muistan päntänneeni ulkoa Pythagoraan lausetta. Kyllä se jossakin vaiheessa päähän meni, mutta matematiikan koemenestyksen perusteella sen soveltaminen oli vaikeaa. Opiskellessani insinööriksi yllätyin, kun lause päti myös metalliopissa, siellä kemiallisella puolella.

Luennolla puhuttiin metallin väsymisestä. Taisin olla itsekin hieman nukkuneen näköinen, kun luennoitsija yhtäkkiä kysyi minulta jotakin kalvolla olevia ionisidoksia osoittaen. Vastasin salamana, etten tiedä, jolloin minulle ilmaistiin sangen sarkastiseen äänensävyyn, jotta kyllä insinöörioppilaan Pythagoraan aksiooma pitää tietää (kyseisen ionisiteen polyedri oli kolmio tms., muttei minusta sitten koneinsinööriä tullutkaan).

Pythagoraan aksioomahan on lause, jonka avulla voidaan laskea suorakulmaisen kolmion tuntemattoman sivun pituus, jos muiden sivujen pituudet tunnetaan. Nimensä se on saanut kreikkalaisen toisinajattelevan matemaatikon Pythagoraan mukaan. Hän näki luvut hahmoina, esimerkiksi vaikka sellaisina kuin hyvä pokerihai näkee pelikortit. Oppikoulussa opetettiin lukujen kuutio, neliö ja neliöjuuri sen kummemmin selittämättä, mistä sanat ovat peräisin. Nekin olivat niitä Pythagoraan hahmotelmia meidän lapsiparkojen kiusaksi.

Ensimmäisen kerran kohtasin aksiooman 6-vuotiaana, kun kiipesin kotimme läheiselle harjulle ilmestyneeseen 20 metriä korkeaan puiseen torniin, joka oli rakennuttu geometrisistä syistä: kolmiomittausta käytettiin vielä 60- 70 -luvulla sekä etäisyyksien että maanpinnan korkeuksien mittaamiseen. Mittausten tulosten perusteella tuotettiin sitten karttoja, joiden avulla minut pakotettiin koulussa eksymään samoilla alueilla. Tiesin kyllä, että kompassin neula kääntyy aina magneettista pohjoisnapaa kohti, mutta en ymmärtänyt tuhruisten karttojen maastomerkintöjä, joten suunnistuksen rastit jäivät löytämättä.

En siis erityisesti rakastanut matematiikkaa, kun jo sen sovelluksetkin olivat näin ikäviä. Nykyään olen hyvä suunnistamaan kartan, kellon, auringon ja GPS:n avulla.

Ainakin toistaiseksi näyttää olevan niin, että matemaattinen tieto on kumuloituvaa. Vanhat totuudet ovat pysyviä ja koko ajan tulee uutta tietoa. Matemaatikot ainakin uskottelevat, että kerran todistettu lause pätee aina. Minun on luotettava heihin, koska kykyni eivät riitä lausekkeita tarkistamaan. Niinpä Teknillisessä Yliopistossa tutkitaan matematiikan avulla madonreikiä ja näkymättömyysviittaa (Harry Potterilla on sellainen). Jos ne toimivat matemaattisissa malleissa, niin voikohan semmoisia sitten ihan oikeasti rakentaa? Pieni mukana kannettava madonreikä lyhentäisi mukavasti kotimatkaa, monestakin paikasta. Eikä eksyisi!

GPS-LAITTEESSA kyse on jo fysikaalisen, tieteellisen tiedon soveltamisesta. Tällainen ei kumuloidu yhtä säntillisellä tavalla kuin matemaattinen tieto, vaan kuten tiedämme, on itseään korjaavaa.

Osallistuin kerran paneelikeskusteluun, jossa eräs keskustelijoista edusti nk. holistista maailmankuvaa. Hänen mielestään tiede oli vain yksi uskomus muiden joukossa. Sanoin hänelle, että saattaa tietenkin näin olla, mutta uskon tieteeseen, koska tieteellisen tutkimus näyttäisi tuottavan ihan uskomuksista riippumatonta tietoa.

Käytin esimerkkinä juuri GPS-paikannusjärjestelmää, joka toimii varsin luotettavasti, eikä vaadi uskomista selvänäköisyyteen. Einsteinin suhteellisuusteoria näyttäisi pitävän hyvin paikkansa paikannuksessa. Kun tarkan kellon avulla mitataan se aika, jonka signaalin tulo kestää satelliiteista GPS-navigaattoriin, saadaan laskettua navigaattorin sijainti metrin tarkkuudella. Ja kaikki tämä vain sen takia, että suppeamman suhteellisuusteorian mukainen aikadilataatio ja yleisen suhteellisuusteorian mukainen kiihtyvästä liikkeestä johtuva aikamuutos ovat ainakin riittävässä määrin paikkansa pitäviä faktoja.

Sain vastaukseksi epämääräisen tuhahduksen sekä jotakin käsittämätöntä kvanttiteorian ja henkisyyden yhdistämisestä tieteeseen. Ilkeänä ihmisenä ihmettelin, missä ovat kaikki ne holistisen henkisyyden tuottamat suuret keksinnöt? Tähän olikin vastaus valmiina, rakkaus. Vaikka Hector laulaakin, että se on keksitty Hollywoodissa, totesin että kyllä minunkin mielestäni rakkaus on hieno ja kiva asia, erityisesti eroottinen rakkaus, vaikka onkin aivokemiallinen ilmiö.

Pääsin tästä lausumasta oikein erään yleisön joukossa olleen yhdysvaltalaisen biologian professorin blogiin.Hän ihmetteli, mikä ihmisiä lausumassani oikein nauratti, koska onhan aivokemia itsestään selvää.

En minäkään tiedä, mutta saatan olla joskus vahingossa hieman koominen; naisetkin poistuvat nauraen paikalta, jos alan puhua lemmenasioista.

Cernin LHC-kiihdyttimen synnyttämä musta aukko ahmaisee saunani, maapallon ohella.

Maya-intiaanien, kuten myös esimerkiksi babylonialaisten ja egyptiläisten, tähtitiede kehittyi vain niin pitkälle kuin oli tarpeen kansan hallitsemiseksi uskonnon avulla. Kun pystyi pimentämään auringon, niin kyllä kelpasi olla pappi. Tavallinen kansa ei tietenkään ymmärtänyt, että joku pystyy laskemaan pimennysajankohdat etukäteen.

Nykyään on toisenlaiset ajat, tiede on kaikkien saavutettavissa ja ymmärrettävissä popularisoinnin avulla. Jouduin lapsena ja nuorena tyytymään science fiktioon ja ufo-kirjoihin, kun Kari Enqvist ja Esko Valtaoja vielä pimittivät tie-

tojaan.

Tieteessä tapahtuu -lehdessä oli taannoin juttukokonaisuus tieteen popularisoinnista. Siinä kerrottiin, että tutkimusten mukaan eurooppalaiset haluaisivat tieteen kertovan itsestään nykyistä enemmän. Sitähän Skepsiskin osaltaan tekee – ja yrittää rohkaista kriittiseen ajatteluun. Internet, www, sieltä löytyy tiedettä! Parjatun digi-tv:n myötä kanavatarjonta on kasvanut niin, että tiededokumentteja voi katsella vaikka joka päivä. Mutta elämä on raskasta, kun joku nuija nimeltä Newton meni keksimään painovoiman!

Tärkeintä on, että meillä on Big Brother. Viihdetietokilpailussa ei tarvitse tietää fysiikasta mitään, mutta Niko pitää saada takaisin BBtaloon.

Tällainen adressi on netissä adresseja keräävillä sivuilla suosituin. Valtava tarjonta tuntuu lisäävään tynnyrissä kasvavia sukupolvia. Tynnyreitä vain on tarjolla monenlaisia, ja niin populaaritiede joutuu kilpailemaan siinä ohessa. Meillä on Steiner- kouluja ja kristillisiä kouluja, mutta miksei ole tiedekouluja? Sellaisia, joissa uskonnon opetuksen sijasta heti alaluokilta lähdettäisiin painottamaan luonnontieteisiin.

KUN PYSTYI PIMENTÄMÄÄN AURINGON, NIIN KYLLÄ KELPASI OLLA

PAPPI. TAVALLINEN KANSA EI TIETENKÄÄN

YMMÄRTÄNYT, ETTÄ JOKU PYSTYY

LASKEMAAN PIMENNYSAJANKOHDAT ETUKÄTEEN.

MAYA-KALENTERI päättyy 2012 ja silloin tapahtuu taas jotain kamalaa. Edellisen kerran maailmanloppu tuli vuonna 2000, muistattehan? Ydinvoimaloissa ja mikroaaltouuneissa olevien prosessorien kellojen piti mennä sekaisin ja hirvittäviä seurauksia oli odotettavissa. Istuin kaverin kanssa saunassa, kun vuosi vaihtui, mutta mitään krapulaa pahempaa ei sitten vuonna 2000 seurannutkaan. No, vuonna 2012

Juha Leinivaara

Pertti Laine