”Britannian puolustusministeriö julkistaa maaliskuussa salaiset kansiot, joihin on koottu kolmen vuosikymmenen ajalta yli 7000 epäiltyä ufohavaintoa ja niihin liittyvät tutkimusraportit. Ministeriön tavoitteena on hälventää ufoihin liittyviä huhuja ja väitteitä, joiden mukaan hallitus pimittäisi tietoa ulkoavaruuden vierailijoista.”

HELSingin SAnoMAt 8.1.

”Easingtonin kunta maksoi 60 puntaa Suzanne Hadwinille, jotta tämä manaisi pois kunnan vuokratalossa esiintyneen poltergeist-ilmiön. Hadwin kutsuttiin paikalle sen jälkeen, kun talossa vuokralla asunut Sabrina Fallon oli kertonut huoneistossa ilmenneistä itsestään liikkuvista esineistä, pamahtelevista äänistä ja kylmistä ilmavirroista. Kunta suostui maksamaan puolet meedion palkkiosta, koska se oli halvempi ratkaisu kuin sijoittaa perhe tilapäismajoitukseen.” nEwS.SKY.coM 13.2.

”Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch on vedonnut Saudi-Arabiaan, jotta maa jättäisi teloittamatta noituudesta tuomitun naisen. Kirjeessä kuningas Abdullahille järjestö väittää Fawza Falihin oikeudenkäyntiä ja tuomiota virheellisiksi. Lukutaidoton nainen pidätettiin vuonna 2005 ja hänet pakotettiin ”allekirjoittamaan” tunnustus sormenjälhän oli noitunut impotentiksi.” nEwS.bbc.co.uK 14.2. golfpallosi. Älä sen toimintapejellään. Syytteen mukaan erään uskonnollisen poliisin ”Golfinder auttaa löytämään naura. - - - Älä kysy meiltä löydetystä pallosta.”

”Golfinder on vain muovinen kädensija, johon kiinnitetään helposti kääntyilevä lyhyt antenni. - - - Kun ystäväni käveli viheriöllä, antenni heilahti kohti palloa, jota hän lähestyi. - - - Yritin kertoa hänelle, että antennin saa liikkumaan hänen käsiensä ideamotorinen, tiedostamaton liike, mutta hän ei uskonut minua. Ehdotin, että laittaisin hänen näkemättään palloja paperikuppien alle ja testaisimme löytyisikö niitä sitten. Ystäväni ei suostunut tähän.”

”Ulla Karttunen kartoittaa mystiikkaa, mikä vie hänet lähelle 1800-luvun lopun ranskalaista symbolismia. Pariisissa pitkään työskennellyt taiteilija määritteleekin itsensä mystikoksi. Toiselta ammatiltaan Karttunen on väitöskirjaa tekevä tutkija, ja hänen käsitteistönsä mukaan tutkijassa on aina mystikkoa: tieteen tekijäkin hakeutuu alueille, joita ei tunneta vielä.”

”Hollannissa ja Belgiassa toimiva Fortispankki ei enää anna lapsille säästöpossua tilinavauksen yhteydessä. Yhtiö nähtävästi pelkää loukkaavansa muslimeita.” niSnEwS.nL 21.2.

”Aina kun suomenruotsalainen syntyy, tippuu taivaasta tähtönen. Kun tähtönen pääsee maan ilmakehään, se muuttuu hyväksi haltijaksi, joka tuo hopearahan lapsukaiselle.” AndRé wicKStRöM SiinÄ on idEAA -LEHdESSÄ HELMiKuuSSA.

riaatetta. Emme ole hakeneet laitteelle patenttia, jottei sen teknologia paljastuisi. - - - (Huom. laite ei ole sallittu ammattilaisjärjestö PGA:n turnauksissa.) - - - Laitetta on nopea Opettaja suositteli korvatulppia uskonnottoja helppo käyttää. Asenna antenni, pidä sitä malle aamunavaukseen. vierelläsi ja kävele alueella, jonne pallosi hävisi. Odota, kunnes laite lähettää signaalin

Mnglobal.com

Randi.org 15.2.

Helsingin Sanomat 19.2.

Helsingin Sanomat 3.3.

uskomushoidot eivät kuulu terveydenhuoltoon

Terveys- Ja Sosiaalialan Ammattijärjestö Tehy Julkaisi Tammikuussa Kannanoton, Jonka Mukaan Uskomushoidot Eivät Ole Terveydenhuollon Toimintaa.

Tehyn kannanotossa kerrotaan, että uskomushoidot ovat hoitoja, joita käytetään, vaikka ei ole olemassa tieteellisellä tutkimuksella saatua tietoa ja riittävää näyttöä niiden tehosta ja turvallisuudesta sairauksien hoidossa tai ehkäisyssä – opit ja hoidot eivät siis perustu kattavaan ja systemaattiseen tutkimustietoon.

Tehyn mukaan uskomushoitojen tarjoajat eivät yleensä ole terveydenhuollon ammattihenkilöitä.

”Koska uskomushoitojen vaikutuksista ja menetelmistä ei ole tieteellistä, näyttöön perustuvaa tutkimustietoa, eivät ne siten voi olla osa terveydenhuollon toimintaa” kannanotossa todetaan.

Kuluttajat kuitenkin käyttävät uskomushoitoja tietämättä niiden mahdollisista haitta- tai sivuvaikutuksista. Tehy vaatii kuluttajien suojelemiseksi lainsäädäntöä ohjaamaan uskomushoitojen mainontaa, lupauksia ja käyttöä. Terveydenhuollon oikeusturvakeskus TEO valvoo terveydenhuollon ammattihenkilöitä, mutta uskomushoitojen antajien toimintaa ei valvo kukaan.

Kuluttajien tulee olla hyvin tietoisia ennen uskomushoidon ostopäätöstä siitä, minkälaista palvelua he ovat ostamassa ja mitä se aiheuttaa. Kuluttajilla tulee Tehyn mukaan olla suoja myös vahingonkorvaukseen uskomushoitojen haittatapahtumien yhteydessä.

Tehyn kannattaa sitä, että uskomushoitojen antamista tulee rajata lainsäädännöllä, joka koskisi joitakin tiettyjä ryhmiä, kuten esimerkiksi lapsia, mielenterveyspotilaita ja vakavia sairauksia sairastavia henkilöitä. Tällä hetkellä Suomessa selvitetään lainsäädännön tarvetta liittyen uskomushoitoihin. Tehyn mielestä on tärkeää, että uskomushoitojen tarjoajien rekisteröinnistä pidättäydytään. Sen sijaa on vahvistettava kuluttajien asemaa. Kuluttajien on saatava realistista tietoa uskomushoitojen turvallisuudesta ja vaikuttavuudesta. Alalla esiintyvistä ääri-ilmiöistä, katteettomista lupauksista ja kuluttajaa vahingoittavasta toiminnasta on päästävä kokonaan eroon.

Tehyn mielestä terveydenhuollon ja ylipäätään terveysvaikutteisen toiminnan harjoittaminen kuuluu vain terveydenhuollon ammattihenkilöille, nimikesuojatuille ja laillistetuille ammattilaisille. Uskomushoitojen opetusta ei tule sallia terveydenhuollon koulutusta antavien oppilaitosten, ammattikorkeakoulujen ja toisen asteen oppilaitoksien vapaasti valittavissa opinnoissa. On eettisesti kestämätöntä, jos oppilaitokset tarjoavat näitä opetuskokonaisuuksia osana ammattihenkilöiden tutkintoon johtavaa koulutusta, vaikka ne eivät voi olla osa ammattihenkilön toimintaa. voimia!

Skeptikko on erittäin tyytyväinen Tehyn kannanotosta. Uskottava ei kuitenkaan ole kannanotossa esitetty väite, jonka mukaan uskomushoitojen tarjoajat eivät yleensä ole terveydenhuollon ammattihenkilöitä. Valitettavan usein juuri näin nimittäin on.

Tehyn kannanotto on merkittävä, sillä järjestöä on viime vuosina monesti ehdotettu jopa yhdistyksemme Huuhaa-palkinnon saajaksi. Tämä on liittynyt Tehyn yrittäjäverkoston laajaan huuhaa-hoitojen tarjontaan, Tehy-lehdessä olleisiin artikkeleihin ja chakranvärinän ja meridiaaninväännön ulottamiseen alan oppilaitoksiin.

Nyt Tehy on asettumassa oikealle, mutta varmasti raskaalle tielle. Skeptikko toivottaa voimia taistelussa huuhaata vastaan!

Risto K. Järvinen

Lähde: Http://www.tehy.fi/

Osta skepsiksen t-paita!

Loppuerä 5 €/kpl! Vain

Kysele Irtokokoja: Anna-liisa Räihä Borgströminkuja 1 B 19, 00840 Hki Puh. (09) 698 1976 S-posti: Secretary@skepsis.fi

Kuuluvatko uskonnot Skepsiksen alaan?

Tuomioja esitti Skepsiksen 20-vuotisjuhlien

seura voisi edistää teologisten opintojen johti eräällä seuran sisäisellä sähköpostikeskusteluun.

Ateistiksi tunnustautunut Erkki yhteydessä julkisen toiveen, että poistamista yliopistoista. Aloite listalla pitkään ja kiivaaseenkin

Yksi pääaihe oli, kuuluvatko uskonnot Skepsiksen aihepiiriin vai eivät. Vaikka en ole jäsen, minulla oli tilaisuus seurata tuota keskustelua listalla olevana biologian asiantuntijana.

Esitin keskustelusta yhteenvedon. Vaikka tuo yhteenveto oli tehty varsin pikaisesti ja hetkelliseen tarpeeseen, Skeptikko-lehden toimituksen nimenomaisesta pyynnöstä esitän siitä jatkopohdiskelua varten tässä tiivistelmän. Keskustelu uskonnoista on periaatteellisesti tärkeä, vaikkei se kaikkia kiinnostaisikaan. Keskustelu osoitti, että Skepsiksessä on tällä hetkellä eri suuntauksia tai ”siipiä” suhteessa uskontoon ja sen sijaintiin yhdistyksen työlistalla.

Uskon, että näissä kaikissa siivissä ja niiden välimaastossa on älykkäitä ja vilpittömiä ihmisiä, jotka tekevät arvokasta työtä useimpien seuran aiheiden eteen. Monet päämääristä ovat yhteisiä ja kaikkien näkyvissä. Uskontojen suhteen aktivistikunnan mielipidekarttaa voidaan kuitenkin kuvata kuviolla, jossa suuntaussiipien eri päissä olevilla ihmisillä ei ole suoraa näköyhteyttä toistensa ajattelutapaan, vaan he ovat väliseinien katveessa. Puhutaan ohi, jätetään vastaamatta, loukkaannutaan, koetaan uhkia, ärsyynnytään, kyllästytään jne.

Keskustelun vuoksi annan näille suuntauksille seuraavat työnimet:

1. ”Ateismi agendalle” -siipi, jonka mukaan Skepsiksen tulisi aktiivisesti sisällyttää uskontojen sisältö paranormaaliuden perinteisen määritelmän piiriin, ottaa asia seuran agendalle eli työlistalle, ja vastustaa niitä aktiivisesti.

2. ”Uskontoihin ei saa koskea” -siipi, joka kokee uskonnot vilpittömän myönteisiksi asioiksi ja pitää niiden käsittelyä aiheettomana tai kiusallisena.

3. ”Uskontoihin ei kannata koskea” -siipi, joka suhtautuu uskontoihin voimakkaan negatiivisesti, mutta pitää niitä niin absurdeina, ettei niitä tule kommentoida (ainakaan muuten kuin ruoansulatukseen liittyvillä ilmaisuilla).

4. ”Seuran valtavirta” -siipi, jolla viittaan seuran tämänhetkiseen ”hallitukseen + reserveihin”, kuten joku kirjoittaja asian ilmaisi. Tämä siipi sisältää useita eri ajatustapoja, mutta summana monet ovat maltillisen kriittisiä uskontojen suhteen, ottavat niihin sivusta tarkkailevan, passiivisen kannan ja katsovat, että uskonnot eivät kuulu Skepsikselle, ellei niiden taholta tulla esim. lääketieteellisten tai fysikaalisten väitteiden tontille.

Kommentteja suuntauksista

1. ”Ateismi agendalle” -siipi tuli keskustelussa hyvin kuuluville. Teoreettiset argumentit kuultiin perusteellisesti. Valtavirran jäsenet eivät kuitenkaan niihin oleellisilta osin vastanneet. Tämän mukaan ei näytä todennäköiseltä, että seuran valtavirta olisi valmis etenemään tarkempaan keskusteluun myöskään lähitulevaisuudessa.

Jos seura etenee lausunnoissaan tämän siiven ehdottamaan suuntaan, kannattaa keskustelussa mainittujen resurssikysymysten ohella miettiä ennalta myös uskontojen laajempaa reaalista toiminta-aluetta suhteessa skeptikkojärjestön toiminta-alueeseen. Viittaan tällä uskontojen aktiivisiin, rakentaviin toimiin mm. tunne-elämässä, psyyken ja maailmankuvien hajanaisten piirteiden kokoajana sekä pienessä ja suuressa hyvän tekemisessä.

Edellisethän eivät estä uskontojen oppien perusteiden kritisointia puhtaan totuudellisessa mielessä, mutta nämä uskontojen ansiokkaat nykytehtävät on hyvä tiedostaa. Olisi syytä myös ehdottaa yleisellä tasolla tavat, joilla nämä uskontojen positiiviset puolet oletetaan aivan realistisesti korvattavan ja millä siirtymäaikataululla.

Yksinkertaistaen, olisiko ateismisiiven ehdotus esim. se, että uskonnot vain ”hävitetään maailmankartalta” ja oletetaan, että kaikki niiden hyvät puolet vain kehittyvät saman tien itsestään? En usko, että näin kävisi. Vai oletetaanko, että nykyinen prometheus-toiminta ja uskonnottomien puhujapalvelut (yleisiä Saksassa) korvaavat ne? Tai valtio? Vai aikovatko skeptikkojärjestöt itse kääriä hihat ja ruveta jakamaan ruokapaketteja maailman köyhille ja ottamaan vastaan kärsiviä keskustelujen merkeissä? Kirjoitetaanko lastenkirjoja tyyliin ”älä tapa äläkä varasta, koska se ei ole skeptistä hommaa”? Miten kehotus rakastamiseen sijoittuu skeptikon agendalla? Voisi jopa sanoa, että rakkaus on jo luonteeltaan melkein skeptisyydelle vastakkaista toimintaa. Maailmankuva ja todellisuus siis rakentuvat muistakin aineksista kuin rationaalisuudesta ja skeptisyydestä.

Kannattaa tässä yhteydessä myös miettiä, että skeptisyys on jo terminsä mukaan historiallisesti ”negaation ympärille rakentuvaa”: ei tuoda tai luoda jotain myönteistä itse tyyliin ”hei, järkätäänpäs mehukekkerit”, vaan kritisoidaan sitä, mitä muut ensin sanovat. Ehkä sana ”skeptikko” pitäisikin määritellä happamaksi, kireäksi, yksinäiseksi sedäksi, jonka puoleen kaikki lapset ja nuoret ovat aina tervetulleita kääntymään, kun haluavat kuulla vastauksen ”ei”. Tässä mielessä on hyvä, että seuralla on myös myönteinen Sokrates-palkinto. Sen julkista profilointia ja sen aatteiden työstöä myönteiseksi maailmankuvaksi voisikin tehostaa.

Käytännön varauksista huolimatta ateismiagendan siiven esityksillä on etunaan se piirre, että ne ovat kaikkein loogisin johtopäätös seuran julkilausutuista periaatteista (mm. rationaalisuus) ja paranormaaliuden määritelmistä.

Keskustelua

2. ”Ei saa koskea” -siipi: Ymmärrän, että asia on jotenkin vaikea, ja haluan kunnioittaa suuntauksen vakaumusta, mutta siiven ilmaisu oli keskustelussa sen verran lyhyttä, että sen kannan tarkemmasta sisällöstä ei ole ulkopuolinen saanut selkoa. Tästä voi syntyä kuva, että varovaisuudella on myös joitakin uskontojen suojelusta lähteviä lausumattomia syitä, joita tämä siipi ei haluta ruodittavaksi. Minusta on ymmärrettävää, että juuri Skepsiksen tyyppisessä seurassa ja etenkin sen sisäisessä keskustelussa, tämä johtaa taustojen tarkempaan peräämiseen.

Kotimaisen kirkon osalta on lisättävä, että mielestäni yhtaikaa monella tuolilla istuminen on ollut viime vuosikymmeninä yksi sen keskeinen, vaikka lausumaton, puolustusstrategia. Asiat esitetään sellaisinaan täysin fysikaalisina totuuksina niille, jotka sen sellaisina ottavat vastaan (esim. lapset ja nuoret), mutta mukaan sisällytetään sanomaltaan laimennettuja piiloviestejä niille, jotka ovat kriittisempiä, jolloin kumpikin yleisön osa saa ainakin lantrattuna mitä haluaa. Ristiriidat jätetään kunkin itse huomattaviksi ja kannettaviksi, mikä johtaa monen kasvavan henkilön mielessä vaikeisiin älyllisiin ja omantunnon ongelmiin.

Esimerkiksi tästä puhetavasta sopii kirkollisen lauseen alku ”Saamme uskoa, että”, jossa alkuosa on tarkoitettu kriitikoiden korville ja uskon tarkempi sisältö niille, jotka uskovat. Toivoisin, että ”ei saa koskea” -siipi olisi avoimempi niin tämän kaksoisviestinnän kuin muiden keskustelussa esitettyjen kriittisten näkökulmien suhteen.

3. ”Ei kannata koskea” -siipi: Sikäli kun ymmärrän, tässä ryhmässä ehdotettiin käytännön syihin perustuvaa (pragmaattista) valintaa tyyliin ”uskonnot täyttävät reippaasti paranormaaliuden määritelmän, mutta ei maksa vaivaa käsitellä niitä”. Vaikka tämä siipi käytti keskustelussa hyvin toisentyyppistä kieltä kuin valtavirta, sisällön kanta ja perustelut ovat likimain identtiset valtavirran hajonnan miä”. Tai vastaavasti, jos joskus historiassa katsella toi- on tehty tietty rajaus, niin katsotaan muutoskanssa tai ainakin menevät sen piiriin. Eli siivet 3 ja 4 voisivat siinsa kuin peiliin.

4. ”Valtavirta”: Ymmärrän monet syistä, joilla tämä ryhmä ehdottaa, että Skepsis pysyy (ainakin julkisen) uskontokeskustelun ulkopuolella. Ymmärrän esim. tarpeen rakentaa siltoja pikemmin kuin hajottaa, monet pragmaattiset ja diplomaattiset syyt. Voi olla, että myöskään vilpittömästi osa valtavirtaryhmästä (joka on mm. saanut uskonnon opetusta jo ennen kouluikää) ei ylipäänsä hahmota, miten skeptisyys voi liittyä mitenkään uskontoihin. On hyvä, että ryhmä suhtautuu skeptisesti myös seuran agendan äkkinäiseen muuttamiseen.

Joitakin huomioita silti. Valtavirtaryhmä käytti mielestäni keskustelun logiikassa väärin sitä otetta, että ”establishmentin” eli vallassa olevan ryhmän ei tarvitsisi perustella kantojaan eikä ylipäänsä vastata kyselyihin, vaan niin kauan kuin ollaan isoa valtavirtaa, vaikeneminen riittää perusteluksi mihin tahansa, myös siihen ovatko uskonnot paranormaaleja ilmiöitä. Siiven pitäisi ottaa paitsi käytännöllinen sisällöllis-looginen kanta asiaan.

Vaikka asiaa ei puitaisi laajemmin ulospäin, se heijastuu eri muodoissa myös seuran ulkoiseen tiedotukseen. Esim. päätös, että Tuomiojan ehdotuksia ei kommentoitu vaan pikemminkin lurautettiin aaltoihin purkillinen öljyä, oli ulos näkyvä valinta. Ihan mahdollinen valinta siis, jota en tietyn hetken ratkaisuna suostu kritisoimaan, mutta se oli jostakin logiikasta nouseva valinta, ja tuota taustalogiikkaa seuran ateistisiipi on mielestäni ihan oikeutetusti koettanut tulevaisuutta varten päivittää.

Kaikki agendan rajaukset ovat mahdollisia, mutta mielestäni olisi erityisesti tarpeen lausua ainakin seuran sisäisessä ajattelussa ääneen, mikä osuus seuran uskontorajauksissa on käytännöllistä tai historiallista, mikä logiikasta ja totuudesta nousevaa. Keskustelussa on ollut merkkejä siitä, että joko ”käytäntö pyhitetään” tai ”historia pyhitetään”, eli jos seuran nykyjäsenten aika ei vain riitä uskontorintamalle, niin esitetään, että uskontokritiikki ei myöskään ole ”oikeaa skeptismyös ten olevan seuran ideologisten periaatteiden vastaisia.

Erilaisia käytännöllisiä rajauksia on mahdollista tehdä. Yksi mahdollinen muotoilu olisi: ”Seura toivottaa tervetulleeksi kriittisen keskustelun paranormaaleista ilmiöistä myös uskontojen piirissä, tarkkailee näitä ilmiöitä ja voi ottaa niihin kantaa, mutta seura ei tois- taiseksi/perinteisesti ole keskittynyt rajankäyntiin tieteen ja uskontojen välillä.”

Se valtavirran ehdotus on ongelmallinen, että uskonto kuuluisi Skepsiksen alaan vain siltä osin ja silloin kuin se tulee tieteen tontille. Riittääkö tontin rajan ylitykseksi vaikkapa vain maailman luominen? Etenkin tietyssä järjestyksessä, joka ei satu pitämään yhtä havaintojen kanssa? Uskontojen muu argumentaatiovoima usein johdetaan luomisesta. En ole edelleenkään lähtökohtaisesti uskontovastainen, mutta jos seuran aatteen nimenomaisesti julistettua ydintä on järkiperäisyys eli rationaalisuus, niin minun on biologina tätä yksityiskohtaa vaikea ohittaa.

En näe loogisesti kestäväksi myöskään sitä ratkaisua, että ne käytännössä melko vanhat uskonnot, jotka tällä hetkellä Suomessa vallitsevat, saavat jollakin muulla erivapaudella suojan seuran kriittiseltä pohdinnalta. Seuran nimenomaiseksi tutkinnan kohteeksi mainittu paranormaalisuus voidaan useimmissa käytännön tapauksissa suoraan korvata sanalla yliluonnollisuus. Jos tämä keinotekoisen jaottelu uskontoihin ja muihin paranormaaleihin aatesuuntiin pultataan peruskallioon seuran yleiseksi opiksi, päädytään loogisiin ongelmiin. Sääntöihin lienee silloin kirjattava esim. 1800-luvulta jokin ”paranormaaliuden absoluuttinen alkuhetki” (P.A.A.H.), jolla saadaan vaikkapa mormonikirkon taivaalta saamat kultataulut leikattua työlistalta ulos, mutta valtaosa uudemmasta homeopatiasta sisään, seuraa kiinnostavien aihepiirien joukkoon. Ehkäpä koko skeptikon ajanlasku pitäisikin jatkossa aloittaa tuosta hetkestä? Ehdotuksia vuodeksi ja päivämääräksi otetaan vastaan.

Jouni Issakainen Kirjoittaja On Biologi Ja Vapaa Tietokirjoittaja.

Ilmastonmuutos nyt , kestävä kehitys huomenna?

Keskustelua

ilpo V. Salmi vastaa häntä Skeptikossa 4/2007 arvostelleelle Boris Winterhalterille.

IPCC:n viimeisen raportoinnin jälkeiset havainnot osoittavat, että ilmakehän hiilidioksidin ja metaanin määrä ja merenpinnan nousu ovat olleet raporteissa haarukoituja trendejä suuremmat. Siis jos viime kuukausien otos on ollut edustava, todellinen muutos on nyt IPCC:n arvioita suurempi ja siis vielä suurempi kuin raportissa todettu suurin muutosnopeus viimeisen tuhannen vuoden aikana. IPCC ei siis turhaan soita hätäkelloja.

Maapallon ilmaston suuret muutokset eivät näytä tapahtuneen hitaana aaltoiluna vaan hyvinkin jyrkkinä vain muutamia vuosisatoja tai vuosikymmeniä kestävinä uuden tasapainotilan hakuina. Syynä saattaa olla jonkun suureen kynnysarvon ylitys (esim. keskilämpötilan nousu yli 2 celsiusastetta), jolloin itseään vahvistava muutos ryöstäytyy liikkeelle.

Meillä ei ole siis varaa ”aikaa on vielä kymmeniä/satoja vuosia” -pähkäilyyn ja tulitikkuleikkeihin. Olipa ilmastonmuutos minkä tahansa aiheuttama, siihen on ihmiskunnan varauduttava – ja paljon järeämmin kuin mitä edustaa esim. nykyinen Suomen autojen verotusnäpertely tai roskien lajittelu.

Jos muutos on ihmisen aikaansaama, sitä voidaan ihmisen tekniikalla torjua.

Monet Winterhalterin mainitsemat faktat ovat tosia – onhan ”Boba” meriarkeologi ja tutkijatohtori – sen sijaan johtopäätökset ovat hämmästyttäviä ja suorastaan vainoharhaisia. Kun IPCC on esim. lisännyt perättäisten ennusteiden varmuutta tilastolaskennan pelisääntöjä noudattaen ja liikaa dramatisointia välttäen, Winterhalter näkee sen manipuloivana kähmintänä. Sen sijaan hänen oma lobbauksensa ja kirjoittelunsa on mannaa Exxon Mobilin ja Wall Street Journalin (öljy)

rahakkaille kvartaalikapitalisteille.

Exxonin syväkurkun mukaan tietoisesti valittu strategia on ”epäilys riittää”; siksi pääministeri Vanhanen halusi rajoittaa ilmastonmuutosta vähättelevää inttämistä. Kun miljoonin dollarein lobattu skeptisyys on levinnyt vieläpä television MOT-ohjelmiin, ainut monen mukavuudenhaluisen päätöksentekijän valitsema ratkaisu on ollut BAU-strategia: ei tehdä mitään, annetaan hurskaasti busineksen pyöriä. Loistavana poikkeuksena Jorma ollila.

Mikä on tässä tilanteessa tieteen tuloksia yleisölle kommentoivan ja siis skeptikon rooli? Jokainen valitkoon omansa. Jos kyseessä olisi laboratoriorotilla suljetussa ilmastolaboratoriossa tehtävä kokeilu, voitaisiin lopullisen varmuuden saamista odottaa loppumattomiin 30 vuotta kerrallaan. Mutta kyseessä onkin evoluution maapallon kokoinen julma koe: Kuinka biosfäärille käy?

Ihminen on biosfäärin erottamaton osa, käytti mitä teknologiaa tahansa. Siksi päättäjien on tehtävä miltei elämän-/kuolemaratkaisuja vajanaisen datan perusteella (tämän opin sodassa) ennen kuin on liian myöhäistä. Maapallo on monin osin ylitettyjen rajojen vuoksi pahasti slummiutumassa.

Kaikesta huolimatta ilmastonmuutos faktana on julkisessa keskustelussa vihdoinkin lyönyt läpi. Valitettavaa on, että todella toimivaa korjauskeinoa – kestävään kehitykseen siirtymistä – ei vielä noteerata. Nykyratkaisut ovat usein kuin liikalihomisen torjuntaa, jossa hankitaan laihdutuskuurin sijasta suuremmat (Kioto-merkkiset) housut. Tästä eivät lastenlastenlapseni varmaankaan pidä. He saattavat kysyä (emeritusprofessori Rinnettä siteeraten): ”Kuinka te saatoitte… (olla niin typeriä)?”

ilmastonmuutos uskontona

BORIS WINTERHALTER VASTAA ILPO V. SALMELLE.

Kun Ilpo V. Salmi Skepsiksen tilaisuudessa syksyllä 2007 avasi keskustelun ilmastonmuutoksesta ja kiteytti ajatuksensa Skeptikko-lehdessä 3/2007, hän kehotti minua (ilmastoskeptikkona) kirjoittamaan vastineen. Se julkaistiin ilokseni seuraavassa numerossa ja kuvittelin, että Skepsis ry oli laajentamassa käsiteltäviä aiheita pois ”huuhaa-jahdista” – Salmen terminologiaa käyttääkseni.

Toivoin, että kirjoitukseni olisi herättänyt edes joissain lukijoissa epäilyn siemenen, vaikka samaisessa lehdessä Esko Valtaoja kritisoi mediaa, kun se rinnastaa sata tiedemiestä johonkin yhteen vastarannankiiskeen, siis minun tapaiseen kriittiseen tutkijaan. Myös Matias Aunola omassa palstassaan asettuu valtavirran kelkkaan, koska ilmeisesti uskoo, että IPCC:n tuottama päättäjille suunnattu yhteenveto vastaa tiedeyhteisön hyväksymää näkemystä.

Todellisuudessa yhteenvedosta on vastannut hyvin pieni ydinryhmä, joka diplomaattien siunauksella korostaa uhkakuvia, mutta jättää täysin vaille mainintaa ne lukemattomat varaukset ja epävarmuudet, jotka varsinaisessa 1000-sivuisessa tieteellisiä perusteita kattavasti käsittelevässä raportissa tuodaan esille ja joihin nimenomaan ilmastoskeptikot ottavat kantaa.

Aunola toteaa lisäksi, että ilmastonmuutosta koskeva tieteellinen debatti ei kuulu Skepsis ry:n toimintaan, koska kyse ei ole valetieteestä edes ”ilmastoskeptikoiden” kohdalla. Tämä on mielenkiintoinen kannanotto, sillä ilmastonmuutoksesta on nimenomaan tullut usko – uskonto – jonka nimeen jokainen voi vannoa, jos katsoo siitä hyötyvän joko poliittisesti tai taloudellisesti.

Ilpo Salmi on laatinut kirjoitukseeni vastauksen, jossa hän voimallisesti kritisoi näkemyksiäni, mutta aitona skeptikkona hän kehotti minua vuorostani puolustamaan kantojani, kuten nyt teenkin.

Kirjoituksensa otsikossa Ilpo toistaa Pasi Toiviaisen kirjan Ilmastonmuutos – NYT nimeä. Kyseinen kirja on onnettoman ympäristöaktivistin, arkkitehdin, myöhemmin juontajan ja tiedekirjailijan lähes hurmoshenkinen kertomus omasta ”matkastaan” ilmastonmuutosuskovaiseksi. Uskonhan minäkin, ettei ilmasto pysy muuttumattomana, mutta mistä Mars on saanut hiilidioksidia tuottavia olentoja, kun planeetta sielläkin NASA:n mukaan lämpiää.

Mielestäni pyrin Skeptikon edellisessä numerossa olleessa kirjoituksessani perustelemaan näkemyksiäni riittävillä argumenteilla, jotka kaikki ovat tarkistettavissa annetuista tietolähteistä. Mutta ilmeisesti en ole tässä onnistunut kovinkaan hyvin, sillä Salmen tämänkertaiset näkemykset näyttävät jopa entisestään jyrkentyneen. En myöskään ymmärrä, mistä Ilpo on saanut ”faktat” tekstissä esitetyille väitteilleen. Osalle ehkä löytyy tutkittua tietoa, mutta osa on ilmeisesti vain median syöttämää ”mutua”.

Ensimmäisessä kappaleessa hän viittaa viimeisimmän raportin jälkeisiin trendeihin ja toteaa todellisen muutoksen olevan IPCC:n vuoden 2006 arvioita suurempi ja siis suurempi kuin muutosnopeus viimeisen tuhannen vuoden aikana. Tässä hän haksahtaa tieteellisesti kestämättömälle tielle. Todellisuudessa väitettyä kiihtyvää lämpötilan nousua ei ole enää moneen vuoteen tapahtunut. Tämän nousun pysähtymisen myönsi jopa IPCC:n pääsihteeri, Rajendra Patchauri helmikuun alun Suomen vierailunsa yhteydessä.

Salmi erehtyy myös metaanin suhteen, sillä aiempi nousu on 1990-luvulla hidastunut ja näyttää 2000-luvulle tultaessa kokonaan pysähtyneen. Merenpinta on viimeisen sadan vuoden aikana noussut noin 20 cm. Tämä nousu on edelleen toipumista viimeisestä jääkaudesta, jolloin merenpinta oli noin 120 metriä alempana kuin nyt. Rannikkomme maannousu on samoja peruja.

Salmi on oikeassa, kun toteaa menneiden aikojen ilmastonmuutosten tapahtuneen monasti hyvinkin nopeasti, jopa alle vuosikymmenessä. Sen sijaan hän on väärässä hakiessaan syytä jostain suuresta kynnysarvon ylityksestä, ”esim. keskilämpötilan nousu yli kaksi celsiusastetta”, jolloin itseään vahvistava muutos ryöstäytyisi liikkeelle. Tiede ei tunne ainuttakaan tällaista karkulaistapausta.

Tuo Ilpon mainitsema maaginen kaksi astetta lienee lähtöisin EU:n viisaiden perustelemattomasta päätöksestä rajoittaa maapallon lämpeneminen tähän arvoon. Tässä yhteydessä muistutan mitä ranskalainen emeritus ilmastotutkija Marcel leroux äskettäin totesi: ”Ei voi olla globaalia keskilämpötilaa, koska ei ole globaalia keskimääräistä ilmastoa”.

Salmi on myös oikeassa todetessaan, että olkoon ilmastonmuutos minkä tahansa aiheuttama, siihen on ihmiskunnan sopeuduttava. Seuraavassa lauseessa hän kuitenkin joutuu jälleen hakoteille mainitessaan autojen veronäpertelyn jne. Verotuksessa ei suinkaan ole kyse varautumisesta ilmastonmuutokseen vaan uskosta, että päästöjä vähentämällä pelastetaan maailma katastrofilta.

Aikaisemmassa tekstissäni esitin mielipiteeni tueksi todellisia tutkimustuloksia kuvilla höystettynä. Koska tieteen luonteeseen kuuluu ”faktojen” kyseenalaistaminen, niin pyrin myös antamaan viitteitä käyttämästäni aineistosta. Salmi hyväksyy esittämäni faktat tukeutuen tieteelliseen uraani, joka tosin ei liity meriarkeologiaan, vaikka sitäkin olen urheilusukeltajana harrastanut. Yli 40-vuotisen tutkijaurani aikana olen pyrkinyt kartuttamaan osaamistani paitsi merigeologian alalla myös muissa luonnontieteissä ja tekniikassa niin kotimaassa kuin myös ulkomailla.

Laaja kansainvälinen verkostoni on avannut silmäni näkemään erilaisen totuuden ilmastonmuutoksesta. Johtopäätökseni eivät todellakaan ole vainoharhaisia, kuten Ilpo

Keskustelua

väittää.

Vaikka IPCC esittää ennusteiden varmuuden parantuneen uusien entistä monimutkaisempien ilmastomallien myötä, olen edelleen monen ilmastotutkijan tavoin sitä mieltä, että ilmastoa säätelee valtava määrä erilaisia paremmin tai huonommin tunnettuja prosesseja, joita mallit eivät hallitse.

Esimerkkinä voidaan ottaa auringon aktiivisuuden vaikutus ilmastoon. Mallit käsittelevät kyllä maapallon ratavaihtelua (Milankovichin teoria) ja auringon säteilyintensiteetin vaihtelua, mutta esim. auringon magneettisen aktiivisuuden vaihtelun vaikutusta ei käsitellä ja syynä lienee valmiin teorian (fysiikan kaavojen) puuttuminen. Aiemmista aktiivisuussykleistä, muun muassa Maunder ja Dalton -minimeistä tiedetään, että niihin liittyi kylmiä ilmastovaiheita (pieni jääkausi).

IPCC mainitsee tiederaportissaan kyllä tämän tosiseikan, kuten myös kosmisen säteilyn mahdollisen roolin pilvimuodostuksessa, mutta toteaa näiden huomioon ottamisen edellyttävän lisätutkimuksia. Poliitikoille suunnatussa yhteenvedossa näistä ilmiöistä ja vaikeuksista ei kuitenkaan mainita sanallakaan.

Mitkähän ovat olleet Salmen ajatukset hänen pyrkiessään vesittämään mielestäni tieteellisesti perusteltua skeptisyyttäni tuomalla kvartaalikapitalismin keskusteluun? Lobbausta en harrasta, mutta kyllä puhun ja kirjoittelen ilmastopelottelua vastaan. Mitä tulee Wall Streetin rahakkaisiin, niin mielestäni Al Goren uusimmat hankkeet rahan kauhomiseksi itselleen päästökaupan ja muun oheisliiketoiminnan avulla olisi sopiva aihe tutkivalle journalistille.

Kehuupa Ilpo vielä Jorma ollilaa, joka Shellin hallintopallilta julistaa suurella rintaäänellä ilmastouhkaa ilmeisenä tavoitteenaan öljy-yhtiön imagon parantaminen. Onhan Shell investoimassa mm. tuulienergiaan todennäköisesti vain rauhoittaakseen aiempia vihollisiaan kuten Greenpeacea.

Mikäli joku haluaa uppoutua varsinaisen kvartaalitalouden syövereihin, kehotan tutustumaan kansainväliseen Climate Action -ohjelmaan (www.climateactionprogramme. org). Siitä voi ottaa opikseen, mihin kannatta sijoittaa pienet varansa, mikäli uskoo, että ihmisen toimilla voidaan vaikuttaa globaaliin ilmastoon. Kyseinen ”action” on liikemaailman ja politiikan erinomainen rakennelma rahastaa ilmastopelotteella. Samaan kategoriaan kuuluu myös päästökauppa (ks. www.euromoneyenergy.com/default. asp?Page=11&eventid=ECK175).

Koko ilmastopelottelussa pyörii valtaisa määrä erilaisia intressiryhmiä. Ympäristöaktivistit haluavat pysäyttää entistä hurjemmaksi muuttuvaa länsimaista kerskakulutusta. Tutkimuslaitokset ja tutkijat haluavat lisätä rahoitustaan, ja siihen päästään vain esittämällä kasvavaa tutkimustarvetta usein liioiteltujen uhkakuvien torjumiseksi. Liikemaailma näkee tässä uudessa tilanteessa erinomaiset keinot rikastua entisestään.

Ilpo väittää, että skeptisyyttä on lobattu miljoonin dollarein. Tästä en tiedä, mutta päinvastaiseen lobbaukseen on kyllä käytetty monin verroin enemmän; ei tarvitse kuin katsoa Al Goren toimintaa tai jopa, mitä valtiovalta on Suomessa asiaan satsannut (www.ilmastonmuutos.org)

tiedottamiseen ja vaikkapa ILMARI-lähettiläiden kouluttamiseen.

En tunne Suomessa, kuten en muuallakaan maailmassa, ketään skeptikkoa, joka olisi saanut lobbaukseen rahoitusta. Monet skeptikot ovat tutkijoita sellaisissa laitoksissa, joissa ilmastopelottelu ei kuulu agendaan ja/tai rahoitus on muutenkin turvattu. He osallistuvat kriittiseen keskusteluun yleensä oman toimensa ohella tai kuten minäkin, ovat eläkkeellä.

Totean tässä vielä kerran, että pidän hiilidioksidin osuutta maapallon lämpötilan säätelijänä karkeasti liioiteltuna. Sen sijaan vesi eri olomuodoissa (mm. vesihöyrynä ja pilvinä) on ylivoimaisesti merkittävin. Fossiilisten polttoaineiden käytössä olen sen sijaan peräänkuuluttamassa säästäväisyyttä. Samalla tulisi panostaa hengitysilman ja käyttöveden puhtauteen.

Maapallon suurin ongelma on väestön lisääntyminen, mutta keinot kasvun rajoittamiseen ovat valitettavasti varsin minimaaliset, ellei sitten luoda Pentti linkolan mallin mukaista uutta uljasta maailmaa, johon ilmeisesti myös Salmi kestävällä kehityksellään viittaa.

paholaisen asianajaja – nyt myös verkossa

Skepsis julkaisi 1989 teoksen Paholaisen laisen asianajajan paluu. Klassikoksi loppuunmyyty, mutta nyt sen artikkeleita voi

asianajaja, joka sai jatkoa 1997 teoksella Paho- muodostunut Paholaisen asianajaja on jo pitkään ollut

käydä lukemassa Skepsiksen www-sivuilla.

Osoitteesta http://www.skepsis.fi/jutut/paholaisen_asianajaja/ löytyy seuraavat artikkelit:

Carl Sagan: Epäilijän taakka S. Albert Kivinen: Mitä ”paranormaaleilla ilmiöillä” tarkoitetaan? Matti Häyry: Ihmeet ja niiden kokeminen Ilkka Tuomi: Parapsykologian paradokseja Nils Edelman: Taikavarvut ja maasäteily Nils Mustelin: Astrologian oudot maailmat Hannu Karttunen: Ufot, ifot ja pienet vihreät henkilöt Heta Häyry: Vaihtoehtolääkintä: huomioita ja arviointia Matti Virtanen: Lukujutun houkutus Raimo Tuomela: Tiede, esitiede, pseudotiede

tiedettä ei edistetä käännytystoimin

Skeptikossa 4/2007 tuli esille ajatuksia tieteen puolesta puhumisesta ja kristinuskon vastaisesta toiminnasta. Niihin liittyen haluan esittää pari näkökohtaa.

Jo melkein kaksi vuosituhatta kristinuskoa on monenlaisin toimin yritetty tukahduttaa. Vainoista ja kirkkojen polttamisista on viime aikoinakin näkynyt uutisia eri puolilta maailmaa. Kristinusko näyttää kuitenkin taas leviävän monissa maanosissa voimakkaasti. Suomalaisistakin enemmistö kuuluu sitä edustaviin uskontokuntiin. Suomi on demokratia, jossa enemmistön mielipiteellä on oikeudellinen merkitys, jopa vahvempi kuin tiedeyhteisössä, jossa enemmistö päättää mikä on tieteellistä ja mikä ei.

Uskonnon voi syrjäyttää vain voimakkaampi uskonto. Tiedeyhteisön usko tieteeseensä ei näytä olevan tähän riittävän vahva. Skeptikkojen tavoin tieteen tekijät ovat taipuvaisia epäilemään. Elinvoimaiseen tieteeseen kuuluu itsekriittisyys ja tietynlainen nöyryys, koska tietoisuus tietämättömyydestä vain kasvaa tiedon karttumisen myötä.

Uskoakin tieteeseen sisältyy, mutta sitä ei levitetä kampanjoin, yleisötilaisuuksin tai muin käännytystoimin. Tiede ei tarvitse puolestapuhujia, vaan on pätevä puhumaan itse puolestaan. Sillä on siihen myös luovuttamaton oikeus. Tiede koostuu teorioista ja väitelauseista, joilla se puhuu kaikille jotka

Keskustelua

vaivautuvat niihin perehtymään. Tiede ei tyrkytä eikä tuputa. Kun tieteellinen teoria perusteluineen on puhunut, se jättää kuulijan vapaasti päätettäväksi uskoako vai ollako uskomatta.

Ihminen on kuitenkin uskonnollinen eläin ja monet uskovat myös tieteen kulloisiinkin teorioihin fundamentalistisesti, vahvimmin sellaiset jotka eivät tunne niiden perusteita, eivätkä ymmärrä tieteen perimmäistä luonnetta. Joudumme tietenkin käytännön syistä pitämään totena monia tieteen tuloksia, vaikka emme voi mitenkään kaikkien niiden perusteiden luotettavuutta lähteä omakohtaisesti selvittämään. Sellainen totena pitäminen ei kuitenkaan ole tieteellistä tietämistä. Aristoteles nimitti sellaista vain ”aksidentaaliseksi” tietämiseksi (NE, 1139b30-35) ja Platonin tekstissä esiintyy tuollaisessa yhteydessä sana ”näennäisviisaus” (Faidros, 275a). Muinaiset skeptikot taas epäilivät kaikkea tiedon nimellä esitettyä ja halusivat pidättäytyä arvostelmista.

Jumalan olemassaolon kumoamisen tai vahvistamisen tieteellisiä perusteita esittävä tieteenala on teologia. Maallikko, esimerkiksi fyysikko voi kuitenkin itse sydämessään uskoa eri tavalla kuin teologi.

Reijo Siipola, Kalajoki

Skeptikon digitalisointi edistyy!

Nyt Skepsiksen verkkosivuilla http://www.skepsis.fi/lehti luettavissa kaikki ilmestyneet Skeptikko-lehdet numeroon 4/2002 asti PDF-muodossa.

Summary

Don’t Believe All You Think

Risto K. Järvinen

The Socrates-prize winner Marjaana Lindeman from the University of Helsinki Department of Psychology talked at the February Skepsis lecture about people’s supernatural beliefs. She explained that magical beliefs are caused by so-called core knowledge mixing. ”With this model we can understand why there is an almost infinite amount of supernatural beliefs and how they differ from other beliefs like immaculate conception, UFO’s, graphology and living food”, Lindeman said.

She also told that according to research there is no difference in the amount of scientific knowledge between the superstitious and the skeptics. Both know that energy can be expressed as heat and that a wound will be cleansed of damaged cells, but only the superstitious holds a dual view of the subject. A wound is cleansed of damaged cells, but simultaneously the finger has a will to heal itself.

Seminar Work: September 11th And Strange Conspiracy Theories

EERiK MAntERE My deduction is that the organizer of the attacks was Osama bin Laden. He had the motive, and Al-Qaeda had the resources. The research of the 9/11 commission is largely based on the interrogation (by torture) of Khalid Sheikh Mohammed, which the commission could not do themselves.

The situation ends up being strange for the conspiracy theorists. Purportedly president Bush had arranged the attacks to get a excuse to invade Iraq. Osama would have taken the blame to increase support for Al-Qaeda. Supposedly both, Osama and Bush, were lying – and both gained from the attacks. Surprise push to Skepsis Skepsis member, candidate for the leader of the Social Democratic party, and

parlamentarian Erkki Tuomioja stepped out of the closet as an atheist in the last number of Skeptikko. He called for the complete separation of the state and church, and that theological departments should not be publicly funded in universities.

The speech by Tuomioja at the Skepsis 20th year celebrations caused an unprecedented public uproar. A few people immediately resigned from the society, but about a hundred extra membership applications arrived in the two months after the magazine was published.

After Tuomioja’s comments, also a very wide-ranging and colourful discussion was started inside Skepsis about should the society take a stand on religions or not.

Risto K. Järvinen

Translation: Otto J. Mäkelä

LIITY SKEPSIKSEN JÄSENEKSI!

Jos haluat liittyä Skepsiksen jäseneksi, lähetä oheinen lomake tai sen kopio täytettynä Skepsiksen jäsenasioista vastaavalle osoitteella:

Anna-Liisa Räihä, Borgströminkuja 1 B 19, 00840 Helsinki membership@skepsis.fi

Yhdistyksen jäsenmaksu vuodelle 2008 (sisältää Skeptikko-lehden tilauksen) on 25 euroa tai alle 24-vuotiailta 12,50 euroa (jos olet alle 24-vuotias, ilmoita syntymäaikasi).

Voit myös tilata Skeptikko-lehden liittymättä jäseneksi. Tilausmaksu on 25 euroa/vuosi. Lehtitilausta tehdessä tiedoksi riittävät nimi ja osoite. Jäsenhakemus/tilauskaavake löytyy myös Internetistä Skepsiksen kotisivuilta: www.skepsis.fi aihetta sivuavat julkaisut, mielenkiinnon kohteet ym. Kokemus Skepsiksen toimialaan liittyvistä asioista, mahdollisesti jäsenyys muissa tieteellisissä yhdistyksissä, erityiset (käytä tarvittaessa erillistä paperia):

Korostamme kuitenkin, että kuka tahansa kiinnostunut voi hakea jäsenyyttä yhdistyksen hallitukselta koulutustaustasta ja elämänkokemuksesta riippumatta.

Hyväksyn Skepsis-yhdistyksen säännöissä määritellyn tarkoituksen ja toimintaperiaatteet ja haluan liittyä yhdistyksen jäseneksi.

Jäsenhakemus

Haluan Liittyä Jäseneksi

Nimi:

Ammatti Ja Koulutus:

Lähiosoite:

Postinumero Ja -toimipaikka:

Sähköposti:

Puhelin:

Vain Lehtitilaajaksi

Haluan Skepsiksen Sähköpostituslistalle

Päiväys Ja Allekirjoitus:

Skepsiksen haaste

10 000 EUROA PUHTAANA KÄTEEN SILLE, JOKA TUOTTAA VALVOTUISSA OLOSUHTEISSA PARANORMAALIN ILMIÖN.

Dosentti Hannu Karttunen ja taikuri iiro Seppänen ovat lupautuneet maksamaan kumpikin 2500 euroa edellä mainitusta kokonaissummasta. Haastesumma voidaan maksaa myös humanoidistipendinä – 10 000 euroa puhtaana ulottimeen sille humanoidille, joka itse noutaa stipendin ja antaa samalla DNA- (tai vastaavan) näytteen. Poikkeustapauksessa summa voidaan myös maksaa (mikäli esimerkiksi henkilötunnuksen tai pankkikortin saanti on osoittautunut humanoidille vaikeaksi) mukana seuraavalle ihmiskontaktiseuralaiselle.

Skepsis ry:n yhteystiedot Puhelinpalvelu: 0208-355 455 Postiosoite: PL 483, 00101 HELSINKI Internet: www.skepsis.fi Pankkiyhteys: AKTIA 405529-2111988

2 0 V U O T T A K Ys Y My K S I Ä

Jäsenasiat, Lehtitilaukset, Osoitteenmuutokset:

ANNA-LIISA RÄIHÄ

Borgströminkuja 1 B 19 00840 Helsinki puh. (09) 698 1976 membership@skepsis.fi

Rahastonhoitaja Veikko Joutsenlahti Roihuvuorentie 30 B 62 00820 Helsinki puh: 040 758 7286

Skepsis ry:n hallitus vuonna 2008 Puheenjohtaja Pertti laine otto J. Mäkelä, Matias Aunola, Denis Galkin, Jukka Häkkinen, Virpi Kalakoski, Jussi K. niemelä.

– Edistää paranormaaleja ilmiöitä koskevien väitteiden objektiivista ja puolueetonta tieteellistä tutkimusta ottamatta näiden väitteiden paikkansapitävyyteen kantaa apriorisin, tutkimusta edeltävin perustein. – Ylläpitää tällaisesta tutkimuksesta kiinnostuneiden ihmisten verkostoa sekä pitää yhteyttä vastaavanlaisiin yhteisöihin kotimaassa ja ulkomailla.

– Julkaista paranormaaleja ilmiöitä koskevia väitteitä tutkivia artikkeleja ja kirjoja sekä laatia tällaisia väitteitä sisältävien julkaisujen bibliografioita.

– Järjestää alaan liittyviä kokouksia ja konferensseja sekä harjoittaa valistus- ja tiedotustoimintaa.

Skepsis ry:n tieteellinen neuvottelukunta TNK:n puheenjohtaja, professori Jukka Maalampi (hiukkasfysiikka), Professori Kari Enqvist (fysiikka), professori Mika Hemmo (oikeustiede), PsL Virpi Kalakoski (psykologia), professori Hannu Karttunen (tähtitiede), S. Albert Kivinen (filosofia), professori Hanna Kokko (biologia, ekologia), professori Eerik lagerspetz (yhteiskuntatiede/filosofia), Anto leikola (biologia), dosentti Marjaana lindeman (psykologia), dosentti Juha Merikoski (fysiikka), dosentti Markku Myllykangas (terveyssosiologia), professori Jeja Pekka Roos (sosiaalipolitiikka), dosentti Veijo Saano (lääketiede), Anssi Saura (biologia).

Yhdistys on poliittisesti, aatteellisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton.

Yhdistyksen hallitus voi hyväksyä hakemuksesta yhdistyksen jäseneksi yksityishenkilöitä ja oikeuskelpoisia yhteisöjä, jotka hyväksyvät edellä mainitut yhdistyksen periaatteet.

Yhdistys julkaisee neljä kertaa vuodessa ilmestyvää Skeptikko-lehteä.

Mallia yhdistykselle haettiin Yhdysvalloissa 1976 perustetusta CSICOPista (Committee for the Scientific Investigation of Claims of the Paranormal), mikä ilmenee mm. yhdistysten samankaltaisina toimintaperiaatteina. Skepsis ry toimii kuitenkin itsenäisesti, vaikkakin yhteistyössä CSICOPin ja muiden vastaavien järjestöjen kanssa. Yhdistys on ECSOn (European Council of Skeptical Organisations) ja Tieteellisten seurain valtuuskunnan jäsenjärjestö.

alueyhteyshenkilöt*** Joensuu: Vesa Tenhunen Puh. (013) 123 254; Vesa.tenhunen@skepsis.fi Jyväskylä: Juha Merikoski Puh. 040-7551820; Juha.merikoski@skepsis.fi

Skepsis Ry On Vuonna 1987 Perustettu Suomalaisten Skeptikkojen Yhdistys.

Skepsiksen Sääntöjen Mukaan Yhdistyksen Tarkoitus On:

Oulu: Juha Vuorio Puh. 040 500 6955; Juha.vuorio@skepsis.fi Tampere: Heikki Lindevall Puh. 0400 622 636; Heikki.lindevall@skepsis.fi Turku: Heikki Kujanpää Puh. (02) 244 6400, 0440 220 420; Heikki.kujanpaa@skepsis.fi

Yhdistys Toivoo, Että Alueilla Dyshenkilöille Yhteystietonsa, Omalla Alueellaan Tapahtuvasta Henkilöille Voi Myös Ilmoittaa Yhdistyksen Toimintaan Omalla

Asuvat Ilmoittaisivat Yhjotta He Voisivat Tiedottaa Toiminnasta. Yhteyshalukkuutensa Osallistua Alueellaan.

Saatavana Kaikista Skepsiksen Tilaisuuksista Hintaan 29 Euroa Tai Tilaamalla Osoitteesta: Secretary@skepsis.fi Skeptikko 1/2008 55