Valtsun tuolissa: Käyttääkö skeptikko ravintolisiä?

OLLESSANI NUORI AIKUINEN, noin 20 vuoden iässä, seurasin samanaikaisesti RSS-lukijan avulla jopa 200 eri terveysblogia. Olin noihin aikoihin perustanut myös oman blogini (Valtsun terveysblogi).

Terveysblogeissa ja muissa seuraamissani lähteissä esitettiin kertomuksia siitä, miten tietyillä ruokavalioilla (vähähiilihydraattinen ruokavalio, paleoruokavalio) tai ravintolisillä (D-vitamiini, K2-vitamiini, magnesium) oli valtavan suotuisia vaikutuksia terveydelle.

Muistan noilta ajalta kerran, jolloin eksyin lukemaan tiede.fi -keskustelupalstan ketjua ”Tapaus D-vitamiini”. Minulla meni viikko lukea ketju läpi, koska siinä oli tuhansia kommentteja, joista monissa siteerattiin tutkimuksia tai tiedeuutisia. Tuon ketjun luettuani olin melko vakuuttunut että D-vitamiinin täytyy olla jonkinlainen ihmelääke.

Minustakin tuli tällaisten kokemusten kautta ravintolisien ja luontaistuotteiden kuluttaja. Ostin luontaistuotekaupasta muun muassa D-vitamiinia, K2-vitamiinia ja magnesiumia ja käytin niitä oman aikani.

Pidemmän päälle muutuin kuitenkin epäileväisemmäksi monia ravintolisiä kohtaan. Näitä kolmea mainitsemaani ravintolisää en ole syönyt enää vuosiin.

D-VITAMIINI: EI LUMELÄÄKETTÄ PATEMPI

MITÄ VIKAA sitten esimerkiksi D-vitamiinissa on, onhan kyseessä kuitenkin huomattavasti näkyvyyttä saanut ravintolisä?

Oma tulokulmani D-vitamiiniin on ollut jo vuosien ajan melko kriittinen, mistä kertoo muun muassa Vastalääke ry:n blogiin kirjoittamani teksti ”Onko D-vitamiini ihmelääke?” tai esimerkiksi aihetta vielä tarkemmin avaava katsausartikkelini tiedelehdessä ”Ageing Research Reviews”.

Vaikka vuosien mittaan matalat D-vitamiinitasot onkin yhdistetty tuhansissa havainnoivissa tutkimuksissa lukuisiin terveysvaivoihin, tämä ei vielä osoita sitä että D-vitamiini itsessään auttaisi näihin vaivoihin. Kun aiheesta on julkaistu viime vuosina suuri määrä menetelmällisesti kovatasoisempia satunnaistettuja tutkimuksia, ovat niiden tulokset jääneet kauttaaltaan heikoiksi eikä D-vitamiini ole tavallisesti pärjännyt vertailuissa edes lumelääkettä paremmin. Tämä on suuri kontrasti verrattuna siihen, kuinka suotuisasti kyseinen vitamiini on esitetty mediassakin.

K2-VITAMIINI: LAIHOJA TULOKSIA

K2-VITAMIINI on toinen ravintolisä josta kiinnostuin erityisesti kahden siihen liitetyn argumentin vuoksi. Ensimmäisen mukaan japanilaistutkimuksissa K2vitamiini ehkäisi osteoporoosissa luunmurtumia äärimmäisen tehokkaasti jopa yli 80 prosentin suojateholla. Toisen argumentin mukaan K2-vitamiini vaikuttaa kalsiumaineenvaihduntaan estäen verisuonten kalkkiutumista. Ilmassa oli myös pohdintaa siitä, että vastaavasti sillä voisi olla muitakin vielä löytämättömiä terveysvaikutuksia.

K2-vitamiinin osalta tilanne on edennyt vuosien mittaan hyvinkin kiinnostavalla tavalla. K2-vitamiini näyttäytyi meta-analyyseissakin asti huipputehokkaana lääkkeenä luunmurtumien ehkäisyyn. Monien tutkimusten vastaavana tutkijana oli japanilainen Yoshihiro Sato. Kyseisen tutkijan tiedeuraan liittyy kuitenkin se ongelma, että se osoittautui vuonna 2015 äärimmäisen vilpilliseksi. Hänen artikkeleitaan on 2010-luvun mittaan vedetty tiedelehdistä pois yli 100 kappaletta ja ”Science”lehden uutisartikkeli hänen tapauksestaan kertoo Saton myös päätyneen lopulta itsemurhaan. Tämän tragedian myötä myös käsitykset K2-vitamiinin tehosta ovat maltillistuneet huomattavasti.

Entäs K2-vitamiinin teho verisuonten kalkkeutumiseen? Alun perin ajatus K2-vitamiinin hyödystä perustui eläinkokeisiin, mutta viimein muutama vuosi sitten K2-vitamiinin vaikutuksia verisuoniin testattiin vihdoin ihmisillä. Kovatasoisessa ”AJCN”-lehdessä julkaistu tutkimustulos oli se, että K2-vitamiini ei suojaa verisuonia kalkkiutumiselta vaan saattaa jopa lisätä sitä. Sittemmin aiheesta on julkaistu pari muutakin menetelmällisesti kelvollista satunnaistettua tutkimusta ja tulokset ovat jääneet yhtä lailla laihoiksi. Se siis siitäkin hypoteesista, jota moni seuraamani terveysblogi ja nettikeskustelija hehkutti totena jo vuosikymmen sitten.

MAGNESIUM: TUTKIMUSNÄYTTÖ VÄHÄISTÄ

MAGNESIUM on ollut yhtä lailla ravintolisänä kovasti esillä. Siinä missä D-vitamiinista on julkaistu ainakin kolme kirjaa nimeltä “The Vitamin D Miracle” ja K2vitamiinistakin on julkaistu kirja “Vitamin K2 Miracle”, myös magnesiumista on julkaistu yksi “The Magnesium Miracle” -kirja.

Yleinen perustelu magnesiumin käytölle on se, että magnesium toimii kofaktorina yli 600 entsyymille ja se osallistuu soluissa muun muassa energia-aineenvaihduntaan ja proteiinisynteesiin. Nämä argumentit ovat kuitenkin yhtä vajavaisia kuin väite, että pitäisi juoda “enemmän vettä” koska ihmiskeho sisältää “paljon vettä” tai että pitäisi “juoda rasvaa” koska “solukalvoissa on rasvaa”. Parempi perustelu olisi tietysti se, että magnesium olisi toistuvasti päihittänyt tutkimuksissa lumelääkkeen.

Millaisia hyötyjä magnesiumista sitten on tutkimuksissa osoitettu? Yritin ensin katsoa lähdeviitteitä ”The Magnesium Miracle” -kirjasta, mutta valitettavasti kirjassa viitataan harvakseltaan laadukkaisiin kliinisiin tutkimuksiin, ja sen sijaan perustelut ovat pitkälti samaa tasoa kuin D-vitamiinihypen kohdalla, eli esimerkiksi nostetaan korrelaatioita magnesiumtasojen ja sairauksien välillä, vaikka ravitsemustieteessä pitäisi olla jo monien esimerkkien kautta selvää, miksi korrelaatio ei useinkaan merkitse syy-seuraussuhdetta.

Eräs sivusto joka mielestäni koostaa melko luotettavalla tavallaan yhteen tutkimusnäyttöä eri ravintolisistä on examine.com. Sivustolla on oma sivunsa myös magnesiumille, jossa arvioidaan taulukkomuodossa tutkimusnäyttöä magnesiumin vaikuttavuudesta muun muassa diabeteksen, lihaskramppien, migreenien, masennuksen ja astman hoidossa sekä aerobisen suorituskyvyn parantamisessa.

Diabeetikon verenpaineen hoidon osalta löydökset ovat vähintäänkin lupaavia, mutta useampien hoitoaiheiden kohdalla tutkimusnäyttö magnesiumista on melko vähäistä vankkojen johtopäätösten tekemiseksi ja alustavissa tutkimuksissa saadut vaikutuskoot ovat olleet keskimäärin melko vähäisiä. On mahdollista että parempi tutkimusnäyttö vielä osoittaisi magnesiumin hyödylliseksi joihinkin vaivoihin, mutta toistaiseksi sen saama suosio terveysblogeissa taitaa perustua pikemmin optimistisiin odotuksiin kuin aidosti luotettavaan tietoon.

YKSI RAVINTOLISÄ OMASSA KÄYTÖSSÄNI

EN SYÖ D-vitamiinia, K2-vitamiinia enkä magnesiumia mutta on minullakin kuitenkin yksi ravintolisä säännöllisessä käytössä. Sekoitan nimittäin makealta maistuvaa glysiini-aminohappoa mehujuomaani muutaman gramman päivässä, mikä aiheuttaa minulle kuluja noin 20 senttiä vuorokaudessa.

Glysiini vaikuttaisi eläinkokeiden perusteella yleisterveelliseltä ravintolisältä, joka voisi suojata sairauksilta laidasta laitaan. Toisaalta eläinkokeiden tulokset eivät useinkaan toistu ihmisillä ja ihmistutkimuksia glysiinistä on julkaistu niin vähän, että sen terveyshyödyt ihmisille ovat vielä pitkälti uskon varassa.

Glysiinin syöminen omalla kohdallani on kuin tapa pelata arpapeliä tutulla aiheella. Olen lukenut glysiinistä yhdeksän vuoden aikana lähes kaiken julkaistun tutkimuksen ja olisin iloinen jos tämä lempilapseni paljastuu aikanaan hyvälaatuisissa tutkimuksissa terveysvaikutteiseksi. Parhaimmassa tapauksessa pääsen ehkä sanomaan, että olin ravintolisän suhteen varsinainen edelläkävijä – todennäköisemmässä tapauksessa heitän vuosien mittaan joitakin satoja euroja hukkaan.

kirjoittaja On Hammaslääketieteen Kandidaatti, joka Tunnetaan Mm. Ravitsemus- Ja Lääketieteellisiä pohdintoja Sisältävästä Valtsun Terveysblogista (valtsuhealth.blogspot.com).

Kommunikaation Kompastuskiviä

Emeritusprofessori Arto Mustajoen Podcast-sarjassa ”kommunikaation Kompastuskiviä” Keskustellaan Eri Aloja Edustavien Vieraiden Kanssa Kommunikaation Moninaisista Muodoista Ja Siitä, Miten Se Voi Mennä Pieleen. Tule Mukaan! Joka Keskiviikko Uusi Vieras Ja Uusi Teema.

Kommunikaationkompastuskivia.fi