Mitä tiedetään
Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on noussut esiteollisen ajan noin 280 miljoonasosasta yli 420:een, ja nousu on peräisin fossiilisten polttoaineiden polttamisesta; se näkyy hiilen isotoopeista. Hiilidioksidi pidättää lämpösäteilyä, minkä fyysikko John Tyndall mittasi jo 1859 ja Svante Arrhenius laski 1896. Maapallon keskilämpötila on noussut noin 1,2 astetta 1800-luvun lopusta, valtameret lämpenevät ja happamoituvat, jäätiköt vetäytyvät ja merenpinta nousee. Nämä ovat mittauksia, eivät malleja. Mallien tehtävä on arvioida, kuinka paljon lämpeneminen jatkuu eri päästöpoluilla, ja 1970-luvun ennusteet ovat osuneet tähänastiseen kehitykseen hyvin.
Tutkijoiden yksimielisyys on mitattu useaan kertaan: yli 97 prosenttia alan julkaisevista tutkijoista ja käytännössä kaikki alan tutkimuslaitokset pitävät ihmisen aiheuttamaa lämpenemistä tosiasiana. Yksimielisyys ei sinänsä ole todiste, mutta se kertoo, mihin todisteet ovat johtaneet ne, jotka niitä tutkivat.
Kieltämisen muodot
Ilmastonmuutoksen kieltäminen on edennyt vaiheittain, ja vaiheet toistavat tupakkateollisuuden käsikirjaa: ilmasto ei lämpene; se lämpenee mutta luonnollisesti; ihminen vaikuttaa mutta vähän; lämpeneminen on hyväksi; on liian myöhäistä tehdä mitään. Jokainen vaihe hylätään, kun se käy kestämättömäksi, mutta päätelmä pysyy samana. Yleisimmät väitteet, kuten "ilmasto on aina muuttunut", "aurinko selittää", "1970-luvulla pelättiin jääkautta" ja "hiilidioksidi on kasvien ruokaa", on käsitelty tutkimuskirjallisuudessa perusteellisesti, ja ne elävät verkossa siitä riippumatta.
Kieltämisen takana on harvoin tietämättömyys ja useammin arvot: jos ratkaisu edellyttää sääntelyä, jota vastustaa, on helpompi kiistää ongelma. Tutkimuksissa ilmastoskeptisyys korreloi poliittisen kannan, ei tieteellisen tietämyksen kanssa.
Skeptikko ja ilmasto
Skeptisyys tarkoittaa väitteiden punnitsemista todisteiden valossa, ei vastustamista. Ilmastotieteessä skeptinen tarkastelu on tehty sadoissa tuhansissa vertaisarvioiduissa julkaisuissa ja jatkuu edelleen; siksi "ilmastoskeptikko" on harhaanjohtava nimi sille, joka hylkää tulokset tarkastelematta niitä. Avoimia kysymyksiä on paljon: herkkyyden tarkka arvo, pilvien rooli, alueelliset vaikutukset, paras politiikka. Se, lämpeneekö ilmasto ja miksi, ei ole niiden joukossa.