Internet – ilmastoa kuormittava sähkösyöppö vai ei?

Lichtenfeld / Pixabay.com Felix

Sähkön hinnan Suomessa arvioidaan nousevaan ennätykseen talvella. Syynä on ennen muuta Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan ja sen seuraukset energiamarkkinoilla. Sähköä kehotetaan säästämään. Paljonko internet vie sähköä? Entä mikä on internetin hiilijalanjälki?

ILMASTOTUTKIJAT ovat varoitelleet ilmastonmuutoksesta seurauksineen jo pitkään, mutta vasta 2010-luvulla huoli ilmastonmuutoksesta levisi ”puunhalaajien puuhastelusta” tavallisen keskiluokkaisen ihmisen kahvipöytään. Kasvihuonekaasupäästöjä voidaan vähentää monella tavalla aina lainsäädännöstä uuden teknologian käyttöönottoon. Moni arkipäiväinen asia tuottaa kasvihuonekaasupäästöjä. Yksittäisen kuluttajan tekemä päästöjä vähentävä valinta vaikuttaa ihmiskunnan kokonaispäästöihin mitättömän vähän, mutta se voi toimia kimmokkeena asiasta käytävälle julkiselle keskustelulle ja sitä kautta levitä laajemmaksi ilmiöksi ja vaikuttaa poliittisiin päätöksiin. Päätösten tueksi tarvitaan tietoa.

Yksityinen ja yleinen sekoittuvat keskustelussa helposti. Esimerkiksi ilmailusektori tuottaa vain noin 2 % koko maailman kasvihuonekaasupäästöistä, mutta yksilötasolla yksi pitkä lento voi moninkertaistaa sähkölämmitteisessä pienessä asunnossa asuvan henkilön vuosittaisen hiilijalanjäljen.

Myös tieto- ja viestintätekniikan kasvihuonepäästöistä uutisoidaan säännöllisesti. Esimerkiksi Iltalehti otsikoi 27.6.2019 repäisevästi: ”Näin tuhoat maailmaa tietämättäsi joka päivä: kissavideoiden ja nettipelien kuluttaminen tuottaa ‘päätä huimaavia’ päästöjä – mutta näin voit minimoida haitat.”

Artikkelin mukaan ”yksi Google-haku tuottaa 0,2–7 grammaa hiilidioksidia. Seitsemän gramman päästöt aiheutuvat myös vesikannullisen keittämisestä tai henkilöauton ajamisesta 16 metrin matkan”. Lisäksi artikkeli kertoo: ”Yhden sähköpostiviestin lähettäminen tuottaa noin neljä grammaa hiilidioksidia, mutta suuren liitetiedoston kanssa sitä muodostuu jopa 50 grammaa! Ylivoimaisesti eniten hiilidioksidia tuottaa kuitenkin videoiden katselu, mikä on Youtuben ja Netflixin sekä vastaavien palveluiden suosion myötä myös tietoliikenneverkon suurimpia kuormittajia.”

Artikkelissa viitataan myös Ylen uutiseen: ”Yle laski, että 85 tuntia videoiden katselua tuottaa saman verran hiilidioksidia kuin jos ostaisi lentolipun Helsingistä Tukholmaan. Tällainen rinnastus pistää punnitsemaan vaikkapa tv-sarjan katsomisen ja ulkomaanmatkan välillä.”

Määrät kuulostavat yliammutuilta. Ylen alkuperäistä artikkelia onkin korjattu viikko sen julkaisemisen jälkeen seuraavasti:

”Jutusta on poistettu laskelma, jonka mukaan nettivideon katselu voi aiheuttaa hiilidioksidipäästöjä 0,2 grammaa sekunnissa eli 720 grammaa tunnissa. Laskelman taustalla ollut arvio tiedonsiirron energiankulutuksesta on vanha, eikä se kuvaa luotettavasti nykyistä teknologiaa. Todennäköisesti käytetty laskelma tuotti todellista suuremman arvion päästöistä. Videoiden katselun päästöihin vaikuttavat monet tekijät ja sen vuoksi yleispätevää arviota päästöistä on vaikea esittää.”

720 grammaa tunnissa kuulostaakin hurjalta. Suomessa sähköntuotannon päästökerroin on 89 kg CO2/MWh eli 89 grammaa kilowattitunnilta. 720 gramman tuntikulutus tarkoittaisi kotimaisella sähköllä siis jatkuvaa 8 kW:n tehoa ja kivihiilelläkin (ilman lämmön talteenottoa) tuotettuna (800 g/kWh) vajaata 1 kW:n tehoa. Kilowattiluokan teho nettivideoiden katselusta ei ainakaan sähköinsinööristä tunnu realistiselta. Mitä on lukeman takana?

INTERNETIN HIILIJALANJÄLKI ON MONIMUTKAISTA LASKEA

ESIMERKIKSI SAUNOMISEN HIILIJALANJÄLKI on helppo laskea: Suomessa tuotetun (ja ulkomailta ostetun) sähkön päästökerroin tiedetään melko tarkasti, samoin siirtohäviöt, jotka ovat vain muutaman prosentin suuruusluokkaa. Kiukaan kuluttamalle energialle saa helpon ylärajan kertomalla päälläoloajan kiukaan nimellisteholla.

Todellisuudessa kiukaan vastukset eivät ole päällä koko lämmityksen ja saunomisen ajan, vaan niitä ohjataan termostaatilla. Ja vaikka 6 kW:n kiuas olisi päällä kaksi tuntia ja päästöt lasketaan 89 gramman mukaan, saunasession päästöt ovat 6 kW x 89 g/kWh = 534 grammaa, todellisuudessa siis vähemmän. Ja jos talo on sähkölämmitteinen, ylimääräinen lämpö on osittain pois talon lämmityksen päästöistä.

Niin tain näin, suuruusluokka on selvä. Polttomoottorilla toimivan henkilöauton päästöt ovat auton koosta ja iästä riippuen vajaasta sadasta grammasta muutamaan sataan grammaan kilometriltä, joten saunomisen päästöjen suuruusluokka vastaa autoreissua lähikauppaan.

Internetin osalta kuvio on monimutkaisempi: jokainen voi mitata oman tietokoneensa ja laajakaistamodeeminsa tehonkulutuksen, mutta taustalla olevan infrastruktuurin osalta tilanne on monimutkaisempi. Verkkovideon katsominen ulkomailla olevasta datakeskuksesta tuottaa päästöjä niin datakeskuksessa kuin tiedonsiirtotielläkin.

Lisäksi laskutapaan liittyy filosofinen haaste: tietoliikenneinfrastruktuuri kuluttaa päällä ollessaankin energiaa, vaikka kukaan ei lataisi mitään. Ongelma on samanhenkinen kuin julkisen liikenteen päästöjen laskennan kanssa: yksilötasolla ajatellen bussi kulkee joka tapauksessa, vaikka sitä ei käyttäisi. Järjestelmätasolla taas jokainen bussin käyttäjä luo yhden yksikön kysyntää. Tätä taustaa vasten selvin tapa on laskea bussireitin päästöt jakamalla bussin tuottamat päästöt jokaista kuljettua matkustajakilometriä kohden.

Samalla tavalla on mielekästä laskea tietoliikenteen päästöt siirrettyä bittiä kohden.

OMAN PÄÄN KULUTUS PIENTÄ

MOBIILILAITTEIDEN TEHONKULUTUS lasketaan muutamissa wateissa, samoin kodin sisäisen tietoliikenneinfrastruktuurin. Artikkelin kirjoittajan wlan-tukiaseman tehokulutus on 4 wattia, joka nousee 6 wattiin, kun dataa liikkuu koko siirtokapasiteetin täydeltä. Laajakaistamodeemi kuluttaa jatkuvasti 10 wattia.

Viihdelaitteista suurikokoisen plasmatelevision tehonkulutus voi olla 400 watin luokkaa, tehokas pelitietokone näyttöineen hyrrää pelatessa 300 watin teholla, kaikkein tehokkaimmat mallit vievät muutamia satoja watteja enemmän. Tunnin pelisession hiilijalanjälki on siis pahimmillaankin muutaman kymmenen gramman luokkaa, jos peli pyörii omalla koneella vaatimatta verkkoyhteyttä. Laskemiseen riittää taskulaskin ja peruskoulumatematiikka. Ja lämmityskaudella laitteen hukkalämpö menee suoraan hyötykäyttöön.

Laitteiden valmistamiselle on laskettu erilaisia hiilijalanjälkiä. Laskelmissa on hajontaa lähteistä riippuen, mutta tietokoneen valmistuksen hiilijalanjälki osuu tyypillisesti 100–200 kg:n suuruusluokkaan, älypuhelimen puolestaan 100 kg:aan tai alle. Molemmat laitteet kestävät tuhansia tunteja käyttöä. Laadukas älypuhelin tai tietokone kestää hyvin pidettynä käyttöä viisi vuotta tai pidempäänkin.

Jos pelitietokonetta käytetään kolme tuntia päivässä viiden vuoden ajan, valmistuksen hiilijalanjäljeksi käyttötuntia kohti jää pahimmillaankin 200 kg / (5 x 365 x 2 h) = 37 grammaa tunnilta. 8 tuntia päivässä rääkättävä työtietokone selviää vähemmällä – ja kuluttaa vähemmän sähköäkin. Toimistokäyttöön suunnitellun kannettavan tietokoneen kulutus on mallista riippuen 10–30 watin suuruusluokkaa.

Käyttötunneille jyvittämisen mielekkyys on oma keskustelunsa. Älypuhelimen tai tietokoneen – ainakin jommankumman – omistaminen on liki pakollista nyky-yhteiskunnassa, tehokkaan pelitietokoneen ei. Puhelin on myös ”käytössä” koko ajan: se on valmiina ottamaan vastaan puheluja tai käden ulottuvilla hätäpuhelun soittamista varten.

TUPAKKA-ASKINKANSILASKELMIA…

LAITTEEN VALMISTUKSEN hiilijalanjäljestä on – ainakin suuruusluokaltaan – luotettavaa tietoa saatavilla, samoin sen suorasta sähkönkulutuksesta. Omalla koneella räiskintäpeliä yksin pelaavan ei tarvitse olla huolissaan harrastuksensa ympäristövaikutuksesta.

Mutta entä jos kyseessä on verkossa pelattava moninpeli tai suoratoistopalvelusta katsottava elokuva? Molemmat edellyttävät datan käsittelyä ja siirtoa sekä datakeskuksessa että tiedonsiirtoinfrastruktuurissa. Datakeskukset sijaitsevat tyypillisesti ulkomailla.

Tähän väliin on todettava, että koska energia ja tiedonsiirto maksaa, myös yrityksillä on motiivi pyrkiä vähentämään molempien kulutusta. Datakeskus pyritään sijoittamaan lähelle käyttäjiä ja suunnittelemaan energiatehokkaaksi. Monen verkkosisällön jakelussa käytetään sisällönjakeluverkkoa (CDN, content delivery network), ennen kaikkea käyttäjän kokemien latausviiveiden pienentämiseksi. Näitä palvelimia sijaitsee myös Suomessa.

Itse datakeskuksen lisäksi sähköä kuluu matkan varrella: tieto liikkuu operaattoreiden valokaapeliverkoissa, ja mobiililiittymien tapauksessa vielä viimeiset metrit (tai maaseudulla kilometrit) tukiasemalta päätteelle.

Datakeskuksessa tehontarve ei kasvattane hiilijalanjälkeä merkittävästi: yksi palvelinkone palvelee kerralla sovelluksesta riippuen kymmeniä tai useita tuhansia asiakkaita, joten sen osuus käyttäjäkohtaisesta hiilijalanjäljestä on murto-osa käyttäjän pään kulutuksesta. Monen pelaajan verkkopeliin liittyvä raskas laskenta vaatii enemmän tehoa kuin elokuvan tai musiikin jakelu asiakkaille. Ja kuten sähkölämmitteisessä asuinkiinteistössä, myös datakeskuksessa hukkalämpöä voidaan käyttää hyödyksi. Se, tehdäänkö näin, riippuu datakeskuksesta.

Myöskään mobiilitukiaseman kulutus ei ole päätähuimaava. Sähköliittymän koko maaseututukiasemassa, jopa 3 x 63 A (43 kW), on toki suuri, mutta se palvelee usean operaattorin laitteita. Yhden operaattorin tukiaseman keskimääräinen kulutus on tyypillisesti muutaman kilowatin luokkaa. Teho on suuri, mutta tukiasema palvelee satoja asiakkaita kerralla – kunhan kaikki eivät lataa videoita tai harjoita muuta dataintensiivistä toimintaa yhtä aikaa.

Enää jää jäljelle tiedonsiirto datakeskukselta tukiasemalle. Tämän arviointi tupakka-askinkansilaskelman tarkkuudella menee haastavaksi, ellei sitten ole ollut tekemisisissä näiden verkkojen rakentamisen kanssa. Yhtä kylää syöttävän valokaapelin päätelaitteiden tehonkulutus mitataan sadoissa wateissa, mutta koko verkon osalta kokonaisuus on monimutkaisempi.

… JA TUTKITTUA TIETOA

INTERNETISSÄ tapahtuvan datansiirron kulutusta ei tarvitse onneksi lähteä arvailemaan mutupohjalta. Vuonna

2018 julkaistussa ja paljon viitatussa tutkimusartikkelissa (Joshua ym.) on laskettu arvio internetin datasiirron energiankulutukselle: 0,06 kWh / gigatavu. Siirto perustuu pitkälti valokuituverkkoihin, joissa datanopeus on suuri ja energiankulutus pientä. Laskelma perustuu vuoden 2015 tietoihin. Onko tilanne muuttunut suuntaan tai toiseen seitsemässä vuodessa? Entä onko laskelmissa muuta, mitä pitää ottaa huomioon?

Aalto-yliopiston vierailevana tutkijana ja Haaga- Helia-ammattikorkeakoulun yliopettajana työskentelevä tekniikan tohtori Kari Hiekkanen on perehtynyt tietotekniikkasektorin energiankäyttöön.

”Mobiilitukiaseman ja palvelinkeskuksen välisen tiedonsiirron valokuidussa voit laskea marginaaliseksi. Valokuituverkon energiankulutus ei hirveästi muutu siirrettävän datan määrästä riippuen. Tuo 0,06 kWh / Gt on riittävän hyvä arvio; valokuituverkoissa ei suuria harppauksia ole viimevuosina otettu ja teleoperaattori-infra tuolta osin uusiutuu hitaasti”, Hiekkanen kertoo.

Datakeskusten hukkalämmön hyödyntämisen varaan ei sen sijaan saa laskea liikaa. ”Palvelinkeskusten hukkalämpöä voi hyvin hyödyntää, mutta se on poikkeus, lähinnä Suomessa. Maailmalla kun ei kaukolämpöverkkoja juuri ole ja suurimmat palvelinsalikeskittymät sijaitsevat sellaisissa maissa, joissa hukkalämpöä ei hyödynnetä.”

Sähköenergia on ollut perinteisesti niin halpaa, että hukkalämmön talteen kerääminen ei ole ollut kannattavaa. Esimerkiksi 2010-luvun alussa suljettujen CSC:n Murska ja Louhi

-supertietokoneiden hukkalämpö puhallettiin taivaan tuuliin toimistorakennuksen katolta Espoon Keilaniemessä. Uusin Lumi-supertietokone on toista maata: sen hukkalämpö hyödynnetään kaukolämpönä Kajaanissa.

”Täytyy myös muistaa, että noissa tiiviisti pakatuissa palvelimissa jäähdytystarve lisää sähkönkulutusta palvelinkeskuksen hyötysuhteen mukaan. Moderneissa palvelinkeskuksissa nyrkkisääntö on, että 1 watti koneelle vaatii vielä 0,5 wattia jäähdytykseen”, Hiekkanen sanoo.

PILVIPELAAMINEN – MARGINAALINEN SÄHKÖSYÖPPÖ

PERINTEISESSÄ monen pelaajan ammuskelupelissä raskas laskenta suoritetaan pelaajan omalla koneella, ja palvelin pitää lähinnä kirjaa pelaajien sijainnista, mikä ei edellytä raskasta laskentaa. Lähivuosina on markkinoille tullut pilvipelaaminen (cloud gaming), joka poistaa käyttäjältä kalliin pelikoneen tarpeen: raskas laskenta suoritetaan oman näytönohjaimen sijaan palvelinkeskuksessa, ja pelaajalle välitetään videokuva pelitilanteesta.

”Esimerkkinä vaikka NVIDIA RTX Blade Server, 10 grafiikkayksikköä ja mainoslehtisen mukaan ‘average power’ pelatessa on 5 kilowattia. Tiedonsiirtotarve tuolle voi sitten olla samaa luokkaa kuin HD-elokuvalle, jos pelataan HD-resoluutiolla”, Hiekkanen kertoo. Palvelimen kulutuksen päälle tulee vielä sen vaatima jäähdytys.

Aalto-yliopiston tietoverkkotekniikan professori Jukka Manner muistuttaa suhteellisuudentajusta: kaikki eivät pelaa moninpelejä verkossa, pilvipelaamisesta puhumattakaan, mutta videoita katsovat käytännössä kaikki. ”Noin 80 % internetissä liikkuvasta datasta on videomateriaalia, ja siitä suurin osa ihan hupikäyttöä.”

Tunechick83 / Pixabay.com

noin 80 % Internetissä Liikkuvasta Datasta On Videomateriaalia.

MOBIILIDATA PÄÄPAHIKSENA?

JOS INTERNET-YHTEYS tulee kotiin valokuidun tai kaapelimodeemin kautta, tehonkulutus on marginaalinen. Wlan-tukiaseman kulutus on muutamia watteja, samoin kaapelimodeemin. Nettivideoiden katselu 10 wattia haukkaavalta kannettavalta ei ole energiasyöppöä. Palvelinpäässäkään ei tarvita raskasta laskentaa, koska kyse on vain valmiin datan jakelusta kuluttajalle päin.

Entä jos verkkoyhteys tuleekin mobiilidataverkon kautta? ”Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto FiCom ry on kertonut mobiilidatan tehokkuudeksi keskiarvon 220 Wh / gigatavu”, Kari Hiekkanen kertoo.

Tunnin Full HD -video on kooltaan reilun gigatavun, joten voidaan sanoa, että lähes kaikki katselun päästöt syntyvät juuri mobiilidatasta. Videoiden katselu mobiiliverkon yli on siis suurempi energiasyöppö kuin pelaaminen valokuituyhteyden varassa – etenkin jos mennään suurempiin tarkkuuksiin, kuten 4K-videoon, joka haukkaa jo parikymmentä gigatavua tunnilta.

Hiekkanen muistuttaa laskelman haastavuudesta: ”Wattituntia gigatavulta -luku on vähän harhaanjohtava, koska iso osa mobiiliverkon sähkönkulutuksesta on kiinteä riippumatta siirretyn datan määrästä.”

Tästä päästään filosofiseen kysymykseen laskentatavasta: yksittäinen nettivideon katsoja ei tavallaan aiheuta päästöjä, koska lähikorttelin tukiasema rouskuttaa muutaman kilowatin teholla riippumatta siitä, luenko paperikirjaa vai katsonko 4K-elokuvaa. Toisaalta valitsemalla elokuvan katsomisen luon kysyntää mobiilidatalle, mikä suuressa kuvassa kasvattaa tarvetta rakentaa lisää tukiasemia. Aivan samalla väärällä logiikalla voisi perustella monenlaista saastuttavaa toimintaa: lentokone lentää joka tapauksessa, vaikka minä menisin junalla, tai bussivuoro ajetaan joka tapauksessa, vaikka menisin lähikauppaan jalan.

Professori Jukka Manner muistuttaa, että bussi voi seistä yön varikolla, kun kysyntää ei ole, mutta tukiasema on päällä yölläkin. ”Keski-Euroopassa mobiilidata maksaa paljon. Ihmiset metsästävät wifi-tukiasemia ja ovat siten tavallaan pakotettuja vihreämmiksi.”

Suomessa liittymiä myydään rajattomalla mobiilidatalla, jolloin nettivideot katsotaan huoletta mobiilidatan yli. Tämä on kätevää kuluttajille, mutta huono ympäristölle. Manner vertaa asetelmaa henkilöautoon ja joukkoliikenteeseen. Ensimmäinen on individualistinen ja kätevä, mutta huono ympäristölle.

”Flatrate-hinnoittelu lisää hupikäyttöä ja ohjaa valitsemaan datansiirtotavan, jonka energiankulutus on suuruusluokaltaan tuhatkertainen vaihtoehtoon verrattuna”, Manner toteaa.

Koko yhteiskunnan tasolla mobiilidata ei ole merkittävä sähkösyöppö. Suomen sähkönkulutus vuonna 2020 oli 81,6 TWh, josta teleoperaattorit käyttivät 689 GWh eli 0,84 %. Toisaalta sähkönkulutuskin koostuu pienistä puroista. ”Ilman videoita ja vastaavaa hupikäyttöä pärjättäisiin 80 % vähemmällä”, Manner muistuttaa.

Chen / Pixabay.com

tarkan Videokuvan Siirto On Suurin Datasyöppö Ja Mobiilidata Taas Pahin Sähkösyöppö.

LOPUKSI

INTERNETIN KÄYTÖLLE on vaikea laskea yksiselitteistä hiilijalanjälkeä. Paljon riippuu siitä, mitä internetissä tehdään. Tarkan videokuvan siirto on suurin datasyöppö ja mobiilidata taas pahin sähkösyöppö. Tavallisten nettivideoiden katselu kiinteän verkkoyhteyden yli on kulutukseltaan pientä, samoin pelaaminen lämmityskaudella, koska pelikoneen hukkalämmön päästöt voi laskea suoraan pois lämmityksen päästöistä.

Jos katson HD-tarkkuista (n. 1 Gt/h) videota suomalaiselta palvelinkeskukselta tunnin omalta läppäriltäni, modeemi kuluttaa 10 W, tietokone 10 W, tukiasema 4 W ja tiedoston jakelu palvelimelta pyörii pahimmillaankin samassa suuruusluokassa – onhan kysymys vain olemassa olevan datan jakelusta. Esimerkiksi Netflix kertoi jo vuonna 2015, että sen datakeskusten sähkönkulutus on 0,0013 kWh striimaustuntia kohti eli jatkuvana tehona 1,3 wattia per striimaaja. Myös datansiirron sähkönkulutus jäänee alle globaalin 60 Wh/Gt keskiarvon, koska suomalainen verkkoinfra on modernia ja siirtomatka lyhyt. Tälläkin lukemalla laskettuna kulutukseksi tulee 85 Wh eli kotimaisen sähköntuotannon mukaan laskettuna 0,085 kWh x 89 g/kWh = 7,6 grammaa.

Vastaavasti 4k-videon (20 Gt/h) katselu mobiiliyhteyden yli vastaa tehonkulutukseltaan jo 20 Gt/h x 220 Wh = 4,4 kilowattia. Tähän päälle suurenkin näytön sähkönkulutus (100–200 W) on vain muutamia prosentteja. 200 W kotikulutuksella ja 60 Wh/Gt siirtokulutuksella laskettuna kokonaiskulutus tunnissa on 5,8 kWh x 89 g / kWh = 516 grammaa, mikä vastaa ”jo” muutaman kilometrin automatkaa tai saunan lämmittämistä tunnin ajan.

Tietenkään verkon sähkönkulutus ei kasva 5,8 kilowatilla,. kun elokuva laitetaan pyörimään, mutta datalle luotu kysyntä ohjaa mitoittamaan mobiiliverkkoa sellaiseksi, että moinen striimaaminen on mahdollista.

Lähteet Air Transport Action Group: Facts & Figures https://www.atag. org/facts-figures.html Iltalehti: Näin tuhoat maailmaa tietämättäsi joka päivä: kissavideoiden ja nettipelien kuluttaminen tuottaa ”päätä huimaavia” päästöjä – mutta näin voit minimoida haitat. 27.6.2019 https://www.iltalehti.fi/digiuutiset/a/ d91450c7-99cd-4b9d-90c6-0c390d2ba869 Motiva: CO2-päästökertoimet https://www.motiva.fi/ratkaisut/ energiankaytto_suomessa/co2-paastokertoimet Aslan, Joshua, ym. ”Electricity Intensity of Internet Data Transmission: Untangling the Estimates: Electricity Intensity of Data Transmission”. Journal of Industrial Ecology, vsk. 22, nro 4, elokuuta 2018, ss. 785–98. DOI.org (Crossref), https://doi. org/10.1111/jiec.12630 .

Ficom ry: Digiratkaisuilla energiatehokkuuteen – mutta ei ilman sähköä. 22.06.2021 https://ficom.fi/ajankohtaista/uutiset/ digiratkaisuilla-energiatehokkuuteen-mutta-ei-ilman-sahkoa/ Netflix Technology Blog: Netflix Streaming — More Energy Efficient than Breathing. 27.5.2015. https://netflixtechblog. com/netflix-streaming-more-energy-efficient-than-breathing- 57658d47b9fd

kirjoittaja On Sähkötekniikan Ja Elektroniikan diplomi-insinööri Ja Työskentelee Ryhmä- ja Viestintäpäällikkönä Sähköalan standardointijärjestössä.